GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Kirkonarkistojen tuhoutumiset.

Osmo Durchman.

Täydennys VIII.

Kuten viime osastossa huomautettiin, toteaa jatkuva tutkimus aina vain uusia kirkollisia rakennuksia ja asiakirjoja kohdanneita onnettomuuksia. Kun tietoja tällaisista jälleen on karttunut suuri joukko, lienee syytä saattaa nekin julkisuuteen tutkijain käytettäviksi. V:sta 1935, johon edellinen osa päättyi, on myös eräitä uusia suurpaloja (3 kirkkoa ja 2 arkistosuojaa, pappilaa) ja lukuisia tulipalonalkuja sattunut. Kuitenkaan ei tässä täydennysosassa oteta laisinkaan huomioon sodassa v:sta 1939 sattuneita vahinkoja, koska on syytä niistä julkaista erikoinen selvitys vasta sodan päätyttyä. Erityisesti nyt täydennetään tietoja siitä miltä ajoilta kirkollisia asiakirjoja tiedetään kadonneen tai tuhoutuneen sen varalta, että tutkijat ja aikanaan suoritettava kirkonarkistojen yleisinventtaus voisi näistä edes vähäisenkin osan todeta säilyneen esim. kirkoissa ja kellotapuleissa, joissa niitä edelleenkin siellä täällä virunee  [1].

Tässä täydennysosassa esiintyy 26 uutta seurakuntaa: Enontekiö, Juankoski, Kakskerta, Kanneljärvi, Kiuruvesi, Kuopion tuomiok.seur., Kärsämäki, Maksamaa, Metsämaa, Muurla, Oulujoki, Rautavaara, Renko, Revonlahti, Rusko, Salmi, Sievi, Sodankylä, Sumiainen, Tampereen tuomiok.seur., Teerijärvi, Temmes, Viipurin tuomiok.seur., Virtasalmi, Vuoksela ja Ylikiiminki, joten koko tutkimus käsittää mainintoja 392 (400) seurakunnasta, päinvastaisia on siis 197 (189)  [2]. Nykyisiä seurakuntia, joissa on itsenäinen kirkollinen kirjanpito, on näet 589. Näistä seurakunnista on 572 itsenäistä kirkkoherrakuntaa; 3 kappelia: Lumparland, Sammatti ja Turun saksal. seurak.; 5 saarnahuonekuntaa: Haapasaari, Lavansaari, Seiskari, Suursaari ja Tytärsaari; 1 rukoushuonekunta: Korpiselkä; 7 järjestelyn alaista seurakuntaa: (Huopalahti), Kannonkoski, (Oulunkylä), Petsamo, Posio, Riistavesi ja Yli-Ii; lisäksi diasporaseurakunta: Inkerin pakolaisseurak. - Perustettavaksi määrättyjä seurakuntia, jotka eivät vielä toimi, on 3: Kyyjärvi, Lapinjärven suomal. seurak. ja Vuokki  [3]. Kaikkiaan on seurakuntia siis 592.

Aikajärjestyksessä ovat nyt todetut uudet kokonaispalot (33) sekä täydennykset ja korjaukset (13) seuraavat:

1571 * Vehkalahdella pappila
1581 * Vehkalahdella pappila
1589 * Limingassa pappila
ennen 1595 * Ruokolahdella pappila
12/7 1623 Inkoossa kirkko  [4]
alkuv. 1656 * Tammisaaressa pappila ja kappalaispappila
5/6 1595 * Hämeenlinnassa kirkko
ennen 26/4 * 1660 Sundissa kirkko
20 (ei 23) /6 1682 Raumalla pappila (ei kirkko  [4])
jälk. 1683 Laukaassa kappalaispappila
9/4 1686 Hattulassa pappila
1692 Sotkamossa pappila ja (ei n. 1693) kirkko  [4]
28/5 1698 Porissa pappila
2/3 1702 * Salmissa kirkko
syks. 1703 * Ilomantsissa kirkko  [4] ja pappila  [4]
12/5 1708 * Porvoossa kellotapuli
_/6 1710 * Viipurissa kaksi kirkkoa
16/5 1711 Turussa piispantalo
helluntaipäiv. 1712 (ei * 1713) Inkoossa pappila  [4]
1712 * Kymissä pappila
kev. 1714 * Kemiössä pappila
isonvih. aik. * Lapväärtissä pappila
isonvih. aik. * Sotkamossa ei kirkko  [4])
isonvih. aik. * (ei n. 1722) Kuopiossa pappila  [4]
9/4 1730 Kuusamossa pappila
15/7 1736 (ei n. 1732) Inkoossa kirkko  [4]
n. 1738 Kruunupyyssä pappila
24/11 1741 * Kesälahdella pappila (ei 1742 kirkko  [4])
/3 1742 * Kiteellä kappalaispappila  [4]
1753 Punkalaitumella pappila
21/6 1793 Viipurissa pappila
kes. 1797 Muoniossa pappila
6/11 (ei 1/11) 1803 Eurajoella pappila  [4]
15/9 1831 Hämeenlinnassa kellotapuli
1838 Myrskylässä pappila
29/3 1859 Säräisniemellä pappila  [4]
23/7 1937 Kiuruvedellä kirkko
13/11 1937 Tampereella kirkko
11/4 1938 Temmeksessä viranhoitajan asunto
11/6 1938 Nivalassa pappila
25/5 1941 Lapualla Tiistenjoen kirkko
23/8 1942 Iissä kirkko ja kellotapuli

Täten siis tunnetaan kokonaispaloja:

1300-luv.: 4 = 1 piispantalo, 3 kirkkoa
1400-luv.: 9 = 1 piispantalo, 8 kirkkoa
1500-luv.: 35 = 10 pappilaa, 1 piispantalo, 24 kirkkoa
1600-luv.: 80 = 25 pappilaa (niistä 2 kappalaistaloa), 3 piispantaloa, 47 kirkkoa, 5 kellotapulia
1700-luv.: 161 = 86 pappilaa, (niistä 20 kappalaistaloa), 1 piispantalo, 59 kirkkoa (niistä 3 rukoushuonetta), 15 kellotapulia
1800-luv.: 159 = 71 pappilaa, niistä 10 kappalaistaloa), 55 kirkkoa, 33 kellotapulia
1900-luv.: (ilman sotamenetyksiä v:sta 1939): 96 = 40 pappilaa (niistä 12 kappalaistaloa, 2 papin tilapäistä asuntoa), 41 kirkkoa (niistä 9 rukoushuonetta), 14 kellotapulia, 1 seurakuntatalo.

Kokonaismäärä on siis nyt 544 (ei 511), joista pappiloita 232 (ei 209), piispantaloja 7 (ei 6), kirkkoja 237 (ei 231), kellotapuleita 67 (ei 64), seurakuntataloja 1. Kappalaistaloihin (41) on todettu 2 lisäpaloa = 43, rukoushuoneisiin (11) 1 = 12.

Tutkimuksen 1. osassa, s. 1, ilmoitettiin silloisten, kirjallisuuteen perustuvien tietojen ja tiedotusten mukaan, että ennen v. 1686 kirkkolain voimaanastumista perustettuja, nykyään toimivia seurakuntia, joissa historiakirjoja on vasta jälkeen v:n 1700, tai tämän jälkeen perustettuja, joissa ei enää ole perustamisvuodesta alkavia kirjoja, on luvultaan 191. Historiakirjain jäljentämistyö on kuitenkin paljastanut tietoja, joiden mukaan luku on oleva 188, sillä seuraavassa 17 seurakunnassa (luettelossa nyt painetut kursiivilla) onkin historiakirjoja jo 1600-luvulta, (niistä aiheettomasti ilman tunnettua tuhoa maininnan saaneet varustetut *-merkillä): Alahärmä 1696 (ei 1734), *Dragsfjärd 1695 (ei 1730), Eurajoki 1676 (ei 1702), Inkoo 1679 (ei 1734), Jokioinen 1695 (ei 1745), *Kemijärvi 1698 (ei 1747), *Kiikala 1679 (ei 1765), Kumlinge 1687 (ei 1760), *Lumparland 1683 (ei 1723), *Paattinen 1694 (ei 1720), Pulkkila 1698 (ei 1724), *Pyhäranta 1685 (ei 1713), *Sammatti 1688 (ei 1749), Somerniemi 1690 (ei 1705), Teisko 1648 (maamme vanhimmat säilyneet, ei 1747), *Tervola 1698 (ei 1700) ja Vanaja 1680 (ei 1721)  [5]. Sitäpaitsi on seuraavassa 10:ssä perustamisvuodesta tai itsenäistymisestä alkavat kirjat: Alastaro 1757, Antrea 1724 (ei 1747), Hinnerjoki 1745, Honkilahti 1754, Kempele 1734 (ei 1803), Kivijärvi 1737, Pyhämaa 1814 (ei 1815), Suodenniemi 1725 (ei 1794), Suoniemi 1750 (ei 1759) ja Vaasa 1803 (ei 1761). - Sensijaan ei 24 seuraavassa seurakunnassa (luettelossa nyt painettu KAPITEELILLA) päinvastoin olekaan ennen v. 1700 tai perustamisvuodesta, itsenäistymisestä alkavia historiakirjoja: Alavus, Juankoski, Kaarlela, Kakskerta, Kesälahti, Kuru, Liminka, Längelmäki, Maaria, Maksamaa, Muhos, Muonio, Oulainen, Oulunsalo, Petäjävesi, Pornainen, Renko, Sievi, Sodankylä, Velkua, Viipurin (suomal.) tuomiokirkkoseurak., Ylikiiminki, Ylitornio ja Ypäjä. Vrt. lähemmin tuhojen luetteloa  [6]. Epätietoista, vaikeata ratkaista, on ovatko seuraavan 3 seurakunnan vanhimmat säilyneet todella varhaisimmin laaditut: Alavieska 1723 (ei voi todeta Kalajoella, jonka historiakirjat alkavat vasta 1742 ja joissa aluksi kyliä ei mainita), Enontekiö 1720 (ei voi todeta, kun Jukkasjärven historiakirjat alkavat vasta 1792) ja Toholampi 1710 (ei voi todeta, kun Lohtajan historiakirjat alkavat 1718). Jos siis näissäkään kolmessa ei ole vanhimmat historiakirjat jäljellä, on tällaisten seurakuntien luku 191  [7]. Vrt. luetteloa kirjoituksen lopussa, johon on liitetty myös sodassa 1939-1940 tuhoutuneet Sallan ja Suomussalmen historiakirjat (193).

Lukuisiin seurakuntiin on ilmoitettuihin eri luetteloiden ikämääräyksiin tullut muutoksia, mutta sellaisia, että näiden korjausten esittäminen ei tässä yhteydessä kuitenkaan asiaan vaikuttamattomina ole tarpeellista. Huomautettakoon kuitenkin, että Arkistodelegation mietinnössä 1900 on n. 160 seurakunnan historiakirjain alkamisvuosi joko virheellinen tai se puuttuu kokonaan. Neoviuksen papistonmatrikkelissa tällaisia seurakuntia on vielä enemmän, n. 200, mutta se ilmestyikin kahta vuotta aikaisemmin, 1898, eivätkä sen tiedot perustu virallisiin tiedoituksiin. Tekijä huomauttaa esipuheessa s. III, että ne perustuvatkin yksinomaan papiston antamiin ja ihmettelee, että »muutamat [papit] ovat ilmoittaneet, että on mahdotonta sanoa milloinka arkistossa säilytetyt historia- ja rippikirjat alkavat»!

Erikoisluontoisista vahingoista voi edellisissä osissa tiedoitettuihin lisätä, että sodassa 1808-1809 ryöstettiin myös Kuortaneen pappilaa, jotapaitsi Revolahden pappila sekä Siikajoen pappila ja kirkko kärsivät vaurioita. Arkistodelegation mietinnössä 1900, s. 4, on laskettu 153 kirkonarkiston tuhoutuneen sodassa. Nyttemmin käytettävien tietojen mukaan on tällaisia tuhoja, joissa vanhin arkisto ennen 30/11 1939 on kokonaan sodassa hävitetty, yhteensä 169, mutta osahävityksiä on lisäksi useita. Siirrettäessä arkistoa toiseen paikkaan tuhoutui vanhin osa siitä Korpilahdella n. 1871, samoin osa vanhinta Koskella H.l. 1893. Kirkkoherran mielenhäiriössä sytyttämänä joutui tuhopolton omaksi Punkalaitumen pappila 1753; mielenvikainen poltti 1692 Sotkamon kirkon ja pappilan.

Varsinkin 1600-luvulla, mutta myös 1700-luvulla sattuneista pappilain paloista on tyhjentävimmät tiedot saatavissa tuomiokirjoista, koska paloapuyhtiöitten puutteessa avustuksen suorittaminen määrättiin pitäjänmiesten suoritettavaksi. Näiden tietojen etsiminen ei kuitenkaan yksityiselle tutkijalle ole mahdollinen. Olisi senvuoksi syytä, että tutkijat tällaisia paloja koskevia tietoja tavatessaan tekisivät niistä merkintöjä ja ilmoitukset tekijälle, jotta myös vanhimmat palot tällä tavoin saataisiin mahdollisimman tarkkaan todetuiksi.

On vielä joukko sellaisia seurakuntia, joissa isonvihan jälkeen ilmeisesti on kohdannut jokin onnettomuus, etupäässä kait palo, joka on jäänyt tuntemattomaksi, koska joko arkisto kokonaisuudessaan tai osittain on verraten myöhäiseltä ajalta. Siinä toivossa, että tutkijat edes osasta näitä voisivat todeta syyn arkistojen häviämiseen, luetellaan tässä pääasiallisimmat niistä jo n. 1700 toimineista seurakunnista, joissa on historiakirjoja vasta v:sta 1740 tai sen jälkeen ja joiden arkistojen tuhoutumiset helpommin voidaan saada selville: Espoo 1761, Haapajärvi 1777, Jomala 1741, Jyväskylä maas. 1766 (vrt. tätä 8. osaa), Kajaani 1757, Kesälahti 1758, Kokemäki 1742, Korpilahti 1773 (vrt. tätä 8. osaa), Kuolemajärvi 1752 (ei palossa 1908), Kuortane 1756 (kenties sodassa 1808, vrt. tätä 8. osaa), Lapväärtti 1754, Messukylä 1751 (ei palossa 1918), Piikkiö 1740 (vrt. tätä 8. osaa), Saloinen 1749 (kenties Raahen palossa 1810), Sodankylä 1759, Suomenniemi 1772 (on ollut palo, vuosi tuntematon), Valkjärvi 1765, Virrat 1760 (kenties sodassa 1808); lakkautetut: Harju 1742, P. Jaakoppi l. Kunnarainen 1753, Jägerhornin rykmentti 1784, Kosken ruukki 1810, Koskenkylä 1748, Teijo 1740.


Kirkkojen nimikkoihin voinee täydennyksenä lisätä (ks. 7. osa, ss. 11-12, alaviite 7):

Hiittisten nykyinen 1685-1686 rakennettu kirkko on »P. Andreaksen» (Kimitobygdens historia utgiven av Gabriel Nikander I:1, Åbo 1944, s. 352);

Kristiinankaupungin 1700-(1897) on »Ulrika Eleonora» [Walter Sjöblom], Kristinestads historia, Kristinestad 1915, ss. 259, 265);

Kruunupyyn 1659-1822 »Pyhän Kolminaisuuden» (Helmer Tegengren, Kronoby sockens historia. Vasa 1943, s. 361);

Laihian 1642-1805 oli »Johannes» (Laihia, Vaasan 1937, s. 23);

Pielaveden 1797-(1878) »Fredrika Vilhelmina Dorotea» (August Teräksinen, Eräitä piirteitä Pielaveden pitäjän historiasta, Kuopio 1936, s. 37);

Ruskon on aikaisemmin (1445) ollut »Maria Magdalena», myöhemmin »P. Mikael» (I. Kronqvist, Lemun ja Ruskon kirkot, Suomen Museo XL, 1933, Helsinki 1934, s. 56).

Sotkamon 1738 valmistunut kirkko oli »P. Kolminaisuuden» (Lauri Lounela, Sotkamon vanha kirkko ja vanhan kirkon ajat, Esitelmä jonka Sotkamon kirkkojuhlissa 21 päivänä elokuuta piti, Kajaani 1938, s. 3).

Teerijärven molemmat 1669-1774 ja v:sta 1774 »Vapahtajamme» (Helmer Tegengren, Kronoby sockens historia. Vasa 1943, s. 385).

Myös keskiajan jälkeisistä (ei katolisajan) kirkkojen nimikoista antaa joukon tietoja Ad. Neovius papiston matrikkelissaan (1898) lisävihkoineen (1908), joita tässä ei saata luetella, mutta jotka puuttuvat Carolus Lindbergin kirkkoteoksesta (1934). - Tekijän unohtamista pitäjänkertomuksista (vrt. 6. osa, alaviite 1) voinee vielä mainita Aleksanteri Kena, Tietoja Luopioisten seurakunnasta, Tampere 1893.


Hugo Godenhjelmin Suomen pappilat teoksessa (1935) joko puuttuvat tai ovat virheellisesti esitetyt seuraavien seurakuntain perustamisajat: Ihantala 7/10 1926, Kannonkoski 10/6 1919, Kulosaaren huvilakaupunki 10/5 1919, Mänttä 3/11 1920, Petsamo 21/1 1921, Pirkkala 10/6 1919, Reposaari 22/1 1913, Salmi 23/2 1922 (rajamaaseurakunta), 2/11 1937 (kirkkoherrakunta), Savonlinna 5/11 1931, Suojärvi 12/1 1928, Vaasan ruotsal. s. 1/3 1928, Varkaus 24/9 1931, Viiala 21/10 1926. Teoksen ilmestymisen jälkeen on perustettu: Tampereen Harjun s. 26/11 1936, Lapinjärven suomal. s. 31/3 1938, Helsingin Paavalin s. 1/8 1940, Helsingin Töölön s. 5/6 1941.


Lisäyksenä 7. osassa selostettuihin aloitteisiin kirkonarkistojen asiakirjain jäljentämiseksi on vielä mainittava Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran kokouksessa 5/9 1897 tehty esitys:

»Pastor [Elis] Bergroth föreslog, att Samfundet skulle träda i författning derom, att för Samfundets sträfvanden intresserade personer skulle uppmanas att afkopiera och insända äldre i kyrkohistoriskt afseende vigtiga handlingar, hvilka möjligen förvaras uti landets kyrkoarkiv; och enades närvarande styrelsemedlemmar derom, att förenämnda fråga lämpligen framdeles vid Samfundets årsmöte skulle upptagas till behandling»  [8].

Tämä aloite tehtiin pian sen jälkeen, kun seura oli Elis Bergrothin ehdotuksesta 17/3 1897 antanut valtiopäivien yleisen anomusvaliokunnan kirjelmän johdosta 24/2 1897 lausuntonsa niihin anomuksiin kirkonarkistojen siirtämisestä valtionarkistoon ja näiden arkistojen turvaamisesta, joita ritaristossa ja aatelissa olivat 3/2 1897 tehneet herrat Oscar Wasastjerna, A. Wallensköld ja Tor Carpelan (anomusesitys n:o 5) ja porvarissäädyssä 8/2 1897 herra Ivar Kyander (anomusesitys n:o 32) ja joka johti säätyjen anomukseen sekä 17/12 1897 arkistodelegation asettamiseen. Suomen Kirkkohistoriallinen Seura esitti lausunnossaan m.m., että kaikki sata vuotta vanhat tai vanhemmat arkistossa säilytetyt kirkonkirjat ja asiapaperit, paitsi niitä, jotka koskevat kirkon rakennusta ja papiston virkataloja siirrettäisiin kuhunkin tuomiokapitulikaupunkiin perustettavaan hiippakunta-arkistoon. Seuran sihteeri Ad. Neovius ilmoitti mielipiteekseen, tahtomatta silti esittää vastalausetta, että kirkonarkistot siirrettäisiin yhteen ainoaan kirkolliseen arkistoon pääkaupungissa, joka toimisi valtionarkistosta erillisenä  [9]. - Suomen Historiallinen Seura, jolta yleinen anomusvaliokunta niinikään oli pyytänyt lausuntoa, esitti, ottaen esille maakunta-arkistokysymyksen, kokouksessaan 13/3 1897 toivomuksenaan, että soveltuviin maaseutukaupunkeihin perustettaisiin kolme maakunta-arkistoa, joihin kirkkojen, tuomiokapitulien, kaupunkien, lääninhallitusten y.m. paikallisvirastojen vanhemmat asiakirjat koottaisiin ja että yleisten arkistojen johtoa varten asetettaisiin erityinen arkistohallitus. Keskustelun kuluessa professori K. G. Leinberg ilmoitti eroavan mielipiteen ehdottaen »provinssiarkistojen pesäpaikaksi maassamme semmoisia kaupunkeja, missä tuomiokapitulit ja hovioikeudet sijaitsevat», koska hänen vakaumuksenaan oli, »etteivät maamme lutherilaiset seurakunnat luovuta kirkko-arkistojansa maallisten virastojen hoidettaviksi, vaan mahdollisesti kyllä tuomiokapituleissa säilytettäviksi»  [10].


* = kirjallisuudessa esitettyjen virheellisten historiakirjain alkamisvuosien vuoksi aiheettomasti kirjoituksen 1. osaan joutunut seurakunta, josta ei tiedetä mitään tuhoa tai muuta maininnan arvoista.

Alahärmä. Kuolleitten luetteloita on jo v:sta 1696, syntyneitten v:sta 1701, ainoastaan vihittyjen ovat v:sta 1734. A. Wilskmanin tieto kirjoituksessa Etelä-Pohjanmaan sukututkimuksen lähteistä (Kyrönmaa I), Helsinki 1912, s. 199, että kaikki sarjat alkaisivat 1734, on siis virheellinen. Sattumalta on samassa julkaisussa Väinö Perälän kirjoitus Härmässä 1500-1700 luvuilla, jossa, s. 152 esitetään kuolintilastoa 1698-1709 ja syntyneisyystilastoa 1701-1712 juuri Alahärmän historiakirjoista!

Alastaro. Historiakirjat, jotka alkavat 1757, ovat seurakunnan vanhimmat, vaikka oma kappalainen onkin ollut jo v:sta 1694! Aikaisemmat historiakirjat ovat näet Loimaan yhteydessä. Vrt. Honkilahti.

Alavieska. Ovatko 1723 alkavat historiakirjat (syntyneet) vanhimmat laaditut ei voi todeta, kun Kalajoen vastaavat alkavat vasta 1742 ja niissä ei kyliä aluksi mainita.

ALAVUS. Kappeli 1701, oma kappalainen 1707. H 1721, T 1770, R 1757.

Antrea. Historiakirjat alkavat perustamisvuodesta 1724 eikä 1747, kuten kirjallisuudessa tähän saakka on mainittu.

ASKAINEN. Kuolleitten luettelo 1802-1842 on hävinnyt. Tarkistamattoman tiedon mukaan olisi tulipalo sattunut pappilassa 1859.

BROMARV. Isonvihan aikana venäläiset ryöstivät vain pappilan irtaimistoa  [11].

Degerby. Historiakirjat alkavat 1865, vaikka oma saarnaaja v:sta 1757. Vrt. 3. osa.

* Dragsfjärd. Syntyneitten- ja vihittyjen luettelot (Kemiössä) alkavat jo 1695, vain kuolleitten 1730, joka vuosi tähän saakka on kirjallisuudessa ilmoitettu historiakirjain alkamisvuodeksi.

Enontekiö. Ovatko 1720 alkavat historiakirjat varhaisimmat ei voi todeta, kun Jukkasjärven vastaavat alkavat vasta 1792. - Pappilassa oli 18/3 1937 tulipalonalku, joka ei ennättänyt tuottaa suurempaa vahinkoa.

ESPOO. Kappalaispappilassa oli tulipalonalku 11/5 1939.

Eurajoki. Historiakirjat, kaikki sarjat, alkavat 1676, ei 1702 tai 1707, kuten tähän saakka on ollut tunnettua, siis kaikki 1600-luvulta, tilikirjat 1646, ei 1676, johon vuoteen edelliset ovat vaihtuneet. - Pappilan palo oli 6/11 (ei 1/11) 1803, koska Pyhäinmiestenpäivä mainittuna vuonna oli 6/11, jolloin kirkko vihittiin  [12].

Hamina. Vanhin historiakirja, joka käsittää syntyneet 1726-1741, vihityt 1728-1742 ja kuolleet 1733-1742, säilytetään Loviisan kirkonarkistossa yhteensidottuna Loviisan vanhimman 1748 ja 1750 alkavan historiakirjan kanssa. Tämä kaupunkihan perustettiin vasta Turun rauhan (1743) jälkeen ja sai tapulioikeudet 1745, mistä syystä kirjallisuudessa esiintyvä Loviisan historiakirjain alkamisvuosi 1726 ilman muuta olisi pitänyt herättää epäilyä.

Harlu. Pappilassa sai 17/9 1935 salama aikaan palon, joka kohta sammutettiin.

HATTULA. Pappila paloi 9/4 1686  [13]. Pappilassa oli 9/12 1940 tulipalonalku, saatiin kohta estetyksi.

Heinjoki. Rippikirjat v:sta 1774 ovat 1874 siirretyt Muolaan kirkonarkistosta. Vrt. 7. osa.

HEINOLA, maaseurakunta, ks. Mäntyharju.

HELSINGIN PITÄJÄ. Kirkon pannuhuoneessa sattui tulipalo 1/2 1938. Vähäisiä vaurioita.

Helsinki. Kirkon polttamisen /5 1713 suoritti oma sotaväki sytyttäessään kaupungin palamaan.

Hinnerjoki. Historiakirjat, jotka alkavat 1745, ovat seurakunnan vanhimmat, vaikka Laitilan pitäjänapulainen asuikin täällä v:sta 1695. Aikaisemmat historiakirjat ovat näet Laitilan yhteydessä.

HIRVENSALMI. Pappilan palossa 14/2 1822 tuhoutuivat historiakirjat v:sta 1763, rippikirjat v:sta 1784, lastenkirjat v:sta 1770  [14].

Honkilahti. Historiakirjat, jotka alkavat 1754, ovat seurakunnan vanhimmat, vaikka oma kappalainen onkin ollut jo v:sta 1738! Aikaisemmat historiakirjat ovat näet Euran yhteydessä. Vrt. Alastaro.

Hämeenlinna. Linnankirkko, joka samalla oli kaupungin kirkko, tuhoutui linnanpalossa 5/6 1659. Kaupungin palossa 15/9 1831 paloi kellotapuli kokonaan, mutta vain kirkon vaskikatto kärsi tulipalosta pahasti jotapaitsi kruunut kirkon sisässä pilaantuivat  [15].

Ii. Kirkko ja kellotapuli paloivat salaman iskusta 23/8 1942 perustuksiaan myöden. Ainoastaan alttarivaatteet, ehtoollisvälineet ja yksi kattokruunu sakaristossa pelastettiin.

Ikaalinen. Historiakirjat alkavat 1680 eikä 1630, mikä vuosi johtuu painovirheestä Arkistovaltuuskunnan mietinnössä 1900, josta se on kulkeutunut kirjallisuuteen. - Pappilassa oli tulipalonalku 29/11 1937, mutta saatiin sammumaan.

Ilmajoki. Kirkkoherrantoimi oli tiedon mukaan v:lta 1804 kirkkoherra Gabriel Alceniuksen aikana (1801-1804) siihen määrin laiminlyöty, että tuskin 2/3 seurakunnan väestöstä oli vaillinaisiin kirkonkirjoihin merkitty  [16].

ILOMANTSI. Kirkon (ja pappilan) venäläiset polttivat hyökätessään syksyllä 1703  [17].

IMPILAHTI. Kirkkoa uhkasi palo 13/6 1939 läheisyydessä olevan talon syttyessä tuleen. Vaara saatiin torjutuksi.

Inkoo. Historiakirjoista ovat vain kuolleitten luettelot 1679-1736 hävinneet (palaneet?) 1800-luvun lopulla. Vrt. 1. osa. Syntyneitten luetteloja on v:sta 1679, vihittyjen v:sta 1682. Arkistovaltuuskunnan mietintö ilmoittaa virheellisesti v:n 1694 historiakirjain alkamisvuodeksi. - Salaman isku kirkkoon oli 12/7 1623 ja toinen 15/7 1736 (ei n. 1732). Kaikkiaan lienee salama lyönyt kuusi kertaa tähän kirkkoon. Pappila paloi helluntaipäivänä 1712 (ei venäläisten aiheuttamana 1713)  [18].

Jokioinen. Vihittyjen luettelot alkavat 1695, syntyneitten 1696, kuolleitten 1729, ei kaikki 1745, kuten tähän saakka on tunnettu. Vrt. 7. osa.

JOUTSENO. Ks. 7. osa, lisäys, s. 33.

JUANKOSKI. 1746 perustettu tehdas sai oman saarnaajan 1758, mutta virka oli täyttämättä 1763-1789, 1795-1799 ja 1802-1804 sekä kokonaan lakkautettu 1805-1862. Kun Nilsiässä vv. 1758-1805 ei ole kuin hajamerkintöjä Juankoskelta, näyttävät vanhimmat historia- ja muut kirkonkirjat hävinneen. Ruukin seurakunta oli varsin vähälukuinen. Vrt. J.M. Salenius Juantehtaan kirkollisista ja papillisista oloista menneinä aikoina (Historiallinen Arkisto XV), Helsinki 1898, pöyt. ss. 5-10.

JUVA. Historiakirjoista alkavat syntyneitten- ja kuolleitten luettelo 1718 ja 1719, sensijaan tuhoutuivat pappilan palossa /4 1795 vihittyjen luettelot v:een 1793.

JYVÄSKYLÄ, maaseurakunta. Venäläiset polttivat 1808 nuotiossaan kirkkotarhan ympäri 1806 rakennetun hirsisen aidan  [19]. - V:n 1793 tarkastuksessa oli historiakirjoja v:sta 1731 ja rippikirjoja v:sta 1737  [20]. Nyt ne alkavat edelliset 1766, jälkimmäiset 1770.

KAARLELA. Keskiajalta. H 1721, T 1666, R 1725. Kokkolalla on ollut erilliset historiakirjat v:sta 1667.

KAJAANI. Venäläiset ryöstivät kirkon 13/3 1712 [21]. - Kirkossa oli 31/1 1942 tulipalonalku, joka pian tukahdutettiin.

KAKSKERTA. H 1770, T 1769, R 1749. Sai oman saarnaajan 1766. Historiakirjat alkavat: vihittyjen ja kuolleitten luettelot 1770, syntyneitten 1772. Aikaisemmat lienevät tuhoutuneet, kun vastaavia merkintöjä ei ole Kaarinan yhteydessä.

Kalanti, ks. Uusikirkko T.l.

Kangasniemi. Salama sytytti seurakuntatalon tuleen 16/6 1936, jolloin kanttori Nymanin huoneisto paloi piloille.

Kanneljärvi. Kirkonkylän kansakoulu, jossa sijaitsi kirkkoherranvirasto ja kirkkoherran asunto, paloi poroksi 23/1 1944; kirkonkirjat saatiin pelastetuiksi, mutta arkistoa tuhoutui kuitenkin huomattavasti.

Kannus. A. Wilskman, Etelä-Pohjanmaan sukututkimuksen lähteistä, s. 201, ilmoittaa, että syntyneitten luettelot alkavat 1699, vihittyjen ja kuolleitten 1842. Todellisuudessa alkavat kaikki sarjat 1698.

Karinainen. Historiakirjat alkavat 1904, vaikka Marttilan pitäjänapulainen asui täällä jo 1700-luvulta, mutta rippikirjoja on v:sta 1793 (1804). Vrt. 7. osa.

Karstula. Sai oman, aluksi Saarijärvellä asuvan kappalaisen 1779, mutta syntyneitten ja kuolleitten luettelot alkavat vasta 1793, vihittyjen 1794. Aikaisempia merkintöjä tavataan Saarijärven 1788 alkavissa historiakirjoissa. Rippikirjat alkavat jo 1782. Vrt. 7. osa.

Kauhajoki. Syntyneitten luettelot 1691-1738, vihittyjen 1700-1748 ja kuolleitten 1691-1748 sekä samat luettelot 1777-1796 on nyttemmin kaikki tavattu kirkonarkistosta, vaikka ne jo oli poistettu kalustoluettelosta hävinneinä. Vrt. 4. osa.

* Kemijärvi. Syntyneitten-, vihittyjen- ja kuolleitten luettelot alkavat 1698, kaikki siis 1600-luvulta, eikä 1747, kuten tähän saakka on kirjallisuudessa mainittu.

Kemiö. Venäläisten sanotaan polttaneen pappilan keväällä 1714  [22].

Kempele. Historiakirjat alkavat 1734 (ei 1803), vaikka Limingan pitäjänapulainen siirrettiin tänne vasta 1742.

KERIMÄKI. Syntyneitten- ja kuolleitten luettelot alkavat 1707, sensijaan vihittyjen luettelot vasta 1787. Ilmeisesti ovat aikaisemmat hävinneet kirkkoherra Andreas Herkepaeuksen aikana (1755-1792), jolloin paljon muitakin kirkonarkiston asiakirjoja katosi. Vrt. 7. osa.

KESÄLAHTI. Yhteinen seurakunta Uukuniemen kanssa v:sta 1637, kappeli 1701, kkhkunta 1728. H 1758, T 1736, R 1737. Venäläiset polttivat pappilan 24/11 1741  [23] . Kirkkoa ei silloin eikä 1742 tuhottu.

* Kiikala. Vihittyjen luettelot alkavat 1679, syntyneitten ja kuolleitten 1692, siis kaikki 1600-luvulta, eikä 1765, kuten kirjallisuudessa on esitetty.

KIRKKONUMMI. Pappilassa oli palo 4/2 1940.

Kitee. Kappalaispappilan polttaminen sodassa tapahtui /3 1742.

Kiuruvesi. Kirkko paloi perustuksiaan myöden 23-24/7 1937.

Kivijärvi. Historiakirjat, jotka alkavat 1737, ovat seurakunnan vanhimmat, vaikka Viitasaaren pitäjänapulainen asuikin täällä v:sta 1697. Aikaisimmat historiakirjat ovat näet Viitasaaren yhteydessä.

KOIVULAHTI. Historiakirjat alkavat 1722, vaikka oma kappalainen asetettiin tänne vasta 1781. Kuitenkin on täällä asunut v:sta 1700 Mustasaaren kappalainen tai pitäjänapulainen, joka on pitänyt omat kirkonkirjat. Isonvihan aikana olivat venäläiset ryöstäneet m.m. kirkonkirjat. Pappila oli ilman ikkunoita ja savupiippua  [24].

KORPILAHTI. Vanhin arkisto m.m. historiakirjat ennen 1773, lienee veneen kumoon mennessä uponnut Päijänteeseen n. 1871, kun se kappalaisen pappilasta järven itäpuolelta, jossa tämä edelleen sijaitsee, siirrettiin länsipuolelle silloin rakennettuun kirkkoherran pappilaan (valmistui 1870). Ensimmäisen kirkkoherran sai seurakunta 1872  [25].

KOSKI H.l. Kansantarun mukaan olisivat venäläiset sodan aikoina pitäneet kirkkoa kasarmina, varastosuojanaan tai hevostallinaan. Kerrotaan myös venäläisten polttaneen kirkon. Kertomus on kuitenkin epävarma. Toiset arvelevat vihollisen hävittäneen vanhan puukirkon, toiset arvelevat sen lahonneen, ennen 1736. Tulipalo oli tuhonnut 1736 valmistuneen puukirkon paanukaton. Ukkosentuli sytytti sen kaksi kertaa palamaan  [26].

KRUUNUPYY. Korpholmin hospitaalikirkko tuhottiin isonvihan aikana ja kirkonkellot vietiin  [27]. - Kirkonkirjoja on ollut v:sta 1688, jotka ovat tuhoutuneet pappilan palossa n. 1738, jolloin historiakirjat alkavat  [28].

Kumlinge. Vihittyjen luettelot alkavat 1687, syntyneitten- ja kuolleitten 1688, siis kaikki 1600-luvulta, ei 1760, kuten kirjallisuudessa tähän saakka on esitetty; v. 1688 on kuitenkin Arkistovaltuuskunnan mietinnössä.

Kuopio, maaseurakunta. Pappila oli suurimmalta osalta palanut isonvihan aikana (ei n. 1722). Kappalaispappilaa olivat venäläiset ryöstäneet  [29].

Kuopio, tuomiokirkkoseurak. Vaikka kaupunki sai oman kappalaisen jo 1783, alkavat vihittyjen luettelot 1801, syntyneitten ja kuolleitten 1805. Aikaisemmat ovat Kuopion maaseurakunnan yhteydessä.

KUORTANE. Sodassa 1808 särjettiin pappilasta viisi ovea ja lukot päärakennuksessa, ruudut 10 ikkunasta, muurit kolmesta huoneesta, pihatuvasta ovi, lukko ja ruutuja  [30].

KURU. Kappeli 1666, oma pappi 1686. H 1722, T 1775, R 1774. 1. osassa Ad. Neoviuksen Papiston matrikkelin, hist. osasto, s. 77, mukaan esitetty tieto, että osa arkistoa olisi hävitetty 1808-1809 v:n sodassa on epäiltävä.

KUUSAMO. Pappila paloi äkkiä syttyen perustuksiaan myöden arkistoineen 9/4 1730. Historiakirjat alkavat juuri tämän palon jälkeen, siis 1730. Palossa kevättalvella 1760 ei liene tuhoutunut arkistoa. Vrt. 7. osa.

Kylmäkoski. Historiakirjat alkavat 1857, mutta Akaan pitäjänapulaiset asuivat täällä 1658-1859. Rippikirjoja on säilynyt v:sta 1706 (1759). Vrt. 7. osa.

Kymi. Venäläiset polttivat 1712 pappilan kaikki 14 rakennusta  [31]. Oli 1726 ilman kirkkoa, joten se lienee tuhottu isonvihan aikana  [32]. Tätä tukee Carolus Lindberg, e.m.t., s. 130, jossa ilmoitetaan uuden kirkon rakennetun 1727 ja vihityn 1729. K.O. Lindeqvist, e.m.t., s. 449, puolestaan mainitsee kirkon kokonaan ryöstetyn, kellojen viedyn, kirkkotarhan hävitetyn ja kirkkorakennuksen olevan niin rappiolla, ettei siinä tuulisella säällä tapaturman pelosta saattanut pitää jumalanpalvelusta.

Kärsämäki. Kirkon pärekatto syttyi tuleen 10/5 1936, mutta palo saatiin sammumaan alkuunsa.

Laihia. Kappalaispappilaa ryöstettiin Napuen taistelun 19/2 1714 jälkeen. Kirkon omaisuus, m.m. molemmat kellot vietiin  [332].

Laitila. Tuli tuhosi 11/4 1943 kellotapulin yläosan.

LAMMI. V:n 1750 tarkastuksessa oli syntyneitten luetteloja v:sta 1667  [34]. Nyt ne alkavat 1746. Tuhoutuminen on ilmeisesti sattunut pappilan palossa 1761. Vrt. 1. osa.

Lappajärvi. Ukkonen oli ennen vihollisen paikkakunnalle saapumista isonvihan aikana pahoin vahingoittanut kirkontornia  [35].

Lapua. Tiistenjoen kirkko paloi perustuksiaan myöden kylän palossa 26/5 1941. Vain alttaritaulu ja kastemalja saatiin pelastetuksi.

LAPVÄÄRTTI. Pappila poltettiin täydellisesti isonvihan aikana  [36]. Pappilan ulkohuoneista paloi 13 rakennusta /7 1845, ainoastaan päärakennus, joka oli liekkien kärventämä, sekä varastorakennus ynnä niiden takaiset puodit pelastuivat  [37]. Vrt. 7. osa.

LAUKAA. Kappalaisen Isak Svanstrupen oma tila, Kuhankosken rannalla sijaitseva Harhala, tuli 1683 virkataloksi, mutta sen oli tulipalo hävittänyt  [38].

LEMI. Pappilan palossa 25/4 1918 tuhoutuivat historiakirjat v:sta 1747, rippikirjat v:sta 1773 (ei 1747), lastenkirjat v:sta 1822, pitäjänkokouksen pöytäkirjat v:sta 1781. Palossa säilyivät pappilassa sisään- ja ulosmuuttaneitten luettelo 1823-1915, syntyneitten luettelo v:sta 1896, kuolleitten luettelo 1853-1907, aviol. kuulutusten luettelo 1880-1897, kladi aviol. kuulutetuista 1847-1879, 1889-1906, kirkon kurinpitokirja v:sta 1892, rippi- ja lastenkirjat v:sta 1910 sekä Savonlinnan hiippakunta-arkistossa tilikirjoja 1793-1914, kuten kolehtiluettelo 1856-1901, kirkonrahaston tilikirja 1861-1906, viinikassan 1861-1906, viinikassan tulojen ja menojen luettelo 1871-1906 sekä eräitä vähempiarvoisia asiakirjoja m.m. rippilasten luettelot 1808-1906, 1903-1910.

LEMU. Kirkkoa ja tapulia sodassa 1808 kohdannutta hävitystä todistaa se, että nykyinen kellotapuli on v:lta 1812.

Liljentaali. Kirkon välikatto syttyi palamaan 25/12 1940, mutta palo saatiin sammumaan alkuunsa.

LIMINKA. Keskiajalta. H 1722, T 1653, R 1725. Tieto kirjallisuudessa, että historiakirjat alkaisivat 1654  [39] johtuu tilikirjan alkamisvuodesta (1653), joka on vaihtunut. - Paitsi kirkkoa venäläiset polttivat myös pappilan 28/12 1589  [40].

Lohja. Aikaisempi tieto kirjallisuudessa, että historiakirjat alkaisivat 1631 (ja arkistovaltuuskunnan mietinnössä 1900 painovirheen aiheutuksesta 1613) on erehdys. Kirjat alkavat todellisuudessa vasta 1677  [41].

Loviisa, ks. Hamina.

LUMIJOKI. Pappilan palossa 17/1 1902 tuhoutui koko arkisto, m.m. historiakirjat v:sta 1858  [42]. Kun A. H. Snellman[Virkkunen], Oulun kihlakunta. Muinaistieteellisiä ja historiallisia lehtiä (Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja IX), Helsinki 1887, s. 278, huomauttaa: »Mitään näkyviä kirkollisia muistoja, köyhää arkistoa lukuunottamatta, ei täällä ole, sillä kirkon ja kaiken sen omaisuuden poltti ukontuli Kesäk. 14 p. vuonna 1882», niin tarkoittanee se, että tämä, ennen v. 1708 Limingan kappeliksi perustetun seurakunnan vanhin arkistokin jo hävisi tässä kirkon palossa tuhoutuakseen lopullisesti pappilan mukana 1902. Tätä vastaan puhuu kuitenkin Arkistovaltuuskunnan mietintö 1900, s. 78, jonka mukaan olisi arkistossa ollut 1902 m.m. rippikirjoja v:sta 1726, historiakirjoja v:sta 1725, tilikirjoja v:sta 1675 ja pitäjänkokouksen pöytäkirjoja v:sta 1744.

* Lumparland. Vihittyjen luettelot alkavat 1683, syntyneitten ja kuolleitten 1684, siis kaikki 1600-luvulta, ei 1723, kuten tähän saakka on kirjallisuudessa mainittu.

LUOPIOINEN. V:n 1796 piispantarkastuksessa oli syntyneitten-, vihittyjen- ja kuolleitten luetteloja v:sta 1692, joka side sisälsi myös kirkontilit 1705-1753  [432] ja josta vanhimpaan säilyneeseen, v:n 1825 kalustoluetteloon on tehty reunahuomautus »saknas 1830». Nyt alkavat syntyneitten luettelot 1733, vihittyjen- ja kuolleitten 1737, kirkontilit 1753.

LUUMÄKI. Oli 1726 ilman kirkkoa, joten se lienee tuhottu isonvihan aikana  [44]. Tätä tukee Carolus Lindberg, e.m.t., s. 155, jossa ilmoitetaan seurakunnan toisen kirkon rakennetun 1729-1731. K. O. Lindeqvist, e.m.t., s. 449, puolestaan mainitsee, että edellinen kirkko »rupesi kallistumaan, niin että toinen seinä on pullistunut, ja itse kirkko, silloin kun on joltinenkin tuuli, ratisee ja huojuu, jotta kun sisään on epäillen menty, täytyy pelolla ja vavistuksella odottaa jumalanpalveluksen loppua». - V:n 1812 tarkastuksessa oli historiakirjoja v:sta 1714 (puutteellinen) ja 1749  [45]. Nyt ne alkavat 1766. Luultavasti vuosi 1714 kuitenkin tarkoittaa säilynyttä tilikirjaa, joka alkaa juuri tuona vuonna.

LÄNGELMÄKI. Kkhkunta 1640. H 1730, T 1758, R 1700. Tieto kirjallisuudessa, että historiakirjat alkaisivat 1640  [46] tarkoittaa arvatenkin seurakunnan kirkkoherrakunnaksi tulovuotta!

MAARIA. Keskiajalta. H 1714, T 1759, R 1689 (1681).

MAKSAMAA. Saarnahuonekunta, joka oli Vöyrin pitäjänapulaisen asuinpaikka v:sta 1706, kappeli 1775. H 1722, T 1723, R 1736.

Metsämaa. Vaikka oma kappalainen v:sta 1799, alkavat historiakirjat, kaikki sarjat, 1807. Aikaisemmat ovat Loimaan yhteydessä, jossa vihityt erillisinä v. 1806.

MUHOS. Keskiajalta. H 1722, T 1722, R 1740 (1699).

MUONIO. Kappeli 1788, H 1796, T 1798, R 1816. Pappila paloi kesällä 1797, jolloin vanhin arkisto (v:sta 1788) todennäköisesti tuhoutui  [47].

Muurla. Historiakirjat alkavat 1860, vaikka oma saarnaaja v:sta 1722.

Mynämäki. Tuli pääsi irti kirkossa 29/1 1940, mutta saatiin pian sammutetuksi, vaikka se ennätti turmella suurimman osan kuorin permantoa, jotapaitsi savu turmeli kirkon seiniä, holveja ja sisustusta m.m. Flemingin muistomerkkiä.

MYRSKYLÄ. Pappila paloi 1838  [48].

Mäntyharju. Vanhin historiakirja, joka käsittää syntyneet 1688-1698, vihityt 1681-1698 ja kuolleet 1681-1697, säilytetään Heinolan maaseurakunnan kirkonarkistossa. Tämä aikaisin vuosi 1681 ilmoitetaan kirjallisuudessa virheellisesti Heinolan maas:n historiakirjain alkamisvuodeksi. Ne alkavat kuitenkin vasta 1727. - Pitäjäläiset itse olivat ryöstäneet ja tärvelleet isonvihan aikana pappilan rakennukset  [49].

Nivala. Pappila paloi perustuksiaan myöden 11/6 1938. Tuli levisi samalla uhaten kirkonkylää, jolloin pitäjänapulaisen pappila syttyi usean kerran tuleen, mutta saatiin se sammumaan alkuunsa. Arkistosta tuhoutui paitsi suuri joukko painotuotteita rippikirjat 1740-1757 (vanhimmat), 1782-1787, (mutta toinen rippikirja 1784-1787 säilyi), syntyneitten luettelot 1825-1837, vihittyjen luettelot 1877-1880, 1880-1906, kuolleitten luettelot 1825-1856, kirkkoneuvoston pöytäkirjat 1813-1841, kirkon tilikirja 1722-1769 (vanhin), kirkon- ja vaivaisrahaston tilit 1770-1783, 1784-1856, kirkonrahaston tilikirja v:sta 1857, tilikirja kirkollisista tuloista 1855-1893, viinirahaston tilikirja 1752-1840 ja v:sta 1874, inventariokirja 1827-1898, joukko perunkirjoituskirjoja ynnä eräitä vähempiarvoisia asiakirjoja. Vasta palon jälkeen myönsi kunta, mutta ei seurakunta, varoja palossa säilyneitten historiakirjain jäljentämiseksi.

Nokia, ks. (Pohjois-)Pirkkala.

NOORMARKKU. SVA mm 56 Ulvilan käräjät 30/1-3/2 1727 ilmoitetaan, että »Normarks Cappels kyrkobook under ryska väldet är förkommen». Merkintöjä Noormarkusta on Porin maaseurakunnan rippikirjassa 1737-1743 ja historiakirjoissa v:een 1743, joten itsenäinen kirjanpito ilmeisesti on aloitettu 1744  [50]; tuli saarnahuonekunnaksi (»kyrkostuga») n. 1736. Arkistovaltuuskunnan mietintö 1900 ilmoittaa 1918 tuhoutuneitten historiakirjain alkamisvuodeksi 1774, Ad. Neovius, Papiston matrikkeli, tilast. osasto, s. 17, 1779; tuli kappeliksi 1771.

Orivesi. Kirkossa oli 25/11 1938 tulipalonalku, mutta saatiin nopeasti tukahutetuksi. - Tilikirjat alkavat 1619, ei, kuten tähän asti on kirjallisuudessa ilmoitettu, 1651, ja ovat vanhimmat Suomessa kirkonarkistossa säilyneet.

OULAINEN. Kappeli 1682, pitäjänapulainen samalla, kappalainen 1756. H 1719, T 1747, R 1758.

OULU. Salaman 31/7 1793 iskiessä Oulun linnan ruuti- ja ammusvarastokellariin Linnasaarella, jolloin linna tuhoutui, kellotapulia kohtasi 8 leiviskää painava kivi, joka rikkoi osan seinästä. Kirkon ovet lensivät seljällensä, akkunat särkyivät, suuri kynttiläkruunu kiivaasta ilmanvedosta heilui haa'astansa ja putosi permantoon palasiksi  [51].

Oulujoki (Oulu, maaseurakunta). Vaikka historiakirjat alkavat 1895 (Oulun historiakirjoissa syntyneet erillisinä v:sta 1859), on rippikirjoja v:sta 1723 (aikaisemmin kuuluneet Oulun kirkonarkistoon). - Pappilan pärekatto syttyi palamaan 22/6 1937, mutta tuli saatiin pian sammumaan.

OULUNSALO. Kappeli, oma kirkko 1665, Oulun 3. kappalaisen asuinpaikka »så länge han existerat», v:sta 1670. H 1722, T 1713, R 1720.

* Paattinen. Vihittyjen luettelot alkavat 1694, syntyneitten 1702, kuolleitten 1704. Tähän saakka on kirjallisuudessa ilmoitettu historiakirjain alkamisvuodeksi 1720.

PADASJOKI. Pappilan palossa 7/7 1931 tuhoutuivat syntyneitten luettelot 1697-1738, vihittyjen 1723-1738, kuolleitten 1697-1738, lastenkirja v:sta 1713 (sic!)  [52].

PALTAMO. Venäläiset hyökkäsivät ensi kerran 13/3 1712 ryöstäen pappilaa. Kirkko rosvottiin tyhjäksi ja vahinko arvioitiin 3000 kuparitaalariksi  [53].

Parkano. Ikaalisten pitäjänapulainen asui täällä v:sta 1800, mutta historiakirjat, kaikki sarjat, alkavat v:sta 1807.

Pattijoki (Saloinen). Vaikka historiakirjat alkavat 1854 (1855), on rippikirjoja v:sta 1779 (kuuluneet aikaisemmin Raahen kirkonarkistoon, jossa. vielä rippikirja 1773-1778).

Perniö. Keväällä 1743 venäläiset ryöstivät kirkkoa ja pappilaa hävitettiin  [54].

PETÄJÄVESI. H 1801, T 1781, R 1825. Sai oman kappalaisen 1779, mutta historiakirjat, kaikki sarjat, alkavat 1801. Aikaisemmat tuhoutuivat pappilan palossa 29/12 1845. Vrt. 1. osa.

PIIKKIÖ. V. 1652 oli kirkosta poissa Uusi suomalainen ja ruotsalainen käsikirja, jotka rovasti oli ottanut, kirkon vanhat inventaario- ja tilikirjat, niin ettei ollut mitään laskuja enempää kuin neljältä viimeiseltä vuodelta, jotka kirkonisäntä esitti, nekin ilman kenenkään allekirjoitusta. Isonvihan perinpohjaisesta hävityksestä oli jäänyt jäljelle vain in folio painettu raamattu, Eskil Petraeuksen painos, jotapaitsi kirkkoherralle oli ilmoituksensa mukaan kirkonkokouksessa 26/4 1723 kerrottu, että Mäenpäässä olisi kirjoitettu kirkonkirja. Mitään muuta hän ei ollut tavannut, ei edes luetteloa kirkolla ennen olleista tavaroista. Pappilassa ei ollut mitään. Kirkonkokouksessa tiedusteli kirkkoherra kirkon omaisuutta ja kirjoja, mutta kukaan ei tiennyt mitään edellisen lisäksi. - 1835 virkaansa astunut kirkkoherra Nils Stolpe oli saanut tietoonsa, että kirkon ja pitäjän yleisiä asiakirjoja oli hajallansa eri puolilla pitäjää. Osa oli pappilassa, mutta toisia oli taloissa pitkin pitäjää. Kirkkoherra esitti, että laaditaan täydellinen luettelo kaikista yleisistä seurakunnan asiakirjoista ja pannaan kirjat kirkon arkkuun. Jokaisen, jolla näitä asiakirjoja on, olisi tuotava ne kirkkoherralle ja tähän pyysi seurakunnan velvoittavaa päätöstä. Vastaus oli: Asia ratkaistaan vastedes! Tästä saanee selvityksensä se, että kirkon arkistossa olevissa nahkaisissa kansissa, joissa on vuosiluku 1557, ei ole mitään vuosiluvun edellyttämän ajan papereita. Kun kirjat kiertelivät pitäjällä, ovat kansien väliset asiakirjat hävinneet ja vain kannet jääneet jäljelle. Kirkon hopeat säilytettiin Koroisten Ylitalossa, josta kirkkoherra toi ne kirkon kolmilukkoiseen arkkuun ja samoin keräsi eri paikoista siihen kirkolle kuuluvat velkakirjat, lahjakirjat y.m.s.  [55].

(Pohjois-)Pirkkala (v:een 1919 Pirkkala, v:sta 1938 Nokia). Kirkonarkistojen hoitoa kuvaa seuraava löytö: »Paimen Matti Juhanpojasta [Ahlström-suvun kantaisästä] löysi lehtori Granit-Ilmoniemi monien turhien etsintöjen jälkeen talvella 1909 sitovan kirjallisen merkinnän eräästä vanhasta kirkonkirjasta, joka luultiin jo hävinneeksi, mutta jonka tutkijamme kuin sattumalta sai käsiinsä. Pirkkalan kirkonarkiston vanhoja asiakirjoja oli nimittäin säilössä myöskin kirkon vieressä sijaitsevan viljamakasiinin viljahinkalossa. Helmik. 26 p:nä mainittuna vuonna ryömi lehtori Granit-Ilmoniemi kanttorin opastamana sanottuun hinkaloon alkaen kynttilän valossa penkoa sen sisältöä. Hän saikin käteensä niteen, jonka selkämykseen oli merkitty: Protokollsbok. Mutta se ei ollutkaan mikään tavallinen pöytäkirjakokoelma, vaan kuolleitten ja haudattujen luettelo vuosilta 1750-63. Juuri näiden vuosien vaiheilla voitiin otaksua paimen Matti Juhanpojan kuolleen»  [56]. Tämä historiakirja, jota jälleen kauan on etsitty, on hiljattain lopulta tavattu kirkonarkistossa, jossa se löydöstä saakka oli joutunut »sivuun».

Pori. Kirkonkirjojen huonosta hoidosta huomauttaa maistraatti pitämästään tutkimuksesta pöytäkirjassa 8/1 1773 toteamuksena, ettei edellisen 9 vuoden aikana ollut mitään säännöllisiä luetteloja syntyneistä ja kuolleista seurakunnassa pidetty sekä että näitä luetteloita sitten myöhemmin vuosien päästä oli »sökt rättas och fyllas» ja että siten »icke allenast de dödas antal städse blifvit osäkert, utan ock --- många föddas namn och antal blifvit oupptecknadt samt födelsedagarna, ja ofta månad och år orätt antecknade, jemte det --- »  [57]. Pappila paloi myös 28/5 1698  [58].

PORNAINEN. Oma pappi 1727. Kappeli 1729. H 1738, T 1752, R 1760.

PORVOO. Venäläiset polttivat kellotapulin 12/5 1708  [59].

Pulkkila. Kuolleitten luettelot alkavat jo 1698, syntyneitten 1724 ja vihittyjen 1725. Tähän saakka on historiakirjain alkamisvuodeksi kirjallisuudessa esitetty 1724.

Punkalaidun. Kirkkoherra Nicolaus Rotkerus tuli 1753 mielenvikaiseksi, jolloin hän sytytti pappilan tuleen ja murhasi poikansa ylioppilas Nils Rotkeruksen  [60]. - Kappalaispappilan pärekatto syttyi palamaan 7/7 1936, mutta palo sammutettiin kohta.

PUUMALA. Aikaisemmissa lähdeteoksissa on mainittu, että historiakirjat alkavat vasta 1790. On kuitenkin käynyt ilmi, että vanhin säilynyt historiakirja käsittää syntyneet, vihityt ja kuolleet 1708-(1739) 1745 ja että sodassa 1788-1790 tuhoutuivat nämä luettelot vuosilta (1740) 1746-1789, siis kylläkin pitkältä ajalta.

Pyhtää. Siltakylän rukoushuone syttyi palamaan 12/3 1940 ja tuli turmeli rakennuksen sisustaa.

Pyhäjoki. Pappilassa oli tulipalon alku 29/1 1938. Palo huomattiin ajoissa ja saatiin pian sammumaan.

PYHÄJÄRVI. U.l. Tuli pääsi irti kirkossa 11/2 1940, saatiin pian tukahutetuksi, mutta vahingoitti sakaristoa ja pohjoista seinää.

Pyhämaa. Syntyneitten, vihittyjen ja kuolleitten luettelot alkavat 1814 (ei 1815) ja sisältyvät sitä vanhemmat Pyhärannan vastaaviin, joten luettelot ovat vanhimmat laaditut.

* Pyhäranta. Syntyneitten luettelot alkavat 1685 (ei 1713), vihittyjen 1685 (ei 1761), kuolleitten 1697 (ei 1754), kaikki siis 1600-luvulta, aikaisin historiakirja on näet jäänyt tähän saakka tuntemattomaksi.

PÄLKJÄRVI. V:n 1797 tarkastuksessa oli historiakirjoja v:sta 1794 ja rippikirjoja v:sta 1796, jotka myös tuhoutuivat pappilan palossa 2/1 1851  [61], jossa koko arkisto hävisi. Ilmeisesti on näitä kirjoja silloin ollut vanhempiakin, koska seurakunta on perustettu 1617-1635 välillä. Vuodet tarkoittanevat tarkastuksessa havaittuja silloin käytännössä olevia, ellei aikaisemmin jo olisi sattunut jokin nykyisin tuntematon tuho.

Raippaluoto. Sai oman saarnaajan 1777, mutta historiakirjat, kaikki sarjat, alkavat vasta toisen saarnaajan virkaanastumisesta 1782; sitä aikaisemmat ovat Mustasaaren yhteydessä.

Rauma. Kaupungin palossa 20/6 (ei 23/6) 1682 paloi pappila ja kellotapuli. Kirkosta (Pyhän Ristin) tuhoutui vain katto ja pari ovea. Isonvihan aikana osa kirkon kirjastoa, jonka rovasti Ståhlberg lähetti tyttärensä mukana Ruotsiin, joutui siellä hukkaan  [62]. Palossa 1682 lienee tuhoutunut koko luostarin arkisto  [63].

Rautavaara. Historiakirjat alkavat 1860, jolloin sai kappalaisen, rippikirjat 1832, mutta sai oman saarnaajan jo 1828.

RAUTJÄRVI. Nyttemmin on käynyt ilmi, että pappilan palossa 31/7 1856 säilyi syntyneitten luettelot 1746-1776, vihittyjen 1756-1789, kuolleitten 1746-1783 ja kirkon tilit 1746-1752, kaikki samana siteenä.

RENKO. Keskiajalta. H 1704, T 1746, R 1707. Pappilassa oli syttyä tulipalo 13/2 1937, mutta uhka rajoittui kytemiseen, joka tukahutettiin.

Revonlahti. Sai oman pitäjänapulaisen 1782, mutta historiakirjat, kaikki sarjat, alkavat erillisinä Siikajoella 1803, omassa arkistossa 1804. Rippikirjat alkavat jo 1790. Pappilaan osui taistelun aikana 27/4 1808 luoteja.

RUOKOLAHTI. Venäläiset polttivat pappilan sodassa ennen 1595  [64].

RUSKEALA. Kappalaispappilassa oli tulipalonalku 26/12 1939, vauriot vähäiset.

Rusko. Kuolleitten luettelot ennen v. 1794 ovat hävinneet. V:n 1796 inventaariossa mainitaan v. 1794 alkavat luettelot ensi kerran, mutta aikaisempien häviämisestä ei ole merkintää.

Rääkkylä. Sai oman kappalaisen (Kiteen 2. kappalaisen) 1794, mutta historiakirjat, kaikki sarjat, ovat erillisinä Kiteen vastaavissa vasta v:sta 1802.

Salmi. Venäläisten ensimmäinen hyökkäys tapahtui 2/3 1702, jolloin kirkko poltettiin  [65] (luultavammin luterilaisen seurakunnan, joka sai oman kirkkoherran 1639 ja joka sodan aiheutuksesta hävisi, kunnes sai oman saarnaajan 1907, kirkkoherran 1938).

Salo (T.l.). Vaikka oli oma kappalainen v:sta 1626 aina v:een 1833, jolloin kappeli yhdistettiin Uskelaan ja kappalaisenvirka muodostettiin Uskelan kappalaistoimeksi, on seurakunnalla ollut yhteiset historiakirjat Uskelan kanssa.

* Sammatti. Syntyneitten- ja kuolleitten luettelot alkavat 1688 Karjalohjalla, vihittyjen omassa vasta 1778. Historiakirjain alkamisvuodeksi on tähän asti kirjallisuudessa mainittu 1749.

SAVITAIPALE. Pappilan palossa 13/2 1905 tuhoutuivat paitsi historiakirjat v:sta 1740 myös rippikirjat v:sta 1800, lastenkirjat v:sta 1818, tilikirjat v:sta 1793, kirkonkokouksen pöytäkirjat v:sta 1789. Palossa 24/4 1918 säilyivät IV. rippikirja 1900-1909, täydellinen lastenkirja 1900-1909, tilikirja v:sta 1870, muuttokirjat v:sta 1912, aviokuulutusten kirja 1903-1909 sekä virkataloa koskevia katselmuskirjoja. - Isonvihan aikana kärsivät rakennukset pahoin. Kirkon palossa 4/6 1773 tuhoutui jo suuri osa kirkonarkistoa  [66].

SIEVI. Kappeli 1645 (1650), oma pappi 1702. H 1722, T 1730, R 1723.

SIIKAJOKI. Michael Toppelius kertoo kirjeessään 25/4 1808 pojalleen Zachrikselle, että taistelun aikana 18/4 1808 »första kanonkulan gick genom prostens byggning» ja että »kyrkan sköts i kras»  [67]. Venäläiset ryöstivät pappilaa: »spoljerat källrar och visthus och tagit både silfver och gull»  [68].

Simo. Kemin pitäjänapulainen sijoitettiin tänne 1756 (1760), mutta kuolleitten luettelot ovat erillisinä Kemin vastaavissa v:sta 1750, syntyneitten 1761. Omassa arkistossa alkavat kaikki sarjat 1763.

Sippola. Historiakirjat alkavat 1843, kun sai oman kappalaisen (1844). Oma saarnaaja asetettiin 1824, mutta jo ennen 1788 oli sellainen. Rippikirjoja onkin jo v:sta 1779. Vrt. 7. osa.

SODANKYLÄ. Kappeli 1688, Kuusamon ja Sodankylän yhteinen kappalainen 1730, kkhkunta 1747. H 1759, T 1729, R 1731.

Somerniemi. Pappilan palossa 28/8 1898 tuhoutuivat syntyneitten luettelot 1814-1870, vihittyjen 1822-1856 ja kuolleitten 1814-1891 ynnä rippikirjat 1781-1821, 1829-1838, 1855-1890. - Vanhin historiakirja, joka käsittää kuolleet 1690-1734 sekä syntyneet ja vihityt 1695-1734, siis kaikki 1600-luvulta, säilytetään Someron kirkonarkistossa. Kirjallisuudessa on tähän saakka historiakirjain alkamisvuodeksi ilmoitettu 1705 tai 1735.

Somero, ks. Somerniemi.

SOTKAMO. Kirkon ja pappilan poltti 1692 (ei n. 1693) eräs mielenvikainen. Kirkko ei liene poltettu isonvihan aikana  [69].

Sumiainen. Vt. saarnaaja 1807, vakinainen 1816, kolmas saarnaaja 1828, neljäs 1836. Historiakirjat alkavat vastaavasti: kuolleitten luettelot 1816, syntyneitten 1828, vihittyjen 1836. Aikaisemmat merkinnät ovat Laukaan yhteydessä, jossa syntyneet erillisinä v:sta 1808, vihityt v:sta 1831.

Sund. Kirkko, kirkkopuodit, kellot ja lukkarintalo paloivat ennen 26/4 1660  [70].

Suodenniemi. Historiakirjat (ei 1794) Mouhijärven kirjoissa käsittävät syntyneet 1725-1796, vihityt 1727-1796 ja kuolleet 1753-1796, jota aikaisemmat ja sarjoissa esiintyvät aukot sisältyvät Mouhijärven vastaaviin. Luettelot ovat siis seurakunnan ensimmäiset laaditut, vaikka Mouhijärven pitäjänapulainen asuikin täällä v:sta 1694. Omassa arkistossa itsenäisesti pidetyt kuolleitten luettelot alkavat 1780, syntyneitten 1794 ja vihittyjen 1796.

Suonenjoki. Pitäjänapulaisen pappilassa syttyi 4/8 1935 salamaniskusta palo, joka saatiin pian sammumaan.

Suoniemi. Historiakirjat (ei 1759) Karkun kirjoissa käsittävät syntyneet, vihityt ja kuolleet 1750-1754, jota aikaisemmat sisältyvät Karkun omiin. Luettelot ovat siis seurakunnan vanhimmat laaditut, vaikka Karkun kappalainen asuikin täällä v:sta 1716. Omassa arkistossa itsenäisesti pidetyt historiakirjat, kaikki sarjat, alkavat 1759.

Särkisalo (Finby). Vaikka Perniön pitäjänapulaiset asuivat täällä n. v:sta 1650, alkavat historiakirjat, kaikki sarjat, vasta 1806. Aikaisemmat ovat Perniön yhteydessä.

SÄRÄISNIEMI. Pappila paloi 29/3 1859. Palosta on seuraava Kajaanin kruununvoudin S.W. Nylanderin selonteko Oulun lääninhallitukselle: »att hela byggnaden å Säresniemi kapellansbohl natten mot den 29 nästvikne mars [1859 af] uppkommen vådeld, hvartill orsaken icke uppgifvits, uppbrunnit utan åtskillig lösegendom, äfvensom kyrkoarkivet och därvid skadan värderats, uppgått till 2192 rubel silfver»  [71].

SÄÄMINKI. Eräs vanhempi rippikirja, v:sta 1739, jota M. Akiander oli käyttänyt, oli ennen 1880 hävinnyt. Ks. Wilh. Lagus, Erik Laxman, Hans lefnad, resor, forskningar och brefväxling. (Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk, utgifna af Finska Vetenskaps-Societeten H. 34), Helsingfors 1880, Not. 21. - Pappilasta vietiin 1713 ja 1714 kaikki kelvolliset huoneet Savonlinnaan, jossa niistä tehtiin hyökkäyslauttoja (stormpromar)  [72].

Taivalkoski. Historiakirjat alkavat 1875, mutta rippikirjat v:sta 1849, oma saarnaaja-katekeetta oli näet jo v:sta 1842, (toinen v:sta 1850) ja vt. kappalainen v:sta 1875.

TAMMISAARI. Pappila ja kappalaispappila paloivat poroksi kaupungin palossa alussa v. 1656  [73].

Tampere, tuomiokirkkoseurak. Aleksanterin kirkko syttyi palamaan 13/11 1937, jolloin sisustus suurimmalta osalta tuhoutui ja turmeltui  [74].

Teerijärvi. Isonvihan aikana hävisi messukaapu, ehtoolliskannu ja kirkonkirjat  [75]. Historiakirjat alkavat kuitenkin jo 1691.

Teisko. Historiakirjat, kaikki sarjat, alkavat 1648, vanhimmat Suomessa säilyneet, ja ovat kaikki siis 1600-luvulta. Tähän saakka on niiden alkamisvuodeksi ilmoitettu eri aikoja esim. 1747. Neoviuksen Papiston matrikkeliin, tilastoll. osasto, s. 95, on painovirhe aiheuttanut vuoden 1448!

Temmes. Kirkonkylän kansakoulu paloi 11/4 1938, jolloin siinä kansakoulunopettajan hoitaessa kirkkoherranviraston juoksevia asioita, kun kirkkoherranvirkaa ei ollut saatu vakinaisesti täytetyksi, tuhoutuivat nuorimmat historiakirjat, joista useat oli hiljan aloitettu, nim. syntyneitten luettelo 1/8 1934-, vihittyjen luettelo 1930-, kuolleitten luettelo 1880-, muuttaneiden luettelo 1880-, luettelokirja ripillelasketuista lapsista 1901-, aviokuulutusten luettelo 1930-, rikollisten luettelo 1880-. Käytännössä oleva rippikirja saatiin pelastetuksi. Muu arkisto säilyi pappilassa. Historiakirjat oli Suomen Sukututkimusseuran toimesta ennätetty edellisenä vuonna jäljentää v:een 1850.

Tenhola. Isonvihan aikana polttivat venäläiset vain osan pappilan rakennuksia  [76].

* Tervola. Vihittyjen- ja kuolleitten luettelot alkavat 1698, syntyneitten 1699, kaikki siis 1600-luvulta. Tähän saakka on kirjallisuudessa historiakirjain alkamisvuodeksi esitetty 1700.

Toholampi. Saarnahuonek. 1665. H 1710, T 1673, R 1727. Tieto kirjallisuudessa siitä, että historiakirjat alkaisivat 1673  [77] tarkoittaa tilikirjain alkamisvuotta, joka on vaihtunut. Ovatko 1710 alkavat historiakirjat varhaisimmat ei voi todeta, kun Lohtajan vastaavat ovat vasta v:sta 1718.

TURKU. Piispankartano Koroisissa paloi osittain 1429, jolloin piispan kappalainen, herra Bero, joutui liekkien uhriksi  [78]. - Piispantalo paloi kokonaan 16/5 1711: »Col. Helunt. Paloi Turcu Jobbist Röningin Talost. Aningast Muldawaran asti, suurel puolel Peter Hokni, Tammelin, Juslenius, A Alanus ja coco Pispan Palatzi»  [79].

TUULOS. V:n 1796 tarkastuksessa oli syntyneitten luetteloja v:sta 1667 ja 1737, jotka nyt alkavat 1746, rippikirjoja v:sta 1763, lastenkirjoja v:sta 1753, jotka nyt alkavat edelliset 1793 ja jälkimmäiset 1771  [80].

ULVILA. Seurakunnan hallussa olleet keskiaikaiset asiakirjat, luvultaan 10, jotka Ulvilan kirkkoherra Professori Gabriel Erici Fortelius otti jäljentääkseen, paloivat Porin pappilassa kaupungin palossa 1698. Professori Enewald Svenoniukselle laaditut jäljennökset ovat tietymättömissä, kenties tuhoutuneet Turun kaupungin palossa 1827  [81].

UUSIKAARLEPYY. Pappilan päärakennuksen pärekatto syttyi palamaan 8/5 1936, mutta saatiin tuli alkuunsa tukahutetuksi.

Uusikirkko T.l. (v:sta 1936 Kalanti). Isonvihan aikana tuotiin pappilasta Uuteenkaupunkiin kaksi kamaria, jotka pystytettiin kaupungin pappilan viereen  [82].

Vaasa. Syntyneitten-, vihittyjen- ja kuolleitten luettelot alkavat 1803 (ei 1761), sitä aikaisemmat ovat Mustasaaren vastaavissa. Luettelot ovat siis seurakunnan varhaisimmin laaditut.

VAHTO. Pappilaan iski salama 16/7 1938, mutta palo saatiin sammumaan alkuunsa.

VALKEALA. Kustavi Grotenfelt, Piirteitä Suomen kirkon tilasta ison vihan aikana (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Vuosikirja V, 1915), Jyväskylä 1916, s. 18, ilmoittaa kirkon poltetun isonvihan aikana, mutta tämä seurakunnan toinen, 1674 rakennettu ja valmistunut kirkko oli juuri se, jonka arvoesineitä kasakat ryöstivät pikkuvihan aikana ja joka paloi 17/4 1795. Vrt. Väinö Vaara, Valkealan seurakunnan historia, Kouvola 1931, ss. 60-62.

Vanaja. Syntyneitten- ja vihittyjen luettelot alkavat 1680, kuolleitten vasta 1738. Tähän saakka on kirjallisuudessa ilmoitettu historiakirjain alkavan 1721.

VEHKALAHTI. V. 1755 tapahtuneessa ruutikellarin räjähdyksessä kärsi kirkkokin osittain vauriota, vieläpä niin vakavia, ettei siinä katsottu ilman korjausta voitavan pitää jumalanpalvelusta. Pappilan hävittivät venäläiset 1571 ja kirkon lisäksi uudelleen 1581  [83]. Vrt. 1. osa.

Vehmaa. Historiakirja (syntyneitten-, vihittyjen- ja kuolleitten luettelot) 1723-1751 ynnä eräitä muita asiakirjoja puuttui 1806 rovasti Isak Enebergin astuessa virkaan tuomiokapitulin pöytäkirjan mukaan 26/2 1806. Historiakirja on senjälkeen ollut kadonneena  [84].

Vehmersalmi. Pappilassa oli 1/7 1936 tulipalonalku, joka heti torjuttiin.

VELKUA. H 1809, T 1808, R 1802. Vanhimman arkiston v:sta 1795, jolloin tänne asetettiin oma saarnaaja, venäläiset tuhosivat sodassa 18/9 1808. Vrt. 2. osa.

VIIPURI. Tuomiokirkko paloi piloille pommituksessa /6 1710, samoin Siikaniemen kirkko. Palossa 21/6 1793 vahingoittui myös kellotapuli  [85]. - Suomal., nyk. tuomiokirkkoseurak. Yhteinen maa- ja kaupunkiseurak. H 1793, T -, R 1753. Vanhin arkisto on tuhoutunut kaupungit palossa 21/6 1793, jossa pappila on joutunut tulen uhriksi.

VILJAKKALA. Pappilan palossa 27/7 1931 hiiltyneet historiakirjat (jäljennetyt) alkoivat 1796 (vihityt 1825), vaikka seurakunta tuli kappeliksi vasta 1844, mutta oli se sitä ennen Hämeenkyrön pitäjänapulaisen asuinpaikkana v:sta 1791.

Virtasalmi. Historiakirjat alkavat 1905, jolloin sai vt. kirkkoherran, rippikirjat 1882, jolloin Pieksämäen kirkkoherranapulainen tänne sijoitettiin.

Vuoksela. Tilikirjat v:een 1924 paloivat 4/2 1925 kirkonisännöitsijän Arvid Turkin asuinrakennuksen palossa. Västanfjärd. Kirkon välikatto syttyi 28/12 1941 palamaan, mutta palo saatiin nopeasti sammumaan.

Vöyri. Kappalaispappila hävitettiin isonvihan aikana: »själva byggningen blev efter hand så av ryssen som socknemän nedriven samt av de förra till ved uppbränd, och är därav nu ej mera i behåll än 2:ne dörrar»[86]. - Pappilassa oli 11/12 1935 tulipalonalku, joka kohta saatiin sammumaan.

YLIKIIMINKI. H 1744, T 1744, R 1731. Iin pitäjänapulainen asui täällä v:sta 1737, mutta syntyneitten- ja vihittyjen luettelot alkavat 1744, kuolleitten 1745. Aikaisemmat näyttävät tuhoutuneen, koska vastaavia merkintöjä ei tavata Iin historiakirjoissa.

YLITORNIO. Kkhkunta Ruotsissa 1606, Suomessa 1812, oma kkhra 1824. H 1845, T 1814 (1821), R 1815. Nyttemmin on todettu, että pappilan palossa 4/6 1908 tuhoutuivat m.m. syntyneitten luettelot v:een 1845, vihittyjen v:een 1880, kuolleitten v:een 1881, jotka kaikki alkoivat 1821, sekä köyhäin- ja viinikassan laskut 1821-1847, kirkonvarojen laskut 1821-1861 ynnä suuri osa kirjastoa. Sensijaan säilyivät palossa rippikirjat täydellisesti, nim. Ruotsin Hietaniemen osalta v:sta 1815 ja Ruotsin Ylitornion osalta v:sta 1820. Vastauksena ensimmäiseen tiedusteluun seurakunnan kirkkoherra tästä palosta ilmoitti: »K.o. palossa ei mitään tärkeähköä asiakirja-ainesta tuhoutunut»! Vasta uudistettu pyyntö paljasti tuhon laajuuden. - Venäläiset ryöstivät kirkkoa /1 1717 ja kirkkoherra Johannes Nicolai Tornberg kuoli pahoinpitelystä kaksi päivää myöhemmin  [87]. Hietaniemen kirkon ryöstivät venäläiset 1716. Kirkonkellon, joka tavattiin Strelnassa, lahjoitti suuriruhtinas Konstantin Niklajevitss seurakunnalle takaisin ja tuotiin »Luleå»-laivalla Tukholmasta 1885  [88].

YPÄJÄ (Perttula). Kappeli 1500-luvulta. Kappal. yhteinen Jokioisten ja Humppilan kanssa. H 1719, T 1649, R 1707. Tieto kirjallisuudessa, että historiakirjat alkaisivat 1648 johtuu siitä, että tilikirjain alkamisvuosi on niihin vaihtunut. Todennäköisesti tuhoutui suurin osa Humppilan pappilan palossa 7/11 1824, koska seurakuntain yhteisen kappalaisen asuinpaikka oli Humppila. Vrt. lähemmin. 7. osa.


Luettelo

ennen v. 1686 kirkkolain voimaanastumista perustetuista seurakunnista, joista on historiakirjoja vasta jälkeen v:n 1700, tai tämän jälkeen perustettuja, joissa ei enää ole perustamisvuodesta alkavia.
Vuosiluku tarkoittaa historiakirjain alkamisvuotta; 1600-luvulta hävinnyt 158 seurakunnasta.
[ ] = v:sta 1700 perustetuissa tai itsenäistyneissä tuhoutuneitten historiakirjain suunnittainen alkamisvuosi; nämä seurakunnat painetut kursiivilla = 30.
( ) = tuhoutuneitten historiakirjain alkamisvuosi, kun jäljennökset olemassa niitä korvaamassa = 2.

A. Nykyisiä (188).

Tekstissä painetut KAPITEELILLA (korjauksista I. osaan vrt. ss. 59-60).

Ahlainen 1722
Alatornio 1707
Alavus 1721 [1707]
Angelniemi 1700
Askainen 1731
Askola 1716
Bromarv 1733
Brändö Ahv. 1739
Elimäki 1738
Espoo 1761
Finström 1738
Geta 1738
Haapajärvi 1777
Hailuoto 1721
Harjavalta 1731
Hartola 1730
Hattula 1726
Hausjärvi 1723
Heinola maas. 1727
Helsingin pitäjä 1822
Hirvensalmi 1815
Hollola 1756
Houtskari 1701
Humppila 1825 [1771]
Iisalmi maas. 1732
Iitti 1721
Ilomantsi 1723
Impilahti 1739
Iniö 1722
Isokyrö 1714
Jaakkima 1719
Jepua 1887 [1863]
Johannes 1732
Jomala 1741
Joutsa 1901 [1789]
Joutseno 1736
Juankoski 1863 [1758]
Juupajoki 1924 [1904]
Juva 1718
Jyväskylä maas. 1766 [1731]
Jämsä 1707
Kaarlela 1721
Kaavi 1720
Kajaani 1757
Kalajoki 1742
Kalvola 1750
Kakskerta 1770 [1766]
Kangasala 1721
Karjaa 1730
Karuna 1704
Kauhava 1730
Kaukola 1751 [1735]
Kerimäki 1707
Kesälahti 1758
Keuru 1731
Kirkkonummi 1726
Kivennapa 1729
Koivisto 1740
Koivulahti 1722 [1700]
Kokemäki 1742
Korpilahti 1773 [1703] Korsnäs 1722
Koski H.l. 1745
Kristiinankaupunki-Tiukka 1722
Kruunupyy 1738
Kuolemajärvi 1752
Kuorevesi 1701
Kuortane 1756
Kurkijoki 1741
Kuru 1722
Kuusamo 1730
Kärkölä 1728 [1711]
Köyliö 1726
Lammi 1734
Lappee 1744
Lappi T.l. 1817
Lapväärtti 1754
Laukaa 1737
Lemi 1853
Lemland 1721
Lempäälä 1712
Lemu 1731
Leppävirta 1743
Liminka 1722
Liperi 1711
Lohtaja 1718
Loppi 1706
Lumijoki 1902 [n. 1700]
Luopioinen 1733
Luumäki 1766
Längelmäki 1730
Maalahti 1721
Maaria 1714
Maksamaa 1722 [1706]
Messukylä 1751
Mietoinen 1738
Muhos 1722
Muolaa 1724
Muonio 1796 [1788]
Myrskylä 1714
Noormarkku 1823 [1744]
Nousiainen 1701
Nurmes 1723
Närpiö 1760
Oravainen 1701
Oulainen 1719
Oulu 1722
Oulunsalo 1722
Paavola 1733
Padasjoki 1739
Paltamo 1727
Parikkala 1765
Pernaja 1736
Petäjävesi 1801 [1779]
Pielavesi 1737 [1703]
Pietarsaaren pitäjä 1723
Pihtipudas 1881 [1800]
Piikkiö 1740
Pirttikylä 1750 [1702]
Pohja 1727
Pornainen 1738 [1727]
Porvoo ruots. tuom. 1742
Puumala 1708
Pyhäjärvi O.l. 1719
Pyhäjärvi U.l. 1722
Pyhäjärvi V.l. 1721
Pälkjärvi 1851
Pälkäne 1711
Rantasalmi 1700
Rantsila 1722
Rautjärvi 1746
Rautu 1737
Renko 1704
Ristiina 1707
Rovaniemi 1711
Ruokolahti 1732
Ruskeala 1791 [1727]
Räisälä 1751
Saarijärvi 1788
Sakkola 1735
Saloinen 1749
Savitaipale 1918
Sievi 1722 [1702]
Siikajoki 1722
Sipoo 1729
Siuntio 1721
Snappertuna 1730
Sodankylä 1759 [1730]
Sortavala maas. 1723
Sotkamo 1729
Sottunga 1722 [1708]
Suomenniemi 1772
Sysmä 1740
Säkkijärvi 1737
Säräisniemi 1858 [1783]
Sääminki 1708
Taipalsaari 1747
Tammisaari 1724
Teuva 1722
Tohmajärvi 1726
Tornio 1717
Turku ruots. 1736
Tuulos 1737
Tuusula 1722
Tyrnävä 1822
Tyrväntö 1730
Ulvila 1723
Urjala 1718
Uusikaarlepyy 1730
Uusikirkko 1725
Vahto 1718
Valkeala 1706
Valkjärvi 1761
Vehkalahti 1737
Velkua 1809 [1795]
Vesilahti 1755
Viipuri ruots. 1708
Viipuri tuomiok. 1793 [n. 1753]
Viitasaari 1711
Viljakkala (1796)
Virrat 1760
Vårdö 1710
Vähäkyrö 1723
Ylikiiminki 1744 [1737]
Ylistaro 1718
Ylitornio (Ruotsissa 1718), Suomessa 1845 [1821]
Ypäjä 1719
Ähtäri 1771

Epävarmoja (3):

Alavieska 1723
Enontekiö 1720
Toholampi 1710

Lisäksi sodassa 1939-1940 tuhoutuneita (2):

Salla 1935 [1839]
Suomussalmi (1787)

B. Lakkautettuja (9).

(Sotilasseurakuntien historiakirjain alku yleensä tuntematon, joten muitakin tuhoutuneita on).

Fagervik 1726
Harju 1742
P. Jaakoppi l. Kunnarainen 1753
Jägerhornin rykmentti 1784 [17..]
Kosken ruukki 1810
Koskenkylä 1748
Teijo 1740
Turku linnaseur. 1786
Viapori linnaseur. 1815 [17..]

Viitteet

[1]   Niinpä tekijä eräitä vuosia sitten löysi Kajaanin kirkosta historiakirjat v:sta 1757, jotka jo oli poistettu kalustoluettelosta. Vrt. Ad. Neovius, Papiston matrikkeli, tilast. osasto, s. 201, jossa niiden ilmoitetaan alkavan 1837! - Vrt. myös esim. Arkistodelegation mietintö 1900, s. 71 (Lappee: säilytyspaikka »kall klockstapel»).

[2]   Kun kirjallisuuteen virheellisesti perustuvien historiakirjain alkamisvuosien vuoksi, jotka edempänä korjataan, on 8 seurakuntaa (Dragsfjärd, Kemijärvi, Kiikala, Lumparland, Paattinen, Pyhäranta, Sammatti, Tervola) aiheettomasti tässä tutkimussarjassa saanut maininnan, niin ne on nyttemmin poistettava sellaisina, joista ei tiedetä mitään tutkimuksen puitteisiin kuuluvaa.

[3]   Mainittakoon, että Suomessa on paitsi muutamia vastaperustettuja seurakuntia, joissa kunnallistoiminta ei ole vielä ennättänyt alkaa (Ihantala, Kannonkoski, Koskenpää, Oulunkylä, Pertunmaa, Pohjaslahti, Reposaari, Viiala), 5 kuntaa, jotka eivät samalla ole seurakuntia: Björköby (Raippaluodossa), Kodisjoki (Laitilassa, ollut seurakunta 1782-1879), Kyyjärvi (Karstulassa, aloittaa piakkoin seurakunnallisen toimintansa), Savukoski (Pelkosenniemellä, ollut seurakunta 1917-1930) ja Öja (Kaarlelassa, eroit. Kruunupyyn kunnasta). Lisäksi on 12 maalaiskuntaa, jotka muodostavat yhteisen seurakunnan kaupungin kanssa: Hanko, Hämeenlinna, Kajaani, Käkisalmi, Naantali, Pori, Porvoo (ruotsal. ja suomal. seurak.), Rauma, Tammisaari, Tiukka (Tjöck, Kristiinankaupungin maalaisk.), Uusikaarlepyy ja Uusikaupunki. Kauppaloista Ikaalinen sensijaan ei ole itsenäinen kunta.

[4]   korjaus ja täydennys. - * = sodassa tuhottu.

[5]   Lukuisissa muissa seurakunnissa on jäljentämistyön yhteydessä voitu todeta 1600-luvulta historiakirjoja säilyneen, vaikka kirjallisuudessa vuodet on ilmoitettu paljon myöhemmiksi, mutta ne olivat tunnetut jo 1. osan ilmestyessä. Vaikka Tottijärven historiakirjain on mainittu alkavan 1702, oli niiden todellinen alkamisvuosi 1692 jo ennen hiljattain suoritettua kopiointia silloin myös tunnettu, samoin Haukiputaan alkamisvuosi 1680, joksi kirjallisuudessa on ilmoitettu 1715. - Huomautettakoon, että tieto Ad. Neoviuksen Papiston matrikkelissa, 1898, tilast. osasto, s. 37, ja Hugo Godenhjelmin teoksessa Suomen pappilat, 1935, s. 218, että Eckerön historiakirjoja olisi v:sta 1637, on virheellinen. Ne alkavat itse asiassa vasta 1668.

[6]   Kirjoituksessa Osmo Durchman, Lisätietoja seurakunnanarkistoista. Nuoret seurakunnat (»Genos» 1942-1943) Koivulahti, Maksamaa ja Oulunsalo siis oikeimmiten kuuluvat v. 1721 itsenäisesti toimineitten seurakuntain ryhmään.

[7]  Lakkautetuista seurakunnista on myös vaikea todeta mistä niistä kaikista alkuperäiset, vanhimmat historiakirjat ovat tuhoutuneet, erittäinkin sotilasseurakuntiin nähden. Kuitenkin ainakin seuraavasta 9 seurakunnasta ovat vanhimmat tuhoutuneet tai hävinneet: Fagervik, Harju, P. Jaakoppi l. Kunnarainen (= osa Kustavia), Jägerhornin rykmentti, Kosken ruukki, Koskenkylä, Teijo, Turun linnaseurakunta, Viaporin garnisoni- l. linnaseurakunta. - Erikoisesti huomautettakoon, että Kodisjoen 1813 alkavat historiakirjat ovat vanhimmat, sitä aikaisemmat ovat näet Laitilan yhteydessä, samoin Yliskylän v:sta 1806, jota vanhemmat ovat Perniön yhteydessä. Mustion historiakirjain alkamisvuodeksi on kirjallisuudessa ilmoitettu 1799, vaikka se on 1669.

[8]   Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Pöytäkirjat liitteineen I, 1892-1897, Kuopio 1898, s. 126.

[9]   E.m.t., ss. 99-103.

[10]   Historiallinen Arkisto XV, Helsinki 1898, pöyt. ss. 103-107.

[11]   Oscar Nikula, Tenala och Bromarf socknars historia II, Helsingfors 1938, s. 56.

[12]   Vrt. O. I. Colliander, Suomen kirkon paimenmuisto I, p. 63.

[13]   K.G. Leinberg, Finska prästerskapets besvär och Kongl. majestäts derpå gifna resolutioner. Från slutet af 1620-talet intill stora ofredens slut (Skrifter utgifna af Svenska Literatursällskapet i Finland XXII), Helsingfors 1892, s. 274.

[14]   Ad. Neovius, Specialkatalog öfver domkapitelsarkivet i Borgå II: Kyrkornas i Borgå stift inventariipersedlar, bibliotek och arkiv, Kuopio 1893, s. 33.

[15]   K. O. Lindeqvist, Hämeenlinnan kaupungin historia Ruotsin vallan aikana (Hämeenlinnan kaupungin historia II), Hämeenlinna 1926, s. 158; K.O. Lindeqvist, Hämeenlinnan kaupungin historia vuosina 1809-75 (Hämeenlinnan kaupungin historia III), Hämeenlinna 1930, ss. 268-269.

[16]   Niilo Liakka, Ilmajoen pitäjä, Vaasa 1934, s. 538.

[17]   Ilmari Manninen, Lisiä Käkisalmen läänin historiaan ison vihan ensi vuosina (Juhlajulkaisu E.G. Palménin 70-vuotispäiväksi), Porvoo 1919, s. 80.

[18]   Alf Brenner, Ingå, Fagervik, Degerby. En västnyländsk bygdekrönika I, Ekenäs 1936, ss. 44, 47, 100.

[19]   Onni A.A. Repo, Jyväskylän kunnan historia, Helsinki 1937, s. 131.

[20]   Ad. Neovius, Specialkatalog II, s. 45; Repo, e.m.t., ss. 195-196.

[21]   En berättelse om släkten Frosterus' öden. Publicerad af Herman Råbergh (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Pöytäkirjat liitteineen VI, 1905-1906), Helsinki 1907, s. 74; A. Vartiainen, Kajaanin kaupungin historia I, Kajaani 1931, s. 432.

[22]   Kimitobygdens historia utgiven av Gabriel Nikander I:1, Åbo 1944, s. 312.

[23]   [Niilo Tammela], Kesälahden seurakunta 300-vuotias, Sortavala 1937, ss. 23, 35, 53, 91. Teoksessa ei ole mainintaa siitä, että venäläiset 1742 polttivat myös kirkon, vrt. esim. Ad. Neovius, Specialkatalog II, s. 160, ja saman Papiston matrikkeli, hist. osasto, s. 136 sekä Carolus Lindberg, Suomen kirkot, Helsinki 1934, s. 97. - Venäläisten hyökkäys tehtiin 24/11 1741, ks. J.M. Salenius, Om tillståndet i östra Finlands några prestgäll närmast före och efter freden i Åbo (Historiallinen Arkisto XV), Helsinki 1897, s. 179. Vrt. myös A.R. Cederberg, Iisalmen kirkkoherra Johan Lagus-vanhemman elämäkerta (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Vuosikirja V, 1915), Jyväskylä 1916, s. 304.

[24]   K.V. Åkerblom, Kvevlax historia, Wasa 1923, s. 87.

[25]   Kirkkoherranviraston ilmoitus vanhojen pitäjäläisten kertomuksen mukaan.

[26]   Aura Jurva, Kosken pitäjän vaiheita, Porvoo 1942, ss. 23-24.

[27]   Helmer Tegengren, Kronoby sockens historia, Vasa 1943, s. 475.

[28]   »1688 upprättades första kyrkoboken i Bråttö»: SVA Kruunupyyn käräjät 3-4/1 1708. Kanslianesimies Harry W. Wallin tiedonanto.

[29]   Paavo Jurva, Piirteitä seurakuntalaisten ja sielunpaimenien elämästä Kuopion seurakunnassa 1700-luvulla (Historiallinen Arkisto XXVIII), Helsinki 1930, ss. 26, 72, 91.

[30]   Heikki Klemetti, Kuortaneen vaiheita, Porvoo 1932, s. 206.

[31]   Ad. Neovius, Specialkatalog II, s. 152.

[32]   Kustavi Grotenfelt, Piirteitä Suomen kirkon tilasta ison vihan aikana (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Vuosikirja V, 1915), Jyväskylä 1916, s. 18.

[33]   Santeri Seppälä, Laihian kappalainen Israel Reinius (Historiallisia tutkimuksia Artturi H. Virkkusen kunniaksi hänen täyttäessään 60 vuotta. Toimittanut Turun Historiallinen Yhdistys), Turku 1924, ss. 146-147.

[34]   Ad. Neovius, Specialkatalog II, s. 66.

[35]   Viljo Lampola, Lappajärven seurakunta 1637-1937, Helsinki 1937, s. 110.

[36]   K. V. Åkerblom, Lappfjärds historia I, Wasa 1938, s. 120.

[37]   C. G. Estlander, Ungdomsminnen, Helsingfors 1918, ss. 78-79.

[38]   Onni A. A. Repo, Jyväskylän kunnan historia, Helsinki 1937, s. 123.

[39]   Ad. Neovius, Papiston matrikkeli, tilast. osasto, s. 196.

[40]   Werner Tawaststjerna, Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota. Sotavuodet 1590-1595 ja Täyssinän rauha (Historiallisia Tutkimuksia XI julkaissut Suomen Historiallinen Seura), Helsinki 1929, s. 270.

[41]   Vrt. esim. Ad. Neovius, Lojo sockens kyrkliga förhållanden [I] (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Pöytäkirjat liitteineen VI, 1905-1906), Helsinki 1907, s. 144. - Virhetieto on peräisin teoksesta Reinhold Hausen, Anteckningar gjorda under en Antiqvarisk forskningsresa sommaren 1870 i Vestra Nyland, Helsingfors 1872, s. 25. Tiedot muidenkin seurakuntain kirkonarkistojen asiakirjoista ovat teoksessa varsin epäluotettavia.

[42]   Ad. Neovius, Papiston matrikkeli, 1898, tilast. osasto, s. 196. Siinä ei rippikirjain ikää laisinkaan tunneta.

[43]   Ad. Neovius, Specialkatalog II, s. 74.

[44]   Kustavi Grotenfelt, Piirteitä Suomen kirkon tilasta ison vihan aikana (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Vuosikirja V, 1915), Jyväskylä 1916, s. 18.

[45]   Ad. Neovius, Specialkatalog, II, s. 75.

[46]   Ad. Neovius, Papiston matrikkeli 1898, tilast. osasto, s. 95.

[47]   Leonard Bygdén, Hernösands stifts herdaminne IV, Uppsala 1926, s. 381.

[48]   Tyyne Salminen, Myrskylän pitäjän vaiheita Ruotsin vallan aikana, Helsinki 1936, s. 120.

[49]   V. Berner, Kertomus Mäntyharjun seurakunnan tilasta Ison vihan jälkeen (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Pöytäkirjat liitteineen II, 1898-1902), Borgå 1902, s. 163.

[50]   Kanslianesimies Harry W. Wallin tiedonanto.

[51]   J.R. A[spelin], Oulun Linna (Joukahainen IX), Helsinki 1883, s. 57.

[52]   Ad. Neovius, Specialkatalog II, s. 88.

[53]   A. Vartiainen, Kajaanin kaupungin historia I, Kajaani 1931, ss. 433-434.

[54]   M. A. Knaapinen ja Helmer Salonen-Salmo, Perniön pitäjä, Turku 1930, ss. 355-356.

[55]   M. A. Knaapinen, Piikkiön pitäjä. Kotiseutukirja nykyisille ja entisille piikkiöläisille, Turku 1935, ss. 251, 257, 290.

[56]   Aina Lähteenoja, Matilda Roslin-Kalliola (Satakunnan Kirjallisen Kerhon Julkaisuja I), Porvoo 1926, s. 14.

[57]   Vilho Selinheimo, Eräitä sukujohto-oikaisuja (Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja VI), Helsinki 1922, s. 160.

[58]   A. R. Cederberg, Tuhoutuneita keskiaikaisia asiakirjoja (Historiallinen Aikakauskirja 1939), s. 85.

[59]   Carolus Lindberg, Suomen kirkot, s. 207.

[60]   C. H. Strandberg, Åbo stifts herdaminne I, Åbo 1832, s. 238.

[61]   Ad. Neovius, Specialkatalog II, s. 164.

[62]   Aina Lähteenoja, Rauma 1600-1721 (Rauman kaupungin historia II), Rauma 1932, ss. 45, 335.

[63]   Fr. Mauritz Ljungberg, Rauman kirkkoherrakuntaa koskevia muistiinpanoja. Kirjoitti vv. 1855-1857. Suomensi ja julkaisi Aina Lähteenoja (Satakunta X), Vammala 1936, s. 99.

[64]   Werner Tawaststjerna, Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota. Sotavuodet 1590-1595 ja Täyssinän rauha (Historiallisia Tutkimuksia XI. Julkaissut Suomen Historiallinen Seura), Helsinki 1929, s. 430, alaviite 5.

[65]   Ilmari Manninen, Lisiä Käkisalmen läänin historiaan ison vihan ensi vuosina (Juhlajulkaisu E.G. Palménin 70-vuotispäiväksi), Porvoo 1919, s. 79.

[66]   T. G. Murto, Savitaipaleen pitäjän historia, Lappeenranta 1939, ss. 20, 30, 107-108.

[67]   E. Nervander, Michael Toppelius och hans kyrkomålningar (Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XXIII), Helsinki 1905, s. 172.

[68]   Valfrid Vasenius, Zachris Topelius. Hans lif och skaldegärning I, Helsingfors 1912, s. 157.

[69]   Lauri Lounela, Sotkamon vanha kirkko ja vanhan kirkon ajat. Esitelmä, jonka Sotkamon kirkkojuhlissa 21 päivänä elokuuta piti. Kajaani 1938, s. 2.

[70]   K. G. Leinberg, Handlingar rörande finska kyrkan och prästerskapet IV, Helsingfors 1900, ss. 129-130.

[71]   S. W. Nylanderin kirjelmä 15/4 1859 Oulun lääninhallitukselle ilmoittanut kirkkoherra V.H. Kivioja; Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja XXII, 1938, Helsinki 1939, s. 63.

[72]   K. O. Lindeqvist, e.m.t., s. 414.

[73]   Alfons Takolander, Ekenäs stads historia I, Ekenäs 1930, ss. 263, 385; Alfons Takolander, Kyrkliga förhållanden i Ekenäs intill slutet av 1600-talet (Juhlajulkaisu Jaakko Gummerukselle ja Martti Ruuthille heidän täyttäessään 60 vuotta = Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Toimituksia XXVIII), Helsingfors 1930, s. 211, alaviite.

[74]   Vrt. Uuno Sinisalo, Aleksanterin kirkko ja sen uudistustyö vv. 1937-38. Sen johdosta, että Aleksanterin kirkko on vv. 1937-38 aikana varsin perinpohjaisesti uudistettu on Tampereen ev.lut. seurakuntain kirkkohallinto pitänyt tarpeellisena julkaista selostuksen kirkon vaiheista ja loppuun saatetusta uudistustyöstä, Tampere 1938.

[75]   Helmer Tegengren, Kronoby sockens historia, Vasa 1943, s. 385.

[76]   Oscar Nikula, Tenala och Bromarf socknars historia II, Helsingfors 1938, s. 51.

[77]   Ad. Neovius, Papiston matrikkeli, tilast. osasto, s. 62.

[78]   J. R. Aspelin, Koroisten Turku Räntämäellä (Suomen Museo V, 1898), Helsinki 1899, s. 12.

[79]   Martti Ruuth, Kaksi Petter Schäferin päiväkirjaa (Suomen uskonnollisten liikkeiden historiasta I = Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Toimituksia XII, 1), Helsinki 1915, s. 67.

[80]   Ad. Neovius, Specialkatalog II, s. 132.

[81]   A. R. Cederberg, Tuhoutuneita keskiaikaisia asiakirjoja (Historiallinen Aikakauskirja 1939), ss. 83-86.

[82]   K. O. Lindeqvist, e.m.t., s. 456.

[83]   Vehkalahden 600-vuotisjuhlan muistojulkaisu 8-9. VIII. 1936, Hamina 1936, s. 19.

[84]   Väinö Perälä, Antti Björkqvist ja hänen saarnakirjansa (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Vuosikirja XXIV, 1934), Helsinki 1936, s. 36. Siinä tekijä erehtyy lausuessaan arvelun, että historiakirja löytyi.

[85]   Carolus Lindberg, Suomen kirkot, Helsinki 1934, ss. 303-304. Maininta s. 303, että Maria Magdalenan (kappeli) hospitalikirkkokin paloi /6 1710, ei ole oikea. Se tuhoutui jo /10 1706, vrt. 1. osa.

[86]   Bror K. Åkerblom, Vörå sockens historia I, Åbo 1937, s. 194.

[87]   Leonard Bygdén, Hernösands stifts herdaminne IV, Uppsala 1926, s. 367.

[88]   Leonard Bygdén, e.m.t. I, s. 365.


Genos 15(1944), s. 56-84

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1944 hakemisto | Vuosikertahakemisto