GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Suomen asutuksen yleisluettelo ja Jalmari Finnen kokoelmat

Liisa Poppius

Jalmari Finnen historialliset ja henkilöhistorialliset harrastukset juontavat alkunsa hänen nuoruusvuosiltaan, jolloin hän kansallisen päänäyttämömme ohjaajana erityisesti tuli kiinnittämään huomiotaan ja mielenkiintoaan historiallisiin näytelmiin. Kirjailijana ja näytelmäkirjailijana hän halusta valitsi aiheensa historialliselta alalta pyrkien painettujen lähteiden ohella etsimään käyttökelpoisia lisiä myöskin painamattomista asiakirjoista. Hänen harrastuksensa ei kuitenkaan rajoittunut ainoastaan historiallisesti tunnettujen henkilöiden elämänvaiheiden tutkimiseen ja kuvaamiseen, vaan hänen mielenkiintonsa kohdistui ennen pitkää yhä enemmän vaatimattoman jokapäiväisen työnsä ääressä ahertaneiden ihmisten kohtaloiden seuraamiseen.

Häntä hämmästytti usein ihmisten tietämättömyys suvustaan ja esivanhemmistaan. Isoisänsä saattoi jokainen vielä muistaa ja tietää, mutta harvoin enää tämän isää. Tästä hän teki johtopäätöksen, että tulevissa polvissa lapsenlapset vielä muistavat meidät ja tekomme, mutta näiden lasten mielestä ja tietoisuudesta on elämäntyömme muistokin häipynyt olemattomiin.

Tämä, jokaiselle varmaan lohduton tulevaisuuden kuva, mutta myöskin hänen oman sukunsa tutkiminen, saattoivat hänet lopulta varsinaisesti sukututkimuksen piiriin. Tutkimuksiaan suorittaessaan hän tuli havainneeksi, mitkä rajattomat mahdollisuudet avautuivat kirkonarkistojen ja varsinkin valtionarkiston laajojen kokoelmien käyttäjälle menneiden polvien elämää ja vaiheita selviteltäessä.

Ryhtyessään aluksi tutkimaan yksityisiä sukuja tai yksityisten talojen ja niiden omistajien vaiheita, Finne pian tuli huomaamaan, että hän, saatuaan yhden suvun tai talon vaiheet selvitetyksi ja ryhtyessään toista selvittämään, yhä uudelleen ja uudelleen joutui selaamaan läpi samat valtavat asiakirjamäärät. Tutkijana ennen kaikkea käytännön miehenä hän halusi tämän takia luoda järjestelmän, jonka mukaan aineskokoelma voitaisiin kerätä siten, että tiedot jokaista yksityistä tapausta varten helposti ja nopeasti olisivat käytettävissä.

Hän ryhtyi toteuttamaan, aluksi omalla kustannuksellaan ja myöhemmin Suomen Historiallisen Seuran hallussa olevan Maria Lallukan rahaston korkovarojen turvin, aineskokoelman keruuta synnyinseutunsa Hämeen osalta. Työtä suorittaessaan hän kuitenkin pian tuli huomaamaan, että Hämeen heimon kosketukset maan muihin osiin ja sen asukkaisiin olivat varsin vilkkaat jo vanhempinakin aikoina. Sen vuoksi oli tarpeen saada alkuaan ainoastaan Hämettä koskevaksi suunniteltu työ ulottumaan muidenkin maakuntien asukkaita koskevaksi. Näin hänessä vähitellen kypsyi ajatus n.k. Suomen Asutuksen Yleisluettelon luomisesta.

Eduskunnan myönnettyä tarkoitusta varten määrärahan valtionarkiston menoarvion yhteyteen voitiin työhön ryhtyä vuoden 1929 alusta Finnen suunnittelemaa, pienemmässä mittakaavassa aikaisemmin kokeiltua ja monen muodonvaihdoksen kautta käynyttä menetelmää noudattaen. Jalmari Finne sitoutui korvauksetta ohjaamaan työtä sekä luovuttamaan omat Hämettä koskevat kokoelmansa valtionarkistoon Yleisluettelon kokoelmien välittömään yhteyteen, jonne ne kuitenkin oli siirrettävä vasta hänen kuolemansa jälkeen. Työtä on keskeytymättä jatkettu tähän saakka, joskin määräraha eri vuosina on suuresti vaihdellut, ollen nykyään vain puolet alkuperäisestä suuruudestaan.


Suomen Asutuksen Yleisluettelon tarkoituksena on kerätä tiedot valtionarkistossa säilytettävistä erilaatuisista asiakirjoista vuosien 1539-1809 väliseltä ajalta eli siis ensimmäisestä maakirjasta Ruotsin vallan loppuun henkilöistä, jotka ovat omistaneet ja viljelleet maata siitä veroa suorittaen tai maksaneet jotakin henkilökohtaista veroa, ja järjestää tiedot siten, että ne muodostavat helposti käytettävän aineskokoelman pitäjittäin, kylittäin ja taloittain järjestettyinä. Tämä muodostaa Yleisluettelon rungon, johon aina myöhemmin voidaan lisätä muistakin lähteistä saatuja tietoja.

Yleisluettelon vanhin ajanjakso käsittää vuodet 1539-1633. Aineistona tässä ryhmässä käytetään maakirjoja, kymmenys- ja autioveroluetteloita sekä eräitä sotilasluetteloita. Seuraava ajanjakso sisältää vuodet 1634-1713. Tässä ryhmässä käytetään aineistona edellisten lisäksi manttaaliluetteloita, joiden laatiminen aloitettiin v. 1634, vaikkakaan ne kaikissa osissa maata eivät ole säilyneet näin varhaiselta vuodelta. Kolmannen jakson muodostaa isonvihan jälkeinen aika Ruotsin vallan loppuun, n. vuodesta 1722 tai 1723 vuoteen 1809. Viimeisessä ryhmässä käytettiin aluksi aineistona ainoastaan manttaaliluetteloita eli henkikirjoja, mutta myöhemmin on niihin ryhdytty lisäämään myöskin maakirjojen antamia tietoja.

Merkinnät eri asiakirjoista kerätään arkin koko aukeamalle, joka on jaettu kahteenkymmeneen sarekkeeseen, vastaten jokainen sareke yhtä vuotta aikajärjestyksessä. Tiedot asiakirjoista kirjoitetaan vastaavien vuosien sarekkeisiin, jokaisen erilaatuisen asiakirjan antama tieto eri värisellä musteella. Siten merkitään esim. kymmenysluettelon tiedot punaisella, autioveroluettelojen vihreällä, maakirjain ruskealla, henkikirjan sinisellä j.n.e. Tällöin on kokoelman käyttäjä heti selvillä, mistä lähteestä mikin tieto on otettu. Perättäisten vuosien tietojen ollessa täsmälleen samanlaiset, niitä ei kirjoiteta uudelleen, vaan merkitään hakasella. Jos asiakirjaryhmässä joidenkin vuosien kohdalla on aukko, jätetään vastaavat sarekkeet tyhjiksi siltä varalta, että mahdollisesti myöhemmin toisista asiakirjoista näidenkin vuosien kohdalle löytyisi jotain merkitsemistä. Ainoastaan isonvihan ajalta ei tätä ole noudatettu, koska tällöin noin kymmeneltä vuodelta puuttuvat kaikki asiakirjat, joita Yleisluettelon laatimiseen voitaisiin käyttää.


Työn käytännöllinen suoritus jakaantuu vuosilta 1539-1713 kahteen eri vaiheeseen: ensiksi aineiston keräämiseen ja sen jälkeen sen järjestämiseen ja kokoonpanoon. Tämä työnjako on ollut välttämätön etupäässä sen tähden, ettei veroluetteloissa mainita talojen nimiä säännöllisesti kuin vasta 1600-luvun lopussa tai 1700-luvun alussa. Tällöin ei aineistoa kerättäessä talojen jakaantumisien, yhdistymisien, autioitumisien, omistajan vaihdosten y.m. seikkojen vuoksi läheskään aina voida päätellä ketkä veronsuorittajat kunakin vuonna asuvat ja viljelevät määrättyä taloa. Kun pohjatyö, aineiston kerääminen jostakin vanhasta hallintopitäjästä on suoritettu, ryhdytään lopulliseen kokoonpanotyöhön, joka laaditaan nykyisen pitäjän aluetta seuraten. Talon suuruutta, laatua ja veroyksiköitä sekä sen asujamistoa eri asiakirjojen valossa vertaillen järjestetään aineisto siten, että kaikki samaa taloa koskevat tiedot kirjoitetaan samalle kohdalle kaikilla aukeamilla ja talon nimi, joka alkuperäisissä asiakirjoissa esiintyy vasta mahdollisesti 1700-luvun alussa, kirjoitetaan jokaiselle aukeamalle talon isännän kohdalle.

Vuosien 1539-1633 välisellä ajalla ei veroluetteloissa esiinny muita perheenjäseniä kuin talon omistaja tai viljelijä, lukuunottamatta eräitä luetteloita 1600-luvun alkupuolella, joissa on nimiltä mainittu 15 vuotta täyttäneet sukulaisuus- tai palvelussuhteessa talon isäntään olevat talon miespuoliset asukkaat. Vasta vuodesta 1634 alkaen on käytettävissä manttaaliluettelot, joissa mainitaan kaikki henkilökohtaista veroa suorittavat talon asukkaat, aluksi 13 vuotta, myöhemmin 15 vuotta täyttäneet, mutta kuusikymmentä vuotta nuoremmat, terveet ja työkykyiset henkilöt. Alle 15 vuotiaat lapset, yli 60 vuotiaat vanhukset, kivulloiset ja työkyvyttömät olivat tästä verosta vapaat, samoin myöskin sotilaat - mutta eivät heidän perheenjäsenensä -, opiskelijat ja aateliset palveluskuntineen, joten nämä eivät yleensä esiinny manttaaliluetteloissa ennenkuin vasta 1760-luvulla, jolloin ryhdyttiin merkitsemään kaikki nekin, joiden ei tarvinnut manttaalirahaa suorittaa.

Isonvihan jälkeinen aika vv. 1722-1809 ei kaipaa kokoonpanotyötä, sillä tällöin esiintyvät talojen nimet säännöllisesti kaikissa veroluetteloissa, joten talot ja niiden asujamisto helposti voidaan asettaa asianomaiseen järjestykseen työn kuluessa.

Jokaista taloa, sen laatua, suuruutta, verotusta ja asujaimistoa koskevat tiedot ovat Yleisluettelosta niin ollen saatavissa vuosien 1539-1809 väliseltä ajalta neljältätoista aukeamalta. Osoitukseksi työn merkityksestä ja sen tutkijoille tuottamasta helpotuksesta mainittakoon esimerkkinä, että yhdellä ainoalla yleisluettelon aukeamalla olevat merkinnät 20:ltä vuodelta saattavat olla kerätyt 36:sta erillisestä asiakirjaniteestä ja 73:stä eri veroluettelosta.


Kuluneet sotavuodet ovat suuresti haitanneet Yleisluettelon laatimista. Kun alkuperäiset asiakirjat ovat olleet evakuoituina, ei uusia pitäjiä ole voitu ottaa työnalaiseksi. On ollut pakko rajoittua suorittamaan kokoonpanotyötä aikaisemmin laadituista konseptiluetteloista vv. 1539-1713. Työtä on hidastuttanut myöskin määrärahan pienentyminen, joka rahanarvon alenemisen huomioonottaen vastaa tuskin kolmannesta alkuperäisestä määrästään.

Tähän mennessä on Yleisluettelo valmistunut Ylisestä Satakunnasta ja kaikista entisen Hämeen läänin pitäjistä, joihin kuuluivat myöskin Rautalammin vanha hallintopitäjä monine siitä myöhemmin erotettuine pitäjineen, samoin kuin Asikkalan, Uudenkylän ja Sysmän hallintopitäjät, joista myöhemmin erotettuina osa kuuluu nykyiseen Mikkelin lääniin, osa Uudenmaan lääniin. Kokoonpanotyötä ei kuitenkaan vielä ole suoritettu koko tältä alueelta. Ennen sotaa ehdittiin aloittaa Yleisluettelon laatiminen Etelä-Pohjanmaan pitäjistä, mutta työ on tältä osalta aivan keskeneräinen. Samoin on aloitettu eräitä Uudenmaan läänin pitäjiä, m.m. Nurmijärvi on valmistunut vuosilta 1539-1713.


Jalmari Finnen kuoltua luovutettiin aikaisemman sopimuksen mukaan hänen yksityiset Hämettä koskevat kokoelmansa valtionarkistoon Yleisluettelon kokoelmien yhteyteen. Pääosan tästä kokoelmasta muodostaa seurakuntien historiakirjojen perusteella laadittu kortisto lähes kaikista Hämeen läänin seurakuntien asukkaista perheittäin ja seurakunnittain järjestettyinä. Kortisto käsittää ajan kunkin seurakunnan historiakirjojen alkamisvuodesta noin vuoteen 1800. Eräitten seurakuntien kortistoa on täydennetty vastaavien vuosien rippikirjoista.

Tämä laaja n. 70 laatikkoa käsittävä kortisto ei ehtinyt tulla valmiiksi Jalmari Finnen eläessä. Se on osittain aivan järjestämätön ja tarkistamaton, mutta viime aikoina on sitä kuitenkin ryhdytty täydentämään ja toiveita on sen kuntoon saattamisesta lähitulevaisuudessa. Paitsi Hämettä sisältyvät kortistoon myöskin keskeneräiset Helsingin, Turun ja Viipurin kaupunkien kortistot.

Kortistoon liittyvät läheisesti myöskin pitäjittäin järjestetyt poiminnot valtionarkistossa säilytettävistä Ikaalisten, Pirkkalan, Sääksmäen ja Hollolan tuomiokuntien perunkirjoituksista. Poiminnoissa on mainittu sen nimi, jonka jälkeen perunkirjoitus on pidetty, paikka, aika ja kaikki perilliset sekä muut tilaisuudessa läsnä olleet henkilöt.


On sanomattakin selvää, että Suomen Asutuksen Yleisluettelo yhdessä henkilökortiston ja perunkirjoituspoimintojen kanssa muodostaa verrattoman apulähteen ei ainoastaan sukututkijoille, vaan kaikille henkilöhistoriallisten tietojen tarvitsijoille ja paikallishistorialliselle tutkimukselle yleensä. Näiden yhdistettyjen kokoelmien avulla onkin monesti voitu löytää ratkaisu vaikeiltakin näyttäneisiin pulmiin ja suorittaa aikaisemmin voittamattomina pidettyjä historiallisia ratkaisuja. Unohdettava ei ole myöskään niitä useita satoja taloselvityksiä, joita yksityiset maanviljelijät ja maanviljelysseurat ovat tilanneet sukutilakunniakirjoja varten talojen omistajille, joiden suvussa talo on ollut vähintäin 200 vuotta.


Referat. Under skriftställaren Jalmari Finnes ledning vidtogs år 1929 med stöd av anslag som riksdagen beviljat utarbetning av Generalkatalogen över kolonisationen i Finland. Arbetets ändamål är att till forskarenas förfogande samla uppgifter av olika i RA förvarade handlingar för tiden 1539-1809 och att efter ett bestämt system ordna dessa uppgifter. Generalkatalogen omfattar tillsvidare Tavastehus län och delvis även Nylands och Vasa län.


Genos 16(1945), s. 33-38

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1945 hakemisto | Vuosikertahakemisto