GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

Tiedonantoja - Meddelanden

Lastenkirjat

Osmo Durchman

Lastenkirjatkin ovat kirkonarkistoissa tärkeitä sukututkimuksen lähteitä. Etenkin milloin varhaisempia historiakirjoja puuttuu tai historiakirjasarjoissa on aukkoja niistä voi saada arvokkaita tietoja, joita turhaan etsii muualta. Olisi senvuoksi syytä tulevaisuudessa myös niitäkin jäljentää etenkin edellämainituissa tapauksissa. Allekirjoittaneen tutkimuksissa »Huomautuksia vanhimmista säilyneistä historia-, tili-, muuttaneitten- ja rippikirjoista» (Genos 1939) ja »Lisätietoja seurakunnanarkistoista. Nuoret seurakunnat» (Genos 1942 ja 1943) annetaan eräitä tietoja myös lastenkirjoista. Kirjallisuuden mukaan olisi maamme vanhin säilynyt Kemiössä v:sta 1696. Sitä seuraavat tavataan v:sta 1730 Juvalla ja Pieksämäellä (1700?), molemmat vanhan Porvoon (Viipurin) hiippakunnan alueella, jossa lastenkirjat Suomessa pääasiallisesti (n. v:sta 1750) tulivat käytäntöön. Kun Kuopion (Oulun) hiippakunta 1851 muodostui, joutui sen alueelle Pohjanmaalta (ja Lapista) suuri joukko seurakuntia, joissa lastenkirjat olivat tuntemattomia. Vv:na 1881-1884 on siellä viimeisissäkin niistä, joista lastenkirjat puuttuivat, ne otettu käytäntöön. Koko maassa poistettiin lastenkirjat 1920, kun silloin rippikirjat, eli kuten niitä nyttemmin on syytä kutsua, pääkirjat, vuosiksi 1921-1930 uusittiin. Vrt. esim. Savonlinnan tuomiokapitulin kiertokirje n:o 335 12.12.1919 § 3: »Erityisiä lastenkirjoja ei enää tarvitse kirjoittaa». Kuitenkin on lastenkirjoja monissa seurakunnissa lakattu pitämästä aikaisemminkin. Lastenkirjain pito otettiin näet keskustelun alaiseksi pappeinkokouksessa Porvoossa 1890, ja kahdelta eri taholta:

2. kysymys: »Anses det med afseende å den kyrkliga bokföringen lämpligare att, såsom inom detta stift varit öfligt, barnen införas i särskild s.k. barnabok, eller att desamma upptagas i sammanhang med föräldrarne i kommunionboken?»

60. kysymys: »Ovatko niin kutsutut lasten kirjat välttämättömän tarpeelliset, vai olisiko niiden suhteen muutos toivottava ja mikä?»


Keskustelu, joka näistä kysymyksistä syntyi, on varsin kuvaava sekä ajalleen että ihmisluonteelle yleensä, mutta myös pappiskonservatismille. »Genoksen» tila ei salli tarkemmin selostaa eri puhevuoroja, niin houkuttelevaa kuin se olisikin. Papit silloisessa Porvoon hiippakunnassa, etenkin vanhemmat, jotka olivat tottuneet kaiken ikänsä [1] lastenkirjoja käyttämään, olivat täydellisesti niiden säilyttämisen kannalla. Sensijaan eräät nuoremmat papit, mutta kuitenkin etupäässä vain ne, jotka olivat joutuneet osittain myös palvelemaan Turun arkkihiippakunnassa ja siis yleensä olivat toimineet siellä ilman lastenkirjoja, pitivät niitä täysin tarpeettomina ja vain omiaan vaikeuttamaan ja sekaannuttamaan kirkollista kirjanpitoa. Mihinkään yksimielisyyteen ei päästy. »Pöytäkirja, tehty Pappeinkokouksessa Porvoossa 10, 11, 12, 13, 15 ja 16 p:nä Syyskuuta v. 1890», Helsinki 1891, s. 99, kertoo näet päätöksenä:

»Kun keskustelu oli loppunut, päätti kokous 30 äänellä 25 vastaan lausua mielipiteenään, että on mukavampi merkitä lapset eri kirjaan kuin niiden merkitseminen samaan kirjaan kuin vanhemmat ihmiset.

Samalla päätettiin ratkaisevalla enemmistöllä lausua että kunkin kirkkoherran pitäisi saada käyttää sitä kahdesta puheenalaisesta kirjanpitotavasta, jonka hän katsoo sopivammaksi, kuitenkin sillä rajoituksella, ettei uuteen virkaan astuttaessa saa ruveta uusia kirjoja tekemään, ennen kuin kirjat on uudistettavat».


Kuten toisesta kohdasta ilmenee, saivat kirkkoherrat vapauden joko lopettaa lastenkirjat tai (vastaperustetuissa) ottaa sellaiset käytäntöön kirjoja uusittaessa 10-vuotiskauden (1900, 1910) päättyessä. Tästä siis kirjavuus lastenkirjain pitämisen loppuvaiheessa.


[1]   Indigenaattisäännös l. määräys, että pappi tai koulunopettaja ei saanut hakea virkaa (eli siis päästä ylenemään virassa) muuta kuin siinä hiippakunnassa, jossa hän oli vihitty papiksi tai kerran saanut paikan, peruutettiin keis. asetuksella 2.4.1864. Ruotsissa se on edelleen osittain voimassa. Vrt. esim. Nordisk Familjebok 3:e uppl. bd. 10, Stockholm 1929, p. 538-539.


Genos 16(1945), s. 97-98

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1945 hakemisto | Vuosikertahakemisto