GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

Tiedonantoja - Meddelanden

Vähäinen lisä Brommius suvun historiaan

A. R. C.

Paimenmuistossaan mainitsee Akiander Viipurin piispa Petrus Laurentii Brommiuksen perhesuhteista, että hänellä paitsi vaimoansa Katarina Herbstiä, joka oli majurin tytär Ruotsista, oli poika Lars, josta aikanaan tuli Turun hovioikeuden varapresidentti ja aateloitiin nimellä Brommenstedt. Myöhemmin on kuitenkin käynyt selville, että piispalla paitsi Larsia oli kaksi muuta poikaa, Nicolaus Petri ja Christopher Petri Brommius, jotka molemmat aikanaan ovat opiskelleet Turun yliopistossa; muuten ovat heidän elämänvaiheensa täysin tuntemattomat.

Eräs piispatar Brommiuksen kirjelmä, joka on säilynyt RVA:ssa, antaa meille eräitä lisätietoja piispa Brommiuksen perhesuhteista.

Piispa itse kuoli alkupuolella tai keskipaikoilla vuotta 1672; hänet haudattiin Viipurissa vasta tammikuun 26 päivänä 1673, mutta hänen seuraajansa piispanistuimella oli nimitetty toimeensa jo marraskuun alkupuolella edellisenä vuonna. Piispatar Brommius siirtyi miehensä kuoleman jälkeen Ruotsiin, missä hän eli ainakin jonkin aikaa Vingåkerin pitäjässä.

Piispa Brommiuksella oli neljä täyteen ikään ennättänyttä poikaa, nimittäin Lars, Karl, Nicolaus ja Christopher. Viimeksimainittu oli äidin ilmoituksen mukaan veljessarjan nuorin, muuta emme veljesten ikäjärjestyksestä tiedä.

Larsin vaiheet ovat hyvin tunnetut: hänestä tuli Karjalan laamanni, toimi Viipurin läänin varamaaherrana, sitten Turussa samanlaisessa toimessa ja kuoli Turun hovioikeuden varapresidenttinä 1725.

Karl kulki teologista uraa. Hän oli saanut toimialan Baltiassa, missä hän oli Tarton varuskunnan saarnaajana, kun Suuri Pohjan sota alkoi. Hän oli mukana Hummulin (Hummelshofin) taistelussa heinäkuussa 1702 ja menetti silloin kaiken omaisuutensa. Hän oli Tarton antautumisessa mukana v. 1704, mutta pääsi pakenemaan ja kulki vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa jalkaisin Riikaan. Sieltä he pakenivat Tukholmaan, missä Brommius kuoli ilmeisesti 1708 tai 1709, jolloin hänen leskensä siirtyi anoppinsa, piispatar Brommiuksen luokse Vingåkeriin. Karl B:n lapsien kohtalosta ei ole mitään tietoa.

Nicolaus, joka myös on kirjoittautunut Turun yliopiston kirjoihin rehtorikaudella 1673-1674, katoaa sen jälkeen täydellisesti näkyvistämme. Äiti mainitsee edellä kosketellussa kirjelmässä ainoastaan hänen nimensä.

Christopher ei opiskellut ainoastaan Turussa, vaan oman ilmoituksensa mukaan myös muualla. Hän antautui sitten sotilasuralle ja oli mukana eräässä ruotsalaisessa lähetyskunnassa, joka matkusti Venäjälle (milloin?). Hänet mainitaan kuninkaallisessa kaartissa 1686 (musketerare), mutta sekaantui silloin johonkin tappeluun, mikä aiheutti, että äidin täytyi anoa hänelle armoa.


Genos 18(1947), s. 16

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1947 hakemisto | Vuosikertahakemisto