GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

von Willebrand suvun alkuperä

YRJÖ BLOMSTEDT

Maahamme ulkomailta muuttaneiden aatelissukujen joukossa on yhäti lukuisasti sellaisia, joiden vaiheet valtakunnan rajojen ulkopuolella ovat hämärän peitossa, vaikka suvun kotiseutu saattaakin olla tunnettu. Tämä johtuu varsin erilaisista seikoista. Niinpä nyt esillä olevan mecklenburgilaisperäisen von Willebrand suvun yhteydessä lienee selitys löydettävissä siitä, että 1676 aateloitu Ernst Fredrik von Willebrand kuoli jo ennen poikansa syntymää, joten tällä, kun suku 1731 n:olla 1834 introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneeseen, ei liene ollut suuriakaan tietoja isänsä suvusta.

Myöhemmin on tutkimus, varsinkin Saksassa ja Baltian maissa, tuonut esiin paljon sellaista, jonka avulla sukua pystytään tarkemmin selvittämään. Varsin tärkeäksi lähteeksi tässä muodostui laaja »Deutsches Geschlechterbuch» - sivumennen sanoen teos, josta varmaan moni saksalaisperäinen sukumme saisi lisävalaistusta.

Mainitussa teoksessa, sen 88. osassa on näet eräs tässä yhteydessä sinänsä merkityksetön Wilbrant suvun selvitys, jonka laatija, ministeriaalineuvos WILBRANT (Schwerinistä) kuitenkin on katsonut asialliseksi esittää muut samankaikuista nimeä käyttävät mecklenburgilaissuvut lyhyesti muutaman sivun mittaisessa johdannossa. Erään tällaisen suvun yhteydessä mainitaan, että muuan sen jäsen, Ernst Friedrich, sai 1676 ruotsalaisen aatelisarvo [1], ja tämän maininnan pohjalta olen lähtenyt suvun varhaisempia polvia ja haarautumia selvittelemään.

ätteledningar

Tämän meikäläisten von Willebrandien kantasuvun varhaisin tunnettu jäsen ja kantaisä on Perlebergin kaupungissa West-Priegnitzissä (Mark Brandenburg) vuoden 1535 vaiheilla raatimiehenä toiminut Johann Willebrand, jonka tiedetään olleen naimisissa erään Ursula Wagnerin kanssa. Tästä antaa eräs hänen jälkeläisensä seuraavan lyhyen kuvauksen: »hurskas ja hyveellinen, teeskentelemätön ja vilpitön aviovaimo ja äiti». Vielä 1550 esiintyy Perlebergiä koskevissa luetteloissa nimi Wilbrand, tällöin kaupungin viimeisen neljänneksen viimeisessä ryhmässä [2].

Kantaisän pojista haarautuu suku sitten selvästi kolmelle taholle. Nuorin veljeksistä, isänsä kaima Johann, s. n. 1550, k. jälk. 1618, tuli ylioppilaaksi 1570 Rostockissa. Hän kohosi tässä kaupungissa huomattavaan asemaan, olipa hän »civis primarius», siis raatimies. Hänen sukuhaaransa lienee levinnyt melko laajalle pitkin Itämeren rannikoita, kenties ovat Tanskan Willebrandtitkin samaa juurta. Tämän haaran jäsenistä huomattakoon ennen kaikkea Johann, myös raatimies, joka 1628 osallistui Rostockin edustajana Wallensteinin kanssa käytyihin antautumisneuvotteluihin. Hänen poikansa lienee ollut se senaattori Willebrand, joka 1657 pitää poikaansa, jo miltei täysi-ikäistä, yhä Stralsundin kaupunkikoulussa, »koska akateeminen vapaus saattaisi olla hänelle näinä epävakaisina aikoina varsin turmiollista» [3].

Keskimmäinen kantaisän pojista, Tobias Willebrand, antautui papilliselle uralle, toimien 1564-1569 Reinshagenin ja 1570-1606 Vilzin kirkkoherrana. Hänen puolisonsa Agneta Meyer oli kotoisin Perlebergistä. Tämän sukuhaaran jäsenet ovat aina meidän päiviimme asti toimineet pappeina, mm. eräs sen jäsenistä, Adolf Wilhelm Heinrich Willebrand, s. 1804, k. 1867, kohosi Doberanin superintendentiksi. Samaan sukuhaaraan kuului myös arkkitehtinä melko tunnettu hovirakennusneuvos Hermann Willebrand [4].

Kantaisän pojista vanhin, Petrus Willebrand, oli niinikään kirkonmies ja toimi aluksi 1558-59 opettajana Wismarin kaupunkikoulussa sekä sittemmin Garlowin ja Gorlosenin kirkkoherrana aina vuoteen 1609. Hän oli syvästi uskonnollinen mies, ja allekirjoitti, kuten muutkin kirkkoherrat, sovintokaavan oman seurakuntansa osalta. Petrus W. oli naimisissa Sophie Schultzen kanssa, jonka jo aiemmin mainittu jälkeläinen sanoo olleen koristeena naissuvulle. Hänen syntyperästään ei ole tarkkoja tietoja, tiedetään vain, että Eislebenin kuuluisa rehtori Albert Graver oli hänen sisarenpoikansa. Petrus Willebrandia seurasivat Gorlosenin kirkkoherranvirassa hänen poikansa Johann (k. 1638), ja tämän poika Jakob, joka kuoli Brentzin - kirkkoherrana 1675 [5]. Viimemainitun veli oli ELGENSTIERNAnkin tuntema Matthias Willebrand, s. 1620, k. 1657, joka toimi Tallinnan P. Nikolauksen kirkon diakoonina. Hänellä ja puolisollaan Dorothea Stampehlilla oli neljä lasta, joista huomattavin on Andreas Willebrand, Tartossa ja Riiassa toiminut, lopulta oberpastoriksi päätynyt pappismies ja runoilija, joka oli naimisissa erään Anna Stolpmannin kanssa. Heidän poikansa oli varmaan se Andreas W., jonka muistolle JOHANNES HINTZBERGIUS 1696 kirjoitti sururunon [6].

Gorlosenin ensimmäisen Willebrandi-sukuisen kirkkoherran, Petruksen, poika, Nikolaus, s. 1566, k. 1613, tuli ylioppilaaksi Rostockissa 1586 ja matkusti sitten Frankfurt am Mainiin, jossa saavutti maisterinarvon. Vain 28-vuotiaana hänet 1594 kutsuttiin Rostockin yliopiston moraaliopin professoriksi ja kahta vuotta myöhemmin hän väitteli siellä lakitieteen tohtoriksi. Hänet valittiin filosofisen tiedekunnan dekaaniksi viidesti, sen lisäksi hän hoiti yliopiston rehtorin tehtäviä ainakin 1606. Hänen johdollaan julkaistiin useita väitöskirjoja, jotka olivat kirjoitetut Aristoteleen teosten pohjalta. Näillä tutkimuksilla oli aikanaan erinomaisen suuri arvo Englannin akateemisissa piireissä, kuten hänen poikansa matkoillaan saattoi todeta [7].

Eräissä saksalaisissa lähteissä [8] mainitaan hänen olleen Wismarin ruotsalaisen tribunaalioikeuden jäsenenä. Tässä on kuitenkin ilmeinen sekaannus, mainittu tuomioistuinhan perustettiin vasta miltei päivälleen 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Nikolaus Willebrand oli naimisissa Catharina Heinen, s. 1576, k. 1662, kanssa. Tämän vanhemmat olivat professori ja pormestari, tohtori Friedrich Heine ja Anna Dobbin. Catharina Heine meni, jäätyään 1613 leskeksi, 1617 naimisiin Wismarin pormestarin, tohtori Arnold Bötticher'in kanssa, mutta palasi tämän kuoltua takaisin Rostockiin. Täällä hän on haudattuna P. Jaakopin kirkkoon, missä muuten suurin osa Rostockissa toimineita Willebrandeja lepää viimeistä untaan [9].

Nikolaus Willebrandilla oli kuusi lasta, neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhempi tyttäristä, Anna, meni naimisiin herttuallisen neuvoksen ja viskaalin, tohtori Theodor von Oegedenin kanssa, nuorempi, Sophie, kuoli jo lapsena. Pojista vanhin, Petrus, s. 1597, k. 1638, opiskeli aluksi Rostockissa ja Giessenissä, ja valittiin 1625 Güstrowin kirkkoherraksi. Hän oli naimisissa professori Lucas Bacmeister nuoremman tyttären Anna Elisabethin kanssa, jonka verenperintö oli varsin omalaatuinen. Tämä verensekoitus ei luultavasti mieskannalta pitkälle kulkeutunut, sillä sukuhaara lienee päättynyt heidän nuorena kuolleeseen poikaansa [10].

Nikolauksen toiseen poikaan, Friedrichiin, palaamme myöhemmin, sensijaan kolmas poika, lapsista viides järjestyksessä, Nikolaus (II), saakoon paikkansa jo tässä. Hän siirtyi Viroon ja vannoi 1634 porvarinvalan Tallinnassa toimien siellä Suuren Killan kauppiaana. Hän oli naimisissa pormestari Georg Wangersenin, aateloituna von Wangersheim, tyttären kanssa. Heidän poikansa lienevät palanneet kaikki takaisin Mecklenburgiin, kun sensijaan tyttäret menivät naimisiin tallinnalaisen porvariston keskuuteen [11].

Isänsä jälkiä yliopistonopettajana seurasi lapsista nuorin, Albert Willebrand, s. 1608, k. 1662. Hän oli nuoruudessaan matkustellut aluksi Belgiassa ja Englannissa, sittemmin vielä Ranskassa ja Italiassa. Lakitieteen tohtoriksi hänet promovoitiin 1641 ja promotiopäivänä hän meni naimisiin Mecklenburgin, »pater patriaen», kansleri Johann Cothmannin tyttären kanssa. Albert Willebrand vanhempi, kuten häntä erotukseksi samannimisestä pojastaan kutsutaan, tuli 1657 Rostockin yliopiston toiseksi lakitieteen professoriksi (»Codicis Justinianei professor»), mutta kuoli jo viiden vuoden kuluttua. Hänellä oli kaikkiaan seitsemän lasta, joista kuitenkin neljä kuoli jo nuorella iällä. Jäljellejääneet kaksi tytärtä menivät kumpikin naimisiin lakimiesten kanssa, ja poika, Albert (nuorempi), s. 1652, k. 1700, kutsuttiin aikanaan Rostockin yliopistoon kolmanneksi lainopin professoriksi (»Institutionum professor»). Häneen päättyi suvun yliopistonopettajain sarja ja hänen poikaansa, naimattomana Schwerinin oikeuskanslian vara-esimiehenä kuolleeseen lahjakkaaseen Martin Albertiin päättyi 1745 tämä sukahaara. Tällöin Willebrandien suuri kirjasto siirtyi Rostockin yliopiston haltuun [12].

Samassa oikeuskansliassa oli jo aiemmin toiminut eräs Nicolaus Willebrandin pojista, Friedrich, s. n. 1600, k. 1660, jonka jo äsken ohimennen mainitsin. Opiskeltuaan aluksi Helmstedtissä ja Wittenbergissä, hän väitteli lakitieteen tohtoriksi 1630 Rostockissa ja toimi sitten Tallinnassa aluksi syndikuksena ja vuodesta 1635 myös pormestarina [13]. Hänet mainitaan tässä toimessaan puolueelliseksi ja riidanhaluiseksi, mutta kun nämä tiedot ovat peräisin erään hänen vastustajansa, Bogislaus von Rosenin, elämäkerrasta, ei niiden täysi objektiivisuus ole taattu [14]. Tosiasia kuitenkin on, että hänen 1640 oli pakko matkustaa Tukholmaan aina valtaneuvoston eteen selvittämään riitaisuuksiaan Tallinnan raadin kanssa. Hänen kanssaan edusti toista osapuolta porvari Matthias Porten (von Porten suvun kantaisä), toisen puolen edustajina olivat asessori Andreas Stampeehl, Suuren Killan esimies Caspar Strahlborn sekä kaupunginsihteeri Eberhard zur Beck. Valtaneuvosto oli aluksi, kuten pöytäkirjoista näkyy, Willebrandin puolella, mutta hänen liiallinen diplomatiansa ja juristeriansa sekä kirpeä kielensä (»piquante tunga») saattoivat hänet huonoon valoon, ja asia joutui lopulta erikoisen komission eteen. Jutun käsittely jatkui vielä vuonna 1641, jolloin asia päättyi siihen, että Willebrandin oli lähdettävä virastaan, varoitettiinpa raatia ottamasta enää vierasmaalaisia pormestareikseen. Seuraavana vuonna näkyy Friedrich Willebrand yhä viipyneen Tukholmassa ja pyytäneen turvakirjaa voidakseen käydä Tallinnassa. Niin kireät olivat siis joka tapauksessa hänen ja raadin välit [15]. Eräiksi vuosiksi hän katoaa näkyvistä, mutta 1640-luvun loppuvuosina on hän asianajajana ja vuodesta 1650 kansliaviskaalina ennenmainitussa Schwerinin oikeuskansliassa [16]. Hänen puolisostaan en ole löytänyt mainintoja, mutta 1635 hän hautaa Tallinnassa poikalapsen pormestari von Wangersheimin hautaan, joten hän lienee solminut avioliiton juuri ennen Tallinnaan tuloaan, kenties vasta siellä [17].

Hänen pojakseen ilmoitetaan aateloitu Ernst Fredrik von Willebrand, eikä liene pätevää syytä epäillä tämän tiedon todenperäisyyttä. Ernst Fredrikin mainitaan aluksi opiskelleen lakia useissa saksalaisissa yliopistoissa [18] ja sitten siirtyneen sotilasuralle tullen vänrikiksi erääseen suomalaiseen rykmenttiin. VA:n Militaria-kokoelmassa säilytettävien katselmusluetteloiden pohjalta voidaan esittää seuraavia täydentäviä tietoja hänen urastaan. 1665 on hän vänrikki eversti Berndt von Gerttenin rykmentin - siis Viipurin läänin läntisen jalkaväen - henkikomppaniassa. Saman vuoden elokuun 1 päivänä hänet ylennetään sotakollegion valtakirjalla luutnantiksi kapteeni Schog'in komppaniaan samassa, nyt eversti Otto Reinhold Tauben rykmentissä. Henkikomppanian kapteeniluutnantinviran hän saa 24 heinäk. 1671, ja vihdoin 1674 hänestä tulee saman rykmentin seitsemännen komppanian kapteeni. Vielä uudenvuodenpäivänä 1679 hänet mainitaan elossa, silloin »till fäldt comm:», mutta saman vuoden aikana tiedetään hänen Riiassa kuolleen [19]. Hänen leskensä Anna Stiernstråle valittaa vielä n. 1692-93 reduktiokomissiolle erästä Inkerissä hallitsemaansa tilaa, Nernovaa, koskevassa asiassa. Heidän lapsistaan tunnetaan vain poika Ernst Gustav, s. 1680, k. 1749, eikä ole mahdollista ilman laajoja erikoistutkimuksia selvittää, ovatko esim. kapteeni Otto Johann von Löwensternin puoliso Dorothea Elisabeth von Willebrand. ja majuri Caspar Constans von Willebrand tai jotkut muut tämän sisaruksia [20]. Caspar von Willebrandilla tiedetään olleen poika Friedrich Constantin, joka venäläisenä majurina kuului Venäjän virka-aateliin [21].

Tässä yhteydessä mainittakoon, että nimi Willebrand, joka muuten merkitsee »taistelussa viihtyvä», »taisteluun sopiva» jne., on esiintynyt, kuten muutkin aatelissukujemme nimet, sotamiesnimenä, ennen kaikkea Hämeen läänin jalkaväkirykmentissä, mm. Hollolassa, Hartolassa ja Sääksmäellä [22]. Varmaan toista sukua oli myös se Erich Willbrandt, joka 1600-luvun alussa mainitaan Hauholla [23] samoinkuin Viipurin linnan tileissä 1550 mainittu Claes Willebrand [24].

von Willebrand suvun sukujohto on siis edellä olevaan nojautuen taulumuodossa seuraava:

I. Johann Willebrand, oli n. 1535-50 raatimiehenä Perlebergin kaupungissa Mark Brandenburgissa. Puoliso: Ursula Wagner.

Poika:

II. Petrus Willebrand, s. Perlebergissä 1535. Kaupunkikoulun opettaja Wismarissa 1558-59. Garlowin ja Gorlosenin kirkkoherra 1560, täysinpalvellut 1606. K. Gorlosenissa 1618. Puoliso: Sophie Schultze.

Poika:

III. Nikolaus Willebrand, s. Garlow bei Grabowissa 29 heinäk. 1566. Ylioppilas maalisk. 1586 Rostockissa. Maisteri 1593 Frankfurtissa a. M. Rostockin yliopiston moraaliopin professori 22 helmik. 1594. Lakitieteen tohtori 15 syysk. 1596. K. Rostockissa 31 heinäk. 1613. Puoliso 22 syysk. 1596 Catharina Heine (hänen 1. av.; 2. p:o pormestari Arnold Bötticher, s. 1588, k. 1654), s. Rostockissa 29 helmik. 1576, k. siellä 23 tammik. 1662, vht professori Friedrich Heine ja Anna Dobbin.

Poika:

IV. Friedrich Willebrand. s. n. 1600. Ylioppilas 1622. Lakitieteen tohtori 20 huhtik. 1630 Rostockissa. Tallinnan kaupungin syndikus 5 syysk. 1631, pormestari 6 marrask. 1635. Sai eron 1641 ja muutti Mecklenburgiin. Asianajaja Schwerinin oikeuskansliassa. Kansliaviskaali 1650. K. 1660 Schwerinissä.

Poika:

V. Ernst Fredrik Willebrand, aatel. von Willebrand, kts. ELGENSTIERNA, VIII, s. 787.

 

Lähdeviittauksia ja huomautuksia

[1] Deutsches Geschlechterbuch, Bd. 88, Görlitz 1935, s. 394.

[2] Ahnentafeln aus allen deutschen Gauen II, Görlitz 1931-36, s. 268. - Etwas Von Gelehrten Rostocksehen Leben, vsk. 1737 (I), ss. 776 seurr. - Archiv für Sippenforschung, vsk. 1933, s. 330.

[3] Beiträge zur Geschichte der Stadt Rostock, Lief. 2a, Rostock 1896, s. 83, ja Lief. 17, Rostock 1931, s. 121.

[4] G. WILLGEROTH, Die Mecklenburg-Schwerinschen Pfarren, 1-3 ja Anh., Wismar 1924-26, passim.

[5] Sama, passim. - Etwas, 1737, s. 777. - Ahnentafeln II, ss. 267 seur. ja ss. 407 seur. - Mecklenburgische Jahrbücher 98, Schwerin 1934, s. 162.

[6] G. ELGENSTIERNA, Den introducerade Svenska adelns ättartavlor VIII, Stockholm 1934, s. 787. - ELISABETH VON ROSEN, Bogislaus von Rosen, Tartu 1938, s. 513 ym. - A. R. CEDERBERG, Suomalaiset Tarton ja Tarton-Pärnun yliopistossa 1632 -1710 (SSV XXIII, 1939), s. 104.

[7] Etwas, 1737, ss. 441 seur. ja 1739 (III), ss. 832 seur.

[8] Ahnentafeln II, ss. 407 seur.

[9] Etwas, 1739, s. 833.

[10] Ahnentafeln II, ss. 267 seur. ja ss. 407 seur.

[11] Das Revaler Bürgerbuch 1630-1690, Reval 1933, s. 13. - NOTTBECK, Siegel, aus dem Revaler Rathsarchiv, Lübeck 1880, s. 60 ym.

[12] Etwas, 1737, ss. 776 seur.

[13] Bunge, Die Revaler Rathslinie, Reval 1874, s. 140.

[14] ELISABETH VON ROSEN, m. t., ss. 439 seur.

[15] Svenska Riksrådets Protokoll VIII-IX (1640-42), Stockholm 1898-1902, passim.

[16] Mecklenburgische Jahrbücher 45, Schwerin 1880, ss. 237, 243.

[17] GEORG ADELHEIM, Die Genealogien der alten Familien Revals von Heinrich Laurenty, Reval 1925, s. 19.

[18] Hänen varsin menestyksellisistä opinnoistaan mainitaan aateliskirjeessä seuraavasti: » - - - Ernest Friedrich Willebrand - - - hafwer - - - och änteligen uthj the Stycker hwilka förnembl:n höra till Studium Juris uppå åthskillige Academier i Tyskland giordt så gode framsteg at han wäll hade till Wår nytta kunnat blifwit emploijerat och brukad uthi någon Civil tienst; - - -.» Rva MARY SENERIUKSEn, o.s. von Willebrand, ja kansliasihteeri, fil.lis. BENGT MAGNUS VON WILLEBRANDin kirjoittajalle suosiollisesti toimittama jäljennös aateliskirjasta.

[19] VA: Militaria: III: Viipurin länt. jalkaväkirykmentti, luettelot vuosilta 1665 ja 1679. - ELGENSTIERNA, m. t., s. 787.

[20] LEWENHAUPT, Karl XII:s officerare II, Stockholm 1921, ss. 431, 761.

[21] GHBR (L I), s. 491.

[22] VA: Lindhin kok. 41. - Eri seurak. historiakirj. jäljennöksiä.

[23] VA: Suomen asutuksen yleisluettelo Hauho, Alvettula, n. 1620.

[24] VA: 5028, f. 27.

 

Referat.

Enligt nyare tyska källor är det tämligen klart, att adliga ätten von Willebrand är en utgrening av en känd mecklenburgisk släkt, som för första gången framträder med Johann Willebrand, borgare och rådman i staden Perleberg i Mark Brandenburg i medlet av 1500-talet. Från hans söner förgrenade sig släkten i tre grenar, den äldsta »akademisk», den mellersta »prästerlig» och den yngsta »borgerlig». Grundaren av den förstnämnda var kyrkoherden i Garlow och Gorlosen (i Mecklenburg) Petrus Willebrand (1535-1618), vars son Nikolaus (1566-1613) verkade som »moralium professor» i Rostock. Hans son var Friedrich Willebrand, borgmästare i Reval, som avsattes 1641 och flyttade tillbaka till Mecklenburg, där han år 1660 avled såsom kanslifiskal vid justitiekansliet i Schwerin. Enligt »Deutsches Geschlechterbuch» (del 88, s. 394) var den adlade kaptenen Ernst Fredrik von Willebrand en son till honom. - Den äldsta grenen utslocknade i Mecklenburg redan år 1745, medan de andra, i varje fall den mellersta, ännu fortlever därstädes.


Genos 17(1946), s. 1-6

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1946 hakemisto | Vuosikertahakemisto