GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Säätyläisnimiä Pyhämaan ja Pyhärannan rahvaan keskuudessa

Yrjö Hormia

Aikojen kuluessa on maassamme moni huomattu sivistyssuku vähitellen vaipunut alemmalle yhteiskunnalliselle tasolle. Syynä tähän on usein ollut varallisuuden väheneminen, puuttuva tilaisuus koulu- ja varsinkin yliopistosivistyksen saamiseen, avioliitot alempisäätyisten kanssa j.n.e. Niinpä jo ennen isonvihan aikoja Suomessa tavatuista aatelissuvuista elää nykyisin useita »talonpoikaistuneina», mainitaksemme vain nimet Gardiemeister, Lode, Munck (Savon suku), Teet ja Wellingk. Tunnettu asia on, että monen aikoinaan mainehikkaan pappissuvun jälkeläisiä elää meidän päivinämme talollisina, pienviljelijöinä ja työläisinä eri puolilla maatamme. Lithovius-nimi esiintyy Siikajoki-laakson pitäjien maanviljelijäväestön keskuudessa, Schroderus- ja Stenius-sukujen haarautumia tavataan Kainuun salomailla, Argillanderien jälkipolvet ovat unohtuneet Pohjois-Hämeen erämaihin, puhumattakaan monesta muusta vähemmän tunnetusta suvusta.

Usein huomataan sukuselvitysten yhteydessä mainintoja henkilöistä, joita ei ole onnistuttu sijoittamaan laadittuihin sukutauluihin, vaikka heillä onkin ollut kyseellinen sukunimi. Joskus tämä saattaa johtua siitäkin, että asianomaiset ovat sukuun kuulumatta ottaneet tai saaneet nimensä aivan mielivaltaisesti. Joku käsityöläinen tai merimies saattoi ruveta käyttämään mitä tahansa korvissaan komealta kalskahtavaa nimeä, jota ei oltu lain avulla suojattu, kuten nykyisin on asianlaita. Oli saattanut lähteä opinteille poika jostakin kylästä tai talosta ottaen samalla muukalaisen nimen. Muisto tästä oli säilynyt seudulla ja myöhemmin omistivat saman nimen itselleen useat muutkin tuon paikkakunnan asukkaista. Tällaisia esimerkkejä voidaan mainita juuri Pyhämaan ja Pyhärannan alueelta. Avioliittoon mennessään otti 1800-luvun alkupuolelta lähtien moni renkimies, suutari ja räätäli nähtävästi seurakuntansa kirkkoherran ehdottaman nimen. Tekisi melkein mieli uskoa, että valintaa tehtäessä on ollut apuneuvona vv. 1832-1834 ilmestynyt C.H. Strandbergin toimittama »Åbo stifts Herdaminne», siksi monia papiston jäsenten sukunimiä on näinä aikoina yllämainituissa seurakunnissa otettu tai annettu. Sitäpaitsi on huomattava, että jo vanhastaan oli sotamiehillä ollut kulttuurisuvuilta lainattuja nimiä.

Pyhämaasta ja Pyhärannasta lähteneitä varsinaisia sivistyssukuja ei ole monta. Vanhin niistä on Sourander, joka polveutuu Kuivarauman kylän Soran talosta. Tämän talon poika Pärttyli Matinpoika Sora asettui v:n 1660 vaiheilla Raumalle, ja hänen Johan-niminen, Poriin siirtynyt poikansa on Souranderien kantaisä. Vallenström-suku, jossa oli pappeja kahdessa polvessa, oli lähtöisin Pyhärannan Valkamankylän Tätilän talosta, jonka poika Kaarle Henrikinpoika, synt. 1.10.1724, tuli ylioppilaaksi Turkuun 11.12.1741 ja papiksi vihittynä Vallenström-nimisenä toimi lopulta Kuusiston kappalaisena vv. 1759-1772. Tämän poika Kaarle Samuel Vallenström oli Lapin kirkkoherrana vv. 1799-1830. Viimeksimainitun poika Karl Fredrik V., hovioikeuden auskultantti ja Viipurin kämnerinoikeuden esimies, lienee ollut kuuluisan vapaaherratar von Krüdenerin hengenheimolaisia ja ystäviä. Samasta kylästä kuin Vallenström-suku lähti toinen pyhärantalaisista Wahlroos-suvuista, joka polveutui lautamies Juho Juhonpoika Sonskasta, synt. v. 1731, kuoll. v. 1817. Tämän vanhempi poika, Karl, synt. 23.1.1755, kuoli Porin kappalaisena 18.2.1820, mutta hänen sukuhaaransa lienee jo seuraavassa polvessa sammunut. Sensijaan nuoremmasta, Iisak-nimisestä pojasta, joka kuoli 31.10.1808 Björkbodan ruukin hoitajana Dragsfjärdissä, lähtenyt Wahlroos-suku elää vielä. Toinen pyhärantalaisista Wahlroos-suvuista on lähtöisin Lahdenvainion Valpolasta, jonka poika Iisak Matinpoika, synt. 1.7.1784, kuoli Rauman porvarina 11.5.1827, ja otti W.-nimen. Yhä jatkuvan Wellenius-suvun kanta-isä, Kiukaisten kappalaisena 4.10.1808 kuollut Iisak Simonpoika W., oli Pyhämaan Kursilasta Jusin talon poika. Hänen jälkeensä oli suvussa vielä pappeja kahdessa polvessa. Viime vuosisadan alkupuolella lähti Pyhämaasta Sulin-suku, jonka perustaja oli v. 1803 syntynyt, Hattulan kirkkoherrana v. 1871 kuollut Benjamin S., Pussila-nimisen talon poika.

Pyhärannan Santion kylän Kaerlan (Kaerilan) talon poika Grels Juhonpoika synt. 6.2.1738, kuollut 23.10.1812, mainitaan 1760-luvulta lähtien siltavoudiksi ja myöhemmin sukelluskaitsijaksi. Hänet vihittiin 25.8.1765 Sofia Henrikintytär Mustapään kanssa Pyhämaan kylästä, synt. 30.3.1743, kuollut 9.3.1772, ja ainakin avioliittoon mennessään hän jo oli ottanut itselleen nimen Hellström. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua hänet vihittiin Maria Eliaantytär Lohmanin kanssa, synt. 17.6.1746, kuollut 23.11.1811, joka lienee ollut korpraalin tytär Eurajoelta. Edellisestä aviosta oli vain yksi tytär, jälkimmäisestä useita lapsia, joista kolme poikaa lähti opintielle. Vanhin, Fredrik, synt. 17.9.1773, tuli Porin triviaalikoulun oppilaaksi 20.3.1789, ylioppilaaksi Turkuun 17.6.1796 ja lopulta Maskun kihlakunnan maaviskaaliksi, jona kuoli 27.11.1833. Nuoremmat pojat, Adrian, synt. 29.7.1776, ja Elias Henrik, synt. 8.4.1782, mainitaan myös Porin triviaalikoulun oppilaina, mutta heidän muista vaiheistaan ei kirjoittajalla ole tietoa. Siltavouti Grels Hellströmin nuorin poika, Jonatan, synt. 11.11.1786, kuollut 10.10.1819, kirjoitti nimensä Hällström. Hän oli Pyhämaan seurakunnan viininhoitajana vv. 1812-1816 ja joutui seurakunnan kanssa riitaan väittäen käyttäneensä omia varojaan viinin hankkimiseen. Kärsimästään vahingosta hän vaati korvausta pitäjänkokouksessa 23.5.1816, ja pitäjäläiset suostuivatkin maksamaan hänelle 12 killinkiä kultakin tilalta. Lisäksi päätettiin lunastaa hänen hallussaan oleva ehtoollisviini, puoli ankkuria, 16 riksin hinnasta. Jonatan Hällströmin puoliso oli Ulrika Prychten Uudestakaupungista, synt. 14.1.1780, ja avioliitosta oli elossa 3.11.1826 kaksi poikaa, Justus Kristian, synt. 4.9.1811, ja Otto Wilhelm, synt. 13.12.1813, joiden kanssa leski muutti Uuteenkaupunkiin.

Tunnetusta Malm'ien sotilassuvusta pesiytyi eräs degeneroitunut haara 1800-luvulla Pyhärantaan. Seuraavassa taulukossa esitetään siitä saatavissa olleita tietoja:


Taulu 1.

Berent Otto Malm synt. 24.5.1734. Kapteeni. Muutti 1780-luvun lopulla Pyhärannan Ylikylässä sijainneen Heikkilän sotilasvirkatalon haltijaksi. Kuollut vesipöhöön 24.3.1801. Puoliso: Lena Gustava Forsgreen, synt. 2.8.1751, kuollut 12.8.1790 keuhkotautiin ja haudattiin, kuten miehensäkin, Rohdaisten (Pyhärannan) kirkkotarhaan.

Lapsia:

Lovisa Ulrika, synt. 9.5.1774, kuollut 1820-luvulla. Puoliso 6.1.1793 Hämeenlinnan pitäjänapulainen Mikael Åhlgren, synt. 23.9.1760 Pyhärannan Kauhianpään kylän Ollin talon poikana, kuollut 3.4.1809 Tenholan kappalaisena.

Kristina Charlotta, synt. 14.12.1776, kuollut naimattomana 10.8.1802 keuhkotautiin ja haudattiin Rohdaisten kirkkotarhaan.

Berent Magnus, synt. 24.3.1779, muutti 1798 Pyhämaasta.

Gustaf Adolf, synt. 29.4.1783, vänrikki, mainitaan Heikkilän virkatalon haltijana 1801-1811.

Sofia Gustava, synt. 12.8.1785, muutti Pyhämaasta 1800.

Lars Johan, synt. 4.10.1787. Taulu 2.


Taulu 2.

Lars Johan Malm (Berent Otto Malmin poika, taulu 1), synt. 4.10.1787. Oli varanimismies 1811, jolloin muutti Laitilaan, tuli sieltä takaisin Pyhärantaan ja asettui asumaan Ihoden kylään 20.7.1816, jolloin häntä sanotaan komisariukseksi. Oli 1847 syytteessä paloviinan myynnistä, mutta vapautettiin. 1840-luvulta kutsutaan häntä loismieheksi. Kirkkoherra Danielsson kuulusteli häntä 11.9.1848 pastori Fredrikssonin läsnäollessa ja vaati käymään Herran Ehtoollisella ja lukukinkereillä. Kuollut 10.5.1861 Pyhärannan Ihodessa. Puoliso 1:o Justina Antintytär, synt. 27.9.1783 Laitilassa, kuollut 5.2.1825; 2:o v.1826 talollisen tytär Valpuri Jaakontytär Laitilasta, synt. 16.12.1775, kuollut 21.2.1859. Jälkimmäinen avio oli lapseton.

Lapsia (1. aviosta):

Gustaf Adolf, synt. 6.9.1816. Työmies. Häntä sakotettiin v:n 1846 syyskäräjissä metsänhaaskauksesta sekä v:n 1850 syyskäräjissä samasta rikoksesta ja sopimattomasta käyttäytymisestä oikeuden edessä. Kuollut 3.1.1894 Pyhärannan Polttilan kylässä naimattomana.

Karl Wilhelm, synt. 22.10.1822. Taulu 3.


Taulu 3.

Karl Wilhelm Malm (Lars Johan Malmin poika, taulu 2), synt. 22.10.1822. Oli ensin Ihoden kylässä muonarenkinä ja 1860-luvulla Polttilan kylän Perheen sotilasvirkatalon torpparina. Häntä sakotettiin v:n 1850 syyskäräjissä metsänhaaskauksesta. Muutti perheineen Mynämäelle 1871. - Puoliso 11.1.1845 palvelijatar Judita Katarina Tuoman Rauman maaseurakunnasta, synt 22.11.1821.

Lapsia:

Eva Wilhelmina, synt 21.12.1845; vaivainen, vajaamielinen.

Erika, synt. 13.8.1848, kuollut 22.10.1848.

Erika, synt. 10.8.1849, muutti 1870 Laitilaan.

Gustaf Wilhelm, synt. 24.9.1852, kuollut 27.6.1854.

Karl Wilhelm, synt. 9.1.1855.

Edla, synt. 10.6.1857.

Gustaf Wilhelm, synt. 4.6.1860.

Johan, synt. 4.12.1862, kuollut 9.11.1864.

Viktor, synt. 25.3.1865.

Ylikylässä, missä Heikkilän sotilasvirkatalo sijaitsi (nyttemmin siitä on muodostunut itsenäinen talonpoikaistila, joka on luovutettu entiselle vuokraajasuvulle), syntyi 20.3.1805 avioton lapsi Maria Katarina Mariantytär, joka 1820-luvulla saa sukunimekseen Malm. Jollei aiheena ollut sukulaisuussuhde Heikkilän sotilasherroihin, oli nimi joka tapauksessa muisto heistä. Maria Katarina Malm muutti Eurajoelle v. 1831. Loismies Iisak Eerikinpoika, synt. v. 1849, Ihoden kylästä, ottaa 13.2.1884 itselleen sukunimen Malm, samalla seudulla asuneiden Malmien mukaan varmaan hänkin. Tämä nuori Malm-suku jatkuu edelleen.

(Jatkuu)

Genos 12(1941), s. 13-17

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1941 hakemisto | Vuosikertahakemisto