GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Historiakirjain jäljentämistyö päättynyt

Tulevaisuuden tehtäviä

Osmo Durchman

»Genoksessa» on 1931-1946 vuosittain julkaistu katsaus historiakirjain jäljentämistyön, tämän Suomen Sukututkimusseuran keskeisimmän yrityksen edistymiseen. Joulukuun 22 p:nä 1947 työ lähes 24 vuoden ponnistelun (maalisk. 1 p:stä 1924) jälkeen toistaiseksi lopetettiin, jolloin jäljennöskokoelma, joka ulottuu n. v:een 1850, käsittää 454 nykyään toimivaa ja 56 lakkautettua eli yhteensä 510 seurakuntaa. Näistä 490 seurakuntaa (nykyään toimivia 451 ja lakkautettuja 39) käsittää historiakirjoja, vain tilejä tai (eräistä lakkautetuista) rippikirjoja on jäljennetty 20 seurakunnasta (nykyään toimivia 3 ja lakkautettuja 17). Lakkautettuihin seurakuntiin on tällöin luettu Tukholman suomalainen seurakunta sekä Narvan ja Nevanlinnan tilit. Kun jäljentämistyö on 293 tapauksessa (245 eri seurakunnan kohdalta) tapahtunut jatkokopiointina (Iitin historiakirjat on jäljennetty jopa neljänä eränä), niin jakaantuu noiden 510 seurakunnan kirjojen jäljentäminen 803 eri kopioinnin osalle. Lisäksi tulee 50 vähäisempää täydennystyötä (muuttaneita, tilejä y.m.), joten työ v:sta 1924 on vaatinut kaiken kaikkiaan 853 eri tilausta.

Kun jäljentämistyö siis nyt on päättynyt, ei se suinkaan vielä tiedä sitä, että työ olisi valmis. Kaukana siitä, joskin keskeisin osa onkin saatu suoritetuksi. Katsoen ennen kaikkea rahanarvon nykyiseen inflatooriseen tilaan, jolloin mitään laskelmia kustannuksista pitemmällä tähtäimellä ei voi laatia, mutta myös siihen, ettei eräistä tärkeistä kirkonarkistojen asiakirjaryhmistä (rippikirjoista, muuttaneista ja vierasseurakuntalaisten historiakirjoista) ennen seurakunta-arkistojen yleisinventointia, josta Suomen Sukututkimusseura jo on tehnyt aloitteen ja jonka hyväksi Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli on ryhtynyt valmistaviin toimenpiteisiin, ole tarkkoja tietoja, on kopiointi nyt täytynyt keskeyttää. Muuttaneiden luetteloista ja vierasseurakuntalaisten historiakirjoista, joita viimeksimainittuja tosiasiallisesti ryhdyttiin pitämään vasta v:sta 1843, ei kirjallisuudessa ole kuin nimeksi, jos ollenkaan, tietoja. Kun tiedot historiakirjoistakin kirjallisuudessa ovat osoittautuneet erinomaisen virheellisiksi, olisi miltei toivotonta, kun papisto lisäksi tuntee vain pintapuolisesti sen hoitoon uskottujen arkistojen sisältöä, nykyisin ryhtyä jäljentämistyön jatkamiseen.

Mitä ensinnä tulee evankelis-luterilaisiin seurakuntiin, joita kopiointi tähän saakka yksinomaan on käsittänyt, sallittakoon siis tässä esittää niiden kohdalta tärkeimpiä vastaisuudessa suoritettavia täydennystöitä. Muuttaneitten luettelot on, mikäli vain tiedossa on ollut, kopioitu kokonaan 1700-luvulta (vanhimmat säilyneet ovat v:lta 1722), mutta ne ovat sikäli kuin niitä on saatu selville (70 seurakuntaa) harvoja poikkeuksia lukuunottamatta fragmentaarisia. Ne eivät vanhempina aikoina juuri milloinkaan käsitä erillisiä niteitä, vaan tavataan merkinnät milloin missäkin vieraassa yhteydessä (tavallisesti kuitenkin rippi- tai historiakirjain lopussa, toisinaan keskellä viimeksimainittujakin). Näin ollen papisto ei niitä yleisesti laisinkaan tunne, ja niitä saattaa siis hyvinkin olla huomattavasti enemmän kuin mitä eri teitä on tullut tietoon. Ne alkavat 1800-luvulla seurakunnissa varsin eri aikoina, mutta kun, kuten jo mainittu, muuttaneitten luetteloista kirjallisuudessa tuskin on mitään mainintaa, ei niitä ole myöhemmältä ajalta, jo riittämättömien varojenkaan vuoksi, kuin epätasaisesti ja vain harvojen seurakuntien kohdalta voitu jäljentää. Ne ovat kuitenkin tutkimukselle siksi tärkeitä, että niiden kopiointi olisi erinomaisen suotavaa, etenkin milloin rippi- ja historiakirjoissa on aukkoja. Vierasseurakuntalaisten syntyneitten-, vihittyjen- ja kuolleitten luettelot, joista vanhimmat lienevät Turun v:sta 1827, ovat tutkimukselle ensiluokkaisen tärkeitä. Niistäkään ei ole mitään tietoja saatavissa kirjallisuudessa, ja vanhimmat luettelot tavallisesti eivät käsitä erillisiä niteitä, vaan nekin tavataan senvuoksi vieraassa, oudossakin yhteydessä. Näitä luetteloita on myös voitu jäljentää vain harvoista seurakunnista. Kun niistä usein tapaa tietoja, joita ei muualta saa eikä tutkija ymmärrä niistä etsiä, ja ne ovat yleensä suppeita, joten kustannuksetkaan eivät voi olla suuret, tulisi ne kopioida pitkälle nykyaikaan, ainakin v:een 1900. Papisto itse niitä tuskin milloinkaan käyttää, joten niiden tilaaminen jäljennettäviksi ei tuottaisi sille mitään haittaa. Eräissä seurakunnissa on rippikirjoja säilynyt sellaiselta ajalta, jolloin historiakirjoissa on aukkoja, tai niitä on säilyneitä historiakirjoja varhaisemmaltakin ajalta. Ainakin tällaisissa tapauksissa ne pitäisi välttämättä saada jäljennetyiksi. Tähän saakka on vain, kuten yleisesti tunnettua, Oulusta (yksityisillä varoilla) ne kopioitu 1755-1790, jolta ajalta historiakirjat ovat tuhoutuneet. Rippikirjain kopiointi on kuitenkin hyvin kallista, joten tähän työhön tarvitaan suuret varat. Vuodesta 1942 ei enää ole ollut käytettävissä nahkaa jäljennösten sitomista varten, joten kopioita 175 eri seurakunnasta on vain väliaikaisesti voitu sitoa, ollen näistä 48 kokonaan uusia seurakuntia, muut siis jatkokopiointeja, joukossa tosin eräitä kooltaan mitättömiäkin, vain jonkin arkin käsittäviä jäljennöksiä. Vasta kun nahkaa on saatavissa ja rahanarvo on vakiintunut voidaan tähän työhön ryhtyä, jolloin varat on hankittava pääasiallisesti seurakunnilta ja kunnilta. Samassa yhteydessä voidaan ajatella edellä selostettuihin täydennystöihin sekä ainakin osaan liitteessä II mainittuihin jatkokopiointeihin ryhtymistä, mutta myös yleisinventoinnin paljastukset historia- ja tilikirjoihin nähden täytyisi siihen mennessä olla tiedossa, jotta kaikki työt voitaisiin samanaikaisesti kunkin seurakunnan kohdalta suorittaa.

Kreikkalaiskatoliset seurakunnat (kyseeseen tullee 18 sellaista) ovat tähän saakka jääneet jäljentämistyön ulkopuolelle. Niiden kopiointi on mahdollinen vain valtiolta saatavan avustuksen turvin. Toistaiseksi ei myöskään ole ollut tiedossa sopivia henkilöitä, jotka pystyisivät tulkitsemaan slavoonisin kirjaimin ja aluksi venäjäksi laadittuja luetteloita. - Valitettavasti tuhoutui sodassa Viipurin roomalais-katolisen seurakunnan arkisto, joten tämä ainoa kyseeseen tullut jäi kopioimatta.

Vielä on jäljellä eräitä tehtäviä, tosin asiakirjoista, joita ei tavata kirkonarkistoissa. VA:ssa säilytetään vv. 1732-1757 verifikatiokirjojen yhteydessä kuulutusluetteloja. Nämä olisi saatava kopioimalla mukavammin tutkijain käytettäviksi, ensi sijassa niistä seurakunnista, joista vihittyjen luettelot puuttuvat tai näissä on aukkoja. Vrt. Alf Brenner »Verifikationsböckernas lysningsförteckningar» (Genos 1935, ss. 32-34). VA:ssa säilytetään niinikään tuomiokirjain yhteydessä asetuksessa 1793 oikeudelle jätettäviksi määrätyt kuolleitten luettelot. Ne olisi samoin kopioitava, etenkin milloin kuolleitten luettelot puuttuvat tai niissä on aukkoja. Vrt. V. H. Kivioja, »Kokemuksia kirkonarkistojen käytöstä» (Genos 1938, ss. 100-103).

Tärkeä tehtävä olisi saada Turun tuomiokirkon tilit 1553-1735 (hajallaan eri asiakirjaryhmissä VA:ssa, jopa Ruotsissakin) kopioiduiksi täydellisinä, ne kun, kuten tunnettua, ovat vain ekserpteinä julkaistu sarjassa »Bidrag till Åbo stads historia» I: 1, 11, 12, 14 (Åbo 1884, 1901, 1907), joten siis valitettavasti puuttuu runsaasti mitä tärkeimpiä merkintöjä. Julkaistaessa teosta »Domkyrkans i Viborg räkenskaper 1655-1704» (SSV 1928, ss. 103-275, ja SSJ VIII, Helsinki 1929) ei ollut tunnettua, että VA:n niteissä 267 ja 269 tavataan Viipurin tuomiokirkon tilit 1599, 1600 ja 1602. Paitsi jäljennöksinä käytettäviksi olisi ne lisäksi saatava painosta julkaistuiksi.

Utooppisempana kuin ehkä monet edellä esitetyt työt lausuttakoon lopuksi vielä hartaana toivomuksena, että maamme henkilöhistorian tutkimuksen helpommin käytettäviksi saataisiin jäljennökset tai ainakin jäljennösotteet Ruotsin Länsipohjan ja eräiden muiden rajaseurakuntain historiakirjoista. Vain vaikeasti ja tuntuvin kustannuksin on nykyisin hankittavissa niissä runsaasti tavattavia Suomen tutkimuksen kannalta arvokkaita, mitä tärkeimpiä tietoja. Mutta miten tämäkin työ olisi rahoitettavissa?



Liite I

Seurakunnat, joista joko kokonaan puuttuu kopioitavia historiakirjoja tai jotka osittain puuttuvien historiakirjain vuoksi ovat jääneet keskeneräisiksi (ennen v. 1850).

A. Jäljennettäviä historiakirjoja kokonaan vailla olevat seurakunnat.
* lakkautettu seurakunta

* Anskuu ja Fiskari, syy tuntematon.

* Helsingin hospitaaliseurakunta, syy tuntematon (kenties kaupungin palo 17/11 1808).

Joutsa, s. 1901, v. 1901, k. 1901, pappilan palo 21/7 1912.

* Juankoski, syy tuntematon.

    Huom! Kuopion maaseur:ssa tavataan k. 1805-1806, 1808, 1812, 1814-1815, 1817-1818, 1820. Nykyinen seurakunta, per. 4/10 1861, sai 9/10 1862 oikeuden pitää omia kirkonkirjoja; historiakirjat alkavat: s., v., k. 1863.

Lemi, s. 1896, v. 1918, k. 1853, pappilan palo 25/4 1918.

Lumijoki, s. 1902, v. 1902, k. 1902, pappilan palo 17/1 1902.

Pihtipudas, s. 1881, v. 1882, k. 1881, pappilan palo 1/7 1881.

    Huom! Reisjärvellä tavataan Muurasjärven kylästä s. 1785-1863, k. 1784-1855, 1865.

Pälkjärvi, s. 1851, v. 1851, k. 1851, pappilan palo 2/1 1851.

Ruotujakoiset tarkk'ampujapataljoonat:

* 1, Turun             syy tuntematon (kenties ei laisinkaan pidetty).
* 2, Vaasan             - " -
* 4, Kuopion           - " -
* 8, Uudenmaan      - " -

Salla, s. 1936, v. 1935, k. 1936, sodassa 2/12 1939.

    Huom! Kemijärvellä tavataan Kuolajärven lappalaisista s. 1701-1745, 1747-1787, v. 1711-1743, 1747-1787, k. 1701-1745, 1747-1787.

Savitaipale, s. 1918, v. 1918, k. 1918, pappilan palot 13/2 1905 ja 24/4 1918.

Säräisniemi, s. 1860, v. 1858, k. 1860, pappilan palo 29/3 1859.

* Turun hospitaaliseurakunta, kait kaupungin palo 4/9 1827.


B. Osittain puuttuvien historiakirjain vuoksi keskeneräisiksi jääneet seurakunnat.

Hailuoto, tuhoutuneet s. 1840-1896, pappilan palo, 2/8 1901
v. 1812-1896
Harjavalta, » s., v., k. 1794-1889,     »       »   11/11 1889
Nivala, » k. 1826-1856     »       »   11/6 1938
Rautjärvi, » s. 1776-1856,     »       »   31/7 1856
v. 1790-1856,
k. 1784-1856
Somerniemi, » s. 1813-1871,     »       »   28/8 1898
v. 1822-1857,
k. 1813-1892


Liite II

Keskeneräisiksi (ennen v. 1850) jääneet seurakunnat, milloin historiakirjoja syystä tai toisesta ei ole saatu jäljennettäviksi.

1841 k.   Kirkkonummi 1847 s.   Mouhijärvi
k.   Kuusisto s., v., k.   Orimattila
1842 s.   Laihia v.   Saloinen
1843 s.   Lokalahti s., k.   Tammela
s.   Pirttikylä 1848 s., v., k.   Jaakkima
v.   Vehmaa s., v.   Kangasala
1844 s.   Paimio s.   Sauvo
v., 1848 s.   Luopioinen s.   Tuusula
1845 s.   Kaavi 1849 s., v., k.   Antrea
s.   Kalanti v.   Hämeenkyrö
v.   Karvia s.   Keuru
k.   Kauhava v.   Kokemäki
s.   Messukylä s.   Loppi
s.   Pyhäranta s.   Muolaa
s.   Vanaja s.   Nousiainen
1846 k.   Hämeenlinna s.   Parkano
s.   Luvia s.   Sodankylä
1847 k.   Hyrynsalmi s., v., k.   Tammisaari
s., v., k.   Korpilahti s.   Ylihärmä
v.   Lappi (T.l.) s.   Ylistaro


Huom! Saarijärven vihityt päättyvät 1848 syystä, että näihin luetteloihin on tuntemattomalla tavalla syntynyt aukko 1849-1854.


Genos 19(1948), s. 3-7

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1948 hakemisto | Vuosikertahakemisto