GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Brusin suvun alkuperästä

Gunnar Sarva

Teoksessaan »Herdaminne för fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift» Matthias Akiander on antanut tietoja maassamme varsin laajalle levinneen Brusin (Brusiin) suvun alkuperästä. Hänen mukaansa suvun alkaja on ratsumestari Ambrosius Henrikinpoika Töper eli Tappuri, jonka poika Otto Reinhold, hänkin ratsumestari, vuonna 1708 otti nimen Brusin. Viimeksimainitulla oli Akianderin mukaan kaksi poikaa: Johan Brusin, joka toimi kauppiaana Haminassa ja jolla oli 8 lasta, sekä Otto Brusin, joka joutui vangiksi Lappeenrannan taistelussa 1741 [1].

Nämä Akianderin tiedonannot, jotka perustuvat pääasiallisesti Kirvun rippikirjassa vv. 1739-1752 olevaan selostukseen [2], ovat kuitenkin osittain harhauttavia, kuten seuraavasta esityksestä ilmenee.

Kuten Akiander mainitsee, on suvun kantaisä Ambrosius Henrikinpoika. Hänen nimensä mainitaan tuon tuostakin Jääsken tuomiokunnan pöytäkirjoissa. Useimmiten esiintyy hänen nimenään vain Ambrosius Hindersson tai Brusius Hindersson, mutta toisinaan mainitaan myös hänen sukunimensä, joka kirjoitetaan monella eri tavalla: Töperi, Töperj, Töper, Teperj, Töperö, Töpperö, Töperä, Töpörä, Täper, Täpper. Kun Karjalan puolella meidänkin aikoinamme tavataan Teperi nimisiä henkilöitä, on mahdollista, että tämä on Ambrosius Henrikinpojankin sukunimen oikea muoto. Useimmissa nimimuodoissa esiintyvä ensi tavun ö viittaisi kuitenkin ehkä siihen, että muoto Töperi tai Töperö olisi oikeampi.

Ambrosius Henrikinpojan kotipaikka näyttää olleen Ruokolahden pitäjä. Tämä käy ilmi muun muassa siitä, että Ruokolahden käräjillä 1630 korpraali Ambrosius Henrikinpoika Teperj ja Hannu Pirhoinen saivat tuomion maatilojensa välisistä rajoista [3]. Vuoden 1636 maakirjassa mainitaan luutnantti Brusius Henrikinpojan maatila Korpijärvi 1/2 veron suuruiseksi [4]. Myöhemmin mainitaan Ambrosius Henrikinpojan Ruokolahdella sijaitsevaa maatilaa nimellä »Korpijärven rälssitila» ja sitä viljelee rälssitalonpoika Yrjänä Antinpoika Töperö [5].

Tässä yhteydessä voidaan mainita, että Ruokolahdella on muitakin Töperö nimisiä; niinpä Viipurin läänin maakirjoissa mainitaan Ruokolahden Purnujärvellä rakuuna Anders Töperö [6]. Tämä viittaisi siihen, että suvun pesäpaikka olisi Ruokolahdella ja että sieltä mahdollisesti olisi löydettävissä suvun vanhempia polvia.

Ainakin jo 1632 Ambrosius Henrikinpojalla oli maata myös Jääsken pitäjässä, sillä mainittuna vuonna hän käräjöi Olavi Läimän kanssa eräästä niitystä, jonka Olavi oli muokannut niihin aikoihin, jolloin Ambrosiuksen tila oli autiona [7].

Kuitenkin näyttää hän vasta v. 1643 saaneen huomattavamman maaomaisuuden Jääsken pitäjän Kirvun kylässä. Silloin hän jätti Jääsken käräjillä oikeudelle maanhaltuunottamiskirjan (»Fougtens Zedell»), jossa hänelle luovutettiin entisen knaapin Lauri Vanhaisen maatila; viimeksimainittu oli v. 1594 saanut siihen tuomion  [8].

Syyskuun 7 päivänä 1650 kuninkaalliselta majesteetilta saamallaan lahjakirjalla ratsumestari Ambrosius Henrikinpoika sai eräitä lisätiloja, jotka samoin kuin hänen entiset tilansa tulivat hänelle Norrköpingin päätöksen rälssinä. Lisämaat olivat Lauri Akkaisen autiotila 13/24 veroa ja Kauppi Karvaisen autiotila 1/2 veroa. Näistä muodostettiin sittemmin Kirvun Alitalon nimellä kulkeva rälssitila. Hänen perillistensä aikana kartanoa yhä laajennettiin. Niinpä se mainitaan v. 1685  1 19/24 veroa käsittäväksi, v. 1690  2 7/24 veron laajuiseksi, v. 1695  2 5/12 veron kokoiseksi ja 1699  5 13/24 veroa sisältäväksi [9]. Myös Ruokolahdella sijaitseva 1/2 veron maatila mainitaan rälssimaaksi [10].

Ambrosius Henrikinpoika käräjöi ehtimiseen naapureitaan, etenkin Sipi Laukkaisen poikaa Yrjänä Wellingia vastaan, pelto- ja niittylohoista sekä tilustensa rajoista. Tätä käräjöimistä jatkoi sittemmin hänen leskensä ja vihdoin hänen poikansa Yrjänä Wellingin poikaa Tuomas Yrjänänpoika Wellingia vastaan.

Kuten edellä on ilmennyt, korpraali Ambrosius Henrikinpoika 1632:n ja 1636:n välillä korotettiin luutnantiksi sekä 1647:n ja 1648:n välimailla ratsumestariksi. Hän kuoli sotaretkellä Puolassa arvattavasti 1656 (eli vielä 11.4.1656, mutta oli vainaja 13.1.1657 [11]). Huhtik. 19 p. 1655, jonkin verran ennen kuolemaansa, hän lahjoitti Kirvun ensimmäisen kappalaisen Samuel Lacmannuksen asuinsijaksi maapalstan [12].

Ambrosius Henrikinpoika Töperin vaimo oli Margareetta Yrjänäntytär Påsa [13], jonka vanhemmat ilmeisesti olivat Jääsken kihlakunnan vouti, sittemmin Lappeen ja Kymin kihlakunnan lainlukija Yrjänä Påsa ja Gertrud Yxkull (Üxküll) [14]. Margareetta Påsa eli vielä v. 1665, mutta v. 1674 hänen mainittiin jo kauan olleen vainajana [15].

Jääsken tuomiokunnan pöytäkirjasta vuodelta 1674 käy ilmi, että Ambrosius Henrikinpojalla ja Margareetta Påsalla oli jälkeläisiä, joista mainittuna vuonna oli elossa kolme poikaa: Jonas, Otto Reinhold ja Yrjänä (Jören) [16]. Molemmat viimeksimainitut vaativat oikeudessa Kirvun entiseltä kappalaiselta Samuel Lacmannukselta, joka sillä välin oli tullut Koiviston kirkkoherraksi, takaisin maapalstaa, jonka heidän vanhin veljensä Jonas vuonna 1669 oli hänelle lahjoittanut sen peltoalueen lisäksi, minkä isä vainaja v. 1655 oli luovuttanut kappalaisenasunnoksi. Vaikka kävi ilmi, että Otto Reinhold oli aikaisemmin puolittain suostunut hyväksymään Jonaksen lahjoituksen, oikeus kuitenkin tuomitsi sen takaisin luovutettavaksi, koska suostumus ei ollut kirjallinen ja Otto Reinhold oli siihen taipunut ollessaan vieraskäynnillä Lacmannuksen luona.

Kaikki kolme poikaa seurasivat isänsä jälkiä antautuen sotilasalalle. Vanhin Jonas Brusiuksenpoika palveli eversti Budbergin rakuunarykmentissä ja mainitaan kesäkuussa 1676 kersantiksi sekä myöhemmin samana vuonna vänrikiksi [17]. V. 1678 hän oli Viipurin 1. rakuunarykmentissä luutnanttina Otto Reinh. von Fersenin komppaniassa [18].

Jääsken tuomiokunnan pöytakirjassa vuodelta 1688 mainitaan rykmentin majoitusmestari Jonas Ambrosiuksenpoika vainajaksi ja ilmeisesti hän oli vastikään, luultavasti sanottuna vuonna, kuollut [19]. Hänen taloudellinen tilansa oli ollut heikko. Tosin hän oli isänsä jälkeen saanut yhdessä veljiensä kanssa isänperinnön, mutta kartano oli peruutettu isossa reduktiossa v. 1682 ja sen jälkeen Jonas ja Otto Reinhold olivat kartanon puolesta varustaneet kumpikin yhden ratsuvarustuksen. Joka tapauksessa Jonas oli kuollessaan jäänyt velkaa herastuomari Zakarias Dahlmanille 107 talaria 24 äyriä kuparirahaa, jonka takia tämä vaati, että hänen ratsutilansa Kirvun kylässä pantaisiin myytäväksi. Veli Otto Reinhold osoitti kuitenkin, että ratsutila oli kruunun eikä sukutila ja esitti maaherran päätöksen, jolla hänelle oli luovutettu Jonaksen ratsutila, pyytäen samalla vapaavuosia tilan kunnostamiseksi. Kun oikeus pani toimeen tutkimuksen vapaavuosien tarpeellisuudesta, ilmeni, että tila todellakin oli erittäin huonossa kunnossa, niin että Jonas kahdeksan lapsensa kanssa vain vaivoin oli tullut toimeen [20].

Jonas Brusiuksenpojan vaimon ja kahdeksan lapsen nimet ovat minulle tuntemattomat.

Mahdollisesti Lewenhauptin mainitsemat veljekset Albrekt Johan Brusin ja Otto Reinhold Brusin, joista edellinen kuoli lapsettomana ja jälkimmäisen jälkeläiset vielä elävät Länsi-Suomessa, toiset käyttäen nimeä Brusiin, olivat hänen poikiaan. Samoin Lewenhauptin mainitsema Georg Johan Brusin, joka oli syntynyt v. 1682 Kirvussa (»på Kirvais i Viborgs län») saattoi olla hänen poikansa [21]. Veljekset Albrekt Johan ja Otto Reinhold ovat ensimmäiset, joiden tiedetään omaksuneen sukunimen Brusin, koska he käyttivät sitä v. 1699 toimiessaan Käkisalmen linnaväessä, edellinen kersanttina ja jälkimmäinen vääpelinä [22].

Ambrosius Henrikinpoika Töperin nuorin poika Yrjänä Brusiuksenpoika mainitaan sen oikeudenkäynnin yhteydessä, jonka hän veljensä Otto Reinholdin kanssa kävi kirkkoherra Lacmannusta vastaan. Silloin hän oli arvoltaan lippumies (»förare») [23]. Seuraavana vuonna hän yhä oli lippumiehenä Karjalan rakuunarykmentissä, mutta v. 1676 hänet mainitaan kersantiksi [24]. Sen jälkeen hänestä ei ole mitään tietoja. Mahdollisesti hän kaatui Tanskan sodassa, jonne hän oli joutunut, kuten veljensä Jonaskin.

Ambrosius Henrikinpoika Töperin pojista keskimmäinen Otto Reinhold Ambrosiuksenpoika, joka jäi asumaan Kirvun Alitaloon ja hallitsi sitä aina ison vihan aikoihin saakka, oli yhtä ahkera käräjöimään kuin hänen isänsäkin ja hänen nimensä esiintyy siitä syystä runsaanlaisesti Jääsken tuomiokunnan pöytäkirjoissa. Hän omaksui aluksi sukunimen Ambrosi, joka esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1696 [25], mutta jo v. 1701 hänellä on sukunimi Brusin, joka nimi kuitenkin kirjoitetaan myös milloin Bruusin, milloin Brosin [26].

Otto Reinhold Brusin kohosi vihdoin ratsumestariksi ja kuoli v. 1720 [27]. Hän oli naimisissa Margareta Heinriciuksen kanssa [28]. Pariskunnalla oli ainakin seuraavat lapset [29]:

1. Johan Henrik Brusin, kornetti, kuollut 1720. Puoliso: Johanna Dorothea Dyre eli Dyring, jonka isäpuoli oli majuri Daniel Rosberg ja joka solmi toisen avioliiton Karjalan ratsuväen adjutantin Karl Heintziuksen kanssa. Akiander mainitsee Otto Reinhold Brusinin pojaksi haminalaisen kauppiaan Johan Brusinin. Tämä oli kuitenkin Johan Henrik Brusinin poika ja siis Otto Reinholdin pojanpoika. Hänellä oli puolestaan muutamia lapsia, mutta ei kuitenkaan 8, kuten Akiader mainitsee. Nuo 8 lasta ovat kai ne, jotka edellä on mainittu Jonas Ambrosiuksenpojalla olleen. Akiander on nähtävästi sekoittanut nimet Jonas ja Johan. Johan Henrik Brusinilla oli muitakin lapsia kuin Johan [30].

2. Otto Reinhold Brusin, kornetti, joutui vangiksi Lappeenrannan taistelussa 1741 ja kuoli vankeudessa. Tämä on se Otto Brusin, jonka Akiander, kuten edellä on mainittu, tuntee ratsumestari Otto Reinhold Brusinin pojaksi. Otto Reinhold Brusin nuoremman puoliso oli Maria von Brandenburg [31]. Heillä oli kaksi poikaa [32].

3. Margareta Brusin. Puoliso ratsumestari Ernst Wilhelm von Nandelstadh, kuollut 1741 Lappeenrannassa [33].

4. Brita Brusin, mainitaan leskenä 1754. Puoliso luultavasti kornetti Rudolph [34].

5. Helena Brusin, s. 1693, k. 20.12.1748. Puoliso Karjalan rykmentin luutnantti Henrik Strellman; s. n. 1681, k. 29.12.1747. Omisti Kirvun Ylähovin [35].

6. Georg Fredrik Brusin, Karjalan rakuunarykmentin lippumies (»förare»), myi Kirvun Alitalon 4/8 1746 talonpoika Lauri Ollilalle.

7. Karl Brusin, s. 1698, Karjalan rakuunarykmentin kapteeni, eli vielä v. 1762, jolloin erosi palveluksesta. Puoliso: Hedvig Juliana Berg, s. 1702. Pariskunnalla oli useita lapsia, joista mainittakoon everstiluutnantti Gotthard Wilhelm Brusin [36].


Edellä esitetyn kirjoitelman ainekset on koottu jo toista kymmentä vuotta sitten. Nykyisen tilanteen takia ei ole ollut tilaisuutta uudelleen tarkistaa kaikkia tietoja.

sukutaulu

Viitteet

[1]   Akiander, m. t. I, s. 327.

[2]   SSV IX, s. 95-96.

[3]   VA jj 2, s. 195. Tuomiossa sanotaan: Så att bemälte Ambrosius Hendersons jord Kangas Randa ligger i norr och Hans Pirhoins jord Murju Mäen maa ligger i söder om förenämda rår.

[4]   VA 8550, s. 132.

[5]   VA, esim. jj II, ss. 34 ja 64.

[6]   VA, esim. 8622, s. 1063; 8651, s. 1170; 8676, s. 288; 8694, s. 275.

[7]   VA jj 2, s. 249.

[8]   Ambrosius Henrikinpojan maansaantikirja kuului seuraavasti: »Alldenstund den ene skatten som tillförene haver tillytt gamle knapen Lars Wanhainens hemman i Kirvus by Jääskis socken, och sedan sönderdelad, varutav Anders Simonsson Wanhainen haver brukat 9/16, Jöran Thomasson itdem 1/8 och Simon Henriksson itdem 1/4 skatt, och nu i 4, 5 eller 6 år inga utlagor därav göra kunnat, utan suttit och fördärvat hemmanet kronan till stor skada, men på den 1/16 skatten haver ingen åbo varit i lång tid: ty inrymmes härmed löjtnanten manhaftig Brusius Henriksson förbemälte en skatt jord att upptaga och besitta på höga överhetens behag». VA jj 3, s. 60; jj 6, s. 58.

[9]   VA jj 6, s. 138; 8694, s. 230; 8701, s. 350; 8713, s. 261; 8721, s. 268.

[10]   VA jj 8, s. 4.

[11]   VA jj 7, s. 51; jj 7, s. 12.

[12]   VA jj 19, s. 37.

[13]   VA jj 7, ss. 12 ja 52; jj 8, s. 28; jj II; s. 34.

[14]   Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden, s. 130.

[15]   VA jj 12, s. 33; jj 19, s. 37.

[16]   VA jj 19, s. 37.

[17]   N. Karl Grotenfelt, Anteckningar om indelta dragoner i Östra Finland 1644-1721, ss. 25 ja 30.

[18]   SSV IX, s. 281.

[19]   VA jj 26, s. 31.

[20]   Oikeuden pöytäkirjassa sanotaan: »Vittnade alltså nämdemännen Jören Akkain, Krister Hämäläin och Markus Savolain samt Thomas Kuisma samma hemman mycket vara avsigkommit både uti salig kvartermästarens frånvaro i Skåne och sedan efter hemkomsten uti hans allom bekanta medellösa tillstånd, som intet medgav att hålla nödigast lego- eller arbetsfolk till hemmanets bruk och vidmakthållande. Enkannerligen finns där så nu allenast en elak rökstuga, som av ett gammalt kök redan för många år sedan är opplagat, men på hela hemmanet är intet annat än en ria och fähus som något duga, stallet kunde ock ännu endels lagas, men åkern i synnerhet till 2 tunnland i linda och över det utmärglad, gärdesgårdarna jämväl odugliga och diken igengrodda samt ängarna mycket skoggångna, men isynnerhet svedjeskogen, såsom med vilkens utlegande han sig och sina 8 barn ändast nästan hade att framhjälpa, uthuggen, att större delen icke på många år härefter brukas kann. Eljest såsom all hans egendom, beståendes förnämligast av 2 hästar och 2 kor, efter uppvist specifikation, den löjtnanten säger väl edeligen kunna bekräftas, icke över 107 daler kopparmynt sig bestiga, därav ändå till hans begravnings bekostande 100 daler kopparmynt tagna äro. Så häftar ock samma hemman för 49 daler 5 öre 3 1/2 p. silvermynt och 15 tunnor spanmåls extraordinarie räntor, förutan några andra privatfordringar, som en och annan söker».

[21]   Adam Lewenhaupt, Karl XII:s krigare I, s. 91.

[22]   Axel Bergholm, Sukukirja I, s. 570.

[23]   VA jj 19, s. 37.

[24]   N. Karl Grotenfelt: Anteckningar om indelta dragonerna i Östra Finland 1644-1721, ss. 50 ja 53.

[25]   VA jj 29, s. 29.

[26]   VA jj 40, s. 48 ja jj 44, s. 122.

[27]   Adam Lewenhaupt, Karl XII:s krigare I, s. 91.

[28]   Matthias Akiander, Herdaminne för fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift I, s. 327; Axel Bergholm, Sukukirja I, s. 570.

[29]   VA Wilskmanin kokoelma.

[30]   Adam Lewenhaupt, Karl XII:s krigare I, s 91; SSV IX, s. 47.

[31]   Axel Bergholm, Sukukirja I, s. 191.

[32]   VA Kirvun seurakunnan historiakirjojen jäljennökset.

[33]   Oskar Wasastjerna: Ättar-taflor II, s. 119; VA jj 42, s. 66; prof. A. R. Cederbergin tiedonanto.

[34]   VA Genealogica.

[35]   VA Kirvun seurakunnan historiakirjojen jäljennökset.

[36]   Rantasalmen kirkonarkisto.


Referat. Den i Finland utbredda släkten Brusin (Brusiin) härstammar troligen från Ruokolax, därifrån redan stamfadern överflyttade till Kirvus som vid den tiden blott var en del av Jääskis socken. Stamfadern Ambrosius (Brusius) Henriksson Töperi eller Teperi omnämnes redan av Matthias Akiander i hans herdaminne över Wiborgs, sedermera Borgå stift, men hans uppgifter äro delvis missvisande. Ambrosius Henriksson var till yrket militär, deltog i 30-åriga kriget samt Karl X Gustavs polska fälttåg, blev slutligen ryttmästare och stupade i Polen 1656. Han hade av drottning Kristina erhållit en del lägenheter i Ruokolax och Kirvus, av vilka de sistnämnda sammanfördes till ett gods benämnt Nedergård, som tilldelades frälserätt under Norrköpings besluts villkor. Vid reduktionen gick frälserätten förlorad, men gården ärvdes dock inom släkten till år 1746, då den avyttrades av Ambrosii sonson till utomstående. Med sin hustru Margareta Göransdotter Påsa, dotter till fogden och lagläsaren Jören Påsa av knapadel, hade Ambrosius Henriksson tre söner: regementskvartermästaren Jonas, ryttmästaren Otto Reinhold och sergeanten Jören, av vilka den mellersta tillika med brorsönerna c:a 1700 antog namnet Brusin. Jonas Brusiusson dog medellös omkring 1688 lämnande efter sig åtta oförsörjda barn, till vilka antagligen hörde löjtnanten Otto Reinhold Brusin, som blev stamfader för samtliga nu levande medlemmar av släkten. Denne bör ej förväxlas med sin farbroder Ambrosius Henrikssons mellersta son, Otto Reinhold Brusin, som uppnådde samma militära grad som fadren. Han var gift med Margareta Heinricius, en dotter till teologie lektorn vid gymnasiet i Viborg, sedermera kyrkoherden i Jääskis Anders Heinricius. Makarna hade åtskilliga barn och även dessa hade efterkommande, men denna gren av släkten utgick dock i slutet av 1800-talet. Det i släkten oftast förekommande mansnamnet Otto Reinhold, vilket hänsyftar på härstamningen från ätten Üxküll (stammodern Margareta Påsas mor var Gertrud Yxkull), har burits av ett tiotal släktmedlemmar.


Genos 13(1942), s. 33-40

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1942 hakemisto | Vuosikertahakemisto