GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Lisiä Castrén suvun alkuperän selvitykseen.

HEIKKI SOININVAARA

SSV:ssa XI 1927 julkaisi kirjailija JALMARI FINNE Castrén Suvun alkuperää käsittelevän tutkielman, jossa hän aluksi, kumoten siihenastisen käsityksen suvun polveutumisesta Hollolan Linnan talosta esitti suvun kantaisänä Sääksmäen Linnaisten kylän Mattilassa asuneen Reko Markunpojan. Suomen Asutuksen Yleisluettelon, FINNEn alkuunpaneman suurtyön, Sääksmäkeä koskevan osan avulla voidaan oleellisella tavalla oikaista hänen esittämäänsä sukujohtoa, jopa lisätä siihen yksi sukupolvi.

Kirjailija FINNE on käyttänyt, mitä tulee erikoisesti tutkielmassa esiintyvään Castrén suvun vanhimpaan jäseneen, mutta muidenkin suvun varhaisimpien jäsenten kohtaloiden selvittelyssä parhaasta päästä manttaaliluetteloita, sillä Sääksmäen historiakirjat alkavat 1685 ja Sääksmäen tuomiokunnan tuomiokirjojen ensimmäiset katkelmat ovat v:lta 1696. Nähtävästi hän on pitänyt tarpeettomana täydentää tutkimuksiaan maakirjojen, vero- ym. luetteloiden avulla, joka on hyvin ymmärrettävissä ottaen huomioon hänen käsityksensä suvun alkuperästä.

Tutkielmassaan kirjailija FINNE esittää väitteen, että suvun kotitalo Mattila on joutunut Reko Markunpojan haltuun hänen solmittuaan avioliiton Mattilan omistajan Yrjö Matinpojan ja hänen vaimonsa Kertun tyttären Beatan kanssa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Mattilan omistajien joukossa ei ole ketään Yrjö Matinpoikaa, vaikka seurattaisiin maakirjoja aina vanhimpaan maakirjaan saakka. Ilmeisesti tämä tieto perustuu v:n 1634 manttaaliluetteloon, jossa Beata Yrjöntyttären nimen jäljessä ovat Jören N: - fad. ja Gertr: N: - mod [1], sekä seuraavana vuonna esiintyvään merkintään Jören Madzsson fad [2]. Myös se seikka, että mainitussa manttaaliluettelossa ei esiinny Reko Markunpoikaa, joka lienee ollut silloin kolmikymmenvuotisen sodan takia sotapalveluksessa, on voinut johtaa tutkijaa harhaan. Epäilemättä Yrjö Matinpoika ja Kerttu ovat Reko Markunpojan appivanhemmat, mutta koska Sääksmäellä ei v:n 1539 jälkeen esiinny minkään talon omistajana Yrjö Matinpoikaa, he ovat olleet ilmeisesti joko tilatonta väestöä tai sitten vierasseurakuntalaisia.

Ollessaan siinä luulossa, että Reko Markunpoika oli tullut Mattilaan kotivävyksi ei FINNE ole ryhtynyt suorittamaan arvailuja tämän mahdollisesta polveutumisesta pitäen sitä kait asiakirjojen niukkuuden vuoksi mahdottomana selvittää. Yleisluettelon avulla tämä seikka on kuitenkin ratkaistavissa.

Todennäköisesti v. 1552 Mattila vaihtoi omistajaa, sillä siihen saakka omistajaksi merkitty Olli Heikinpoika (Olef Henriksson) katoaa maakirjasta, ja hänen tilalleen ilmestyy uutena omistajana Matti Martinpoika (Mats Mårtensson), joka esiintyy 1553-1569 ja uudelleen 1572-1597. Vv. 1570 ja 1571 on maakirjaan merkitty Mattilan omistajaksi Martti Martinpoika (Mårten Mårtensson), joka nimi esiintyy myös v:n 1571 kymmenysluettelossa. Kysymyksessä voi olla edellisen veli, mutta todennäköisesti hän on virhekirjoituksen tai kirjurin puutteellisen suomenkielen taidon vuoksi syntynyt, ei historiallinen henkilö. Matti Martinpoikaa seuraa omistajana Reko Matinpoika (Gregers t. Grels Matsson), ilmeisesti hänen poikansa. Kun Mattila saa jälleen uuden omistajan, Markku Sipinpojan (Marcus Sigfridsson), n. 1605, ei sen ulkonainen kunto nähtävästi ollut kovinkaan hyvä, sillä jo 1603 mainitaan tila autioksi ja 1608 täydennetään kuvausta: Öde 8 år - sielf til skatt 1609 [3]. V:n 1619 kymmenysluettelo mainitsee Lauri Markunpojan (Lars Markusson), ilmeisesti edellisen pojan, joka maakirjassa vaihtuu omistajaksi 1621. Hänen 13-14 vuotta kestäneen isännyysaikansa jälkeen tulee 1636 omistajaksi Reko Markunpoika, joka mainitaan ensimmäisen kerran kymmenysluettelossa 1630. Ei ole epäilystäkään, etteivätkö nämä molemmat Markunpojat ole veljeksiä, ja tähän veljessarjaan liittyy vielä kolmaskin, Mikko Markunpoika (Mikel Markusson), joka esiintyy kymmenysluetteloissa vv. 1632 ja 1633. Hänen myöhempiä kohtaloitaan on käytettävissä olevien lähteiden avulla vaikea ratkaista. Huomattava kuitenkin on, että tuon niminen henkilö esiintyy jo 1606 autioveroluettelossa, nähtävästi sama Mikko Markunpoika kuin kymmenysluettelossa, mutta jostakin syystä joutunut ensin mainittuun luetteloon isänsä asemesta.

Asiakirjojen avulla ei sen saannon, jonka nojalla Mattila aikoinaan joutui Markku Sipinpojan haltuun, laatu ole osoitettavissa, mutta voisi otaksua tämän tapahtuneen siten kuin kirjailija FINNE luuli sen tapahtuneen Reko Markunpojan ollessa kysymyksessä, nimittäin avioliiton kautta. Tähän viittaa Reko (Gregers - Grels) nimen esiintyminen, jota on pidettävä melko harvinaisena; tyttärenpoika on saanut perintönä isoisän nimen. Vaikka pelkkään etunimien yhtäläisyyteen perustuva todisteluketju tuntuukin liian heikolta, on pieniä mahdollisuuksia tämän olettamuksen oikeaan osumiselle. Ensimmäisenä sitä kaatamassa on veroluettelon merkintä: Öde 8 år. Mitä syytä olisi Markku Sipinpojalla ollut hyljätä appensa tila noin pitkäksi aikaa? Tässä on kuitenkin huomattava, että tuohon aikaan melkein koko Linnaisten kylä on merkitty autioksi, josta kait on tehtävä se johtopäätös, että kadosta tms. johtuen tilojen tuotto on jäänyt niin pieneksi, ettei siitä ole voitu veroja maksuunpanna. Monilla tiloilla entiset omistajat ovat säilyneet, vaikka tila on ollutkin välillä vuosikausia autioksi merkittynä. Ehkei Mattilakaan ole ollut kahdeksaa vuotta asumattomana, vaan ainoastaan rappiotilana, ja sukulaisuuden mahdollisuudet tulevat siten suuremmiksi.

Kuten sanottu, ovat maa- ja erilaiset tilikirjat ainoat säilyneet asiakirjat, joiden avulla tutkimuksia voi suorittaa, mutta koska niiden merkinnät eivät sisällä mainintoja sukulaissuhteista, on nähdäkseni mahdotonta Sääksmäeltä päin johtaa sukupolvien ketjua Markku Sipinpojasta eteenpäin. Mutta voi hyvin sattua, että myöhempi erikoistutkimus pystyy todistamaan jonkin Sipin, jonka nimisiä Sääksmäelläkin on vv. 1539-1579 toistakymmentä, Markun isäksi. Tällaisena erikoistutkimuksena ajattelen nimenomaan sellaista järjestelmällistä tuomiokirjojen läpikäymistä, josta kirjailija ALF BRENNER viime vuoden »Genoksen» n:ossa 4 puhuu, ja joka toteutettuna merkitsisi arvaamatonta edistysaskelta sukututkimuksen alalla.

 

Viitteet

[1] VA: 4528, 33.

[2] VA: 7879, 16 v.

[3] VA: 4390, 10 v.


Genos 17(1946), s. 29-31

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1946 hakemisto | Vuosikertahakemisto