GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Pieksämäen Collanusten polveutumisesta ja nimestä

ARVI ILMONIEMI

Collanus-suvun »alkuperän» suhteen CARPELAN (Ättartavlor, s. 69) ilmoittaa olevansa vakuuttunut siitä, että se on löydettävissä Savosta, muttei kuitenkaan Pieksämäeltä, jossa ensimmäinen Collanus toimi pappina vv. 1673-1693. Lisäksi CARPELAN viittaa erääseen muka Colanin (l. Kolare) nimiseen sukuun, jonka Leppävirralla asuneet jäsenet ottivat nimen Collenius [1]. Ättartavlorteoksen julkaisija tuntee myös käsikirjoituksen, jossa Claudius Collanuksen mahdollisena isänä esitetään Visulahden Rantakylässä asunut ja von der Pahlenin lampuotivoutina toiminut Klaus Sigfridinpoika (k. 1650-luvulla), mutta pitää mainittua polveutumista todistamattomana. Sitähän se tavallaan onkin, mutta jotakin voidaan mielestäni sittenkin esittää ko. isyyden puolustamiseksi, ja koska tiedän lähinnä olevani vastuussa tuon miehen esillevetämisestä, niin saanen seuraavassa palata kysymykseen. Rohkenen lisäksi esittää mm. oman ehdotukseni sukunimen Collanus syntyä koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi.

Bergholmin Sukukirjan tietämän mukaan Claudius Collanus toimi Viipurissa pappina jo v. 1669. Siltä vuodelta on myös säilynyt hänen nimikirjoituksensa (v:n 1669 verokirja, fol. 572). Tärkeämpi on kuitenkin isän nimen maininta v:n 1673 Viipurin raastuvanoikeuden pöytäkirjassa, johon sisältyvistä asiakirjajäljennöksistä ilmenee, että Claudius Claudii (myös Clavidi) Collanus - häntä sanotaan helmik. 1673 pappismieheksi ja koulun kolleegaksi - oli asunut nimismies Tuomas Henrikinpoika Tanin luona kotiopettajana ja, Tanin väitteen mukaan, hänen elätettävänään 6 vuoden ajan [2]. Ainakin jo helmikuussa 1673 välit rikkoutuivat, kun Tani paljasti aikeensa naittaa tyttärensä Collanukselle. C. esiintyi itse Viipurin oikeudessa 2/6 1673, mutta 21/6 luettiin vain hänen lähettämänsä kirjelmä; 25/8 luetussa kirjelmässä taas Tani kertoo kuulleensa, että Collanus aikoo naida »toisen» Pieksämäellä. Mainittakoon vielä, että C. jo v. 1673 alkupuolella näkyy olleen suhteissa pieksämäkeläisiin piireihin, koskapa hän oli 16/3 sikäläisen lukkarin Krister Ferdinandinpojan kanssa Puumalan pappilassa, missä keskusteltiin C:n ja Elina Tuomaantyttären välisistä asioista: tyttö muka ei pannut sitä pahakseen, että »toinen toisensa jälkeen» häntä suuteli räätäli Henrikin talossa, mutta äiti uhkaili tytärtään puukolla ja pakoitti tunnustamaan, että muka dominus Claudius oli ollut hänen kanssaan tekemisissä. Mainittu lukkari oli myös läsnä Viipurin oikeudessa 2/6. Lisättäköön vielä, että jo v. 1673 manttaaliluettelossa mainitaan kappalainen Clavidus.

Collanus hoiti Pieksämäen kappalaisen tointa jo elokuussa ja ilmeisesti hän oli silloin naimisissakin, 10. 5. 1674 näet kastettiin C:n ensimmäinen lapsi (Judit). Tuo »toinen» taas, ts. C:n ilmeisesti juuri Pieksämäeltä naitu vaimo ei todennäköisesti ollut Susanna Curnovia (synt. 1659 ?), eikä tämä oikein sovellu mainitun Juditin tai seuraavien viidenkään lapsen äidiksi, mikäli Susannan vanhemmat olivat Kajaanin pormestari Juhana Henrikinpoika Curnovius (k. 1665) ja Felicia Antintytär Cajana ja mikäli lapsille nimiä annettaessa oli noudatettu »ajanmukaista» periyttämistapaa ja -järjestystä, kuten sitä oli aivan ilmeisesti seurattu esim. Eerik Collanuksen jälkeläisten kohdalla [3]. - Claudiuksen tyttäriä koskenevat seuraavat merkinnät: eräs Juditta Clasd:r oli kummina Pieksämäellä 5/7 1690; Elisabet Collanus eli 1738 Lappeenrannassa luutnantti Aleksander Bergin leskenä (ks. Lewenhaupt, Karl XII:s officerare); Juvalla kuoli 14. 11. 1742 porvarin vaimo Katarina C. 66 v:n ikäisenä; Joroisten Vättilässä tavataan 1710 erään Joakim Tuurenpojan vaimo Anna C.; ent. kersantti Fabian Stårck ja hänen vaimonsa Anna C. möivät 15/2 1725 tehdyllä kauppakirjalla Pieksämäen kirkonkylässä olevan Ruhala nimisen verotilan korpraali Juhana Scheningille (VA, Pieksämäen kär. 7/6 1725). - Mitä taas tulee Pieksämäellä v. 1675 syntyneen Christiernus Collanuksen isään, ei hänestä ole varmuutta. Sen sijaan on ilmeistä, että Pieksämäen lukkari Klaus Collanus (vrt. BERGHOLM, t. 2) ei ollut kirkkoherra C:n lapsia, koska hän oli Henrikinpoika ja syntynyt n. 1663.

Pieksämäellä asui myös kirkkoherra C:n v e l i Henrik, jota BERGHOLM ei tunne. Karjalan laamanninoik. pöytäkirjassa 19-21/1 1688 (VA ä 3) mainitaan erään asian yhteydessä »kyrckoherdens b r o d e r Henrik Classon Collanus i Piexemäki». Hän näkyy käyttäneen sukunimeä, tai se on hänelle (veljen mukaan) vain merkitty, jo 1676, jolloin (19. 5.) kastettiin Pieksämäellä Christer Hendrichs[son] Collanus. Huomattakoon kuitenkin sukunimettömänä v. 1677 manttaaliluettelossa mainittu Henrik Klasson, joka asui Kirkonkylässä. Tämän miehen lapsia olivat epäilemättä jo mainittu lukkari Klaus Henrikinpoika Collanus, synt. N. 1663, Henrik Collanus, joka asui vv. 1693 ja 1697 naimattomana veljensä Klaun luona sekä haud. Dom. 3 Epiph. (= 27. 1 1734) 60 v. ikäisenä, arvattavasti myös Margareta C., synt. n. 1668, haud. leskenä Dom. 27 Trin. (= 25. 11 1733). Lisäksi huomattakoon Anders Collanus, joka mainitaan kummina Pieksämäellä 7/12 1688, viisi kertaa v. 1689 ja kerran v. 1690, ja jonka yhteydessä sopii ottaa huomioon Pieksämäen lukkarina vv. 1680-1690 manttaaliluetteloissa mainittu Anders Henrikinpoika. V. 1690 manttaaliluettelossa jälkimmäisellä on vaimo, mutta Rantasalmen käräjillä 13-14/2 1693 tuomittiin, vedoten mm. piispan tuomioon 15/3 1692, Melker Laurinpojan pojanvaimo Emerentia Henrikintytär suorittamaan Pieksämäen kuolleen lukkarin perillisille tai heidän edustajalleen, trumpeettari Tuure Sveninpojalle kihlauksen purkamisesta aiheutuneita kuluja. Mainittu Tuure oli Pieksämäen silloisen (1693) lukkarin Klaus Henrikinpoika Collanuksen appi.


Käytettävissä olevissa lähteissä - niiden joukossa ei ole ollut ainoatakaan Suur-Savon varsinaista tuomiokirjaa esim. ajalta 1660-1700, koska ne kaikki ovat tiettävästi hävinneet - ei mikään viittaa kirkkoherra Collanuksen veljen Henrik Klaunpojan alkuperäiseen pieksämäkeläisyyteen (vrt. edempänä Henrik Kolarista sanottua), eikä siihen, että hän olisi asunut Pieksämäellä esim. 1660-luvulla. Käyttäen hyväksi sukunimettömyyttä, mikä on tällä kertaa, kun liikutaan savolaisella alueella, melko varma tunnusmerkki, voidaan ottaa huomioon se Henrik Klaunpoika, joka viljeli n. v:sta 1659 lähtien osaa G. von der Pahlenin rälssitilan Suurolan alaisista maista K a n g a s n i e m e 11 ä, Pieksämäen entisessä kappeliseurakunnassa ja tavataan Suurolassa vielä v. 1669 manttaaliluettelossa, mutta ei enää esim. 1677. Edelleen huomattakoon Kangasniemen Salmenkylässä (l. Kirkonkylässä, joka on Suurolan naapurikylä) 1657 mainittu Henrik Klaunpoika sisarineen ja 1660 (luettelon loppupäässä, ennen kirkkoherraa) mainitut Klaus Sigfridinpojan leski, hänen poikansa Henrik vaimoineen ja vävynsä »herra» Pentti vaimoineen. Täten päädytään lopuksi von der Pahlenin lampuotivoutiin - pitäjänkirjuri hän, ei ilmeisesti ollut - Klaus Sigfridinpoikaan, joka viljeli tilaa Visulahden (Mikkelin) Rantakylässä jo 1639 ja mainitaan vielä 1654. V:n 1651 luetteloon on merkitty myös hänen poikansa.


Rakennelmastamme puuttuu toistaiseksi se tuki, minkä sille voisi antaa jokin nimen Collanus syntyä koskeva selitys. Tukea ei saa tietenkään Ruhalasta, jonka nimistä tilaa kirkkoherra C. viljeli Pieksämäen kirkonkylässä, tilaa, joka aikaisemmin oli ollut eräällä Mannisella ja ennen häntä luutnantti Pikillä. Sen sijaan huomio kiintyy Rantasalmen Kolkon l. Kolkontaipaleen kylään, koska sen, mukaan on tosiasiallisesti muodostettu nimi Collan (tosin vasta 1700-luvulla ja lisäksi sotilasnimi!) ja koska kirkkoherra C:n poika Eerik C. omisti siinä kylässä ratsutilan. Asiakirjoista ilmenee kuitenkin, että hän sai sen haltuunsa avioliittonsa kautta. - On tullut tarkkailtua myös sellaisia nimiä kuin Kolho, 1637 sukunimi Visulahdessa, Vatilan kymmeneskunnassa, Kolkki (Muolaan kappalainen Andreas Mathiae) 1635-38, Kollo Muolaassa 1652, Kollainen Viipurin Siikaniemellä 1668 ja Kolloinen Viipurin Vallissa 1678 sekä samoja ynnä muitakin Länsi-Suomesta, joista eräät, ollen tunnettujen herraskaisten sukunimien aiheita, ansaitsevat tässäkin maininnan. Karkun Kollasen mukaan muodosti tiettävästi nimensä lainsuomentajana tunnettu Abraham Abrahaminpoika Kollanius (yliopp. 1636, kuoli 1667); hänellähän voisi ajatella olleen - alilaamanninkautensa ajoilta - sellaisia suhteita Itä-Suomeen, että niiden kautta selittyisi jonkin sukulaisen joutuminen sikäläisiin piireihin ja vieraan hiippakunnan alueen papinvirkaan. Koska juuri Viipurin kämnerinoikeudessa (1668) esiintyi Abraham K:n lanko, luutnantti Jaakko Israelinpoika, lisättäköön, että tämä oli nainut K:n sisaren Susannan (ks. esim. Tyrvään kär. tammik. 1690 ja Karkun seurakunnan tilikirja, jossa 1667 haudattuja oli K:n sisarenpojaksi ilmoitettu Juhana Wessell; vrt. myös A. R. CEDERBERG, Hjelt-suvun kantaäiti ja hänen sukunsa, "Genos" 1941). - Karkun nimismies Daniel Tallqvist, synt. n. 1655, joka oli saanut Kollasen tilan ensimmäisen vaimonsa kautta (WILSKMAN I: Tallqvist, t. 4), mainitaan 1697 kuolleen vääpeli Jokkim Collanin lankona Vesilahden ja Lempäälän kär. helmik.-maalisk. 1727. - Epävarmaa lienee, oliko sama Kollanen pohjana Uskelan kirkkoherran Jacobus Collinuksen (k. 1683) nimelle, Collinuksen, jonka isä oli - ainakin LAGUKSEn matrikkelin mukaan - Karkun kirkkoherra Johannes Mathiae (k. 1671).

Turusta tunnetaan Maria Collina sekä hänen 1600-luvun alkupuolella elänyt isänsä Jacobus Jacobi Kolloinen (RAMSAY, Frälsesläkter: Tawast, t. VI CARPELANin teoksen »Åbo i geneal. hänseende» mukaan). Lisäksi huomattakoon Turun kämnerinoik. 28/4 1644 esiintyvä »herra» Johan Kollainen Lohjalta ja hänen ohellaan Lohjan kappalainen v. 1637 Johannes Jacobi (Leinberg Strandbergin mukaan) sekä Laguksen tuntema uusmaalainen Johannes Johannis Collinus (yliopp. 1650), joka myöhemmin toimi Lohjan kappalaisena.

Vielä huomattakoon Nauvon kär. 1683: 507 merkintä »fordom kyrckoherdens härsammastädes, sal. mag. Gustavi Collinij Ryttare hemman Collola». Gustavus Johannis Collinus l. Collinius (yliopp. 1661) oli LAGUKSEn mukaan kotoisin Pälkäneeltä, ja siellä on myös Kollola niminen kylä.

Siis paljon nimiä ja myös runsaasti mahdollisuuksia - ajatellessamme esim. Pieksämäelle kotiutuneen Collanus nimen johtoa, vähän latinaa (kumma kyllä ei muuta kuin pääte!), mutta sitä enemmän n ä k ö ä ä n ylen vanhaa, ns. pakanallista perua, minkä syntyjä syviä sukututkijan ei tavallisesti tarvitse eikä - yleensä luotettavaa kielimieskoulutusta puuttuvana - pidäkään lähteä tutkistelemaan. Mutta toisaalta voidaan huomauttaa, että ainoastaan nimen suhteellinen oudontuntuisuus pannaan usein ratkaisevaksi, kun valittaessa pakanallisen ja kristillisperäisen alkuperän välillä edellinen julistetaan ainoaksi oikeaksi. Henkilönnimet ovat monessa tapauksessa moniselitteisiä ja siksi voi myös, noudattamalla »realistista» selityslinjaa ja huolimatta siitä, että esim. Kolla ei kenties missään asiakirjassa esiinny ristimänimen funktiossa käytettynä, väittää: Kolla on lyhennysmuoto, jonka pohjana on perin yleinen pyhimysnimi Nikolaus. Tyypillisenä patronyyminä voi (itäisen kulttuuripiirin alueella) pitää myös esim. nimeä Koljonen (<ven. Kolja), siitäkin huolimatta, että nimessä Koljo piilee - virallisen käsityksen mukaan - »vanha suom.-ugr. manalanhaltian ja taudinnostattajan nimi» (ks. Iso Tietosanakirja) ja että se jättiläismäistä ihmistä tarkoittaessaan on helposti johdettavissa raamatun Goliatista. Lyhennysmuotona esim. suom. Kolla on yhtä luonteva kuin ransk. Colas <Nicolas ja ital. Cola <Nicola. Samaten on sarja Kolla, Kolli, Kollo, Kolkka, Kolkko (<Nicolaus) yhtä uskottava kuin toiset kotoiset Olli, Olkka, Olkko (<Ola(v)us), Rossi, Roska (<Ambrosius, ven. Amvrosij) sekä monet muut.

Tosiasia on, että kalenterinimi Claudius = nykyinen Klaus (7. heinäk.) on meillä sen päivän kohdalla melko myöhäinen tulokas. Se puuttuu esim. AGRICOLAlta (Rucouskiria 1544) ja vielä esim. v. 1662 suomalaisesta almanakasta. Sen sijaan meillä käytettiin esim. 1500- ja 1600-luvuilla nimiä Kla(a)s, Klaes, Klaus, Clavidus ja Claudius ulkolaisten (lähinnä ruotsalaisten ja saksalaisten) mallien mukaisesti Nikolaus-nimen vastineina (lyhennysmuotoina). Esim. Rostockin yliopiston matrikkeliin v. 1594 merkitty Carolus Nicolai Flemingius oli marski Kla(u)s Flemingin (avioton) poika, Karkun kirkkoherran Georgius Nicolai Prytsin isä oli Porin porvari Klaes Pryts (main. 1614-1649), Laitilassa taas toimi pappina 1624 -27 Claes l. Nicolaus (LEINBERG, Herdaminne).

Äskeiset selvittelyt eivät koske tietenkään länsisuomalaisten sukunimien Kollanius, Collan, Collin(i)us syntyä, vaan olen ne tarkoittanut käytettäväksi erikoistapauksessamme Claudiuksenpoika Collanus. Arvelen siis, että sukunimi on jälkimmäisessä tapauksessa voitu muodostaa samantapaisesti, ts. ilmeisen patronyymisesti, kuin sen muodosti Turussa 1649-55 opiskellut ruotsalainen Sveno Nicolai Clodinus. Tämä sukunimi ei kelvannut Claudius Claudiuksenpojalle. Siispä hän päätyi vaihtoehtoiseen nimeen Collanus.

Esittämäni rakennelma on tietenkin vain rakennelma, ja se kaatuu, jos esim. suvun alkuperäinen nimi todetaan Kollaiseksi tai sentapaiseksi. Tuollainen toteamus onnistuu joskus, vaikkapa alkuperäisen nimen kantajan ja uuden, »hienomman» nimen ottajan välillä olisi neljäkin sukunimetöntä polvea, kuten on laita esim. tapauksessa Iivanainen-Ivanander (ks. "Genos" 1933, s. 80-81), mutta jää myös usein saavuttamatta. Niin ei käsittääkseni kuitenkaan tarvitse käydä Claudius Collanuksen isän kiistattoman toteamisen, mikä on kysymys sinänsä ja toistaiseksi ensisijainen.

 

Viitteet

[1] Colanin on varmasti virhemerkintä ja luettava Colarin - Kolarinen. Kolari nimisiä henkilöitä asui Leppävirralla (Soinilansalmen Syrjäsaaressa) 1600-luvun lopulla ja Pieksämäen Jauhomäen kylässä jo aikaisemmin. Edellisistä joku otti 1700-luvulla nimen Collenius, mikä muoto jo sinänsä viittaa eri alkuperään kuin Collanus, jälkimmäisistä taas esim. v. 1667 ja 1690 manttaaliluettelossa mainittu talollinen Henrik Kolari johtaa tosin huomion kirkkoherra Claudiuksen myöhempänä mainittavaan veljeen, mutta tätä on kuitenkin monestakin syystä pidettävä eri henkilönä.

[2] Claudius Collanuksen Viipurin aikuinen varattomuus näyttää ilmenevän myös siitä todistuksesta, jonka hänelle antoi 17. 3. 1673 silloinen koulun rector. cantus Tuomas Agander: »Anno 1670 In Julio några dagar sedan som Förstaden Sijkaniemi afbran tillsporde Jagh blandh annat Taahl wällärde Claudium Collanum: om han än tå skole hoos då warande sin wärdh Thomas Hindrichsson widare logera willia? Hwar till wähll:t H:r Claudius swarade Gudh weet det är fuller ondt nogh att wara them till Molest, hwilka sielffwe huuswille blefne ähro, men så är det ondt och, att nu skillias ifrån dern emedan dee migh båda bidia, att Jagh deras Söner icke skulle hannlossa sleppa, seijandes effter i hafwen wähl begijnt att Instruera wåra Barn, så må i heller alldrigh wara så obarmhertigh, att icke skole der medh wijdare fort fahra, och hafwe i warit oss i medhgången trogen och huldh, så förmode wij, att i och i mootgången der medh stadigdt continuere, Ty uthi nöden pröfwar man wenner. Altså sade H:r Claudius, kan Jagh icke ännu ifrån dem skillias . . .» - Tanin l. Tannisen, jonka leski Marina Paavalintytär eli leskenä 1695, pojista Claudius Thaniander, yliopp. 1677, tunnetaan pappina, Tuomas Thaniander taas mainitaan »föörarina» 1690 ja asui aviomiehenä Pieksämäellä 1694.

[3] Ks. BERGHOLM, Collanus, taulu 8; vrt., »Kapellanens Erik Collanus anteckningar om sina barns födelsedagar m. m.», (VA (?), Laguksen kok.). - Ns. Falanderin dokumentti (VA, Alceniuksen kok.), johon sisältyy (jäljennöksinä) piispa Terseruksen v. 1660 alkupuolella tekemiä genealogisia muistiinpanoja, mm. sukuluettelo »Familia Cajanorum», tuntee Juhana Curnoviuksen lapsina vain 3 poikaa: Henricus, Johannes ja Gustavus nimiset ja lisäksi 3 nimeltä mainitsematonta, pienenä kuollutta lasta. lisäksi tunnetaan poika Eerik (yliopp. Upsalassa 4/11 1678), joka mainitaan vainajana ja lääninkamreeri Henrik Curnoviuksen veljenä Oulun raast. 20. 5. 1693.

 

Referat.

I fråga om stamfaderns för Pieksämäki-släkten Collanus, kyrkoherden Claudius Claudii (l. Clavidi; jfr Viborgs rådstugurätts prot. 1673) Collanus' (död omkr. 1693) härstamning anser författaren, att fogden Klaes Sigfridssons (död på 1650-talet) »faderskap» förtjänar att försvaras samt hänvisar till den möjligheten, att kyrkoherdens för Bergholm obekante broder Henrik Klaesson (Collanus), omnämnd i Pieksämäki 1674-88, flyttade dit från Kangasniemi, där en Klaes Sigfridssons änka med sin gifta son Henrik förekommer i 1660 års mantalslängd. - Angående släktnamnets härledning i föreliggande specialfall framkastar författaren den möjligheten, att namnet kan ha bildats patronymiskt: Kolla <Nicolaus> Klaus, Clavidus ete.


Genos 16(1945), s. 81-87

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1945 hakemisto | Vuosikertahakemisto