GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Eräitä sukujohto-oikaisuja ja -täydennyksiä

Vilho Selinheimo

I

Adlerström-Ehrenskiöld.

Kuvaillessaan »Svenska Adelns Ättartaflor» teoksessaan jo sammuneita Adlerström ja Ehrenskiöld sukuja Anrep kertoo, että Adlerström suvun perustajan, laamannin ja varamaaherran Johan Curnoviuksen (aatel. v. 1688 nimellä Adlerström, kuoll. v. 1721, johon myös suku jo sammui) vanhemmat olivat Gööteporin pormestari ja tullinhoitaja Gustaf Heikinpoika sekä tämän vaimo Elisabet. Viimeksi mainittua hän nimittää Niilontyttäreksi ja on hänestä vielä tietävinään, että hänen isänsä oli muka sama Niilo Erkinpoika, tallimestari Suomessa, joka myös oli Ruotsin aatelissukujen n:o 783 ja n:o 877 perustajain Pohjanmaan maaherran Johan Ehrenskiöldin (aatel. v. 1666, kuoll. v. 1706) sekä Etelä-Suomen laamannikunnan laamannin Erik Ehrenskiöldin (aatel. v. 1675, kuoll. v. 1684) isä. Erik Ehrenskiöldin poikia taas oli kuuluisa merisankari, amiraali y.m. vapaaherra Niilo Ehrenskiöld.

Tiedonanto on - sillä muutoksella vain, että Johan Adlerströmin isästä, niinkuin tuleekin (ks. m.m. Porin Raast. oik. ptk. 17/5 1688), on tehty, ei enää Ruotsin Gööteporin vaan Suomen Porin kaupungin tullinhoitaja, sitt. pormestari - kulkeutunut Gustaf Elgenstiernan paraillaan julkaisemaan »Svenska Adelns Ättartaflor»ien uuteen laitokseen.

Tässä kuitenkin on korjattavia kohtia.

Mitä ensin Johan Curnovius-Adlerströmin sukuun tulee, katsoisimme miltei todistetuksi, että hänen isänsä isä (RO 22/4 1650) Porin pormestari Henrik Tuomaanpoika oli kotoisin Kokemäensaaren (ruots. Inderö) kylästä Porin maaseurakuntaa ja nähtävästi samaa juurta kuin m.m. Indrenius suku (jonka yksi jäsen, Suomen kenraalikuvernöörinapulainen ja yliopiston sijaiskansleri, jalkaväen kenraali y.m. Bernhard Indrenius v. 1854 koroitettiin aateliseen ja v. 1871 vapaaherralliseen säätyyn). Siirryttyään porvariksi Poriin Heikki Tuomaanpoika (Kokemäensaaren Tuomas Laurinpojanko vaiko Tuomas Olavinpojan poika?) osti sikäläisen Kurnelan talon ja siitä sitten hänen pojanpoikansa vaivatta muodostivat sukunimen Curnovius (pormestari Gustaf Heikinpoika itse ei sitä vielä käyttänyt, joskin se parisenkymmentä vuotta hänen v. 1671 tapahtuneen kuolemansa jälkeen on naapuripitäjien kihlakunnanoikeuksien pöytäkirjoissa, esim. Ulvilan 20/9 1687 ja Euran 17/9 1693, toisinaan hänellekin omistettu).

Pormestari Gustaf Heikinpojan vaimon nimeksi sekä Anrep että Elgenstierna, kuten sanottu, ilmoittaa Elisabet Niilontytär sekä hänen isänsä nimeksi Niilo Erkinpoika, »stallmästare i Finland».

Näin ei kuitenkaan ole ollut laita. Pormestarittaren nimi näet oli Elisabet Juhanantytär. Niin hänet mainitaan alinomaa, poikkeuksetta, sekä Porin historia- ja tuomiokirjoissa että manttaaliluetteloissa kuin muissakin lähteissä kautta, mielisipä sanoa, puolen Suomea. Pormestari Gustaf Heikinpoika näet oli aikalaiseksensa upporikas mies, jolla oli yltympäri maakunnan saatavia. Oliko hän sitten itse ollut liiaksi leväperäinen vai liiaksi hyvänahkainen niitä uloshakeaksensa, emme ota päättääksemme. Tosiasia vain on, että hänen kuolemansa jälkeen hänen - kaikesta päättäen rahan arvon kylläkin tunteneen - leskensä asiaksi monien vuosien ajaksi jäi periä tämän toisinaan parinkin kymmenen vuoden vanhoja saatavia. Ja, niinkuin sanottu, joka puolella maata häntä sekä silloin että kuolemansakin jälkeen - hän muuten (RO. ptk. 31/3 1688) hukkui kotimatkalla Tukholmasta ja haud. Porissa 26/7 1685 - aina kutsutaan Elisabet Juhanantyttäreksi. Hän siis ei ole saattanut olla samasta isästä kuin Ehrenskiöldin veljekset.

Mutta: hänen äidiksensä - sekä pormestari Gustaf Heikinpojan anopiksi - mainitaan monessakin kohdassa (esim. Porin RO. ptk. 29/10 ja 1/12 1659, siis pormestari Gustaf Heikinpojan itsensä vielä eläessä!) »ehrligh och gudfruchtiga hustru Vendela Ersdotter, fordom stallmästaren sahlig Nils Olufssons efterlefverska» ja totta myös on että Elisabet Juhanantyttären »veljiksi» sanotaan sekä (Ulvilan KO. 4/5 1675) jalosukuinen valtionkomisarius Johan Ehrenskiöld että (U. KO. 6/9 1681) käskynhaltija (»ståthållare») jalosukuinen Erik Ehrenskiöld [1].

Vendela Erkintytär - jonka nimi tiettävästi tässä ensi kerta esitetään sukututkimuskirjallisuudessa - niinmuodoin oli sekä Ehrenskiöld sukujen kantaäiti että Adlerström suvun perustajan äidin, Elisabet Juhanantyttären, äiti. Ja Ehrenskiöld sukujen kantaisäksi samalla osoittautuu, ei mikään Niilo Erkinpoika vaan Niilo Olavinpoika, josta jo tässä samalla sanottakoon, että hän aikanaan oli Porin kuninkaankartanon tallimestari, »Ehrligh och Manhaftigh». Koska siis Johan Curnovius-Adlerströmin äiti vastaansanomattomasti oli Elisabet Juhanantytär ja taas Ehrenskiöld-veljekset yhtä riidattomasti olivat Niilonpoikia, mutta heitä kuitenkin sanotaan sisaruksiksi, näemme että Ehrenskiöldit olivatkin vain Elisabet Juhanantyttären velipuolia, t.s. että näitten yhteinen äiti Vendela Erkintytär, ennenkuin hän meni naimisiin tallimestari Niilo Olavinpojan kanssa, oli ollut naimisissa erään Johan-nimisen kanssa, josta aviosta Elisabet Juhanantytär oli syntynyt. Että Vendela Erkintyttären avioitten järjestys oli tämä, näkyy siitä, että sittenkuin Niilo Olavinpoika v. 1643 oli saanut eron Porin kuninkaankartanon (Porin RO. ptk. 18/9 1638 ja 15/8 1642) tallimestarintoimesta Vendela hänen kanssaan asui Porissa (mantt. luettelot sekä RO. 7/3 ja 7/12 1646), jonka Kirkkoneliössä he omistivat talon, mutta että Vendelaa myöhemmin (RO:n ptk:ssa ensi kerran 13/7 1653, sittemmin 15/3 ja 27/11 1654 y.m.) mainitaan tämän leskeksi. - Niilo Olavinpojan kuolinaikaa ei voida ainakaan toistaiseksi tarkalleen määrätä: v. 1647 mantt. luettelossa pariskunta vielä mainitaan, vv. 1648 ja 1653 luettelot ovat hävinneet ja vv. 1649-1652 luetteloissa heitä ei näy (mikä viittaa siihen, että leskeksi joutunut Vendela Erkintytär olisi tällöin asettunut muuanne asumaan) [2]. Tuntuu siis kuin olisi Niilo Olavinpoika kuollut joko v. 1647 tai 1648; Vendela Erkintytär - jolla oli maatila Ulvilassa; U. KO. 18/6 1655 - palasi piankin takaisin Poriin, jossa hänen päivänsä päättyivät vasta toukok. 24 p. 1670, minkä jälkeen pormestarin leski Elisabet Juhanantytär ynnä hänen kanssaperillisensä (RO. ptk. 18 ja 21/3 1674) 130 kuparitalarin hinnasta myivät hänen talonsa jalosukuiselle rouva Katarina Falckenkloulle.

Huomautettuamme vielä siitä, että Niilo Olavinpoika esiintyy Porissa jo 1630-luv. alusta ja miten siten kummatkin Ehrenskiöld suvut ovat katsottavat Porista lähteneiksi, päätämme selostuksemme kertomalla miten Ulvilan käräjillä esilletuli 1/6 1643 »Ehrligh och Manhaftigh Nilss Olsson (hvilcken här till Stalmästare wedh H. K. Maj:ts Stall wedh Biörnborgh warit hafwer:) och gaf tillkänna "kuinka Hänen Kunink. Majesteettinsä kaikkein armollisimmin oli suvainnut" honom ifrån samma stalmästare tienst och Embete amovera och ehn annan uthi stelledh förordna»; siis ja koska hän hyvin tiesi miten kärkkäät ihmiset »gemenligen» tämänkaltaisissa tapauksissa ovat mustaamaan eronneen hyvää nimeä ja mainetta ja koska pelättävissä ("befruchtar") oli että nytkin saattaisi niin käydä, niin pyysi hän nyt lautakuntaa sekä yhteistä kansaa suoraan lausumaan oliko hän muodossa taikka toisessa »någon otilbörlighet begådt, dertil dee alla aldeles nekade och sade honom uthi sama sitt ämbete så och elliest emot dem sigh hafwa stelt, som een ährligh och richtigh man ägnar och bör, och at dee honom uthi ingen måtto hafwa till beskylla utan fast mehr till at prijsa och beröma», - josta hänelle myös todistukseksi pöytäkirjan ote luvattiin.


II.

Björnberg.

Björnberg suku polveutuu lähinnä Ahlaisten Heikkilän talosta lähteneestä Olavi Heikinpojasta, joka asetuttuaan noin v. 1690 porvariksi Poriin, siellä sai Koukoi l. Kouko (vanhimpia porilaisia sukunimiä!) nimen, minkä hän myöhemmin kaupungin ruots. nimen mukaan vaihtoi Biörn-nimeen, kunnes hänen poikansa, tullikirjuri, antoi sille muodon Björnberg.

Olavi Heikinpojan vaimosta Maria Simunantyttärestä (kast. 19/2 1671, k. 6/7 1738) »Släktbok» tietää vain, että hänen isänsä oli porvari Simon Tuomaanpoika. Heidät vihittiin Porissa 17/5 1692.

Simon Tuomaanpoika-nimisiä Porin porvareita oli samanaikaisesti kokonaista neljä kappaletta. Tässä on kysymyksessä porv. Simon Tuomaanpoika Koukoi, - josta siis nimi myös on tullut Olavi Heikinpojalle - »födder i Biörneborgh», kuoll. siellä 23/4 1719. Hän oli kolmasti naimisissa [3]. Maria oli hänen ensimmäisestä vaimostaan (vih. 3/7 1668) Rakel Martintyttärestä (RO. 27/8 1694; haud. 16/11 1704). - Simon Tuomaanpoika ja Olavi Heikinpoika olivat myös laivanosakkaita »halfskieppare».


III.

Colliander.

Sukukirja mainitsee (t. 34), että Porin tullikirjuri Johan Colliander 29/4 1740 siellä meni naimisiin »porvarintyttären Maria Matintytär Sastmanin, synt. 25/3 1716, kuoll. Porissa 16/5 1797» kanssa ja asettaa Johan C:n lapset tämän lapsiksi.

Tässä on kuitenkin kahdesta eri henkilöstä tehty yksi.

J. C. näet meni kylläkin 29/4 1740 naimisiin porvarintyttären Maria Sastmanin kanssa, mutta tämä oli synt. 15/2 1717 ja hänen vanhempansa olivat porvari Johan Heikinpoika Sastman (alk. Soini, kuoll. 15/9 1740, 59 vv.) sekä tämän vaimo (vih. 1/5 1715) Elisabet Aapramintytär (s. 1/8 1685, kuoll. 10/12 1765), jonka vanhemmat taas olivat (Porin RO. ptk. 22/9 1685 ja 1/3 1686, verr. 17/3 1725) ylioppilas Aaprami Aapraminp. Costenius, Kiskon kirkkoherran poika, sekä raatimiehentytär Porista Beata Matintytär Skaffar, sitt. Korsman, (k. 27/11 1731 Porissa 92 v. 3 kk. 4 pv. vanhaksi ilmoitettuna), mutta tämä kuoli, lapsetonna, jo viitisen kuukautta häittensä jälkeen ja haudattiin yhdessä isänsä kanssa 19/9 1740 (kuolinpv. ei näy). Colliander teki perintösopimukset, 13/12 1740 anoppinsa Elisabet Aapramintyttären sekä 22/4 1741 alaikäisen lankonsa Kustaan holhoojain (RO. 29/4 1741) kanssa. - Sittemmin meni C. kylläkin uusiin naimisiin erään Maria Matintyttären kanssa, joka kuoli 16/5 1797 »80 v. 1 kk. 21 pv. vanhana», mutta tämä ei missään tapauksessa ollut Sastaneita; pariskuntaa ei myöskään ole Porissa vihitty eikä Maria Matintytär (jolla nimellä häntä aina mainitaan, ilman sukunimeä) myöskään tavata ilmoitettuun aikaan Porissa syntyneitten joukossa. Hän on J. C:n jälkeläisten kantaäiti.

Samalla voidaan tauluun 35 lisätä, että pariskunnan poika Anders Colliander nuor. 30/5 1771 sai määräyksen syökärin (»besökare») toimeen Porin tullikamarissa sekä, että hänen vaimonsa Anna Arctellin vanhemmat olivat Porin porvari Antti Antinpoika Arctelius (alk. Nissilä, lop. Arxell) sekä tämän vaimo Maria Antintytär Skaffar.

Saman pariskunnan Johan nimisestä pojasta, ylioppilas ja lopulta varamaanmittari, k. v. 1802, sopii lisätä että Porin RO. 6/4 1778 velvoitti hänet menemään naimisiin talollisentyttären Uudenkirkon pitäjästä Maria Jaakontyttären kanssa, joka aviolupauksin maattuna oli hänelle synnyttänyt tyttären Johannan ja johon C. myös 13/3 1778 oli kirjallisesti sitoutunut, kunhan taloudelliset olonsa paranisivat, vaikka lupaus, Sukukirjasta päättäen, ei toteutunut.

Jo mainitun tullikirjurin Johan Collianderin äidistä Liisa Simunantyttärestä lisättäköön Sukukirjaan, että hän oli synt. Porissa (kast. 16/7) 1673 ja, että hänen vanhempansa olivat Porin porv. Simon Tuomaanpoika Koukoi (»födder i Biörneborgh», k. siellä 23/4 1719) ja tämän ens. v. (vih. 3/7 1668) Rakel Martintytär (RO. 27/8 1694; haud. 16/11 1704). Sukukirjan ilmoitus, että tullikirjuri C:n isä Anders Juhananp. Colliander vanhempi lopulta olisi ollut porvarina Porissa, on perätön, mutta sen sijaan oli hän, paitsi syökäri, myös »gardis karl», mikä lähimmin vastannee myöhemmän ajan poliisiputkan vahtimestaria. Hänen leskeänsä näet 16/3 1748 kutsutaan »afl. gardiskarlen och besökaren Anders Colljanders änckja ähreborna och gudfruchtiga» E. S. C. - Perinnöstä sukeutui hänen ja hänen »endaste arfvinge», Johan poikansa, välillä kova riita. Juttua ajoi kaupungin viskaali Johan Achander virkansa puolesta ja siksi ankara oli Liisa Simunantyttärelle RO:n asiassa langettama päätös, että se oli alistettava hovioikeuden tarkastettavaksi. Hovioikeuden asiassa 21/11 1747 antama päätös tiedotettiin asianomaisille RO:ssa 29/2 1748. RO. oli sovelluttanut tapahtuneeseen R. K:n 40 luv. 1 §; Hovioikeus lievensi tuomion sovelluttaen R. K. 40 luv. 5 §, joten Liisa pääsi »för oväsende» 36 hop. talarin sakolla, johon lisättiin 20 hop. talarin sakko »för Rättens sidovördnad». Mutta samalla HO. myös »til förekommande af några skadeliga påfölgder» ja koska myös Johan C. ja Maria Matintytär olivat selittäyneet halullisiksi muuttamaan Liisa Simunantyttärestä erilleen, "katsoi tarpeelliseksi käskeä RO." »sådant til värckställighet befodra». Näin myös tapahtui. Saatettuna näintavoin mielestään »til största skam och nesa på min ålderdom under Lagsens stränghet, thet mig nog trycker» ja päivittelemällä miten hän vanhoina päivinään »esomoftast måstat kiännas vid många tiltagande hårdheter» sekä tämän oman poikansa että hänen vaimonsa puolelta, hän 11/12 1747 julisti poikansa perinnöttömäksi, luovutti omaisuutensa porv. Matts Lönnrot(h)in sekä tämän vaimon Maria Korsmanin - »på hvilkas kärlighet och goda hiertelag emot mig, jag redan haft så säkra och tillförliteliga prof» - vapaasti käytettäväksi, ruveten heidän eläkeläisekseen. Tämä auttoi. Jo 19/11 1750 ilmoittivat asialliset, että he jälleen olivat sopineet välinsä ja että välipuhe Lönnrothein kanssa oli pantu raukeamaan.

Että Sukukirjassa taul. 37 kohdalla käsitelty Pohjan kappalainen Henrik C. vain värttinäpuolelta kuuluu Colliander sukuun, olemme toisessa yhteydessä osoittaneet (kts. »Turun porvariston sukunimiä 1700-luvulla I», Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 1923, siv. 83 ja 117). Tähän kuitenkin lisätkäämme - koska Sukukirja Thauvonius suvunkaan kohdalla häntä ei tunne - että hänen vaimonsa Elisabet Th. oli Karjalohjan kirkkoherran Johan Thauvoniuksen sekä t. v. Elisabet Agricolan tytär.

Colliandereita, joita Sukukirja ei mainitse, oli Turussa 1700-luv. alkupuolella ainakin kaksi. Toinen oli korpraali Antti Antinp. Colliander, josta puhutaan Turun KO:n ptk. 4/5 1705, toinen oli porvari Johan C., jolla oli Maria Tuomaantytär niminen vaimo, joille 17/10 1730 Turun suomal. seurakunnassa synt. poika Henrik.


Viitteet

[1]   Koska W.G. Lagus ei tunne asianlaitaa, mutta kylläkin puhuu (»Undersökningar om Finska Adelns gods och ätter», siv. 115) erään muka Erik Eneskiöldin perikunnasta tuon tilan omistajana 1700-luv. alussa, mainittakoon, että Johan Ehrenskiöld 19/1 1675 sai kolmannen lainhuudon Suoliston säterikartanoon Porin emäseurakunnassa Ulvilassa, minkä hän oli 1,500 hopeariksin hinnasta ostanut, mutta että tila jo 6/9 1681 kuului »ståthållare» Erik Ehrenskiöldille sekä että hänen perillisistänsä (U. KO. 4/5 1700) luutnantti Johan E. 18/3 1700 oli veljellensä amiraliteettiluutnantti Karl Ehrenskiöldille myynyt hänelle perinnönjaossa 12/11 1694 joutuneet osuudet Suoliston sekä Liedon Moision sätereissä 1659 kuparitalarin 24 äyrin 8/9 riunan hinnasta, mistä Suoliston osalle lankesi 729 tal. 10 äyr. 2/3 r. sekä Moision osalle 939 tal. 14 ä. 2/9 r.

[2]   Porin RO:n ptk:ssa 1/12 1659 häntä kahdestikin sanotaan myös »tallimestarin äidiksi». Nimitystä saanee tulkita niin, että Porin kartanon silloinen tallimestari niinikään oli hänen poikiaan.

[3]   Hän meni 10/2 1705 toiseen avioon Elsa Erkintyttären (RO. 5/2 1706; k. 13/1 1708) ja 10/6 1708 kolmanteen Margareta Sigfridintyttären (k. 4/4 1718) kanssa joka v.m. tietääksemme sitä ennen (vih. 7/9 1700) oli ollut naimisissa Porin porvarin Heikki Tuomaanpojan (Indrenius; haud. 26/6 1707) kanssa, tämän toisessa aviossa. - Maria Koukoin l. Biörnin monista sisaruksista Elisabet joutui naimisiin Porin syökärin (»tullbesökare») Johan Antinpoika Collianderin kanssa (kts. seur. kirj.). - Rakel Martintyttären sisarenpojaksi sanotaan RO. 27/8 1694 porv. Jaakko Klemetinpoika, jonka lapset (tullikirjuri Anders B. y.m.) samoinkuin hänen kauppiaaksi Kokkolaan siirtynyt Anders veljensäkin (RO. 10/5 1702 ja 24/4 1711) taas ottivat nimen Björnström.


Genos 2(1931), s. 122-128

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1931 hakemisto | Vuosikertahakemisto