GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Brander suvun alkuperästä

J. Vallinkoski

Kysymys Brander-suvun alkuperästä on pariinkin otteeseen viime vuosina ollut tutkimusten kohteena. Turhaan on yritetty saada vahvistusta Bergholmin Sukukirjassa esittämiin tietoihin, jotka nojautuvat vanhaan sukutraditioon. Hän näet mainitsee, että ensimmäinen tunnettu suvun edustaja, Ala-Satakunnan kihlakunnankirjuri Joakim Brander, on syntynyt Turussa 1667, palvellut lääninhallituksessa sekä siirtynyt sitten 1699 kihlakunnankirjuriksi. Bergholm sanoo hänen isänsä olleen Turun lääninhallituksen virkamiehiä ja äidin kuuluneen Lietzen-sukuun [1]. Kun Bergholm ei tarkemmin ilmoita lähteitään, on asia jäänyt hämäräksi.

Aulis Oja tutkiessaan E. N. Setälän esivanhempia [2] käsitteli myös Branderien vaiheita, mutta hänkään ei onnistunut saamaan selvyyttä mainitun Joakim Branderin vanhemmista eivätkä läänintilit voineet vahvistaa Bergholmin tietoa hänen palveluksestaan lääninhallituksessa. Oja viittaa myös siihen, että Suomessa palvelee 1600- ja 1700-luvulla useita Brandereita, joiden yhteyksiä sukuun ei tunneta. Turussa asui 1600-luvun lopulla Tukholmasta sinne muuttanut kauppias Kaarle Brander, jonka puoliso oli turkulaisen Juhana Spiekerin tytär. He siirtyivät kuitenkin Englantiin [3]. Oja arveli, että Joakim Brander oli se Joakim Juhananpoika, joka kirjoittautui 1678 Turun kouluun, jossa tapauksessa ainakin hänen isänsä etunimi tiedettäisiin.

Olavi Wanne, joka pari vuotta sitten selvitti koko Brander-suvun kaikessa laajuudessaan [4], totesi Ojan tutkimusten edelleenkin jäävän suvun alkuhistoriaan nähden tieteen viimeiseksi sanaksi. Hän tosin onnistui osoittamaan Lindhin muistiinpanojen nojalla, että Joakim Brander oli palvellut Porin rykmentissä Pentti Juhana Hornin komppaniassa katselmuskirjurina joulukuusta 1693 joulukuun 16 p:ään 1695. Lisäksi kumpikin tutkija esitti hänen syntymävuodekseen 1672, koska Ulvilan kuolleittenkirja ilmoittaa Branderin kuolleen 5.2.1744  72-vuotiaana. Lopputulokseksi jäi kaikista näistä tutkimuksista, että suku saattoi olla joko saksalaista tai ruotsalaista alkuperää, vaikka kotimainen syntyperäkään ei jäänyt mahdollisuuksien ulkopuolelle.

Eräs lähde kuitenkin tarjoaa lähtökohdan arvoituksen ratkaisulle. Turun raastuvanoikeuden tuomiokirjassa 1 p:nä lokakuuta 1706 [5] on kohta, joka painettakoon kokonaisuudessaan:

»Opwijste Skreddaren Simon Kerckolenius een Vidimerad Copia af ett Kiöpebref af d:n 21 Maji 1703 oppå een wed stora dråttningz gatan belägen gård, som han af häradz Skrifwaren Jochim Brander för 350 d:r Koppar Myntt sig tillhandlat, anhållandes å den samme som i Kiöpebrefwet förmähles wara af een frij Tompt om opbud, men emedan af 1650 åhrs Tompt Längd befans, berörde Tompt (: som tillförene af Professoren Erich Achrelius och Thomas Leijonberg är häfdad:) wara för 4 d:r Sölf:r Mynttz Tomptöre opförd; Fördenskul1 och innan något Opbud kan bewiljas, Resolverades, dett Häradz Skrifwaren Brander åligger i förstone bewijsa, huru wijda han på mehr berörde Tompt sedermehra frijheet wunnit, som till wijdare annoterades».

Ylläolevassa on siis kyseessä talonkauppa, jossa kiistellään tonttiäyreistä ja tontin luonteesta. Tonttiäyrejä maksettiin Turussa näihin aikoihin kaupungille, jolle koko maa-alan katsottiin kuuluvan. Tontin haltija saattoi kertakaikkisena korvauksena maksaa kaupungille tietyn summan, jolloin se muuttui vapaatontiksi (fri) ja ostajan yksityisomaisuudeksi. Vapaatonttina se säilyi jatkuvasti, vaikka omistaja vaihtuikin. Sensijaan sellainen tontti, josta äyrit vuosittain maksettiin, oli ehdollinen (ofri). Brander oli myynyt talon vapaatontilla sijaitsevana.

Lokakuun lopulla ja marraskuun alussa sai Kerkolenius kolme lainhuudatusta kaupalleen [6]. Seuraavana syksynä Brander kuitenkin palasi asiaan. Sitä ennen hän oli siirtänyt saatavansa 100 kuparitaalaria, jotka Kerkolenius vielä oli hänelle velkaa, lääninsihteeri Eerik Zanderille [7]. Koska Kerkolenius ei suostunut maksamaan, riita jatkui. Pöytäkirjoista luemme [8]:

»Förekom Häredzskrifwaren (!) Jochim Brander och beswärade sig öfwer Skräddaren Mäster Simon Kerckolenius för det han än intet skall tilställt Häredzskrifwaren till fullo kiöpskillingen för den gård han af Häredzskrifwaren sig tillhandlat, begiärandes det Rätten honom till det resterande som är 100: d:r K:r m:t, wille wara adsisterlig, Procuratoren Henrich Forsgreen som jämpte Kerckolenius nu war tillstädes, nekade Häradzskrifwaren mehr än 91: d:r 16/: (= öre) K:r m:t hafwa att fordra, hwilka han och förmente Kerkolenius wara befogat att innehålla, för det Häradzskrifwaren icke kunnat hemmula, för det han sålt så wijda gården hwilken Häradzskrifwaren sålt för frij el:r 1: October 1706: wed det å den samme blifwit om Opbud anhållit, för ofrij blifwit förklarat, hwarföre och Forsgreen sade Kerckolenius hafwa berörde 91 d:r 16/: till wijdare hoos Hattmakaren Mäster Lorentz Köhl deponerat, Häredzskrifwaren förklarade sig härutinnan nu som för detta el:r 13: sidstl:ne Maii, nämbl:n att han med de förmåhner och frijheter, som Assessoren Lietzen åth des föräldrar gården försålt [9], den samme igen åth Kerckol:s oplåtit och det nästan för halfparten mindre wärde än des föräldrar den inlöst, anhållandes att få emoth nöijachtig Caution lyffta de hoos Köhl deponerade Penningar, willjandes i Kiämbnär Rätten dijt han begiärte Saken måtte remitteras, stå Kerckolenius der han förmente sig wara förnär skiedt, till Swars, begiärandes att Kerkolenius måtte en wis[s] tijdh föreläggas, anten ett halfft åhr eller som Rätten pröfwade skiähligt, innom hwilken han denne Saak i Kiämnär Rätten måtte angifwa, men j synnerheet 1650: åhrs Tompt Längd, befinnes att för denne gård blifwit Tompt ören betahlt, det fördenskull fast Saken kommer till Kiämnär Rätten Häradzskrifwaren i anseende till det gårdz tompten wärckeligen är ofrij, än då något derföre komma till Kerckol:s att betahla, förklarade Häradzskrifwaren sig willja cedera åth Kerckol:s 40: d:r och nu allenast 60: d:r K:r m:t prætenderade, men som Kerckolenius nekade sig kunna wara nögder, med mindre han icke alt, hwad hoos honom än innestår får behålla, så itererade Häradzskrifwaren sitt förra, nämbl:n att han kunde få emoth Caution lyffta Penningarne och Saken till Kiämbnär Rätten remitteras, som till wijdare annoterades.»

Branderia alkoi asia kuitenkin arveluttaa, sillä jo kolmen päivän kuluttua hän lupasi ottaa talon takaisin. Vuokrasta ja korjauksista tuli sopia kämnerinoikeudessa [10]. Riitapuolet lienevät sopineet, kuten jälempänä osoitamme.

Nämä pöytäkirjanotteet todistavat kiistattomasti, että Joakim Branderin vanhemmat olivat turkulaisia, että he olivat omistaneet talon Kuningattaren- eli Linnankadulla, siis länsipuolella jokea ja että talo oli aikaisemmin kuulunut professori Eerik Achreliukselle ja tullitarkastaja Tuomas Leijonbergille ja lisäksi, että asessori Niilo Lietzen oli Branderin antaman tiedon mukaan myynyt sen B:n vanhemmille suunnilleen 600 à 650 kuparitaalarin hinnasta, koska äskeisessä kaupassa maksettu hinta 350 taalaria oli vain miltei puolet B:n vanhempien maksamasta.

Tarkempia tietoja ei asiasta suoranaisesti saa niistä lähteistä, joista ylläolevassa on ollut puhetta. Tonttiäyriluetteloja ei ole säilynyt, sillä kaupungin tilit lienevät tuhoutuneet Turun palossa, ainakin Turun maistraatinarkistossa olevat tilit alkavat vasta paljon myöhemmin. Kauppa- ja kiinnekirjoja on tallella tosin jo 1660-luvulta lähtien, mutta hyvin hajanaisesti ennen Vapauden aikaa. Tuomiokirjojen allegaattien laita on samoin, esim. Branderin ja Kerkoleniuksen riitajutusta ei ole säilynyt mitään. Läänintilitkään eivät auta tonttiäyriasiassa. Lainhuudatukset mainitaan raastuvanoikeuden tuomiokirjoissa, mutta on mahdollista, että niistäkin on jäänyt muutamia pois. Valtionarkistossa olevista renovoiduista kappaleista, joita olen käyttänyt, on esim. ilmoitusluontoisia asioita jätetty pois. Turun maistraatinarkiston täydellisempiä sarjoja olen voinut käyttää vain rajoitetusti, mutta prof. Svante Dahlströmin laatimat suurenmoiset kortistot eivät viittaa siihen, että niistä voisi saada tässä suhteessa enemmän.

Professori Achrelius nimitettiin 1641 Turkuun lääketieteen oppituolin haltijaksi ja hän oli virassa kuolemaansa asti 1670. Vuonna 1644 hän anoi itselleen tonttia »joko maksua tai tonttiäyrejä vastaan». Koska Kristoffer Franck ei ollut alkanut rakentaa saamalleen tontille ja oli aikonut lupaa kysymättä luovuttaa sen Fredrik kirjansitojalle - akatemian kirjansitoja Fredrik El (l)ersille - sai Achrelius sen haltuunsa tonttiäyrien suorittamista vastaan. Myöhemmin hän sai lisää tonttia ryytitarhaa varten naapureiltaan Lauri Brochiukselta ja Pietari Jesenhausilta [11].

Manttaaliluettelojen perusteella on peräti vaikeaa seurata tarkkaan talon omistajanvaihdoksia eikä Leijonbergin lainhuudatusta löydy, mutta kun eräiltä vuosilta puuttuu tuomiokirjoja, on se mahdollisesti tapahtunut 1652. Vuonna 1660 lainhuudattivat kamreeri Olavi Strömsköld ja raatimies Antti Juhonpoika Tuomas Leijonbergin Aninkaisissa Kuningattarenkadulla sijaitsevan talon puutarhoineen, mikä selvästi on juuri Achreliukselle aikanaan kuulunut [12]. Tähän asti on ketju selvä. Joakim Brander sanoo talon joutuneen hänen vanhemmilleen myynnin kautta asessori Lietzeniltä. Tähän ei kuitenkaan saa vahvistusta. Olisikohan kyseessä muistivirhe? Lietzen on kylläkin asunut mainitussa talossa, sillä 1667 tiedetään hänen saaneen tukholmalaiselta raatimieheltä Antti Juhonpojalta [13] luvan vapaasti asua Tuomas Leijonbergin talossa [14]. Vuosina 1667-68 hänet on merkitty henkikirjoihin Linnankorttelissa [15], mutta kuten myöhemmin osoitamme, sijaitsi Branderin talo Aninkaisten eteläkorttelissa, joten kysymys ei voi olla siitä, vaan jostakin muusta. Lietzen omisti muuten useita taloja eri puolella kaupunkia sekä vaihtoi ja myi niitä tavan takaa. Sensijaan kiintyy huomio erääseen toiseen talonkauppaan. Vuonna 1663 lainhuudatti räätälimestari Jochim Bandeman talon Kuningattarenkadun varrelta [16]. Hän oli ostanut sen Olavi Antinpoika Strömsköldiltä ja Antti Juhonpojalta, siis samoilta miehiltä, joille Leijonbergin talo oli siirtynyt. Juuri Bandemanissa haluamme nähdä Brander-suvun kantaisän, vaikka todistelu tulee olemaankin perin monimutkainen eikä todistusketjussa voi kaikkia aukkoja täysin täyttääkään. Seuraavassa on lukijan turvauduttava oheiseen taulukkoon henkilöiden ja heidän sukulaisuussuhteidensa toteamiseksi.

Räätälimestari Joakim eli Jochim Bandeman saapui Turkuun luultavasti 1650-luvun lopulla, sillä v. 1658 manttaaliluetteloissa ei häntä vielä ole. Vuosilta 1659-60 luettelot puuttuvat, mutta 1661 hän asuu vaimonsa Kirstin kanssa Kirkkokorttelissa varsin lähellä prof. Eerik Achreliusta [17]. 1663, jolloin hän osti talon, on hän muuttanut Aninkaisten eteläkortteliin vaimoineen, oppipoikineen, kisälleineen ja piikoineen [18]. Tässä samassa talossa hän asuu kuolemaansa asti ja kauan vielä 1700-luvulla ehkäpä myöhemminkin kutsutaan sitä Bandmanin taloksi [19]. Tämä ei kuitenkaan ole sama kuin Branderien talo, vaikka onkin sitä hyvin lähellä. Mitenkä on sitten selitettävissä, että 1663 tehty talonkauppa ei koskenutkaan sitä, jossa Bandeman asui? Vuoden 1673 tuomiokirjoissa sanotaankin, että hän asuu räätäliammattikunnan talossa [20]. Näin ollen on B. ilmeisesti vuokrannut pois ostamansa kiinteistön ja asunut muualla. Kun tällainen ei ollut mitenkään harvinaista tähän aikaan, voi asian ymmärtää, etenkin kun hänellä on saattanut olla ammattikunnan vanhimpana tiettyjä etuja asuessaan ammattikunnan talossa. Vertaamalla B:n naapureita manttaaliluetteloissa, voi täydellä varmuudella sanoa, ettei hänen asuinpaikkansa muuttunut v:n 1663 jälkeen.

Syntyperältään Bandeman oli ilmeisesti saksalainen. Vuonna 1669 se käy ilmi erään riitajutun yhteydessä. Tällöin näet räätälien ammattikunnan mestarit pyysivät oltermannikseen Juhana Niilonpoikaa, koska tämä oli mm. tunnettu suomenkielentaidostaan ja toimeen tarvittiin miestä, joka »elliest weth af Landzsens tillståndh». Koska Bandeman oli jo valittu ja hän osasi lukea ja kirjoittaa ollen paras mahdollinen muutenkin, ei raastuvanoikeus katsonut olevan syytä muuttaa päätöstä [21]. Oltermannina hän sitten pysyikin kuolemaansa asti.

Bandemanin ensimmäinen vaimo oli nimeltään Kirsti, joka haudattiin 1.5.1669 yhdessä Bandemanin veljen kanssa [22]. 1670-luvun alkupuolella B. solmi uuden avioliiton kämneri Eerik Lietzenin lesken Maria Grönin kanssa. Tarkempaa ajankohtaa ei tunneta, sillä vihittyjen luettelosta puuttuvat heidän nimensä ja lisäksi monesta vihkiparista ei lainkaan mainita nimiä. Vuoden 1670 manttaaliluettelossa [23] ei vielä mainita B:n vaimoa, 1671-74 ei luetteloja ole tallella, mutta 1675 esiintyy jo B:n vaimo Maria [24]. Tällä tavoin osoittautuu jossakin määrin oikeaksi vanha traditio, joka tietää Joakim Branderin äidin olleen Lietzen-sukua, todellisuudessa hän oli siis erään Lietzenin leski. Joakim Bandeman kuoli 1680 [25] ja hänet haudattiin tuomiokirkkoon elokuun 1 p:nä [26]. Leski Maria Grön eli Carpelanin mukaan vielä 1697. Tällöin hänet tosiaankin tavataan manttaaliluetteloissa [27]. Seuraavat luettelot puuttuvat, kunnes 1701 on Bandemanin lesken talossa talonvahtina eräs piika, 1702 siinä asuu kihlakunnankirjuri Maunu Ringius, 1703 R:n piika [28]. 1704 häviää lesken nimi luetteloista, siis juuri samaan aikaan kuin Joakim Brander myy talonsa Kerkoleniukselle. Uskallan siis olettaa, että Maria Grön oli muuttanut poikansa kanssa Satakuntaan ja kuollut noin vuoden 1703 paikkeilla. Yli-ikäisenä ei häntä ole merkitty henkirahan maksajien joukkoon uudessa asuinpaikassaan.

Joakim Bandemanilla oli ensimmäisestä avioliitosta tytär Maria, joka 16.11.1669 meni naimisiin räätäli Detlof Barsin kanssa [29]. Bars eli Barss omisti aikanaan Svenskbyn tilan Tenholassa [30] ja kuoli ilmeisesti 1682 [31].

Joakim Bandemanin perinnönjako ei sujunut häiriöittä. Eerik Lietzenin ja Maria Grönin poika Arvid Eerikinpoika Lietzen jätti heinäkuussa 1681 oikeudelle supliikin [32]. Siinä hän väitti, että hänen isäpuolensa Joakim Bandemanin jälkeen 10.18.1680 pidetyssä perinnönjaossa oli tehty vääryyttä. Lietzen mainitsee velipuolekseen Joakimin ja sisarpuolekseen Detlof Barsin puolison, Marian.

Tästä käy siis ilmi, että Bandemanilla oli Joakim-niminen poika. Ennenkuin lähdemme seuraamaan hänen vaiheitaan, on selvitettävä eräs sangen sotkuinen sukulaisuusvyyhti.

Turun hovioikeuden asessori Aaron Klöfverbladilla, aateloituna Klöfversköld, oli kolme tytärtä, joiden puolisot kaikki sotkeutuvat tähän vyyhteen. Saara oli naimisissa tullitarkastaja Tuomas Leijonbergin (k. 1677, haudattu Paraisille) kanssa, joka Branderin ilmoituksen mukaan oli aikanaan omistanut hänen vanhempiensa talon. Helenan puoliso oli Olavi Strömsköld, raatimies Antti Juhonpojan poika, jotka isä ja poika juuri myivät talon Bandemanille. Kolmas tytär, Elisabet, oli naimisissa asessori Jaakko Walsteniuksen kanssa. Heidän tyttärensä Saaran puoliso oli Eerik Lietzenin ja Maria Grönin poika Arvid, josta jo on ollut puhe. Toinen tytär, Anna, oli naimisissa lääninkamreeri Antti Bangen kanssa, vihitty 25.9.1675 [33]. Heidät kumpikin haudattiin 5.5.1692 [34]. Näillä oli mm. lapset Briitta, Antti, Eerik Juhana ja Kustaa Arvid. Briitan puoliso oli rykmentinkirjuri Kaarle Lindh [35]. Lindhin sisar Maria oli naimisissa kirjuri Jaakko Hoffrenin kanssa ja mainitaan leskenä 1704 [36]. Lääninkamreeri Antti Antinpoika Bangella (myös: Bånge) lienee ollut Anna-niminen sisar. Kauppias Juhana Lytken vihittiin näet 1675 erään Anna Antintyttären kanssa, joka kuoli 1690 [37]. Lytken solmi 1696 uuden avioliiton Rakel Brömsin kanssa, mutta molemmat puolisot kuolivat jo seuraavana vuonna [38].

Seuratkaamme tämän jälkeen Joakim Bandemanin vaiheita. Kuten mainittiin, oli vanhempi Bandeman solminut avioliiton Maria Grönin kanssa vuosien 1671 (1670?) ja 1675 välillä. Perimätiedon mukaan oli Joakim Brander syntynyt 1667, kuolleittenkirjan, johon lähinnä täytyy luottaa, mukaan 1672. Se sopiikin täysin olettamukseen Bandeman-Brander. Tuntuu kuitenkin ihmeelliseltä, ettei myöhemmin kirjurina toiminut kauniskäsialainen mies olisi käynyt Turun koulua. Kun kuitenkin tiedetään isän olleen kirjoitustaitoinen, voi tämänkin selittää. Joakim Bandeman nuoremman nimeä ei kertaakaan tavata vanhempiensa ohella manttaaliluetteloissa. Hän ilmeisesti siis asui muualla. Vuoden 1689 manttaaliluettelo ehkä ratkaisee asian. Eteläkorttelissa asuu tällöin lääninkamreeri Antti Bange, hänen vaimonsa Anna ja eräs kirjuri Joachim [39]. Seuraavalta vuodelta ei luetteloa ole. 1691 on tilalle tullut Juhana-niminen kirjuri, mutta Sen sijaan Joakim Bandemanin lesken talon naapurissa on kihlakunnankirjuri Joakim Gardeling, joka näyttää sotkevan asian. Häntä tuskin olisi sanottu vain kirjuriksi jos hänestä olisi kysymys. 1692 on tilanne sama. 1693 asuu Eteläkorttelissa komissaari Arvi Lietzen, vaimo Saara sekä kirjuri Jochim. Lähistöllä on myös lääninkamreeri Bangen seuraaja Juhana Kempe sekä kaksi kirjuria Kaarle ja Juhana [40]. 1694 on nyt rykmentinkirjuri Arvid Lietzenin luona kirjuri Jochim ja rajaratsastaja Krister, Kempen luona kolme kirjuria [41]. 1695 on Lietzenin luona myös neiti Briitta Bange [42], kirjuri Jochim ja pari rajaratsastajaa, Kempen luona neljä kirjuria [43]. 1696 on Kempen huonekunnassa kirjurit Eerik Zander, Maunu ja Jochim [44] ja vihdoin 1697 kirjurit Brander ja Forsman [45].

Jochim-kirjuri on siis osoittautunut Joakim Branderiksi. Hän palveli aluksi lääninkamreerilla ja muutti sitten 1693 komissaari Lietzenin luo. Kun Branderin tiedetään olleen Porin rykmentissä kirjurina joulukuusta 1693 joulukuuhun 1695 ja Arvid Lietzen tuli samana vuonna (1693) rykmentinkirjuriksi ja 23.3.1695 akatemian rahastonhoitajaksi [46] on Brander hänen mukanaan muuttanut virasta toiseen siirtyen lääninkamreerin kirjuriksi, jona hän on vuoden 1696 alusta siihen asti, kun hän tuli v. 1697 lopulla kihlakunnankirjuriksi. Kun toisaalta tunnemme Joakim Bandemanin olleen Lietzenin velipuoli ja Antti Bangen Lietzenin lanko [47], on ymmärrettävää, että he halusivat auttaa sukulaistaan. Kaikki ylläoleva todistaa siis Joakim Bandemanin identtisyyden Joakim Branderin kanssa. Perimätieto on siis erehtynyt hänen isänsä suhteen, mutta muistaa hänen palvelleen Turun lääninhallituksessa, vaikka Oja ei löytänytkään hänen nimeään tileistä. Koska hän oli joko kamreerin yksityisesti palkkaama tai on hänet mainittu vain kirjurina menoerässä, on asia selvitetty.

Sukulaisuussuhteisiin viittaa ehkä sekin, että 1704 tiedetään Maria Lindhin olleen velkaa Juhana Lytkenin lapsille [48], samoin Branderin, joka lisäksi käytti asiamiehenään Niilo Lietzen nuorempaa [49].

Kun manttaaliluetteloista haemme Branderin myymää taloa, tavataan se vain kerran nimeltä mainittuna, nimittäin 1704, jolloin räätäli Simo Kerkoleniuksen ilmoitetaan asuvan Branderin talossa [50]. Hän asuu siinä ainakin jo 1702 [51] ja vielä 1710 [52]. Isonvihan jälkeen hän otti haltuunsa Bandemanin talon [53]. Nyt tulee muistaa, että Kerkoleniuskin oli räätäli ja Bandemanin ilmoitettiin aikanaan asuneen juuri räätäliammattikunnan talossa. Kaikki näyttääkin viittaavan siihen, että kauppa Kerkoleniuksen ja Branderin välillä jäi voimaan kaikesta huolimatta, mihin viittaa sekin ettei oikeuden pöytäkirjoissa tavata riidan loppuratkaisua, joten se lienee selvitetty sovinnollisesti. Kun sodan seurauksina suuri osa Turun taloista oli autioina tai hävitettyinä, on ymmärrettävää, ettei Kerkoleniuskaan asunut ostamassaan talossa.

Ojan ja Wanteen mukaan oli Brander myös Kokemäen Pirilänkosken vuokraajana v:een 1735. Eräässä kirjelmässä sanotaan 1732, että kihlakunnankirjuri Jochim Brander Jochimson haluaa vielä neljä vuotta pitää vuokralla Kokemäen lohi- ja siikakalastusta [54]. Joakim Bandeman-Branderilla oli myös Joakim-niminen poika, hänkin kihlakunnankirjuri. Jollei ylläolevassa tosiaankaan olisi kysymys hänestä, joka tiettävästi tällöin asui Loimaalla v:sta 1727 asti, vahvistaisi tämäkin edellistä todistelua. Näyttää olevan vaikeata erottaa isän ja pojan käsialaa toisistaan [55], joten asia olisi ratkaistava Ruotsin kamariarkistossa olevien arentiasiakirjain perusteella, mihin allekirjoittaneella ei ole ollut tilaisuutta. Uskoisin kuitenkin, että vuokraajana sittenkin toimi nuorempi Brander.

Vielä on huomautettava, että kun verrataan Joakim Bandeman-Branderin lasten nimiä, ovat ne suurimmaksi osaksi samoja kuin Bandemaneilla ja Lietzeneillä, esim. Joakim, Maria Kristiina, Kaarle, Hedvig, Arvid, mikä ei voi sekään olla pelkkää sattumaa. Etenkin Joakim-nimi periytyi sitkeästi suvussa useissa miespolvissa.

Lopuksi kysymys: mistä on suku saanut Brander-nimen? Lähinnä lienee otaksuttavissa, että se on otettu kantaisän mahdollisen kotimaakunnan, Brandenburgin, mukaan. Kun vielä selvitetään sukuun toistaiseksi kuulumattomien monien Branderien yhteys päähaaraan, voidaan löytää parempi selitys ja tällöin tulee lähinnä kysymykseen kantaäidin, Maria Grönin, sukulaisuus joihinkin Brandereihin. Joakim Brander muutti nimensä armeijan palveluksessa ollessaan, mikä tähän aikaan oli melko yleistä, muutettiinhan komppanioittain sukunimiä.

Brander-suvun alkuperä on taaskin yhtenä esimerkkinä siitä, miten vaikeata saattaa olla selvittää jonkin suvun varhaisempia vaiheita, ja tässäkin tapauksessa ovat tuomiokirjat tulleet avuksi, kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Haluaisin tässä yhteydessä lausua sen toivomuksen, että Turun tuomiokirjojen painatusta voitaisiin jatkaa Isonvihan päiviin asti, sillä niillä on monessa muussakin suhteessa keskeinen merkitys Suomen kulttuurin vaiheita selvitettäessä.


Viitteet

[1]   Axel Bergholm, Sukukirja I, s. 195.
[2]   Aulis Oja, E. N. Setälän esivanhempia, s. 67-72.
[3]   Heidän jälkeläisiään lienee se Gustav Brander, joka 1754 otettiin Royal Societyn jäseneksi. Ks. J. Vallinkoski, Juhana Welin, wolffilainen filosofi, runoilija ja seikkailija (HArk 52), s. 255.
[4]   Uusi sukukirja I (SSJ 16), ss. 179 ja seur.
[5]   VA:Z 74, fol. 474. Raastuvanoikeuden tuomiokirjoista käytetään seuraavassa lyhennystä ROtk. sekä kämnerinoikeuden tuomiokirjoista Kotk.
[6]   Rotk. 29.10.1706, fol. 533, 5.11.1706, fol. 539-40 ja 12.11.1706, fol. 561.
[7]   Rotk. 13.5,1707, fol. 32-33.
[8]   Rotk. 13.9.1707, fol. 438-39.
[9]   Kursivointi allekirjoittaneen.
[10]   Rotk. 16.9.1707, fol. 445-47.
[11]   Rotk. 20.3.1644 ja 5.8.1644.
[12]   Rotk. 12.3.1660.
[13]   Sukulaisuussuhteista ks. henkilötaulukkoa.
[14]   Rotk. 29.3.1667.
[15]   VA 7303:1042 ja 7307:1505
[16]   Rotk. 27.4.1663, s. 239-40.
[17]   VA 7283:948
[18]   VA 7289:941
[19]   Esim. 1731. VA 7492:4798. Turun maistraatinarkiston kortiston mukaan on talon nimenä 1784 Pandeman.
[20]   Rotk. 24.3.1673, s. 109
[21]   Rotk. 8.2.1669 ja 15.2.1669. Ks. myös Carl von Bonsdorff, Åbo stads historia I (Bidrag till Åbo stads historia II: 1-4), s. 341
[22]   Utdrag ur Åbo domkyrkas räkenskaper 1634-1700 (Bidrag till Åbo stads historia I: 11-12), s. 171.
[23]   VA 7334:2174. Maria Grön mainitaan kämnerinoikeuden tuomiokirjassa 2.3.1670 tullinhoitaja Eerik Arvidinpoika Lietzenin leskenä.
[24]   VA 7372:2136; ks. myös Tor Carpelan, Åbo i genealogiskt hänseende (Länsi-Suomi 3) s. 25.
[25]   Carpelan sanoo hänen kuolleen v:n 1679 paikkeilla.
[26]   Åbo domkyrkas räkenskaper, s. 200. Hausen on tosin painattanut B:n etunimeksi Johan, mutta originaalissa on selvästi: Jochim Banneman VA 7350:2584.
[27]   VA 7408a:2830.
[28]   VA 7420:2854; 7423:3452; 7427:3608.
[29]   VA 7032: vihittyjen luettelot 1669. Painetuissa tuomiokirkon tileissä ei tietoa ole.
[30]   Rotk. 11.9.1682.
[31]   Ibid. Siinä sanotaan Maria Bandemania leskeksi, mutta ei vielä ROtk. 13.7. 1681 eikä 3.12.1681.
[32]   Rotk. 13.7.1681, s. 377.
[33]   Åbo domkyrkas räkenskaper, s. 110.
[34]   Id. lib., s. 230.
[35]   Kotk. 10.9.1698.
[36]   Kotk. 1.7.1704. Maria puuttuu sukutauluista. Ks. Arvid Lind, Släkten Lind från Tavastland 1667-1923, ss. 119, 122.
[37]   Åbo domkyrkas räkenskaper, ss. 110, 219.
[38]   Id. lib., s. 117, 257.
[39]   VA 7383:5916.
[40]   VA 7394:3622-23.
[41]   VA 7397:3660, 3662.
[42]   Tämä oli edellisenä vuonna asunut naapurissa kirjuri Juhana Wallwikin ja veljensä Jaakon kanssa.
[43]   VA 7401:4585-86.
[44]   VA 7404:4003.
[45]   VA 7408a:2830.
[46]   Kuninkaalliset ja kanslerin kirjeet 1640-1713, julk. Arne Jörgensen, s. 322-23.
[47]   Mainittakoon, että Bangen poika Antti B. nuorempi kirjoitti väitöskirjaansa 1699 omistuksen »enolleen» Arvid Lietzenille. Tässä eno (morbroder), äidin sisaren mies jota ruotsinkielessä ja paikoin suomeksikin, esim. Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa vielä nykyäänkin kutsutaan enoksi. Tämä on sukututkijain tarkoin otettava huomioon.
[48]   Kotk. 1.7.1704
[49]   Kotk. 4.5.1705
[50]   VA 7429:4207
[51]   VA 7423:3452.
[52]   VA 7451:7308.
[53]   Esim. 1726 manttaaliluettelot. VA 7476:5597.
[54]   Kanslerin kirje Turun akatemialle 19.11.1732. HYK.
[55]   16.9.1726 kuittaa Joachim Brander Jochimsson erään summan. VA 7476:283.

Sukutaulu

Referat

Författaren utreder på grund av uppgifter i domböckerna, att den älsta representanten för släkten, häradsskrivaren i Nedre-Satakunta domsaga Joackim Brander år 1703 sålde sin gård i Åbo, som hans föräldrar tidigare inköpt och att denna gård hade tillhört professorn Erik Achrelius och tullinspektör Tomas Leijonberg. Författaren fastställer denna gårds ägarelängd på grund av uppgifter i domböckerna samt mantalslängderna och framlägger med stöd av dessa uppgifter och på grund av vissa släktskapsförhållanden vägande skäl för att den c. 1660 till Åbo inflyttade skräddarmestaren av tyskt ursprung Jochim Bandeman (död 1680) är stamfar för släkten Brander. Dennes andra hustru, Erik Lietzens änka Maria Grön, skulle alltså vara mor till Joakim Brander på grund varav den gamla traditionen om släktens ursprung till största delen skulle överensstämma med verkligheten.


Genos 18(1947), s. 25-34

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1947 hakemisto | Vuosikertahakemisto