GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Weman-suvun kanta-isä

K. Arvi Ilmoniemi

Raustnickin herran Gustaf Wehemann'in pojanpoika Gustaf Adolf Weman (p:o Margareta von Burghausen), joka n. v. 1660 tuli Liivinmaalta Suomeen sekä näiden poika, Liperin Lamminniemellä n. v. 1670 syntynyt Karl Gustaf Weman, »herre till Lamminniemi, Leskelänvara, Mäkränniemi och Kaponimi», nämä herrat ja rouvat viettävät kylläkin kunniakasta olemassaoloaan komean sukumonografian lehdillä [1]. Mutta turhan työn ottaa se tehdäkseen, joka lähtee heidän olemassaoloaan perustelemaan asiakirjaottein ja tosiasiallisuuden vaatimuksia silmällä pitäen. Mainitut henkilöt eivät ole koskaan eläneet Suomessa.

Varmalla pohjalla liikutaan vasta lähtien liperiläisestä kihlakunnankirjurista Gustaf Adolf Wemanista (n. 1715-1766), jonka puoliso oli Anna Margareta Freese (n. 1723-1795). Näiden poika, huomattava suomalaisen runokielen viljelijä ja tunnettu kuninkaallisten »ilopuheitten» pitäjä Karl Gustaf Weman syntyi Liperissä v. 1740 ja kuoli Kemiön kirkkoherrana v. 1803. Jully Ramsay, mainitun julkaisun ankara arvostelija, esittää puolestaan asiakirjaotteita [2]. Mecklenburgilaisen aatelismiehen Ludvig Joakim Wedeman'in leski Margareta von Lathausen oli »jonkun laupiaan tuulen tuomana» saapunut Suomeen, Vehmaan pitäjään mukanaan poikansa Karl Gustaf Wedeman (alaik. vielä 1670). Tällä oli sittemmin puolisona Storbyn Jägerhornien sukulainen Maria Anckarsköld. Wemanien »vaakunan» sotatorvi (»stridslur»), jota puhalsi suvun kanta-isä (»der wehende Mann») on muka saatu juuri Jägerhornien vaakunasta. Wedemanit ja Wemanit ovat samaa sukua.

Ramsay nimittää sukujohtoaan hypoteettiseksi, mutta tuntuu silti vahvasti luottavan sen oikeuteen siitäkin huolimatta, ettei hän voi esittää ainoatakaan todistusta herrojen Wedeman (Wedman) ja liperiläisen kihlakunnankirjuri Wemanin sukulaisuudesta.

Vaatimaton Jac. Ahrenberg sanoo vuorostaan: »ty med rätta eller orätt hade jag enligt Carl Wilhelm Ahrenbergs uppgifter kommit till den åsikten, att släkten Weman var en enkel hederlig svensk-finsk släkt från Savolaks-Karelen, bördig från Wehmais i Jockas socken; att namnet - ursprungligen ett vanligt sonnamn - bildats efter hembygdsnamnet, sålunda, att is utbytts mot n, samt att bokstaven h senare bortfallit» [3].

Ahrenbergin, vaikkakin varovasti lausuma, viittaus Juvaan suvun kotipaikkana ansaitsee huomiota. Siellä, Teivaalan kylässä tavataan näet heti isonvihan jälkeen asuvana kersantti, sittemmin vääpeli Sven Weman, joka Ruotsin sota-arkistossa olevan yleiskatsastusluettelon mukaan oli syntynyt n. v. 1681 Savossa, joutui palvelukseen n. v. 1708 ja toimi v. 1721 Savon ja Savonlinnanläänin jalkaväkirykmentin, Pieksämäen komppanian kersanttina, saaden siirron 13/7 1721 Juvan komppaniaan. Hänen poikansa Magnus mainitaan jo 1738 naineena miehenä.

Toiselta puolen huomattakoon, että kylännimi Vehmaa (Vehmas, ruots. Vehmais) on ollut pohjana esim. pieksämäkeläisen sotilaan Tuomas Wemanin (naineena jo 1734) nimelle, samaten Maavehmas Kärkölässä 20/9 1752 40 v. vanhana kuolleen maalari Anders Wehmanin nimelle, kun taas Pielavedellä v. 1783 lukkarina toimineen Johan Vemanin nimi näyttää olevan vapaa muodostelma Venäläisestä.

Olen puolestani ottanut erikoisemman tutkimuksen lähtökohdaksi mainitun Sven Wemanin. Juvalainen hän ei lopuksikaan ole, eikä hänen sukunimensä perustu mihinkään suomalaiseen kylännimeen. Juvalta jäljet johtavat lähinnä Mikkeliin [4].

Tunnettu ikävä tosiasia, Suur-Savon tuomiokirjojen puuttuminen suurelta osalta 1600- ja 1700-lukua, olkoon osaksi selityksenä sille seikalle, että sukujohto esim. linjalla Mikkeli-Liperi jää vaille runsaampaa asiakirjallista perustelua. Pienemmistä herroista puheen ollen täytyykin usein tyytyä niukempaan todisteluaineistoon. Tämä riittänee silti tällä kertaa johtamaan tutkimuksen oikealle tolalle ja syrjään alussa mainituista, liiaksi romantisia mielihaluja tyydyttävistä selvityksistä.

Mikkelin vanhimmassa kastekirjassa tavataan v. 1688 kumminnimi Magnus Hweman. Tämän jälkeen huomattakoon Mikkelin pitäjän autioluettelo v. 1694, jonka mukaan M. Veman (myöhemmin Weeman) on Hyyrylässä olevasta autiotilasta maksava veroa v:sta 1697 lähtien. Tällä välin ovat olleet suuret nälkävuodet, ja mainittu tila on taas 1699 autiona. Kysymys Wemanin arvosta ja ammatista jää tämän jälkeenkin avoimeksi, kunnes se selviää rippikirjasta 1707-1716: entinen ylioppilas (»gl. student»). Vaimo on jo tätä ennen (1707) mennyt manan majoille, mutta lapsia asuu kotona vv. 1707-16 välillä: lukutaitoinen poika Sven vaimoineen sekä tyttäret Liskin ja Anna (sittemmin naitu Ristiinaan). Itse isä Weman on merkitty ripillä käyneeksi vielä 1710.

Mainittu Sven vihittiin Mikkelissä 8/4 1708 Anna Jaakontyttäreen, jolla merkillinen sukunimi Kolti (?). Annan puoliso oli v:sta 16/1 1710 ristiinalainen Jaakko Juhananpoika Lång. Ristiinassa kuolikin Anna Maununtytär Weman 13/2 1732 50 v. vanhana.

Mainitun Magnus W:n vanhin poika Magnus kuoli korpraalin arvoisena Mikkelissä 28/4 1737 60 v. vanhana. Puolisona mainitaan rippik. 1726-1735 Maria Cupraea. Samassa kirjassa esiintyy myös poika Gustaf.

Tässähän on jo pohjaa päätelmille. Varmemmaksi vakuudeksi sanotaan Maria Cupraean matkustaneen leskenä »Karjalaan». Että hän meni juuri Liperiin, näkyy sikäläisestä kirkonkirjasta, johon on merkitty se tosiasia, että 26 p. lokak. 1740, kun kastettiin Gustaf Adolf Wemanin ja Anna Margareta Freesen poika Karl Gustaf, oli kummina Maria Cupraea.

Epäilemättä n. v. 1715 syntynyt Gustaf Adolf Weman oli mikkeliläisen korpraali Magnus W:n poika ja siten samannimisen ent. ylioppilaan pojanpoika.

Kaikki alussa mainitut sukujohtoehdotukset ovat esittäneet suvun nimen alunperin pitempänä, kuin miksi se muka sitten loppujen lopuksi vakiintui. Alussa mainitun teoksen kirjoittaja, nuorena kuollut Gösta G:son Weman esittää rinnastuksen Wehemann > Wehmann > Weman; Jully Ramsay: Wedeman > Wedman > Weman ja Jac. Ahrenberg: Wehmais > Wehman > Weman .

Näihin kvasinimitieteellisiin selitysyrityksiin, varsinkin ensimmäiseen ja kolmanteen voi kätkeytyä hämäränä säilynyt tietoisuus siitä tosiasiasta, että sukunimi Weman on alunperin ollut pitempi. Tosiasiat ovat ainakin tämän kirjoittajan suorastaan johtaneet seuraavaan rinnastukseen:

Hwenman > Hweman > Weman.

Ensimmäinen nimimuoto on tässä tietenkin tärkein, viitaten se omistajansa kotipaikastakin puheen ollen jokseenkin varmalle taholle. Asiakirjoista ilmenee, että Magnus Weman toimi 1680-luvulla Mikkelissä veronkantokirjurina, esiintyen silloin Hwenman-nimisenä (Vrt. esim. Mikkelin manttaaliluetteloa v. 1682 sekä Viipurin kämnerinoik. pöytäk. 1684, s. 86 ja 1687, s. 249). Samannimisenä, mutta arvoltaan »H:r Öfwerste Baranofs amptman från Safwolax» hän esiintyy jo Suistamon käräjillä 6-8/3 1679, mainiten tällöin Suistamon kylässä v. 1675 murhatun appiukkonsa Rötgert Boismanin. Tämän edellisestä aviosta olivat lapset: tytär (Hwenmanin puoliso) ja poika Erik B. Elossa oleva leski Brita Eerikintytär oli myös saapunut oikeuteen v. 1679.

Laguksen julkaisema ylioppilasmatrikkeli ei tunne Magnus Hwenman-nimistä opiskelijaa, mutta akatemian konsistorion pöytäkirja 24-26/1 1671 hänet mainitsee sattumalta ja muuten varsin viattoman jutun yhteydessä. Joukko ylioppilaita oli esittänyt »Comoedian» »och dhet inscio et inconsulto Rectore Magnifico, och alt sådant icke exercitii causa, utan in spem lucri». Hwenman oli näytellyt talonpojan osaa. Jo 16/4 1670 hän esiintyy konsistorioistunnossa todistajana. (nimi painettuun pöytäkirjaan väärin merkitty Swenmaniksi, niinkuin nimiluettelostakin ilmenee).

Ei käy enää päättäminen, oliko hän se Magnus Brynolphi, Smol., joka Turun akatemian kirjoihin merkittiin 1/10 1664: »Gryphisvaldiae depositus» tai se Magnus Andreae, joka samana vuonna alkoi Turussa opiskelunsa. Kuitenkin jo sukunimi Hwenman viittaa lähinnä ruotsalaiseen kotipaikkaan, esim. Hvena (Vena)nimiseen pitäjään Kalmarin läänissä. Vieraaseen syntyperään viittaa myös tavallaan hänen joutumisensa voudiksi Baranoffin palvelukseen, samoinkuin avioliitto Rötgert Boismanin tyttären kanssa.

Täten hän pääsi itäsuomalaisten, vierasperäisten Boisman- ja Freese-sukujen [5] vaikutusvaltaisiin piireihin. Suhteet näihin sukuihin selittävät vuorostaan pojanpojan Gustaf Adolf Wemanin virkauran ja vaiheet: ainakin v. 1737 Lappeenrannassa läänin rahastonhoitaja Karl Johan Printzin (jonka puoliso oli Boisman) kirjurina sekä v:sta 1740 Liperissä kirjanpitäjänä ja kihlakunnan kirjurina, samoinkuin mainitun P:n sisaren Vendela Kristinan ja Lorents Freesen vävynä sekä Lamminniemen omistajana.


Viitteet

[1]   Gösta G:son Weman, Om släkten Weman och dem som härstamma från denna 1590-1912. Uppsala 1912.

[2]   Kts. Personhistorisk Tidskrift 1913, ss. 126-129 ja Finsk Tidskrift 1914 II, ss. 362-367.

[3]   Finsk Tidskrift 1914 II, ss. 208-214.

[4]   Täällä ennen isonvihan aikaa eläneitä Wemaneja mainitsee jo Atle Wilskman, Historiallinen Aikakauskirja 1914, ss. 210-11

[5]   Näiden keskenään solmitusta avioliitoista vrt. Sukukirja (Boisman), taulut 1, 11 ja 12. Bergholm ei mainitse Rotgert B. kuolinvuotta eikä hänen yllä mainittuja lapsia.


Genos 2(1931), s. 1-5

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1931 hakemisto | Vuosikertahakemisto