GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Kirjailmoituksia - Bokanmälningar

Osmo Durchman

Tornion kaupungin pesäluetteloja 1660-1800 (Bouppteckningar i Torneå stad). Peräpohjolan ja Lapin Kotiseutuyhdistyksen Julkaisuja IV. Julkaissut Eino Tamelander. Forssa 1942. Jakaja: Avelan Kirjakauppa O.Y., Tornio. 200 s.

Suomen Sukututkimusseuran aloitteesta ryhdyttiin 1920-luvun lopulla toimenpiteisiin eräitten henkilö- ja sivistyshistorian tärkeimpien lähteitten, kaupunkien vanhimpien perunkirjoitusten, painosta toimittamiseksi 1800-luvun alkuun. Ensimmäisena julkaistiin SSV:ssa XIII, 1929 Hj. Björkmanin toimittamana Pietarsaaren pesäluettelot 1706-1800, jotka sikäli ovat arvokkaat, että tämä innostunut ja taitava sukututkija alaviitteissä antaa lukuisia täydentäviä sukutieteellisiä tietoja. Perunkirjoitussarja varustettiin Pietarsaaren kohdalta n:olla 1, jota numeroimista valitettavasti seuraavissa ei ole jatkettu. Ennen kuolemaansa oli Björkman saanut käsikirjoituksena valmiiksi myös Kokkolan pesäluettelot 1697--1800, jotka Birger Åkermanin toimittamina 1935 julkaistiin Suomen Sukututkimusseuran »Julkaisujen» XI. niteenä. Tässäkin perunkirjoituskokoelmassa annetaan runsaita genealogisia tietoja tekijän ahkeran keräilyn tuloksena. Itse on Birger Åkerman 1934 ja 1937 toimittanut Suomen Sukututkimusseuran »Julkaisujen» X. ja XIII. osina Porvoon pesäluettelot 1740-1800 ja Helsingin 1679-1808.

Viidentenä niteenä kaupunkien vanhimpien perunkirjoitusten sarjassa on viime vuonna ilmestynyt otsikossa mainittu Tornion kaupungin pesäluettelokokoelma vuosilta 1666--1800 Eino Tamelanderin toimittamana. Tämäkin lähdeteos tarjottiin aluksi Suomen Sukututkimusseuralle sen »Julkaisuihin» liitettäväksi. Syistä, joihin ei ole tässä aihetta kajota, tämä arvokas lisä genealogiseen lähdekirjallisuuteen oli pakko siirtää toiseen julkaisusarjaan, »Peräpohjolan ja Lapin Kotiseutuyhdistyksen Julkaisuihin», joihin se kylläkin soveltuu. Valitettavaa on, että arvokkaasti aloitettu sarja täten on hajoitettu. Toivottavasti tapaus jää vain poikkeukseksi.

On tietenkin vaikea tarkoin maärätä ne rajat, joiden puitteissa pesäluettelot on laadittava. Siihen vaikuttavat monet seikat, ennenkaikkea subjektiiviset. Suuri merkitys on näet sillä seikalla onko asianomainen julkaisija paikallistuntija. Sellainen on ollut Hj. Björkman, joka läpikotaisesti on tutustunut käsittelemänsä kaupungin sekä henkilöihin, kirkon- ja muihin arkistoihin ynnä kaupungin historiaan. Tällöin on takeita siitä, että työ suoritetaan antaumuksella ja todellisella asiantuntemuksella. Myös se seikka, missä laajuudessa perunkirjoituksia jäljennetään ja niistä poimitaan tarpeelliset tiedot, perustuu suuressa määrässä juuri paikalliseen tuntemukseen, jonka varassa monikin ehkä muuten mitättömältä tuntuva seikka on. Eino Tamelander on puolestaan ollut siinä onnellisessa asemassa, että hän on syntynyt ja kasvanut Torniossa ja syntyperältäänkin liittyy peräpohjalaisiin, joten hänellä on ollut täydet edellytykset työssä onnistua, kun hän lisäksi muutenkin on kiinnostunut seudun historiaan ja oloihin. Tornion pesäluettelot eroavat siinä suhteessa muista tähän saakka julkaistuista, että niiden alkuperäinen ruotsalainen kieliasu on siirretty suomalaiseksi. Tässä on tietenkin se vaara tarjolla, että esim. eräitten vanhojen nimitysten kääntämisessä sattuu väärinkäsityksiä tai virhetulkintoja, jotapaitsi alkuperäinen historiallinen ajantuntu joutuu kärsimään. Kuitenkaan juuri perunkirjoituksissa, joissa pääasiallisesti tavataan vain kuivia luetteloita, tällainen historiallisen sävyn menettämisen vaara ei ole niin suuri kuin varsinaisten asiakirjain, pöytäkirjain y.m. kääntämisessä aina on tarjolla. Mielestäni julkaisija on tunnollisen työnsä ohessa hyvin selviytynyt käännöstyöstään, jolloin hän epävarmoissa tapauksissa sulkeissa esittää alkuperäisen ruotsalaisen nimityksen tai on käyttänyt ?-merkkiä. Kirjan käyttäjän onkin yleensä vaikea mahdollisia epäilyksiään esittää, kun tarkistustyö alkuperäisten asiakirjain sijaitessa kaukana kätten ulottuvilta ei ole mahdollinen. Pesäluettelot käsittävät 299 numeroa ja ovat Pohjanmaan sukujen tutkijalle erittäin antoisia, joskin olisi toivonut vanhimpia enemmän säilyneen. Eräät perunkirjoitukset tuntuvat kenties liiankin laajalti selostetuilta, mutta kun ne käsittävät kaupungin huomatuimpia henkilöitä (pormestareita, raatimiehiä j.n.e.) on se puolustettavissa.

Kuten Åkermanin toimittamissa Helsingin pesäluetteloissa, Tamelander Tornion vastaavissa selostaa eri osastossa perunkirjoituksissa mainitun kirjallisuuden. Tämä ryhmittely onkin paikallaan jo sen suuren tilankin vuoksi, minkä kirjakokoelmien selostaminen teoksessa vaatii. Sivistyshistoriallisesti nämä kirjaluettelot ovat mitä tärkeimpiä eikä niitä saisi katkelmina milloinkaan julkaistakaan. Eräässä toisessakin suhteessa Tamelanderin teos poikkeaa edeltajistään, mutta varsin edullisesti. Tähän asti toimitetuissa pesäluettelojulkaisuissa on näet vain henkilöluettelo. Tamelander on sen lisäksi laatinut kolme muuta, nim. paikannimi-, asia- ja ammattiluettelot. Tämä on huomattava parannus ja edistysaskel, jota vastaisten perunkirjoituskokoelmien toimittajien ehdottomasti tulisi seurata. Vielä liittyy pesäluetteloihin Tornion seudun ja Tornion kauppa-alueen kartat 1600- ja 1700-luvuilla.

Sukutieteellistä kirjallisuutta ovat nyt jo julkaistut pesäluettelot suuresti rikastuttaneet ja ne helpottavat huomattavasti genealogista tutkimustyötä. Olisi vain rauhallisten olojen palattua kiirehdittävä saamaan julkaistuksi muutkin kaupunkiemme vanhimmat perunkirjoituskokoelmat. 1600-luvulta on tällaisia vielä säilynyt Oulusta v:sta 1653, Raumalta v:sta 1662 ja Kristiinankaupungista v:sta 1691 sekä 1700-luvulta ainakin Haminasta (1726), Tammisaaresta (1729), Kajaanista (1737), Uudestakaupungista (1740), Lappeenrannasta (1744), Loviisasta (1749), Porista (1764), Turusta (1786), Kaskisista (1788) ja Hämeenlinnasta (alkamisvuosi tuntematon). Kun esim. Oulun historiakirjat alkavat 1722 ja puuttuvat vuosilta 1754-1792, Rauman vihittyjen- ja kuolleitten luettelot alkavat vasta 1759, Kristiinankaupungin historiakirjat 1722, Kajaanin 1757 ja Tammisaaren kuolleitten luettelot 1771, niin käsittää miten suuressa määrässä näidenkin kaupunkien pesäluettelojen julkisuuteen saattaminen edistäisi ja helpottaisi sukututkimustyötä, muita tutkimusaloja mainitsematta.


Genos 14(1943), s. 36-38

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1943 hakemisto | Vuosikertahakemisto