GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Kirjailmoituksia - Bokanmälningar

Heikki Impivaara

Pohjalaisen osakunnan nimikirja - Österbottniska nationens matrikel. Album nationis Ostrobotniensis II 1721-1770. Täydentänyt ja toimittanut SVEN-ERIK ÅSTRÖM Vaasa 1947. 360 s. Julkaisija Pohjalainen Valtuuskunta.

Vastikään on valmistunut toinen osa sitä pohjalaisen (kansa-, s. o.) osakunnan nimikirjaa, jota Pohjalainen Valtuuskunta on ruvennut toimituttamaan ja jonka ensimmäinen osa on ollut kirjakaupoissa vuodesta 1946. Toimittaja on vaihtunut: ensimmaisen osan julkaisi maisteri ARMAS LUUKKO, tämän jälkimäisen maisteri SVEN-ERIK ÅSTRÖM. Toimitustapa on hiukan muuttunut, nähtävästi edullisemmaksi. Yleiskatsaus kuhunkin esitettävään nähden on selvempi sen järjestelyn johdosta, minkä maist. Åström on valinnut, nim. eri kappale itse ylioppilasta (ja vanhempia) varten ja uusi hänen avioliittonsa käsittämään. Samoin on ollut eduksi jättää lapsiluvusta pois ensinnäkin kaikki pienenä kuolleet ja toiseksi kaikki muut kuin ne, jotka ovat vuorostaan tu11eet ylioppilaiksi ja kuuluneet osakuntaan, koskapa kerta julkaisu käsittää juuri pohjalaisen osakunnan jäsenia. Monien esivanhempien poisjättäminen on kaiketi samoin katsottava asialliseksi. Ristimänimien kirjoittamisesta en kuitenkaan ole samaa mieltä. Edellinen julkaisija oli tiukan systemaattisesti suomalaisen ortografian kannalla, niin kuin hän sen käsitti, modernisoiden kaikki historiasta vakiintuneetkin muodot (Kaarlo pro Karl tai Kaarle) ja käyttäen sekä kaksoisvokaaleja että -konsonantteja nähdäkseni häritsevän uskollisesti: Margareetta. Maist. Åström taas tahtoo olla tasapainotaiteilija ja kirjoittaa paikkakunnan mukaan joko - dotter tai - tytär jne. Onnistumaton periaate, sillä olihan julkaisu päätöksen mukaan tehtävä suomeksi, ja näinollen linja on selvä. Helposti sitä paitsi eksyy tässa omiin sokkeloihinsa ja kirjoittaa saman nimen milloin niin milloin näin: Samuel Forseenin vaimo Nilsdotter s. 56, Niilontytär s. 169, kuten julkaisija vähin pelkäilikin käyvän (alkulause s. 7), tuntien ja tunnustaen menettelyn heikkouden. Eikä missään suomalaisessa kirjallisuudessa käytetä (enää), paitsi joissakin sitaateissa, nimenmuotoa Barthold, kun asia koskee Pärttyli Vhaëlia (s. 60). Mielestäni näissa seikoissa on vastedes asetuttava selvästi ja kiertelemättömästi » oikeauskoiselle» kannalle, siitäkin huolimatta, miten EINO JUTIKKALA ja GABRIEL NIKANDER ovat omassa julkaisussaan menetelleet. (Vrt. Alkulause ss. 7 & 10).

Sillä 50-vuotisella ajanjaksolla, joka muodostaa puheenalaisen nimikirjan sisällyksen, ylioppilasarvon on saavuttanut 558 pohjalaista nuorukaista, joista noin puolitoistasataa on opiskellut myös Upsalassa, » vihojen» aikoina varsinkin, jokunen tullen siellä maisteriksikin. Luku vaihtelee vuosittain melko lailla: yhdestä (v. 1741) 25:een (v. 1744). 1720-luvulla kokonaissumma on vähäinen, vain 60, seuraavalla vuosikymmenella kohotakseen 157:ään. 1740-luvullakin ylioppilaita tulee pohjalaisten keskuudesta vielä 135, mutta senjälkeisellä vuosikymmenellä vain 111 ja 1760-luvulla vihdoin ainoastaan alle sadan: 95 poikaa. Mistä johtunee tämä vähentyminen? Varmaankin taloudellisen eli hyödyn ajatussuunnan vaikutuksesta. Aika oli » porvariston nousun» aikaa, ja sen johdosta ei yliopistoon pyrkinyt enää niin runsaasti kuin ennen nuorukaisia »papin kouluun» , kun toisaalla tarjoutui sangen hyviä toimintamahdollisuuksia. Papin toimi oli sittenkin verrattomasti suosituin sanotulla ajalla, semminkin sen alkupäässä, jolloin miltei joka mies, joka yliopistoon otettiin, luki papiksi, jota vastoin suhde lopummalla aikaa oli suunnilleen ainoastaan joka toinen. Siten nousee pappien luku peräti kolmeen sataan. Opettajat ovat heidän asemaansa niin lähella, että monikin pedagogi (rehtori ym.) vanhemmuuttaan siirtyi koulusta pappilaan ja useinkin pian vaipui hautaan. Kun nämä henkilöt laskee yhteen, niin jää vain pari sataa ylioppilasta valtion ja kaupunkien virkamiesten (satakunta), sotilasten (parikymmentä), kauppiasten ja porvarien (nelisenkymmenta), maanviljelijäin ynnä merimiesten (puolitoistakymmentä) osalle, ja kun ylioppilaista kolmisenkymmentä on nuorena vaipunut ennenaikaiseen hautaan ja parikymmentä joutunut mikä mihinkin erilaiseen työskentelyyn, niin ei jää kuin vajaat kymmenkunta henkilöä sellaisia, jotka eivät ole oikein sopeutuneet yhteiskuntaan, joista on käytettävä nimitystä » seikkailija» . Varsinaisesti rappiolle ei ole mennyt näistä pohjalaisista oikeastaan kuin aniharva, kukaties. Yksi ja toinen on tosin ollut »viinaan menevä» , ollut jonkun aikaa sen (ja muun huonon elämän) takia pidätettynä virastaan jne. Kaiken kaikkiaan kaunis tulos puolen kuudettasataa käsittävästä nuorukaisparvesta. Saattaapa osakunta lisäksi tältäkin ajalta lukea omikseen eräita maan parhaita, kun sen kirjoissa ovat olleet esim. piispat Nylander ja Mennander, veljekset Samuel ja Antti Chydenius, professorit Kalm ja Porthan, Ross-suvun jäsenet ja Bladhit, Kristfrid Ganander, Abraham Wasastjerna, J. D. Cneiff, B. R. Hast.

Olen tehnyt eräita tilastollisia yhteenlaskuja, jotka koskevat ylioppilaitten säätyä, sekä vanhempain että sitten heidän omaa asemaansa yhteiskunnassa. Koska nimikirjan toimittaja itse aikoo tarkemmin tutkia näitä kysymyksiä, jääkööt havaintoni tässä yhteydessä julkaisematta.

Hyväksyttävä kerrassaan on maist. Åströmin pyrkimys käyttäen painamattomiakin, helposti saatavissa olevia lähteitä, joita oma aikamme on saanut hankituksi, täydentää henkilöiden elamäkerrallisia tietoja, niiden painettujen lisäksi, joita kunkin esitettävän elämäkerran jälkeen tavataan toisinaan kunnioitettavan runsas joukko. Siinä olisi vain tilan säästäminen voinut olla melkoisestikin tarkempi; katso esim. ss. 104-105. Ja siten suonut sijaa oikeille asioille, tarkoitan, että ylioppilaiden elämäkerrat toisinaan tuntuvat olevan kerrotut » lyhimmästa tärkeimpään» . Sanokaamme esim. että Kristian Björklundista, professorin pojasta ja primus maisterista (v. 1751), dosentista ja apulaisesta, joka, nähtävästi äksynä miehenä, jota » ei kukaan ymmärrä» (Kalm) ja josta valittaa mm. Linne (K. F. Mennanderin kirjeitä III, s. 322), jostakin syystä kyllästyi toimeensa Turussa, sen jätti, muutti Ruotsiin, sielläkin ikävystyi ja päätyi Venäjälle, olisi kernaasti voinut kirjoittaa enemmänkin. Lyhyt sanonta muodostuu useinkin epäselväksi. Niin tässäkin. Björklundin sanotaan »ulkomaille tehdyn opintomatkan jälkeen» nimitetyn apulaiseksi. Ulkomaat on tässä tapauksessa varmaankin= Ruotsi, jossa hän oleskeli esim. v. 1752 (vrt. äskeinen viittaus Linné n kirjeeseen). Ja kannattanut olisi mainita, että hän oli elossa vielä v. 1773, jolloin Mennander oli Turussa hiljan käyneen prof. Lexellin kertomina kuullut hänestä » tuoreita uutisia» , kyllin merkittäviä tullakseen toistetuiksi tässä nimikirjassakin. Tiesi vaikka hän olisi ollut elossa vielä kymmenisen vuotta myöhemminkin, jolloin Porthan mainitsee ohimennen hänen nimensä sanoen, ettei pitkiin aikoihin oltu Björklundista kuultu mitään, ja tämä herra Björklund on varmaankin juuri tämä sama pohjalaisten primus maisteri etc. Nyt tuo nimikirjan sanonta: »Lähti sen jälkeen (n. v. 1765) Venäjälle, missä toimi kotiopettajana. Loppuvaiheet tuntemattomat», on kutakuinkin tyhjä sisällöltään.

Onpa oikutteleva onnetar satuttanut niinkin, että ylioppilaaksitulovuosi on unohtunut numerolta 960 (p.o. 1753), 978 (on oleva 1754), 1067 (vuosi on 1762} ja 1069 (ylioppilas v. 1762). Samoin unohtunut on Simo Achreniuksen kuolinpäivä: 31.12.1782 (90 vuotta ennen Aleksis Kiveä, runoilija ja mielisairas kumpikin, vrt. Virittäjä 1917). Unohtunut on ilmoitus, että numero 1145 tuli maisteriksi Upsalassa, samoin numero 941. Tamä herra, räätälin poika Jakob Malmsten vihittiin Kemiössä 12.6.1756 edeltäjänsä, kirkkoherra Henrik Fleegen lesken Anna Margareta Jägerskiö1din kanssa, mitä julkaisija tosin ei voi tuntea. Kärsämäessä (Turun lähellä) vihittiin 14.8.1745 maisteri Johan Braxer neiti Sara Margareta Grundströmin kanssa (vrt. Varsinais-Suomen Maakuntakirja 9, s. 5, sekä Gabriel Laguksen tutkimus Bidrag till kännedom af Finlands svenska tillfällighets poesi under Frihetstiden, vihko VIII sarjaa Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk). Vastamainitusta Maakuntakirjasta saa myös tietää, etta Ulrika Hedeenin äiti on Elisabet Mellenius (ss. 19-20). Pietari Nordmarekin puoliso Katarina Helena Ståhlberg oli syntynyt (Raahessa) 24.8.1728 ja meni tämän ensimmäisen miehensä kuoltua uusiin naimisiin kauppiaan ja varapormestarin (Raahessa) Karl Mikael Hårdhin (1736-1796) kanssa. Raahen kappalaisen Georg (= Yrjö) Ståhlbergin vaimon nimi on Susanna Kristiana - ei Kristina - Nyblaeus. Nämä tiedot tapaisi allekirjoittaneen kyhäelmästä »Lisiä Raahen kaupungin historiaan», ilmestynyt sanomalehdessä Raahen Sanomat v. 1913 sekä minimaalisen pienenä eripainoksena, josta kappale lienee toki valtionarkistossakin; siihen sisältyy jonkinmoinen määra tietoja Raahen kaupungin virkamiehistä sekä (myös ympäristön) papistosta. Mm. siitä voidaan nähdä (ss. 83-84), että pedagogi Johan Juntell Jaakonpoika oli tietämäni mukaan »porvarinpoika Oulusta», vaikka olen näköjään julkaisijalle puhunut toisin. Juntell oli Raahessa nainut sikäläisen porvarin Antti Strömin tyttären Brita Strömin, synt. 1717, k. 1786, mikä täten oikaistakoon, kun kirjoissa on ollut väärin merkittynä 1768. Numeroa 803 koskevaksi täydennykseksi saanen ilmoittaa tavanneeni Lampellin papillisissa toimissa Raahessa vielä 8.12.1761. Aikamoisen kepposen on uuteen arkkiin siirtyminen tehnyt julkaisijalle, kun n:o 741 (Simon Antilius = Antell) seitsemännen arkin viimeinen ja n:o 742, kahdeksannen arkin ensimmäinen (Salomon Grape), ovat saaneet sanasta sanaan aivan saman elämänkuvauksen, paria ensi riviä lukuunottamatta. Virheellisyys koskee Antellia (Antiliusta).

Edellyttäen, että, kuten aikanaan LAGUSkin julkaisemaansa ylioppilasmatrikkeliin laati » Lisäyksiä ja oikaisuja», tähänkin puheenalaiseen nimikirjaan sellainen katsotaan hyödylliseksi, kentiespä tarpeelliseksikin, olen tehnyt näitä huomautuksia, muuten, niinkuin lienee käynyt riittävästi selville, antaen vakaumuksellisen tunnustuksen antaumuksella suoritetulle työ11e. [1]

[1] Pohjalaisen osakunnan nimikirjan toimittajien taholta on huomautettu, että nimikirjan osiin I-III on suunniteltu yhteinen osasto »Lisäyksiä ja korjauksia» varten. Täydennyksiä jo ilmestyneisiin osiin otetaan mielihyvin vastaan ja pyydetään niitä ystävällisesti lähettämään maisteri Sven-Erik Åströmille, os. Merikatu 7 A, Helsinki.


Genos 19(1948), s. 17-19

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1948 hakemisto | Vuosikertahakemisto