GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Rationalisoitu sukupuu

E. J. Nyström

Seuraavassa selitettävä sukupuun (ei esivanhempain-taulun) piirtämistapa eroaa tavallisesti käytetystä sikäli, että määrätietoisesti pyritään käyttämään hyväksi kaikkia graafisen esityksen tarjoamia etuja. Paitsi sitä, että syntymä-, vihkimä- ja kuolinvuodet sekä mahdollisesti jotkin muut tärkeät tapahtumat voidaan merkitä tasajakoisen aika-asteikon mukaan, on osoittautunut mahdolliseksi järjestää samaa sukunimeä kantavat henkilöt toisistaan erillään oleviksi ryhmiksi sekä antaa kullekin henkilölle helposti löydettävä, esim. syntymäajan määräämä järjestysnumero, mikä samalla voi viitata puun alle tai erilliseen liitteeseen sijoitettavaan, samoin merkittyyn huomautukseen.

Menetelmää voidaan kenties parantaa tai muuntaa erikoisten seikkojen tehostamiseksi. Se antaa varsin havainnollisen kuvan tapahtumien aikajärjestyksestä, ristimänimien periytymisestä ym. Tietenkin käy vain verraten pienen suvun kuvaaminen yhdelle paperille päinsä.

Jos aika-asteikolla vuosi kuvataan 2 mm pitkäksi, voidaan tapahtumien vuosiluvut välittömästi lukea silmämäärällä. Ajankohdan tarkempaan ilmaisemiseen on vain poikkeustapauksissa syytä ryhtyä. Sellainen tapaus esiintyy, kun kaksi sisarusta on syntynyt samana vuonna olematta kaksosia; tällöin on paikallaan sijoittaa vastaavat aika-asteikon pisteet noin 1 mm päähän toisistaan.

Kunkin henkilön elämää esittää piirroksessa hänelle pystytetty »muistopatsas», joka nousee syntymävuoden kohdalta ja katkeaa kuolinvuoden kohdalla, joten patsaan korkeus on tietyssä suhteessa elämän pituuteen. Taulun päättymisvuonna eläneiden henkilöiden patsaat ovat ylhäältä avoinna. Täysi-ikäiseksi tulleen henkilön nimi mahtuu yleensä patsaaseen tai sen viereen, samoin ne ammatti- tai arvonimet, mitkä hän on ehtinyt saavuttaa. Teksti kirjoitetaan alhaalta ylöspäin, oikealta luettavaksi.


sukupuu


Patsaan vahvuus on tietenkin saman polven jäsenillä oleva sama ja esim. puolet lähinnä edellisen polven patsaiden vahvuudesta. On sopivaa piirtää puun tyvi eli kantaisän tai -äidin patsas 10 mm vahvaksi, hänen lastensa patsaiden vahvuus on silloin noin 5 mm. Näiden henkilöiden muistokirjoitus merkitään mikäli mahdollista itse patsaaseen. Tätä kunniaa ei osoiteta enää kolmannen polven jäsenille, serkuksille, vaan muistokirjoitus sijoitetaan patsaan viereen, ja se näkyy tällöin ikäänkuin kahdesti alleviivattuna. Neljännen polven jäsenille, keskinäisille pikkuserkuille, riittää yksinkertainen alleviivaus, patsaat ovat nimittäin siksi kapeat, että ne piirretään viivoina. Tällaisen patsaan päätekohta, kuolinvuosi, merkitään lyhyellä, vaakasuoralla viivalla. Viittä ja useampaa polvea ei yleensä helposti saada sovitetuksi samaan piirrokseen.

Henkilön yhteys tarkasteltavaan sukuun kuuluvaan vanhempaansa ilmaistaan vaakasuoralla johtoviivalla, joka on hänen syntymävuottaan vastaavalla korkeudella. Johtoviivan pituudella ei sellaisenaan ole merkitystä, sen sopivalla valinnalla saatetaan suvun jäsenet haluttuun järjestykseen ja sen viereen voidaan merkitä syntymäaika ja -paikka. Patsaat niitä kannattavine johtoviivoineen ovat sukupuun oksia.

Samasta rungosta lähtevien oksien vaakasuorat tyviosat eli taulun johtoviivat ovat yleensä vähintään 2 mm päässä toisistaan. Ne piirretään ohuiksi mutta selvästi näkyviksi. Kukin johtoviiva kannattaa sen päätekohtaan sijoitettua patsasta eli sukupuun oksan pystysuoraa osaa, josta voi versota uusia oksia. Välistä voi johtoviiva olla kahden, joskus useammankin patsaan kannattajana. Kaksosina syntyneiden patsaat voidaan muuten sijoittaa rungon eri puolille, niiden johtoviivat ovat silloin saman vaakasuoran viivan osia ja kyseessäolevien oksien tyvet ovat rungon vastakkaisia pisteitä. Kuvassa esiintyy tällainen tapaus.

Oksat sijoitetaan rungon molemmin puolin ja niiden tyviosien eli johtoviivojen pituus valitaan siten, että patsaat joutuvat sopiviin kohtiin, esim. 10 mm päässä toisistaan oleville pystyviivoille sukunimien mukaan järjestettyinä. Tämä voidaan usein aikaansaada oksien joutumatta kulkemaan ristikkäin, jos lapsettomat henkilöt viedään vasemmalle sekä myös ne, joiden kaikilla mukaanotettavilla jälkeläisillä sukunimi säilyy. Oikealle ohjataan kaikki, joiden jälkeläisten sukunimistä ainakin osa muuttuu. Tarkoituksena on, kuten sanottu, saattaa kaikki samalla sukunimellä varustettavat patsaat yhteisen nimiotsikon alle. Järjestelyssä on vielä jonkin verran vapautta. Lapsirikasta sukua kuvaava puu pyrkii kasvamaan oikealle päin muodostuen epäsymmetriseksi.

Sisarusten ikäjärjestys nähdään selvästi vaakasuorien johtoviivojen etäisyyksistä. Jos sen lisäksi tahdotaan saattaa heidän patsaansa ikä- tai muuhun edeltäpäin määrättyyn järjestykseen, joutuvat yleensä johtoviivat leikkaamaan muutamia piirrettyjä patsaita, ne on tällöin patsaiden kohdalla sopivasti katkaistava. Kyseessäolevat oksat ajatellaan avaruudessa ristikkäin sijaitseviksi siten, että oksien pystyosat eli patsaat ovat lähempänä katsojaa kuin vaakasuorat osat eli johtoviivat. Kuvassa ei ole pyritty sellaiseen ennakolta määrättyyn järjestykseen eikä siinä ole ristikkäisiä oksia. On luonnollista, että ylemmät oksat ovat lyhyitä ja nousevat pystyyn lähellä runkoa nuorempien sisarusten edustajina kun taas alemmat oksat ovat pitkiä ja vasta etäällä rungosta nousevat edustamaan vanhempia sisaruksia. Tällainen järjestely on omiaan estämään oksien ristikkäisten asentojen syntymistä.

Edellä selitetyllä tavalla on ilman dekoratiivista koristelua kuvattu Blomqvist-suvun neljä polvea, kun kanta-isä muodostaa ensimmäisen. Nimeä kantavista henkilöistä on enää elossa vain yksi vanha ja lapseton kolmannen polven jäsen. Neljännen polven Blomqvisteja ei ole ollutkaan. Kolmanteen polveen kuuluvien aviopuolisot on mainittu huomautuksin, neljännen polven jäsenten vihkimävuodet on vielä merkitty, mutta ei enää aviopuolisoja eikä lapsia. Taulussa mainitut 37 henkilöä on numeroitu syntymäajan mukaan.

Piirros soveltuu lopullisen, dekoratiiviseksi sommitellun, havainnollisen sukupuun alustaksi. Blomqvist-suvun puu olisi tietenkin piirrettävä kukkivin oksin.

Väritettäessä voitaisiin neljää säätyä: aatelistoa, papistoa, porvaristoa ja talonpoikaissäätyä varten käyttää sinistä, lilaa, ruskeaa ja vihreää väriä. Myös nykyaikaisen yhteiskunnan sosiaalisia tai ammattiryhmityksiä voitaisiin ilmaista värein ja tätä tehostamiskeinoa voitaisiin tietenkin käyttää myös muita kuin yhteiskuntarakenteellisia näkökohtia ajatellen.


Genos 21(1950), s. 16-19

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1950 hakemisto | Vuosikertahakemisto