GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

Pari sodan opetusta

Seuratessaan rintamakirjeenvaihtajien kuvauksia siitä puolustussodasta, jota kansamme taaskin käy itäistä vihollista vastaan, ovat sukututkimuksen ja henkilöhistorian harrastajat varmaan kiinnittäneet erityistä huomiota kahteen seikkaan. Tarkoitamme ensinnäkin hautausmaiden ja toisaalta kirkonarkistojen kohtaloita.

Miltei jokainen silminnäkijän kuvaus jälleen vallatulta alueelta tietää kertoa, miten vihollinen on hävittänyt hautausmaita, poiskuljetellut hautakiviä ja käyttänyt niitä, vanhat kirjoitukset poistettuaan, omiin tarkoituksiinsa. Kirkonarkistojen tilasta ei ole julkisuudessa kertomuksia paljoa näkynyt, mutta rintamakirjeenvaihtajien kuvausten mukaan on joukko pappiloitakin Moskovan rauhan rajan takana käynnissä olevien sotatoimien yhteydessä tuhoutunut, mukana varmasti paljon vanhaa asiakirja-aineistoa. Tosin tiedetään talvisodan aikana suurimman osan tärkeintä genealogista aineistoa (historiakirjoja y.m.) tulleen saatetuksi turvaan, mutta olettaa täytyy - varmoja tietojahan ei voi saada, kun kirkonarkistojen yleisinventointia ei ole toimitettu - että suuri määrä paikoilleen jätettyä materiaalia on joutunut tuhon omaksi ja aavistamattoman suuria historiallisia arvoja siten mennyt hukkaan.

Suomen Sukututkimusseuran toimesta on sen Vuosikirjassa ja »Genoksessakin» jo julkaistu monia vanhan hautausmaan hautakirjoitusluetteloita, jotka varsinkin sellaisten seurakuntien osalta, joiden historiakirjoissa on aukkoja, ovat ensiluokkaisen tärkeitä. Viime aikojen tapahtumat osoittavat kammottavan selvästi, kuinka tärkeä tällainen luettelointi olisi ollut, ainakin n.s. vaaravyöhykkeen pitäjissä, mutta myös muualla, kun ottaa huomioon, että hautakirjoituksia on uhkaamassa muukin tuho kuin vihollisen hävittävä käsi. Entistä toivottavampaa on siis, että sukututkimuksen harrastajat kukin tahollaan työskentelevät siihen suuntaan, että yhä useammat hautausmaat saadaan sukututkimuksen tarpeita varten luetteloiduksi.

Kirkonarkistojen järjestämisestä, luetteloimisesta, jäljentämisestä ja niissä piilevien aarteiden keräämisestä on kuluneina rauhan vuosina ollut paljon mielipiteenvaihtoa. Sotatapahtumat ovat nyt antaneet aiheen ottaa kysymys koko laajuudessaan uudelleen esille ja pikaisesti ratkaistavaksi. Tässä ei ole syytä uudestaan esittää kaikkia ratkaisuun vaikuttavia tekijöitä, jotka hyvin ovat sukututkijoille tunnettuja. Riittänee toteamus, että nykyisistä vanhentuneista oloista kirkonarkistojen hoidon alalla on vihdoinkin päästävä ja ainakin niiden henkilöhistoriallisesti tärkeät kokoelmat on saatava mahdollisimman nopeasti turvaan, luetteloiduiksi ja tutkijain käytettäväksi. - Historiakirjojen jäljentämistyö, jota nyt on lähes 18 vuotta tehty, on saatettava suunnitelmanmukaisesti. päätökseen, ennen kaikkea entisen »luovutetun» alueen seurakuntien kohdalta, elleivät seurakunnat ja kunnat itse ymmärrettävistä syistä siihen pystyisi, on tarvittava taloudellinen apu saatava muualta.

Sotaa seuraa nytkin, kuten aina historian kulussa, rauhallisen työn aika. Siinä tulee myös sukututkimuksen harjoittajien ja harrastajien omalla sarallaan uusin innoin ponnistella.


Genos 12(1941), s. 49-50

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1941 hakemisto | Vuosikertahakemisto