GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Huomautuksia vanhimmista säilyneistä historia-, tili-, muuttaneitten- ja rippikirjoista

Osmo Durchman

On suuresti valitettavaa, ettei meidän maassamme vielä ole suoritettu kirkonarkistojen asiakirjain yleisinventtausta ja painosta julkaistu tyhjentävää tällaista esitystä, jollaisia on saatu aikaan esim. Tanskasta ja Saksan eri alueista (vrt. m. m. tämän kirjoittajan kirjoitusta »Sukututkimuksesta ja sen tärkeimmistä koti- ja ulkomaisista kirjallisista lähteistä», Genos 1937, s. 43), mutta Ruotsissa vain eräistä rajoitetuista alueista. Tämän vuoksi on tutkijan koko maahan nähden turvauduttava joko Arkistovaltuuskunnan mietintöön v:lta 1899 (1900) tai Ad. Neoviuksen historiallisten tietojensa vuoksi tärkeään »Suomen evankelis- lutherilaisen kirkon matrikkeliin» (1898) ja eräissä harvoissa tapauksissa sen lisävihkoon (1908) tai viimeksi Hugo Godenhjelmin »Suomen pappilat» teokseen (1935). Näistä ovat etenkin viimeksimainitun ilmoitukset historia- ja rippikirjojen iästä siinä määrin virheellisiä, että sen käyttämistä lähteenä on suorastaan varottava; niinpä esim. Varsinais- Suomen seurakunnista ovat tiedot monasti vaihdoksissa. Näiden kolmen teoksen tiedot perustuvat papiston antamiin, ja ovat, kun tämä ei ole saanut tarpeellista arkistokoulutusta eikä sillä, joskin ilahuttavia poikkeuksia on aina ollut, useinkaan ole mitään erikoisempaa harrastusta kirkonarkistojen asiakirjoihin ja niiden tarkkaan tuntemukseen, sekä virheellisiä ja puutteellisia että hyvinkin useissa tapauksissa, eri pappien eri aikoina tiedoittamina, ristiriitaisia, etenkin historiakirjoista, kun käsitteet, kirjojen eri nimitykset, eivät ole olleet selvillä, joten ei ole ymmärretty eroittaa niiden eri sarjoja tai niitä ja tilikirjoja toisistaan. Eikä edes aina rippikirjoistakaan. Yleinen virhe on ollut, että milloin vanhimpaan siteeseen sisältyy useita eri sarjoja, vain näistä ensimmäinen (tavallisesti syntyneitten luettelo) on ilmoitettu ja muista sarjoista annettu vasta se vuosi, milloin ne erillisinä kirjoina esiintyvät! - Rajoitetuimmista esityksistä Ad. Neoviuksen ansiokas ja ihailtavan monipuolinen teos, ensimmäinen ja ainoa laatuaan maassamme, jolla sitäpaitsi on pysyvä arvo, »Kyrkornas i Borgå stift inventariipersedlar, bibliotek och arkiv» (1893) on luotettavin, koska se perustuu pääosiltaan asianomaisen, tunnetun historiantutkijan, henkilöja yksityiskohtaiseen tarkastustyöhön, mutta siinäkin on, ottaen huomioon sen perustavan laadun, verraten paljo puutteellisuuksia ja virhetietoja eikä historiakirjojen eri sarjoja mainita erikseen johdonmukaisesti. Niinpä Virolahden historiakirjojen ilmoitetaan s. 138 alkavan 1745 pro 1656, s. 96 Puumalan 1790 pro 1708, s. 49 Kangasniemestä sanotaan vain »från slutet af 1600- till 1700-talet (defekt)» pro 1684, s. 67 puuttuvat kokonaan tiedot Lapinjärven muuttaneista v:sta 1732 erään rippikirjan lopussa, jollaisia arvokkaita huomautuksia teoksessa on useita, samoin Artjärven v:sta 1741, j. n. e. - Epäluotettavampi sensijaan on A. Wilskmanin muilta osiltaan hyvinkin arvokas kirjoitus Kyrönmaassa I »Etelä- Pohjanmaan sukututkimuksen lähteistä» (1912), koska siinä julkaistu luettelo kirkonarkistojen sisällöstä jälleen miltei täydellisesti perustuu papiston antamiin tietoihin, ja kirjoittaja nuorena ja kokemattomana ei ole ymmärtänyt laatia tiedustelukirjettänsä niin, että kirkkoherra olisi annettujen ohjeitten mukaan pakostakin joutunut välttämään ilmoittamasta epätäsmällisiä, varsinkin kalustoluettelon yleensä aivan summittaisia tai kokonaan virheellisiä tietoja, vaan olettanut kirkkoherrat kauttaaltaan myös arkistomiehiksi. Niinpä Alahärmän syntyneet ilmoitetaan s. 199 alkaviksi 1734 pro 1701, kuolleet samoin 1734 pro 1696, vaikka vain vihityt alkavat 1734. Samassa teoksessa Väinö Perälän kirjoituksessa »Härmässä 1500-1700-luvuilla», s. 152, esitetäänkin kuolintilastoa 1698-1709 ja syntyneisyystilastoa 1701-1712 juuri Alahärmän historiakirjoista. Tekijät ovat tietenkin kohta julkaisun ilmestyttyä hämmästyksekseen huomanneet kirkkoherran virheilmoituksen. Sulvan kaikki sarjat mainitaan s. 197 alkaviksi 1752, jolloin alkavat vain vihityt, syntyneitä on kuitenkin jo v:sta 1692, kuolleita v:sta 1699. Kannuksen vihittyjen- ja kuolleitten luettelojen ilmoitetaan s. 201 alkavan 1842 pro 1698, kuten syntyneitten (ei 1699), Evijärven vihittyjen- ja kuolleitten luettelojen s. 199 1815 ja 1821 pro 1760, jolloin kaikki sarjat alkavat, Lohtajan kaikkien sarjojen s. 201 1747 pro 1718, Jurvan samoin s. 198 1820 pro 1774. Kauhavan vihittyjen luetteloissa ei ole Wilskmanin s. 199 mainitsemaa aukkoa 1766-1780, j. n. e. Monien kovin myöhäisten vuosien olisi kohta luullut herättäneen luettelon laatijan epäilyä ja hänen senvuoksi uusineen tiedustelunsa.

Edelläolevasta on ollut seurauksena, että virhetiedot, myös suoranaiset painovirheet - niitäkään ei suinkaan puutu -, kulkeutuvat kaikkiin myöhemmin ilmestyneisiin teoksiin ja kirjoituksiin. Kun Suomen Sukututkimusseuran suurisuuntainen historia- ja tilikirjain jäljentämistyö on vastikään valmistunut 4/5-osalta (80 %) eli 356 nykyisestä seurakunnasta ja 528 nidettä, niin on näiden kirjojen sisältöön nähden jo saatu suurempaa varmuutta. Mutta yleisinventtauksen puutteessa on edelleen se mahdollisuus olemassa, että jotkin historia- ja tilikirjasarjat kaikista ponnistuksista huolimatta papiston tietämättömyyden tai välinpitämättömyyden vuoksi ovat jääneet kopioitaviksi saapumatta, joten sellaisten olemassaolon toteaminen ja niiden »löytäminen» jää tulevaisuuden asiaksi. Niitä onkin eräitä jo silloin tällöin jäljentämistyön kuluessa eri tavoin saatu myöhemmin todetuiksi - paitsi erillisinä myös sisältyneinä m. m. rippi- ja lastenkirjoihinkin, väliin niteisiin, joihin on sidottu useita erilaatuisia asiakirjasarjoja, tai eksyneinä vieraisiin seurakuntiin (esim. Mäntyharjun vanhin historiakirja säilytetään Heinolan maaseurakunnan kirkonarkistossa, Somerniemen on Somerolla, Haminan Loviisassa, kaiken lisäksi sidottuna Loviisan historiakirjaan!) j. n. e. - ja siten kopioiduiksi. Niinpä eräs lääninrovasti selitykseksi ilmoitti naiivisti, ettei kirjaa löydetty, kun se oli »pergamenttikansissa», toinen kun se ei ollutkaan »foliokokoa», eräs tuomiokapitulin asessori taasen, että kannella oli »protocollum ecclesiæ»! Eräitä virunee edelleenkin tuntemattomina kellotapuleissa ja sakaristoissa y. m. Tämän kirjoittaja löysi eräitä vuosia sitten Kajaanin kirkosta historiakirjat v:sta 1757, jotka jo oli poistettu kalustoluettelosta, ja Neoviuksen matrikkeli, tilastoll. osasto, s. 201, ilmoittaakin niiden alkavan 1837! Godenhjelm löydön kuitenkin s. 139 jo tuntee. Monet muutkin ovat tehneet samanlaisia löytöjä. Erikoisesti on huomattava, että on pari kymmentä seurakuntaa, joiden vanhimmat luettelot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista ovat entisen emäseurakunnan vastaavissa luetteloissa vuosittaisena omana sarjana, kuten Snappertunan Karjaalla, Kaukolan Räisälässä, Rääkkylän Kiteellä, Hongonjoen Isojoella, j. n. e. Näistä on tiettävästi jäljentämättä vain Mouhijärven historiakirjoissa olevat Suodenniemen vastaavat 1770-1796. Tällaisia luetteloita ei asianomainen kirkkoherra voi tuntea, vaan ymmärrettävästi ilmoittaa alkamisvuodet vain niistä, jotka ovat vasta seurakunnan omissa, itsenäisissä kirjoissa. Arkistovaltuuskunnalle ja Wilskmanille sekä Neoviukselle on tämä historiakirjojen pito jäänyt täysin tuntemattomaksi, mutta se on sensijaan tässä kirjoituksessa luetteloiden ikämääräyksissä otettu huomioon.

Mainiosta teoksestaan »Maamme kirkonarkistot» (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Toimituksia XIV) on A. R. Cederberg 1936 julkaissut uuden painoksen. Tämän toisen laitoksen alkusanoissa tekijä huomauttaa tehneensä siihen jonkin verran korjauksia ja täydennyksiä ryhtymättä kuitenkaan laatimaan tätä nuoruuden teostaan kokonaan uuteen muotoon. Olisi kuitenkin tässä laitoksessa jo ollut syytä korjata ja täydentää historia- ja tilikirjain vaatimattomissa ikäluetteloissa ne Arkistovaltuuskunnan mietinnön aiheuttamat suoranaiset virheellisyydet ja puutteellisuudet alkuvuosiin nähden, jotka nyttemmin suuremmitta vaivoitta voidaan tehdä. Tutkijoita on ymmärrettävästi kiinnostanut juuri tiedot siitä miten paljo vanhemmilta ajoilta on asiakirjoja säilynyt, mistä seurakunnista ja miltä ajoilta, vaikka näillä vuosimääräyksillä sinänsä, tuhojen vuoksi, ei ole, kuten tekijä nimenomaan huomauttaakin, erikoisempaa merkitystä. Niinpä tiedetään esim. Lammilla olleen historiakirjoja v:sta 1667 (palaneet jo 1761) samoin Tuuloksessa v:sta 1667 (hävinneet) ja Luopioisissa v:sta 1692 (hävinneet), Kalvolassa v:sta 1697 (palaneet 1918) ja Padasjoella niinikään v:sta 1697 (palaneet 1831). Tässä yritetään lähinnä oikaista ja täydentää tietoja Cederbergin teoksessa (s. 38), koska se on nykyisimmältä ajalta, joskin varauksin ilmoitetut ikämääräykset ovat peräisin v:lta 1916, jolloin teoksen ensi painos ilmestyi. Tarkoitus on tällä osoittaa, miten epäluotettava lähde Arkistovaltuuskunnankin mietintö on, johon kuitenkin kauan ensimmäisenä auktoriteettina on vedottu, ja miten arvokas jäljentämistyö alustavana, vaikkakin vain osittaisena kirkonarkistojen inventtauksena on. Eräät kirkonarkistonhoitajat ovat jättäneet Arkistovaltuuskunnan tiedustelun kokonaan vastaamattakin: Aura, Haukipudas, Lammi, Mustio, jotapaitsi valtuuskunta on unohtanut eräiltä tiedustella, esim. Sottungasta ja Vanajasta, jonka historiakirjat (1680) ovat Hämeen vanhimmat! Jossakin määrin korvaamaan jäljentämistyön päätyttyä n. 3-4 vuoden kuluttua julkaistavaa yksityiskohtaista aakkosellista hakemistoa seurakuntien jäljennetyistä historia- ja tilikirjoista tietoineen puuttuvien sarjojen ja aukkojen syistä annetaan tässä kronologinen ja alueellinen luettelo v. 1721 itsenäisesti toimineista seurakunnista, sekä vain ajanmukainen luettelo muistakin jäljennettävistä historiakirjoista, jossa varmaankin myöhemmin havaitaan vielä olevan puutoksia ja korjaamisen syytä, mutta arvattavasti ei enää mitään mullistavaa. Jäljentämättömien seurakuntien arkistoaines on näet jo etukäteen koetettu erikoisesti tarkistaa, mikä tarkistustyö on annetuista yksityiskohtaisista ohjeista huolimatta vaatinut monasti kaksi, vieläpä kolmekin vetoomusta samaan kirkkoherraan, kun edellisistä vastauksista kohta on saattanut päättää, että annetut tiedot eivät olleet täsmällisiä. Korjaukset entisiin tietoihin ovat olleet suorastaan yllätyksellisiä. Luettelot on laadittu silmälläpitäen historiallisia näkökohtia eivätkä ne niinmuodoin ole tarkoitetut käytännölliseksi hakemistoksi jo senkin vuoksi, että lukuisat aukot ovat jääneet huomioonottamatta. Luettelo osoittaa myös, että jäljentämistyö vanhimpien seurakuntien kohdalta on jo suurimmalta osalta suoritettu.


Historiakirjat

Tieto siitä, että Ikaalisen historiakirjat alkaisivat jo vuonna 1630, johtuu painovirheestä Arkistovaltuuskunnan mietinnössä. Vuosiluku on oleva 1680 (syntyneet, v:sta 1688 ovat vihityt, v:sta 1689 kuolleet). Ikaalisella ei siis ole kunniaa arkistossaan tallettaa maamme vanhinta säilynyttä historiakirjaa, vaan nykyisten tietojen perusteella, mutta varmaankin lopullisesti, Teiskolla, mikä tähän saakka on ollut kokonaan tuntematonta, ja jonka historiakirjat (kaikki sarjat: syntyneet, vihityt, kuolleet) alkavat 1648. Kirjan on aloittanut juuri 1648 kappalaiseksi tullut Magnus Canuti Wallæus [Wallius], v:sta 1661 emäseurakunnan Messukylän (jonka nykyisin säilyneet historiakirjat tuntemattomasta syystä alkavat vasta 1751) kirkkoherra, k. 1686. Toisena on Hammarland, jonka vihittyjen- ja kuolleitten luettelot alkavat 1650, mutta syntyneitten luettelot vasta 1653. Historiakirjan on aloittanut tuona vuonna virkaanastunut kirkkoherra Andreas Henrici Alanus, k. 1684. Kun seurakunnan kirjoja ei vielä ole jäljennetty, ei toistaiseksi siis ole lopullista varmuutta niihin nähden olemassa. Seuraaviksi tulevat Nauvon kaikki sarjat, jotka alkavat juuri 1655 samoinkuin Saltvikin syntyneet (muut kaksi sarjaa vasta 1699). Seuraava on myös oikein Virolahti, jossa kaikki sarjat alkavat 1656. Tämän jälkeen puuttuu Cederbergin luettelossa Kokkola (ruotsal. seur.), jonka syntyneet ovat vuodesta 1657 (molemmat muut sarjat v:sta 1660). Seuraava on oikein Huittinen, jossa kaikki sarjat alkavat 1660, mutta tämän jälkeinen Pöytyä puuttuu. Sen syntyneet ovat v:sta 1661 (vihityt alkavat 1671, molemmat alussa fragmentaarisia, kuolleet 1688). Seuraa sitten oikein Yläne, jonka syntyneet ovat juuri v:sta 1662 (kuolleet alkavat 1666, vihityt 1672). Seuraava on jälleen oikein Lappajärvi, jonka syntyneet ovat v:sta 1663 (molemmat muut sarjat v:sta 1664). V. 1664 alkavat Tukholman suomalaisen seur:n kaikki sarjat, mutta sehän ei olekaan kotimainen seurakunta varsinaisessa merkityksessä. Seuraavat kolme ovat oikein v:sta 1665, nim. Mouhijärvi, tiettävästi kaikki sarjat {ei jäljennetty), Mynämäki, syntyneet (vihityt vasta v:sta 1691, kuolleet v:sta 1725), ja Tyrvää kaikkine sarjoineen. V:sta 1666 ilmoitetaan vain Pori, kaikki sarjat, mutta sinä vuonna alkavat myös Kökarin syntyneet (kuolleet 1697, vihityt 1698), puuttuu, ja Taivassalon sekä syntyneet että kuolleet (ainoastaan vihityt ovat v:sta 1667). Sulkavan vihityt alkavat 1667 (kuolleet 1668, syntyneet 1692), mutta myös Helsingin (pohj. ruots. seur.) kaikki sarjat, joka seurakunta puuttuu luettelosta. 1660-luvulta on vielä historiakirjoja kolmesta seurakunnasta: Eckerön kuolleet v:sta 1668 (syntyneet 1669, vihityt 1684; tieto Neoviuksen matrikkelissa, tilastoll. osasto, s. 37, ja Godenhjelmin teoksessa s. 218, että historiakirjat alkaisivat jo 1637, lienee syntynyt siten, että vihittyjen luettelojen vuosi 1684 on ilmoitettu alkamisvuodeksi ja epäselvästi kirjoitettuna luettu 1637), Kuopion maas:n syntyneet ja vihityt v:sta 1669 (kuolleet 1670) ja Mustion vihityt myös v:sta 1669 (syntyneet 1670, kuolleet 1675). V:een 1669 on siis historiakirjoja 22 seurakunnasta, niistä yksi (Tukholman suomal. seur.) ulkomainen ja yksi (Mustio, kuuluu nykyisin Karjaaseen) lakkautettu. Lakkautettuja on 1600-luvulta lisäksi vain Vartsala (= osa nyk. Kustavia, syntyneet ja vihityt 1698, kuolleet 1761).

Mitä Cederbergin muihin mainintoihin historiakirjoista tulee, niin huomattakoon, että esim. Tammelan historiakirjat alkavat 1681 (ei 1680), Kangasniemen 1684 (ei 1695, jäljentämättä), Hiitolan kirjat 1689 (ei 1690, vain syntyneet). Ilmoitukseen silloisesta Oulun hiippakunnasta, että sen seurakunnissa ainoastaan kolmessa: Iissä 1679, Pudasjärvellä 1686 (jäljentämättä) ja Raahessa 1690, olisi historiakirjoja 1600-luvulta, on tähdennettävä, että tällaisia seurakuntia lieneekin yhteensä kaksitoista! Puuttuvat yhdeksän ovat: Kuopion maaseur. 1669 (kuolleet 1670), vrt. edemp., Haukipudas 1680, Ylivieska 1683, Haapavesi 1691 (jäljentämättä), Pyhäjoki myös 1691 (syntyneet 1692), Rautalampi 1695 ja v:sta 1698 Kemin maaseur. ynnä Pulkkila (kuolleet, mutta syntyneet 1724, vihityt 1725) sekä vielä Tervola (syntyneet 1699). Näistä seurakunnista on 1939 uuteen Kuopion hiippakuntaan siirtynyt kaksi: Kuopion maaseur. ja Rautalampi. -Huomautettakoon, että Sotkamon historiakirjat eivät ala 1687, vaan 1729. Edellinen vuosi on rippikirjain alkamisvuosi, jonka Godenhjelm, s. 141, tuntee, mutta myös virheellisesti ilmoittaa historiakirjain alkamisvuodeksi. Kempeleen historiakirjat kaikkialla kirjallisuudessa ilmoitetaan alkaviksi 1803, vaikka oikea vuosi on jo 1734, Haukiputaan 1715, jotka kuitenkin alkavat 1680, Kuusamon 1765, todellisuudessa ne alkavat 1730, ja Alavieskan 1822 (myös 1723), vaikka ne on v:sta 1787. (Esimerkit tässä kirjoituksessa on, tutkijoita varten, yleensä valittu vielä jäljentämättömistä seurakunnista). Tiedot kirjallisuudessa juuri Pohjanmaahan, erikoisesti sen pohjoisosaan nähden, ovat olleet erinomaisen virheelliset. Tämä muuten ei suinkaan tapahdu ensi kerran. Niin ovat Jacob Tengströmin arvokkaassa teoksessa »Afhandling om Presterliga Tjenstgörningen och Aflöningen i Åbo Erke-Stift» I-III (1820-1822) tiedot juuri Pohjois- Pohjanmaalta teoksen heikoimmat. Syy on aina ollut kokonaan Pohjanmaan papiston itsensä, joka joko on antanut epätäsmällisiä tietoja tai on monastikin jättänyt tiedustelut vastaamatta.

Mitä lopulta tulee tuohon Cederbergin epäilevään huomautukseen Lohjan historiakirjain oudosta alkamisvuodesta 1613 (alaviite s. 38), niin on syytä tässä selvittää arvoitus. Lohjan samoinkuin sen silloisten kappelien Nummen ja Pusulan historiakirjat alkavat kaikki 1677 (Pusulan kuolleet 1681) Lohjan tämänaikaisen kirkkoherran Gabriel Laurentii Tammelinuksen toimesta (kts. Ad. Neovius, »Lojo sockens kyrkliga förhållanden» [I] Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Pöytäkirjoissa liitteineen VI (1907), ss. 144-145). Lohjan 1624 alkavat tilikirjatkaan (vrt. ed. m. t., s. 110: »Räkenskapsboken, som börjar denna tid [1624]») ennen V. 1677 eivät sisällä mitään genealogisia merkintöjä (multa- ja paarirahoista tai vihkimämaksuista). Vuosi 1613 on syntynyt siten, että silloinen kirkkoherra on, ilmeisesti samanaikaisesti (1898), Arkistovaltuuskunnalle ja Ad. Neoviukselle ilmoittanut tilikirjan alkamisvuoden suunnittaisesti 1631 - historiakirjain alkamisvuotena. Neovius, joka vasta 1902 tuli Lohjalle kirkkoherraksi, on matrikkeliinsa, tilastoll. osasto, s. 110, painattanut sen juuri 1631, mutta Arkistovaltuuskunnalle on kirjapaino tehnyt kepposen, vaihtaen vuoden loppunumerot, joten vuosiluvuksi mietintöön tuli 1613. Vielä Godenhjelm s. 75, ilmoittaa tämän tilikirjan alkamisvuoden 1624 historiakirjain alkamisvuodeksi!

Kaikkiaan lienee, nykyisten tietojen perusteella, 1600-luvulta säilynyt historiakirjoja 147 seurakunnasta, joista jäljennettyjä 132 (niihin luettuna Tukholman suomal. seur.), joko kaikkine sarjoineen tai osittain, vastaten tasan 44 % silloin itsenäisesti toimineista n. 334 seurakunnasta, siis todella kunnioitettava määrä ottaen huomioon sodat, erittäinkin ison- ja pikkuvihan, sekä lukuisat kirkollisten rakennusten y. m. palot ja muut kirkonarkistoja kohdanneet onnettomuudet. Ymmärrettävästi on sarjoissa useinkin aukkoja, joukossa hyvinkin suuria. - Mainittakoon, että Kauhajoen syntyneitten luettelot 1691-1738, vihittyjen 1700-1748, kuolleitten 1691-1748 sekä kaikki sarjat 1777-1796 ovat olleet kadoksissa v:sta 1912, jolloin ne viimeksi mainitaan kalustoluettelossa, joten niitä ei aikoinaan voitu jäljentää. Uudistetun tiedustelun johdosta kirjat kuitenkin aivan äskettäin ovat sittenkin »löytyneet» kirkonarkistosta ja voidaan senvuoksi piakkoin kopioida.

Täyttä varmuutta vuosiin ja sarjoihin nähden ei vielä ole 15 seurakunnasta. Näistä viisi on myöntänyt varat, mutta ovat toistaiseksi jäljentämätta: Eurajoki 1676, Lokalahti 1682, Asikkala 1688 (osittain kopioitu), Haapavesi 1691, Merimasku 1693. Sensijaan ovat varoja myöntämättä vielä seuraavat kymmenen: Hammarland 1650, Mouhijärvi 1665, Ikaalinen 1680, Kangasniemi 1684, Vampula 1685, Pudasjärvi 1686, Mikkelin maaseur. 1688, Vöyri myös 1688, Tottijärvi 1692, Sund 1695. Lähivuosina saataneen varmuus eri sarjojen alkamisesta ja siis edellämainitut vuodet tarkistetuiksi. Yllätyksiä ei muutenkaan suinkaan ole jäljentämistyön kuluessa puuttunut. Niinpä vain vv. 1932-1939 on todettu 16 seurakunnassa olevan historiakirjoja 1600- luvulta, jotka aikaisemmin ovat olleet tuntemattomia. Sensijaan on eräissä seurakunnissa mainitulta vuosisadalta ilmoitettu olevan kirjoja, joita itse asiassa ei laisinkaan ole, vaan tarkoittavat muita asiakirjoja tai johtuvat tiedot erehdyksistä. Vrt. edemp. Näiden luetteleminen on tässä yhteydessä mahdotonta eikä tarkoituksenmukaistakaan, kuten Godenhjelmin ilmoitus, s. 116, että Limingan historiakirjat alkaisivat 1654, mikä vuosiluku tarkoittaa tilikirjain alkamisvuotta 1653. Historiakirjat (vihityt) alkavat vasta 1722. Samanlainen virhe on Toholammilta, s. 62, jossa vuosi 1673 on tilikirjain alkamisvuosi, oikea vuosi on 1710. Neoviuksen matrikkeli, tilastoll. osasto, s. 95, ja sen mukaan Godenhjelm, s. 102, ilmoittavat Längelmäen historiakirjain alkavan 1640 pro 1730. Vuosi 1640 on kuitenkin seurakunnan kirkkoherrakunnaksi tulovuosi!; j.n.e.


Tilikirjat

Vanhimmat säilyneet tilikirjat eivät sijaitse kirkonarkistoissa, vaan valtionarkistossa. Kuten Cederbergin teoksessa mainitaan, ovat nämä aikaisimmat Kallialan (Tyrvään) kirkon tilit 1469-1524, julkaistu Reinh. Hausenin toimesta sarjateoksessa »Bidrag till Finlands historia» I, 2(1881-1883). Toiset ovat Turun tuomiokirkon tilit 1553-1735, julkaistu R. Hausenin ja Alb. Hästeskon toimesta sarjateoksessa »Bidrag till Åbo stads historia» I, 1, 11, 12, 14 (1884-1907). Mitä sitten tulee kirkonarkistoissa säilyneihin kirkontileihin, ovat vanhimmat tähän saakka todetut, mutta aikaisemmin täysin tuntemattomat, Orivedellä, alussa fragmentaariset, alkavat jo 1619 ja kohta genealogisin merkinnöin. Vasta toisessa sijassa tullevat Finströmin v:sta 1623, joita ei vielä ole jäljennetty. Kemiön tilikirjat samasta vuodesta eivät laisinkaan käsitä genealogisia merkintöjä, minkä tapaisia tilikirjoja on eräistä muistakin seurakunnista, esim. Lohjan edellämainittu v:sta 1624, Pöytyän v:sta 1630, jossa kuitenkin on genealogisia merkintöjä, mutta vasta v:sta 1656. Cederberg ilmoittaa s. 80 kolmanneksi Uskelan 1629, mutta itse asiassa on sen edellä Pertteli, jonka tilit ovat v:sta 1626. Uskela ja Salo, myös v:sta 1629, ovat siis (jättämällä Kemiön ja Lohjan pois) genealogisessa mielessä neljäs ja viides (muuten kuudes ja seitsemäs). 1630-luvulta lienee säilynyt tilikirjoja genealogisin merkinnöin seuraavassa yhdeksässä seurakunnassa: Kokemäki 1630 (jäljentämättä), Loimaa 1631, Oulu 1633, Raisio myös 1633, Inkoo 1635, Sund 1636 (jäljentämättä), Saltvik 1638, Hämeenkyrö 1639, Lemu samoin 1639 (tämä kirja säilytetään Helsingin yliopiston kirjastossa). 1640-luvulta on jäljennettäviä kirkon tilikirjoja jo 14, 1650-luvulta myös 14, 1660-luvulta 12 seurakunnasta j. n. e. V:een 1669 on siis kopioitavia tilikirjoja 53 seurakunnasta, yli puolet kaikista, kun vasta tämän jälkeen on historiakirjoja varsinaisesti säilynyt.

Kaikkiaan tulee näet, sikäli kuin nykyisin voi päätellä, Suomen Sukututkimusseuran jäljennöskokoelma käsittämään 1600-luvulta otteita tilikirjoista 96 seurakunnasta, joista kopioitu 78, niihin luettuina jäljennetyt Viipurin tuomiokirkon tilit 1655-1704 valtionarkistossa, myös julkaistu tämän kirjoittajan toimesta »Suomen Sukututkimusseuran Julkaisuina» VIII (eripainoksena seuran Vuosikirjasta XII), 1929. Urjalan tilikirja 1670-1736 on kadonnut 1900-luvun alussa ja on siten jäljentämättä. - Kallialan ja Turun tuomiokirkon tilit valtionarkistossa ovat jo edellisiltä vuosisadoilta.

Jäljennösotteita 1600-luvun tilikirjoista puuttuu vielä 18 seurakunnasta, joista kuusi on myöntänyt varat: Finström 1623, Eurajoki 1646, Lokalahti 1659, Oripää 1668, Merimasku 1681, Kuortane 1686, ja varoja myöntämättömiä kaksitoista: Kokemäki 1630, Sund 1636, Mouhijärvi 1642, Hammarland 1651, Loppi 1669, Lemland 1674, Pudasjärvi 1679, Paltamo 1681, Vampula 1686, Kempele 1691, Paavola 1693, Tottijärvi 1697. Vasta kun jäljentämistyö näidenkin kohdalta on suoritettu, saadaan varmuutta sarjojen todellisesta iästä ja niiden genealogisesta arvosta, ja voidaan silloin laatia täsmällinen luettelo. Tiedot tilikirjain alkamisvuosista ovat jäljentämistyön kuluessa osoittautuneet erittäin epäluotettaviksi. Niinpä Lopen vanhimman tilikirjan ilmoitetaan kirjallisuudessa alkavan 1742, mutta alkaakin jo 1669 (tiedot sen historiakirjoistakin ovat olleet virheelliset; ne eivät ala 1744, vaan 1706), Ikaalisten 1684, mutta onkin kirkkoherranviraston vakuutuksen mukaan v:sta 1734, Eurajoen 1646 eikä 1676, jolloin alkavat historiakirjat, joiden alkamisvuodeksi tähän saakka on ilmoitettu 1702, j.n.e.

Merkillepantava sattuma on, että vanhin historia- ja vanhin tilikirja tavataan Itä- Satakunnan kahdessa naapuriseurakunnassa: Teisko ja Orivesi, joka tosiasia lienee, kuten jo mainittu, tähän saakka ollut täysin tuntematon. Kuriositeettina huomautettakoon, että Teiskon historiakirjain oikea alkamisvuosi 1648 on ilmeisesti tiedotettu Ad. Neoviukselle, mutta hänen papiston matrikkeliinsa, tilastoll. osasto s. 95, tulikin kohtalokas painovirhe: 1448!


Muuttaneitten luettelot

Varsin epävarmoiksi ovat jääneet tiedot historiakirjoihin kuuluvista, mutta tässä erikseen käsiteltävistä muuttaneitten luetteloista, jotka tutkimukselle kuitenkin ovat sangen tärkeitä. Cederbergin teoksessakaan ei niistä ole kuin ylimalkaisia mainintoja eikä Arkistovaltuuskunnan mietintökään, kun historiakirjain eri sarjoja ei siinä ole eritelty, anna niistä mitään tietoja, samoin ei Wilskman ole niistä laisinkaan ottanut selkoa. Kuten hyvin tiedetään, tulivat ne yleisesti käytäntöön vasta n. 1800-1820, jolloin niistä alettiin pitää erillisiä kirjoja. Aikaisemmin ei näin ollut laita muuta kuin poikkeustapauksessa, vaan tehtiin luettelot joihinkin toisiin kirjoihin, joissa sattui olemaan tyhjää tilaa, muuttoliike ei silloin ollut erikoisen laaja. Erittäin suosittuja olivat tässä suhteessa rippi- ja lastenkirjat, joiden lopussa - niissä on usein kaikenlaisia muitakin niihin kuulumattomia merkintöjä, ja juuri niitä papisto tavallisesti ei tunne - enimmät luettelot seurakuntaan ja seurakunnasta muuttaneista tavataan, mutta niitä on kyllä monasti tavallisissa historiakirjoissakin, sidottuina kalustoluetteloihin, piispan- ja rovastintarkastuspöytäkirjojen niteeseen y.m. Ei ole mahdollista nykyisin saada täyttä varmuutta siitä missä seurakunnissa ja miltä ajalta, etenkin 1700-luvulta, näitä on tallessa, kun papisto ei niin tarkoin ole perillä hoidossaan olevasta arkistostaan, että edes kyselyohjeitten perusteella kykenisi tyhjentäviä tietoja antamaan. Elleivät useat tutkijat, mikä mielihyvin on todettava, olisi huomauttaneet näiden olemassaolosta, olisi monestakin seurakunnasta vanhimmat muuttaneitten luettelot jääneet jäljentämättä. Tätä nykyä tunnetaan muuttaneitten luetteloja 1700-luvulta - ne ovat, tavallisesti fragmentaarisina, täydellä syyllä harvinaisuuksia - 43 seurakunnasta, jotka kaikki on tarkoitus jäljentää. Vanhimmat tähän saakka jäljennetyt ovat - 1600- luvulta ei sellaisia laisinkaan tunneta, ja tuskin niitä silloin on ollutkaan, vaikka v. 1686 kirkkolaki (12. mom.) niitä kyllä edellyttää pidetyiksi - Kiteen ja Punkalaitumen v:sta 1722, Uskelan 1731, Lapinjärven 1732, Laihian 1734, Maarian ja Tohmajärven 1735, Pohjan 1736, Vanajan 1737, Mäntsälän 1738. Milloin huomataan jäljennöskokoelmasta puuttuvan tällaisia luetteloita 1700-luvulta, tulisi siitä tehdä kohta ilmoitus ja huomautus. Vasta jäljentämistyön päätyttyä voidaan selostus muuttaneiden luetteloista antaa, joskin se vielä silloinkin ilmeisesti jää puutteelliseksi.


Rippi- ja lastenkirjat

Arkistovaltuuskunnan mietinnön perusteella mainitaan yleisesti kirjallisuudessa ja niin myös Cederberg, ss. 26-27, piispa Johannes Gezelius vanhemman kommuniokirjain käytäntöön ottamista tarkoittavasta kiertokirjeestä Turun hiippakunnan papistolle syysk. 29 p:ltä 1665 johtuvia ensimmäisiä rippikirjoja v:sta 1667 säilyneen kolmessatoista seurakunnassa: Angelniemi, Eura, Eurajoki, Iniö, Kaarina, Kauhava, Lapua, Loimaa, Luvia, Maalahti, Nokia, Paimio, Sauvo. Niitä lienee kuitenkin olemassa ainakin viidestätoista. Arkistovaltuuskunta ei ole näet tuntenut Perttelin rippikirjaa v:sta 1667, kun se säilytetään Helsingin yliopiston kirjastossa, jotapaitsi tällainen lienee säilynyt myös Jokioisissa. Kun kirkollisista asiakirjoista rippi- ynnä lastenkirjojen, joita viimeksimainittuja pääasiallisesti on, n. v:sta 1750, vanhan Porvoon (Viipurin) hiippakunnan alueelta, mutta varsinkin 1800-luvulta myös Pohjois-Pohjanmaalta, säilymiseen ja toteamiseen on kiinnitetty vähintä huomiota Sukututkimusseurankin puolelta, niin tiedot niistä ovat jääneet perin puutteellisiksi. Tämän kirjoittajan toteamuksen mukaan olisi rippikirjoja 1600-luvulta säilynyt vain 69 seurakunnasta, mutta luku ei suinkaan ole varma. Kirjallisuuden mukaan olisi vanhin säilynyt lastenkirja Kemiössä v:sta 1696 ja sitä seuraavat v:sta 1730 Juvalla ja Pieksämäellä (Neovius, Kyrkornas i Borgå stift arkiv, s. 93, ilmoittaa 1700). V:een 1750 olisi koko maassa säilynyt lastenkirjoja paristakymmenestä seurakunnasta, niistä vain 7 vanhan Turun hiippakunnan alueelta. Tietoja ei kuitenkaan ole voitu saada tarkistetuiksi. Luetteloa vanhimmista rippi- ja lastenkirjoista ei toistaiseksi näin ollen saata julkaista. Edellä mainittiin, että historiakirjoja on tältä ajalta tallessa 147 seurakunnasta, joista ajalta ennen 1667 on peräisin vain 17. Tästä tekee sen huomion, että rippikirjoja on joko aikojen kuluessa suhteellisesti enemmän tuhoutunut - ovathan ne kirkonarkiston sarja, joka käsittää kookkaimmat ja lukuisammat siteet ja siten hankalimmat pelastaa - tai on niiden laatiminen kohdannut suurempaa vastustusta kuin historiakirjain käytäntöönotto. Lisäksi on huomattava, että ne vasta v:n 1686 kirkkolain voimaanastumisen jälkeen tulivat käytäntöön Viipurin hiippakunnassa. Cederbergin maininta s. 27 Arkistovaltuuskunnan mietinnön mukaan, että tässä hiippakunnassa kuitenkin olisi tällaisia säilynyt ennen v. 1686 yhdessä, Kuopion maas:ssa v:sta 1669, on erehdys. Vuosi tarkoittaa juuri silloin alkavia historiakirjoja, vrt. edellä. Todellisuudessa rippikirjat mainitussa seurakunnassa alkavat vasta 1728! Vrt. Neoviuksen Kyrkornas i Borgå stift arkiv, ss. 161-162. Tiedot rippikirjain alkamisvuosista ovat erittäin häilyviä ja ristiriitaisia. Kansiin on usein painettu ja tekstattu vääriä vuosilukuja ja taitavakaan tutkija tarpeellisten vuosilukujen puutteessa ei aina voi vuosia täsmällisesti todeta. Usein on ilmoitettu historiakirjain alkamisvuosi siirtynyt merkitsemään rippikirjain alkamisvuotta. Aivan mahdottomiakin vuosia esitetään. Niinpä Godenhjelm ilmoittaa s. 225 Sulvan rippikirjojen alkavan 1635 (oikea vuosi lienee 1694), ja Neoviuksen mukaan s. 13 Sauvon 1655 (pitää olla 1667) sekä s. 39 Huittisten 1660 (historiakirjain alkamisvuosi) j. n. e. Oripään rippikirjain ilmoitetaan kirjallisuudessa alkavan 1668, mutta vuosi on tilikirjain alkamisvuosi. Kommuniokirjat ovat vasta vuodelta 1778! Godenhjelm, s. 34, ilmoittaa sekä rippi- että historiakirjain alkavan 1668, mutta Oripään historiakirjatkin alkavat vasta 1779! Vanhimmat rippikirjat ovat suurista puutteellisuuksistaan huolimatta kuitenkin siksi tärkeitä tutkimuksen lähteitä, että niiden tarkka tuntemus on tuiki välttämätön.

(Luettelot julkaistaan seuraavassa numerossa ).


Genos 10(1939), s. 73-85

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1939 hakemisto | Vuosikertahakemisto