GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Säätyläisnimiä Pyhämaan ja Pyhärannan rahvaan keskuudessa

Yrjö Hormia

(Jatkoa)

Heikkilän puustellin isännäksi muutti Raumalta 28.3.1812 vääpeli Joakim Daniel Brander, synt. 20.10.1780, kuollut Pyhärannan Radansuun kylässä 1.8.1846. Hänen vaimonsa Helena Ojalin, synt. v. 1777, lienee kuollut Uudellakirkolla, jossa Branderit asuivat vv. 1818-1827. V.1835 tuomittiin Brander väärennyksestä sakkoon ja menettämään kunniansa. Vuosikausia hän pysytteli poissa Herran Ehtoollisen vietosta, mikä seikka herätti tuona aikana suurta pahennusta. Hänelle suoritettiin kuoltuaan n.s. hiljainen hautaus. Lapsia oli hänellä neljä. Näistä oli Johanna Charlotta syntynyt 19.6.1807 ja muutti naimattomana Raumalle 7.11.1829. Napoleon, synt. 16.11.1810, oli jonkin aikaa »puotipoikana» Turussa ja muutti samoin Raumalle 18.10.1828. Frans, synt. 17.6.1812, muutti Turkuun 7.11.1829. Nuorin lapsista, tytär Serafia Wilhelmina Brander, synt. 14.9.1817 kuollut 30.10.1892, oli palveluksessa Pyhärannan taloissa ja vihittiin v. 1849 torppari Otto Gabriel Haapsaaren kanssa Ylikylästä, synt. 20.4.1822, kuollut 15.9.1868. Heidän jälkeläisiään elää Pyhärannan Valkaman kylässä.

V. 1863 otti Brander-nimen itselleen Polttilan kylän Kleemolan talon poikana 24.4.1810 syntynyt Iisak Juhonpoika. Hän kuoli naimattomana 4.8.1873.

1700-luvun lopussa oli Pyhärannan Santion kylästä lähteneitten opiskelijain joukossa Anttilan talon poika Daniel Jaakonpoika, synt. 13.4.1773, joka tuli ylioppilaaksi 5.7.1796 ja toimi myöhemmin m.m. kirjanpitäjänä Männäisten ruukilla Uudellakirkolla. Hän käytti ensin, 1790-luvulla, sukunimeä Andelius ja myöhemmin muutti sen muotoon Andell. Hänen veljensä Johan Jaakonpoika, synt. 13.3.1771, kuoll. 25.5.1824, joka eli syntymäkotinsa Anttilan torpparina, otti n. v. 1820 myös Andell-nimen, joka sitten jatkui viimeksimainitun pojan suutari Johan Andellin suvussa. Johan Jaakonpojan toinen poika torppari Daniel Juhonpoika muutti sensijaan nimensä muotoon Randell. Tämä sukuhaara ei kuitenkaan ollut pitkä-ikäinen. Myös Radansuun kylässä oli Randell-niminen suku, jonka perustaja oli Siuttilan talon poika Matti Antinpoika, synt. v. 1769. Sotamieheksi joutuneena hän 1800-luvun alussa otti nimen R. Hänen poikansa muuttivat 1820-luvulla Uudellekirkolle.

Cajander-nimeä edustaa v:sta 1789 Kauhianpään kylässä asuva loismies Henrik Juhonpoika C., synt. v. 1752, kuoll. v. 1800. Hänen poikansa Johan Henrikinpoika alkoi käyttää sukunimeä Söderström. V. 1819 asettuu Lahdenvainion kylään asumaan puuseppä Eerik Cajander, synt. v. 1773, kuoll. v. 1852 lapsettomana.

Pohjanmaalla oli jo 1700-luvun jälkipuoliskolla esiintynyt Engelberg-suku, josta oli kahdessa polvessa pappeja ja joka edelleen jatkuu sekä sivistyssukuna että osittain talonpoikaistuneena. Pyhärannan Santion kylän Karin talon poika Gustaf Kristian Matinpoika, synt. v. 1811, kuoll. v. 1844, otti tai sai v. 1838 sukunimen Engelberg, joka hänen miespuolisilla jälkeläisillään säilyi 1880-luvulla. Hänen pojanpoikansa muutti tällöin nimensä Urhoseksi, mutta naiskannalla on Engelberg-nimikin suvussa jatkunut aina näihin aikoihin asti.

1700-luvulla mainitaan Johan Fabrell-niminen pappi, joka kuoli Taivassalon kappalaisena v. 1774. Samoihin aikoihin esiintyy nyk. Pyhärannassa Fabrell-suku, jonka ensimmäinen edustaja oli sotamies Matti Matinpoika F., synt. v. 1707, kuoll. v. 1790. Hänen isänsä, Rohdaisten kylän Helkkilän talon isäntä, oli ollut seppä, ja nimi oli nähtävästi saanut tästä ammatista aiheensa (seppä = lat. faber). Matti F:n veli, sotamies hänkin, Yrjö Matinpoika, sai nimen Rudeen. Hän kaatui Pommerissa v. 1758. Molemmilla veljeksillä oli poikia, jotka näyttävät muuttaneen mikä Raumalle, mikä Turkuun tai muihin seurakuntiin.

Falck-sukuja esiintyy maassamme säätyläispiireissä useitakin, ja eräs niistä on vuodesta 1830 aatelinen. Pyhärannan alueella tavataan 1800-luvulla ainakin kolme Falck-sukua, joista vanhin polveutuu Ylikylän Eilun talon isännästä Jaakko Pärttylinpojasta. Tämän poika varakorpraali Jaakko Jaakonpoika, synt. v. 1750, kuollut v. 1809, käyttää ainakin jo v. 1800 Falck-nimeä. Eräs hänen pojanpojistaan ottaa nimen Manneros, ja tämän poika suomalaistaa nimensä Lehtoseksi 1880-luvulla. Varakorpraali Falckin toinen pojanpojanpoika ottaa sukunimen Virtanen, joten Falck-nimi häviää Pyhärannasta, missä se oli esiintynyt n. 8 vuosikymmentä. Lyhytaikaisia olivat nim. ne kaksi muutakin Falck-sukua, jotka yksiin aikoihin olivat eläneet samalla seudulla. Toinen niistä tavataan Ylikylässä vv. 1822-1867 ja toinen Varhokylässä vv. 1835-1879.

Pyhärannan Kauhianpään Pirvolan talon poika Markku Markunpoika oli kouluuttanut Markus-nimisen poikansa papiksi. Tämä, joka oli syntynyt 1.3.1765, tuli Lehtimäen saarnaajaksi (vv. 1800-1817) sekä sitten Evijärven kappalaiseksi, jona kuoli 5.12.1845. Avioliitostaan Katarina Agata Gaddin kanssa, synt. 26.8.1781, kuoll. 24.8.1809, oli hänellä kaksi tytärtä, Agata Kristina, synt. 16.2.1804, kuoll. 2.10.1808, ja Edla Charlotta, synt. 25.8.1805, kuoll. v. 1831, vihitty Sotkamon kirkkoherrana 29.4.1841 kuolleen Karl Henrik Rislachin kanssa. Tämän pastori Markus Fagerdahlin serkun, Ylikylän Eilun talon isännän Henrik Henrikinpojan poika Samuel, synt. v. 1794, alkoi 1820-luvun alussa käyttää Fagerdahl-nimeä. Hän muutti perheineen Laitilaan v. 1828.

Tunnettu ja mainehikas Forsman-nimi on ollut kolmeen kertaan edustettuna vanhan Pyhämaan rahvaan piirissä, kuten se tavataan Savonkin talonpoikaisen kansan keskuudessa (ainakin Tuusniemen pitäjässä). V. 1751 ilmestyy Pyhämaan kylään reservisotamies Johan Kustaanpoika Forsman, synt. 30.6.1730, ja hänet vihitään seuraavana vuonna Martta Matintyttären kanssa, synt. 20.2.1722. Avioparille syntyy 19.8.1756 Johan-niminen poika. V. 1760 muuttaa perhe Raumalle. Vähän myöhemmin nousee toinen Forsman-suku, jonka jäsenissä on hiukan säätyläisvertakin. Pyhämaan ensimmäisen kirkkoherran, Matthias Melanderin, pojanpojan, pastori Matthias Josephuksenpoika M:n tytär, Maria Melander, joutui naimisiin Pyhärannan Kaukan kylän Punnan talon isännän Jaakko Yrjönpojan kanssa. Heidän pojanpoikansa Henrik Matinpoika meni kotivävyksi Rohdaisten kylän Pietilään. Vaimonsa Liisa Juhontyttären kanssa oli hänellä m.m. poika Henrik, synt. 23.4.1777, joka sotamiehenä otti Forsman-nimen ja kaatui v. 1808. Hänestä polveutui laaja suku, joka yhä jatkuu pääasiassa Pyhämaan pitäjän alueella. Eräs hänen pojanpojistaan kutsui itseään Grönblomiksi, ja tämän pojat ovat suomalaisnimisiä, mikä Saarni, mikä Suomi. Vv. 1820-1839 tavattiin Varhokylässä suutari Anders Johan Forsman, joka muutti viimeksimainittuna vuonna Laitilaan.

Fraser-nimi kuuluu eräälle Skotlannista polveutuvalle aatelissuvulle (n:o 59 Suomen ritarihuoneessa), jonka eräs jäsen 1800-luvulla oli pappi. Vv. 1727-1732 oli Heikkilän sotilasvirkatalon haltijana tähän sukuun kuuluva vääpeli Anders Johan Fraser, jolla puolisonsa Elisabet Forsteinin kanssa olivat lapset Anders, synt. 29.2.1728, Elisabet Kristina, synt 29.3.1730 ja Anna Maria, synt. 26.12.1731. Toista sataa vuotta myöhemmin muuttaa Laitilasta Pyhärannan Varhokylään pitäjänsuutari Kustaa Kustaanpoika Fraser, synt. v. 1834, kuoll. v. 1892. Eräs tämän pojista saa v. 1907 haltuunsa mainitussa kylässä olevan Hakolan talon, jonka yhä omistaa käyttäen Hakola-nimeä. Eräs viimeksimainitun veljistä on säilyttänyt sukunimen Fraser, toiset ovat ottaneet suomalaisia nimiä: Setälä, Laihonen, Santonen.

1700- ja 1800-luvulla on maassamme ollut useita Helander-nimisiä pappeja. Laurikkalan talon poika nyk. Pyhärannan Kaukan kylästä Henrik Matinpoika, synt. v. 1790, kuoll. v. 1856, muutti torppariksi Santion kylän Hellan talon maalle mentyään naimisiin tämän talon tyttären kanssa. V. 1828 alkaa hän esiintyä Helander-nimellä, joka nähtävästi on sepitetty Hella-sanan johdolla. Suku ei jatkunut pitkälle, sillä hänellä oli vain tyttäriä.

Laurén-sukuja on Pyhärannan alueella ollut ainakin kaksi, jollei kolmekin. V. 1828 tavataan Ihoden kylässä eräs Antti Tuomaanpoika L., synt. Laitilassa v. 1787, kuoll. v. 1831. Tämän poikapuoli, Pyhämaan Rohdaisten kirkonisäntänä myöhemmin toiminut Benjam Samuelinpoika, synt. v. 1810, kuoll. v. 1885 Ylikylän Mikolan isäntänä, ottaa v. 1832 itselleen Laurén-nimen, joka hänen suvussaan on säilynyt viime aikoihin asti. Lahdenvainion Laurilan talon poika ja torppari Iisak Iisakinpoika (1804-1858) ottaa v. 1852 Laurén-nimen, jonka perii hänen leskelleen v. 1859 mieheksi tullut Johan Hellstedt, kuoll. v. 1880 Ihoden Uudentalon isäntänä. Hänen poikansa omaksui nimen Niemi. Jo v. 1831 asui samassa Ihoden kylässä myöskin Samuel Samuelinpoika Laurén, joka v. 1836 muutti Raumalle.

Lindelöf-suku luettiin jo keski-ajalla Suomen aateliin, ja se kirjoitettiin n:rona 143 Ruotsin ritarihuoneeseen v. 1627; lisäksi aateloitiin eräs tämän suvun avioton haara v. 1685 (n:o 1098 Ruotsin ritarih.). Viimeksimainittuun kuului Pyhämaan kappalaisen Gabriel Josephuksenpoika Melanderin, kuoll. v. 1722, puoliso Margareta Lindelöf, synt. 27.7.1672, kuoll. 27.5.1750, joka oli kornetti Klas Kaarlenpoika L:n tytär Ulvilasta ja ollut ensin naimisissa Laitilan kappalaisen, maisteri Johannes Julinuksen kanssa, kuoll. v. 1693. Eräässä kastetilaisuudessa kummina mainitaan Pyhämaassa 16.8.1700 »dygdsame matrona Ingeborgh Lindelööff», joka oli kappalaisenrouvan täti, naimisissa Hannu Pietarinpoika Raumin eli Wallersteenin kanssa (Meltolan tilan hoitaja Paimiossa). V. 1883 aateloitiin Suomessa vielä elävä kulttuurisuku Lindelöf, joka polveutuu Taivassalossa v. 1754 kuolleesta talollisesta Juhana Matinpojasta. Myöskin nyk. Pyhämaan puolella on ollut kaksi Lindelöf-nimistä talonpoikaissukua, joista toinen tavataan siellä vielä nytkin. Laivasotamies Henrik Henrikinpoika Jerlman, synt. v. 1741, alkaa v. 1761 esiintyä Biörn-nimellä, ja hänen poikansa, merimies Henrik Henrikinpoika, synt. v. 1768, kuoll. v. 1845 Kursilan kylässä, käyttää ainakin jo v. 1790 Lindelöf-nimeä. Hänen lapsensa muuttivat pois kotiseurakunnastaan, Poriin, Raumalle y.m. Omituista kyllä, ilmestyy v. 1852 samaan Kursilan kylään uusi Lindelöf-suku, jonka perustaja, torppari Karl Fredrik L. oli syntynyt Uudellakirkolla v. 1830. Suku jatkui hänen pojistaan. V. 1816 tavataan Valkaman kylän Karrun talossa renkinä Johan Henrik Lindelöf, joka samana vuonna muuttaa Uudellekirkolle. Siellä hän nähtävästi oli syntynytkin 23.8.1789.

Pyhämaalaisen Lundell-suvun juuria voidaan seurata Kuivarauman Soran taloon, jonka tytär Anna Juhontytär vihittiin v. 1829 torppari Henrik Henrikinpojan kanssa Rihtniemen kylästä. Hänen avioton poikansa Johan Kustaa, synt. 23.5.1821, otti v. 1837 Lundell-nimen ja toimi 1840-luvulla lähtien luotsina Rihtniemellä, kuoli 22.12.1883. Luotsin ammatti periytyi hänen pojalleen Johan Wilhelm Lundellille, synt. 19.4.1849, joka hukkui 6.9.1898. Suku jatkuu yhä.

Kolmesta pyhärantalaisesta Lundén-suvusta oli vanhimman perustaja Raumalla syntynyt Gustaf L., joka v. 1832 muutti Kodisjoelta Ihoden kylään. V. 1834 alkoi Varhokylän Hakolan talon poika ja torppari Iisak Juhonpoika käyttää Lundén-nimeä. Toinen hänen pojistaan muutti Uuteenkaupunkiin, toinen Raumalle. V. 1885 muutti Eurajoelta Ihoden kylään torppariksi Iisak Kustaanpoika Lundén, jonka suku elää edelleen samassa kylässä.

Melanderien pappissuku, jonka kantaisä oli Pyhämaan ensimmäinen kirkkoherra ja joka sitten useassa polvessa piti hallussaan kappalaisvirkaa, oli seurakunnasta lopullisesti häipynyt v. 1786. Nelisen vuosikymmentä tämän jälkeen sukeltaa nimi vielä hetkeksi esille. Pyhärannan Hirslahden kylässä oli Maria Juhontytär-niminen nuori neito, synt. v. 1699, synnyttänyt 16.10.1715 venäläiselle Johan-nimiselle sotamiehelle aviottoman pojan. Tästä, Gabriel Filanderista, tuli myös sotamies samoinkuin hänen pojistaan, joista eräs otti Järman-nimen ja toinen kutsui 1780-luvulta itseään Sträng-nimellä. Jälkimmäisen Anna-tyttärellä oli avioton poika, Johan Henrik, synt. 18.4.1802, joka Pyhämaan pitäjänräätälinä 1820-luvulla omaksuu paikkakunnalla varmaan vielä silloin yleisesti muistetun, vanhan Melander-nimen. Jo v. 1827 on hän muuttanut pois Pyhämaasta, todennäköisesti Raumalle.

Samasta Anttilan talosta, Pyhärannan Santion kylästä, mistä ennenmainitut Andell- ja Randell-suvut ovat lähtöisin, juontaa alkunsa myös vanhempi pitäjän kahdesta Nordling-suvusta. Jaakko Henrikinpoika Anttilan poika Iisak (1763-1837) toimii kylänsä seppänä ja v:sta 1814 häntä kutsutaan Nordlingiksi. Myös poika ja pojanpoika olivat seppiä. Suku jatkunee vielä, vaikka sen miespuoliset jäsenet ovatkin muuttaneet pois seudulta. Toisen Nordling-suvun alkaja oli Nuuskin kylässä samannimisen talon poika Josef Josefinpoika, joka v. 1858 alkaa käyttää kyseessäolevaa sukunimeä. Hänen jälkeläisiään on vielä elossa.

Kuten useat yllä esiintyneistä sukunimistä, oli myöskin Nummelin jo 1700-luvulla tavattu papiston keskuudessa. V. 1824 omistaa sen itselleen Pyhärannan Kukolan kylässä asuva torppari Juho Juhonpoika, jonka jälkeläisillä se edelleen tavataan. V. 1857 ottaa saman nimen Valkaman kylässä torppari Juho Mikkelinpoika. Hänen pojanpojistaan on eräs muuttanut nimensä Siltamoksi, toiset suvun jäsenet ovat taas jo kauan käyttäneet sukunimeä Suominen.

Paulinien vanha pappisnimi sai Pyhärannassa jäljittelijän v. 1863 Ylikylän Mikolan talon pojasta ja torpparista Matti Juhonpojasta, jonka poika Frans Henrik P., synt. v. 1864, elää vielä. Jo v. 1842 oli Valkaman kylässä ollut renkinä Uudeltakirkolta muuttanut Kustaa Kustaanpoika Paulin, joka seuraavana vuonna siirtyi täältä Uuteenkaupunkiin.

Sukunimi, joka lienee alunperin keksitty Pyhärannassa, on Reilander. Vanhin tämänniminen suku polveutuu Kaukan kylän Kaitilan talonpojasta, sotamies Matti Juhonpoika Sprintistä, joka Pommerin sodasta palatessaan kuoli v. 1763 Viaporissa. Hänen poikansa Henrik Matinpoika Kleen (1757-1834) oli samaten sotamies, ja tämän poika Kustaa Henrikinpoika, joka asettui torppariksi Rihtniemen kylään, otti v. 1827 avioliiton solmiessaan Reilander-nimen. Viimeksimainitun poika vanhempi luotsi Johan Kustaa R. (1828-1894) lienee löytänyt Rauman merestä sen karipaikan, joka erheellisesti hänen sukunimensä vääristämisen vuoksi merkittiin kartoille nimellä Relanderinmatala pro Reilanderinmatala. Suku ja virkakin jatkui hänen pojissaan. Toinen Reilander-suku on lähtenyt Reilan kylän Kauppilan talosta, jonka poika otti v. 1834 aviopuolison ja sukunimen R. Tämän jälkeläiset ovat sitten ottaneet suomalaisia nimiä: Aalto, Järvinen, Rantanen, Santonen. Kolmas Reilander-suku on Kaunissaaren kylän Alitalosta, jonka poika Henrik Matinpoika (1736-1789) eli Nihtiön kylän paimenena. Hänen poikansa harjoitti suutarin ammattia, ja v. 1801 tämä Johan Henrikinpoika ottaa nimen Renvall, jota samoihin aikoihin käyttää myös renkimies Johan Henrik Henrikinpoika Rihtniemen kylässä. Suutari Renvallin poika Adam (1803-1878) vaihtaa v. 1850 nimensä Reilanderiksi, ehkä siksi, että oli varkaudesta kärsinyt raipparangaistuksen ja tahtoi nyt haudata menneisyytensä vanhan nimensä mukana. Tämäkin Reilander-suku jatkuu.

Samalta Pyhärannan kulmalta kuin viimeksimainittu, lähinnä Reilan kylästä, on lähtöisin myös Reilin-suku. Samanniminen, Huittisista alkunsa juontava pappissuku mainitaan jo 1700-luvun alkupuolella. Pyhärannan Reilinien kantaisä oli Hannulan talon poika ja torppari Matti Matinpoika (1795-1865), joka ottaa nimensä v. 1835. Eräs hänen pojistaan muuttaa kuitenkin jo 1850-luvulla nimensä Sjömaniksi, ja tämän pojat olivat jo Palmusia ja Peltosia. Reilin-nimisenä suku levisi Pyhämaan puolelle, Uskelaan ja Uuteenkaupunkiin.

Rohdaisten kylän Junkolan poika Henrik Juhonpoika (1768-1829) alkaa 1820-luvulla esiintyä Rosendal-nimellä, jonka eräs hänen pojanpojistaan neljä vuosikymmentä myöhemmin vaihtaa Sjöblomiksi. Suku on jo kauan sitten hävinnyt alkuperäisiltä asuinsijoiltaan. Rosendahl-muodossa kirjoitettiin Kukolan kylässä asuneen torppari Evert Samuelinpojan (1830-1882) sukunimi. Hänen poikansa olivat kuitenkin Lehtosia, Laaksosia ja Merisiä 1870- ja 1880-luvulta.

Silván-nimi esiintyy lyhennyksenä Silvanus-muodosta säätyläispiireissä 1700-luvulta lähtien, mutta tavataan myös Pyhämaan, kuten yleensäkin Rauman seudun rahvaan parissa melko yleisenä. V. 1867 muutti Raumalta Lahdenvainion kylään torppari Iisak Silván ja Ihoden kylään Wilhelm S. Samoihin aikoihin otti Varhokylän Kraaman talon poika Samuel Efraiminpoika Silván-nimen.

Pyhämaassa oli 1700-luvulla ollut Solin-niminen kirkkoherra, jonka poika oli tullut seurakunnan kappalaiseksi v. 1784 (kuollut v. 1813). Kuivarauman Soran talon poika Eerikki Simonpoika, synt. v. 1772, ei arkaillut ottaa itselleen tätä sukunimeä n. v. 1800. Hän muutti sitten Uudenkirkon puolelle, missä harjoitti puusepän ammattia. V. 1807 hän rakensi Pyhämaan kirkkoherranpappilan uuden päärakennuksen, joka n. 75 vuotta myöhemmin siirrettiin suuremman rakennuksen tieltä pois alkuperäisestä paikastaan Ylikylästä Hirslahden kylään, missä se vielä on jäljellä antaen hyvän todistuksen tekijänsä taitavuudesta ja kauneudentajusta.

Pyhärantalainen, vielä elävä Springer-suku polveutuu Ylikylän Mikolan talosta, jonka poika räätäli Emanuel Matinpoika otti v. 1828 avioliittoon mennessään mainitun nimen.

Kaksi Ståhlberg-nimistä sotamiessukua esiintyy Pyhärannan alueella. Vanhempi niistä ilmestyy v. 1747 korpraali Johan S:n mukana Santion kylään, missä se säilyy 1780-luvulle. Nuorempi johtui sotamies Matti Eerikinpoika Stormista, joka v. 1793 omaksui Ståhlberg-nimen. 1870-luvun lopussa suku häipyy Pyhärannasta.

Strandbergin mukaan oli jo 1700-luvulla elänyt Teleniusten pappissuku kotoisin Turusta. Se ei ollut sammunut vielä silloin, kun laivuri Matti Mikaelinpoika Longberg, Pyhämaan Pitkäluodon kylästä, otti Telenius-nimen 24.2.1847. Hänen sukunsa sammui v. 1912 pojanpoikaan, joka käytti nimeä Lumme.

Wahlberg-nimisiä sukuja lienee säätyläispiireistä löydettävissä useitakin. Eräs niistä on aateloitu Suomessa v. 1904. Pyhärannan Nihtiön kylässä tavataan tämä nimi vuodesta 1827, jolloin Johan Matinpoika sen omaksuu. Hänen sukunsa on jo sammunut.

V. 1859 muuttaa Varhokylään Laitilasta seppä Benjamin Matinpoika Wallenius ja saa v. 1868 Kaerin tilan haltuunsa. Hänen poikansa ottivat suomalaisia nimiä: Laihonen, Toivonen ja Siivonen, joten W.-nimi on Pyhärannasta hävinnyt.

Wellenius-nimen mukailua lienee havaittavissa siinä, että Kaunissaaren Alitalon tyttären avioton poika Efraim (1811-1855) kutsui vuodesta 1838 itseään Weleniukseksi. Nimi periytyi hänen pojalleen, joka v. 1859 muutti Uuteenkaupunkiin.

Myöskin Willenius-nimi on Pyhämaassa esiintynyt vuodesta 1856, jolloin sen otti Pitkäluodon Kouhin talon poika Josef Matinpoika.

Aikaisemmin mainittiin, että Pyhärannan Valkaman kylän Tätilän-talosta lähti 1700-luvulla pappissuku Vallenström. Samaan taloon muutti v. 1761 kotivävyksi Reilan Hannulasta Henrik Matinpoika, jonka Kaarle-niminen poika (pappi V:n kaima!), alkoi v. 1802 käyttää Vallenström-nimeä. Hänestä polveutui laaja suku, joka on näihin asti pysytellyt alkuperäisillä asuinsijoillaan. Jotkut sen jäsenistä ovat yhä Vallenström-nimisiä, toiset Vallivirtoja, Vappusia, Alankoja j.n.e. Yksiin aikoihin, v. 1800, ilmestyi Nihtiön kylään Valleström-muotoinen sukunimi, jonka haltija oli reservisotamies Johannes Juhonpoika, entinen Wallström. Eräs hänenkin jälkeläisistään, v. 1937 kuollut luotsi Alfred Juhonpoika, kirjoitti nimensä muodossa Vallenström.

Pyhämaassa on myös Winter-suku, joka polveutuu laivasotamies Henrik Tuomaanpoika Poickesta. Tämän poika Johan Henrikinpoika esiintyy kirkonkirjoissa v. 1760 Winter-nimisenä. Viimeksimainitun pojanpojan poika tuli Kuivarauman kylän Markelan talon isännäksi jättäen sen sitten pojalleen. Suku ei liene Winter-nimisenä levinnyt Pyhämaan rajojen ulkopuolelle.

Pyhärannan Kauhianpään Ollin talosta oli 1700-luvulla lähtenyt kaksikin nuorukaista »papinkouluun», nim. Matti Henrikinpoika, synt. 8.8.1736, jonka vaiheista ei jälkeen v:n 1752 kuitenkaan ole tietoa, ja aikaisemmin mainittu Mikkeli Henrikinpoika Åhlgren (1760-1809), kuollut Tenholan kappalaisena. V. 1788 tuli Ollin taloon uusi omistajasuku, kun eräs Jaakko Henrikinpoika sai sen haltuunsa. Eräs hänen pojistaan, joka sitten eli loismiehenä Rohdaisten kylässä, kutsui itseään v:sta 1828 Åhlgreniksi - muistona syntymäkodistaan ja sen aikaisemman omistajan pappispojasta.

Vielä niinkin myöhään kuin 1860-luvulla on Pyhärannassa mielivaltaisesti otettu käytäntöön vanhan kulttuurisuvun nimi Sevón, jota alkoi käyttää Hirslahden Pajulan talon isäntä Viktor Matinpoika. Nyttemmin ovat hänen jälkeläisensä katsoneet paremmaksi rehellisen Pajula-nimen.

Useita muitakin säätyläisnimiä vilahtaa esiin vanhan Pyhämaan talonpoikaisen kansan keskuudesta. Sellaisina voitaisiin mainita esim. Amilon, Berlin, Brandthill, Cumenius, Hedén, Mandelin, Mannelin, Mosander, Sundén, Tomelin, Wadén, Viander ja Wohlin. Jotkut näiden omistajista ovat ainoastaan vähän aikaa viipyneet paikkakunnalla, toiset ovat muuttaneet tänne muualta ja jääneet pysyvästi asumaan, mutta suvunjatkajia ei ole ollut, joten nimi on ennen pitkää kadonnut kirkonkirjoista. Edellä käsittelemämme esimerkit ovat omiaan luomaan valaistusta Vakka-Suomen talonpoikaisväestön piirissä runsaslukuisesti tavattavien kulttuurinimien ikään ja alkuperään. Toisaalta oli täälläkin tapaus, jolloin nimi oli muistona herrassäätyisistä esivanhemmista. Toisaalta taas näimme, miten yksinkertaiset rahvaan miehet jäljittelivät kaukaisia säätyläissukulaisiaan tai muita herrasluokan jäseniä siinä, missä se oli kaikkein helpointa - ottamalla heidän oppineet tai muuten »hienoilta» tuntuvat sukunimensä.


Referat. Kyrkoherden i Pyhäranta Yrjö Hormia behandlar i sin uppsats, vars första avsnitt publicerades i Genos 1941:1, till en början några kultursläkter (Sourander, Vallenström, Wahlroos, Wellenius, Sulin, Hellström), vilka härstamma från allmogen i Pyhämaa och Pyhäranta socknar, samt redogör därefter för en degenererad gren av soldatsläkten Malm, som på 1800-talet förekommer i Pyhäranta. I uppsatsens andra avsnitt beskrives ett stort antal allmogesläkter, vilka verkat i dessa socknar och tagit namn efter bekanta kultursläkter (t ex. Cajander, Falck, Forsman, Fraser, Lindelöf, Nummelin, Reilin, Solin, Winter); verkliga kultursläkter ha dessa dock icke bildat. I något fall har namnet varit ett minne av förfäder som tillhört ståndspersonsklassen.


Lähteitä: Colliander, O.I.: Suomen Kirkon Paimenmuisto; Hormia, Y.: Pyhämaan ja Pyhärannan 300-vuotisvaiheita; Kansallinen Elämäkerrasto III; Pyhämaan rippi- ja historiakirjat; Ramsay, Jully: Frälsesläkter i Finland; Strandberg, C.H.: Herdaminne I-II.


Genos 12(1941), s. 34-43

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1941 hakemisto | Vuosikertahakemisto