GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Lapsen syntymäpaikan merkintä

J. E. Kallas

Meillä ihmisillä tulee olla tätä elämää varten eräänlaisia tunnuksia, joiden avulla meidät voidaan eroittaa toisista ja löytää henkilörekistereistä. Sellaisina tunnuksina ovat nimi, syntymäaika ja -paikka. Mikään näistä ei yksinään riitä ihmisen tunnukseksi, mutta yhdessä ne muodostavat sellaisen »kolminaisuuden», jonka avulla ihmisen henkilöllisyys voidaan melko varmasti todeta, kunhan ne vain alunperin ovat asiallisesti määrätyt ja sellaisina säilyvät halki elämän. Nimen ja syntymäajan määrääminen on itsestään selvä asia. Mutta viime aikoina on meillä Suomessa omaksuttu syntymäpaikan merkinnässä sellainen kanta, joka johtaa epäselvyyksiin ja erehdyksiin.

Jo vanhastaan on ollut yleinen sääntö ja tapa, että lapsen syntymäpaikaksi on merkitty se seurakunta, jossa äiti on kirjoilla. Mutta kun varsinkin kaupunkeihin on perustettu yleisiä synnytyslaitoksia, ovat ympärilläolevien maaseutujen äiditkin yhä yleisemmin alkaneet turvautua näihin laitoksiin, ja lukuisat maaseutujenkin lapset syntyvät yleisissä synnytyslaitoksissa. Ja nyt on tullut eteen kysymys, mikä merkitään lapsen syntymäpaikaksi. Asiasta on ollut paljon eri mieltä. On niitä, jotka sanovat, että lapsen syntymäpaikka on määrättävä maantieteellisesti, siis syntymäpaikaksi se kaupunki, jonka synnytyslaitoksessa lapsi on ensinnä nähnyt päivänvalon. Toiset taasen ovat tahtoneet säilyttää vanhan tavan.

Tämä pitkäaikainen kiistakysymys ratkaistiin lopulta eräänlaisella »valtalailla», joka kerta kaikkiaan määrää, että lapsen syntymäpaikaksi on kirkon pääkirjaan merkittävä se paikkakunta, jonka alueella syntyminen todellisuudessa tapahtui. Tuota määräystä on luonnollisesti täytynyt käytännössä noudattaa, mutta se ei ole silti voinut vaientaa niitä mielipide-eroavaisuuksia, joita asian johdosta yhä on. Kysymys on varsinkin tulevaisuudessa tapahtuvan sukututkimuksen kannalta hyvin tärkeä ja huomionarvoinen asia.

Nykyisin käytännössä oleva järjestelmä antaa ulkopuolella kotipitäjäänsä syntyneelle lapselle sellaisen tunnuksen, joka ehdottomasti johtaa tutkijat harhaan ja umpikujaan, kun esim. 100 vuoden perästä tuon tunnuksen avulla aletaan kysymyksessä olevaa henkilöä etsiä ja hänen sukuaan tutkia. Vain pieni esim. siitä: Laitilalainen äiti synnyttää Turun synnytyslaitoksella lapsen. Aivan yleisesti tuollaiset lapset kastetaan vasta sitten, kun lapsi on tuotu kotiin. Ja nyt täytyy lapsen syntymäpaikaksi pääkirjaan merkitä Turku. Siis toisin sanoen, lapsi saa sellaisen tunnuksen, että hän on - turkulainen. Sillä tunnuksella hän sitten elää elämänsä ja sillä tunnuksella hän kuolemansa jälkeen siirtyy aikakirjoihinkin. Mutta jos sen avulla joskus tulevaisuudessa aletaan kysymyksessä olevaa henkilöä Turun kirjoista etsiä, ei häntä voida löytää, ei edes Turun seurakuntien ulkoseurakuntalaisten luetteloistakaan, koska lapsella niinä muutamina päivinä, jotka hän Turussa eli, ei vielä nimeä ollutkaan, vaan sai sen vasta Laitilassa tapahtuneessa kastetilaisuudessa. Tästä huomataan, kuinka paljon sekaannusta ja turhaa vaivaa tällainen järjestelmä tulee aiheuttamaan.

Tämän käytännön puoltajilta ei koskaan kuule muuta perustelua siihen kuin että täytyy tässäkin asiassa olla totuudellinen ja merkitä todellinen syntymäpaikka. Mutta johdonmukaisesti ei tätä sittenkään aina voida seurata. Ei ole niinkään harvinaista, että lapsi syntyy matkalla, joko autossa tai junassa. Onko sanottu, että esim. yön aikana matkatessa ja tuollaisen tapauksen sattuessa, ollaan aina selvillä siitä, minkä pitäjän kohdalla syntyminen tapahtui? Ja eikö tuntuisi suorastaan luonnottomalta, että lapsen syntymäpaikka sellaisissakin tapauksissa määrättäisiin maantieteellisesti ja että lapsi koko elämänsä ajaksi saisi sellaisen syntymäpaikkatunnuksen, joka kesti vain muutamat alkuminuutit hänen elämästään? Ja kun lentoliikenne yhä kehittyy, voi syntymistapauksia sattua ilmassakin. Ja kun siellä yläpuolella pilvien liidellään, on paikan maantieteellinen määrittely melko vaikea asia. Tällaisissa tapauksissa täytyy sittenkin noudattaa vanhaa hyvää tapaa ja merkitä lapsen syntymäpaikaksi se seurakunta, missä vanhemmat ovat kirjoilla. Mutta tällaisten vanhan tavan mukaisten merkintäin ei silti tarvitse merkitä totuuden salaamista. Todellinen syntymäpaikka voidaan aivan hyvin merkitä kastekirjaan. Siellä se säilyisi tutkijoita varten eikä millään tavoin tulisi sekoittamaan asioita, niinkuin nyt tapahtuu, kun se merkitään kirkon pääkirjaan. Syntymäpaikan merkintä pääkirjassa tarkoittaa, että lapselle annetaan sellainen tunnus, jonka avulla hänet löydetään henkilörekistereistä. Onko hän syntynyt synnytyslaitoksella, junassa, autossa tai lentokoneessa, ovat asioita, joilla ei ole mitään tekemistä hänen henkilörekisterinsä kanssa ja jotka eivät myöskään kuulu kirkon pääkirjaan. Mutta ne ovat toiselta puolen asioita, joita ei millään tavoin saa salata, vaan ne voidaan merkitä kastekirjaan ja sitä parempi, mitä perusteellisemmin se tehdään. Kun esim. tutkii seurakunnan vanhoja, vuosisataisia historiakirjoja, löytää sieltä hyvin usein todellisia herkkupaloja, joita entisajan papit ovat niihin kirjoitelleet. Sinne ne kuuluvat, mutta ei pääkirjaan sekoittamaan asioita. Meidän nykyiset historiakirjamme ovatkin liian kuivia. Ja sentähden olisikin syytä niitä rikastuttaa juuri tuollaisilla historiallisilla merkinnöillä, joista tulevat tutkijat olisivat varmaan hyvin kiitollisia.

Vasta aivan äskettäin sain tietää, että naapurimaassamme Ruotsissa asia on järjestetty juuri edellä kerrotulla tavalla. Siellä merkitään syntyneiden luetteloon eli siis kastekirjaan lapsen todellinen syntymäpaikka (födelseort), mutta kirkon pääkirjaan äidin kotipaikkakunta (födelsehemort). Kyllä olisi syytä meilläkin palata takaisin vanhaan käytäntöön, vieläpä koettaa korjatakin niitä virheitä, joita monien vuosien aikana on tehty. Sillä tuhansille lapsille on annettu sellainen syntymäpaikkatunnus, joka ei vastaa käytännön vaatimuksia ja jonka avulla lasta ei löydetä henkilörekistereistä.


Genos 20(1949), s. 25-27

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1949 hakemisto | Vuosikertahakemisto