GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Eräs unohtunut henkilöhistorian lähde

Jaakko Suolahti

Baltiaa ja Inkeriä koskevat henkilöhistorialliset tiedot ovat Suuren Pohjansodan ajoilta varsin puutteelliset. Kun venäläiset vv. 1702-10 valtasivat Ruotsin Itämeren maakunnat, niissä olevat arkistot joutuivat joko valloittajien käsiin tai tuhoutuivat. Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 ruotsalaiset lisäksi sitoutuivat luovuttamaan menettämiltään alueilta evakuoimansa asiakirjat, joskin venäläiset saivat lopulta takaisin vain osan niistä. [1] Näin ollen Ruotsin keskusvirastojen Inkeriä ja Baltiaa koskevat arkistosarjat, joista osa Haminan rauhansopimuksen johdosta sittemmin siirrettiin Suomeen, päättyvät joko hiukan ennen Suurta Pohjansotaa tai sen ensimmäisinä vuosina, aina sen mukaan, milloin niitä viimeisen kerran ennen venäläisten tuloa oli siirretty Tukholmaan. Esim. Inkerin eri tuomiokirjasarjat ovat valtion arkistossamme vuosiin 1698-1702 ja tilikirjoja vuosiin 1695-1707 asti.

Ruotsin- ja Venäjänvallan aikuisten Baltian ja Inkerin arkistosarjojen väliin jää kuitenkin yleensä muutaman vuoden aukko, joka käsittää ensimmäiset sotavuodet, siis valtauskauden ja välistä myös pari edeltänyttä vuotta. Ymmärrettävästi tuhoutui sodassa arkistoja, minkä lisäksi hallinto ei toiminut keskeytymättä läpi valtauskauden. Lähteiden puute tuntuu tietysti säätyläisiäkin koskevissa tiedoissa. Esim. Mathias Akianderin julkaisemassa Inkerin hiippakunnan paimenmuistossa »Bidrag till kännedom om Evangelisk-lutherska Församlingarne i Ingermanlands Stift» (Helsinki 1865) on etenkin vv. 1695-1725 huomattavia aukkoja. Niitä on tosin koetettu täydentää muista lähteistä, kuten muistelmista ja kirjallisuudesta. Erään tällaisen apuvälineen tarjoavat verraten vähän tunnetut eri kaupunkien »oppineita» koskevat elämäkerrastot 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. [2]

Me saamme etupäässä kiittää 1600-luvun vilkasta oppihistorian harrastusta siitä, että nämä kirjaset ovat syntyneet. Kun innokkaasti kiisteltiin siitä, kumpi oli parempi antiikin vai oman ajan sivistys, jouduttiin tietenkin huolellisesti inventoimaan jälkimmäisenkin hengentuotteet. Oppineet kokosivatkin teoksiinsa ja lehtiinsä maininnat tieteellisistä julkaisuista ja yliopistoelämän uutiset eri puolilta sivistynyttä maailmaa. Ymmärrettävästi ulottui harrastus erikoisesti tiedemiesten ja opettajien elämänvaiheisiin, sillä jokainen opin käynyt näki tuona säätyhengen aikana nimensä ja ansionsa mielellään painettuina. Etenkin yliopistokaupungeissa julkaistiin paikallispatrioottisella ylpeydellä katsauksia oman akatemian kasvattien aikaansaannoksiin ja vaiheisiin, mutta myös vähäisemmät opinahjot seurasivat esimerkkiä. Tuli tavaksi antaa niille kotikaupungin nimi varustettuna adjektiiviatribuutilla »literata», tieteellisesti sivistynyt. Ne laadittiin tietenkin sen ajan oppineiden kielellä latinaksi, joka ei syrjäseuduilla suinkaan aina ole virheetöntä. Näin syntyi kokonainen »literata-kirjallisuus». Oli »Lubeca» (Lybeck), »Hamburgum» (Hampuri), »Lipsia» (Leipzig), »Brema» (Bremen), »Stada» (Stade), »Holmia» (Tukholma), »Upsalia» (Uppsala), »Aboa» (Turku), »Literata»(-um) j.n.e. Niistä voi saada erinäisiä tietoja esim. suomalaisista opiskelijoista, sillä suurissa yliopistokaupungeissa oli päähuomio kiinnitetty akateemisiin kansalaisiin ja julkaisuihin. Pienemmissä riitti sen sijaan tilaa ja harrastusta koko kaupungin säätyläisväestöä kohtaan. [3]

Tällaisia »literatoja» on julkaistu Itämeren maakunnista ja Inkeristä viisi kappaletta ja siksi ne ovat arkistojen puutteellisuuden vuoksi meikäläisille tutkijoille erikoisen arvokkaat, mutta niitä on varsin vähän käytetty. [4] Kirjat ovat suuria harvinaisuuksia ja ainoastaan kolme, nim. »Pernavia» (Pärnu) »literata» (1703), »Narva literata» (1703) ja »Riga literata» (1699) ovat Helsingin yliopiston kirjaston luetteloissa (Signa: 852. II. 7., 854. VIII. 6. ja 853. II 3). Sotavuonna painetut kaksi ensimmäistä ovat tutkimukselle tärkeimmät. En ole saanut käsiini kahta muuta: »Revalia (Rääveli eli Tallinna) Esthoniae Metropolis Literata» (1689) ja »Dorpatum (Tartto) in Livonia Literatum» (1698). Kirjaset sisältävät runsaasti sekä genealogista että historiallista ainehistoa. Ne tarjoavat ensiksikin tietoja ennen tuntemattomista opiskelijoista ja papeista [5] sekä tunnettujen henkilöiden opinnoista, virkaurasta, elämänvaiheista ja kansallisuudesta sekä joskus myös syntyperästä. Toiseksi ne kuvastavat mainiosti sitä omalaatuista sosiaalista yhteisöä, jonka ruotsalaisen Baltian yliopisto- ja varuskuntakaupunkien kansallisuudeltaan kirjava sivistyneistö muodosti. Ennen kaikkea näemme keitä aikalaiset itse pitivät sivistyneinä. Kolmanneksi valaisevat kirjaset suomalaistakin oppihistoriaa, koska joukko maamiehiämme on opiskellut ja toiminut Baltian yliopistoissa.

Ottakaamme esimerkiksi »Narva Literata sive Catalogus, Eruditorum Narvensium Citra Dignitatis aut Honoris praejudicium Alphabetico Cognominum serie enumeratum Calend. Ianuar. MDCCIII» (Sivistynyt Narva tahi Luettelo Opinkäyneistä Narvalaisista jotka on mainittu ottamatta Huomioon Arvon tai Viran suomaa etusijaa Aakkosjärjestyksessä Sukunimien mukaan Ensimmäisenä päivänä tammikuuta 1703.), joka sisältää kansilehtineen 18 Johannes Köhlerin kirjapainossa Narvassa valmistettua oktavosivua. Tekijä, jota kuten tällaisissa teoksissa usein oli tapana, ei mainita, oli luettelon mukaan Nevanlinnan saksalaisen seurakunnan diakooni Simon Diedrich Geerkens [6]. Kirjan alkaa viiden sivun pituinen esipuhe, jossa »Hyväntahtoiselle lukijalle» (Lector Benevole) tarjotaan perusteellinen katsaus aikaisempiin oppihistorioitsijoihin unohtamatta naisiakaan. Varsinainen elämäkerrasto käsittää 106 henkilöä ja sisältää ilmeisesti kaikki Narvan sekä lähipitäjien aikuiset miespuoliset säätyläiset. Loppuun olen liittänyt heistä sekä pärnulaisen »Literatan» mainitsemista henkilöistä aakkosellisen luettelon. Tekijä ei mainitse sitä, miten hän on tietonsa hankkinut. Sisällöstä voinee kuitenkin päätellä, että hän on ne joko kirjallisesti tai suullisesti saanut asianomaisilta itseltään, mikä pienessä kaupungissa olikin suhteellisen helppoa. Hänen pärnulainen virkaveljensä Gabriel Sjöberg kehoittaakin nimenomaan kirjasessaan niitä jotka ovat jääneet luettelosta pois, antamaan hänelle täydennysosaa varten tarpeelliset tiedot. Mahdollisesti on Geerkens käyttänyt myös virallisiakin lähteitä kuten kirkonkirjoja, matrikkeleita ja henkiluetteloita. Joka tapauksessa ovat tiedot varsin tarkat ja luotettavat. Narvan tapaisessa pikkukaupungissa olisikin väärien tietojen antaminen ollut mahdotonta. Kustakin henkilöstä on kirjassa yksi tai useampi rivi aina sen mukaan, miten tärkeä hän oli. Yhteiskunta-aseman eroja korostetaan myös painattamalla nimet eri suuruisin ja -tyyppisin kirjasimin. Tiedonanto alkaa aina asianomaisen sukunimellä, sitten seuraavat suluissa etunimet, tämän jälkeen on »kansallisuus» eli kotipaikka, jonka asianomainen oli mm. yliopiston matrikkeliin ilmoittanut ja joka usein vastasi jotain osakuntaa. Kuitenkaan eivät tiedot siitä ole johdonmukaiset, sillä osalle ei-akateemisiakin on merkitty kansallisuus, osalta se taas puuttuu. Aatelisista mainitaan kuten yliopistomatrikkeleissakin lisäksi »jalosukuinen» (nobilis). Välistä seuraa sitten tietoja syntyperästä, mutta useimmiten kerrotaan välittömästi asianomaisen oppi- ja virkaura, mikä muodostaakin elämäkerran pääosan. Esitys on asiallisen lyhyttä, mutta sisältää joskus akateemisia sanakäänteitä  [7] ja mahtimiehistä puhuttaessa myös imartelevia ja ylistäviä atribuutteja ja fraaseja. Jostain ylioppilaasta on tavallisesti vain seuraavanlainen tiedonanto: »Borg (Johannes) Narvensis, Juris Studios.» (Narvalainen Lainopin Ylioppilas), mutta esim. Inkerin superintendentti Nicolaus Bergiuksesta on lähes sivun pituinen tarkka elämänvaiheiden selvittely, jossa pääpaino on tietysti pantu virkanimityksille.

Opillisesti sivistyneiksi laskee tekijä kaikki Narvan säätyläiset, s.o. papit, kanttorit, koulunopettajat, valtion ja kaupungin siviilivirkamiehet, upseerit sekä säätyläisiin kuuluvat aliupseerit ja miehet ja ylioppilaat. Näistä oli suurin osa opiskellut eri yliopistoissa ja loput käyneet koulua tai nauttineet yksityisopetusta. Mutta ilmeisesti aikalaiset eivät arvioineet sivistystä yksinomaan opinkäynnin, vaan myös syntyperän ja yhteiskunnallisen aseman perusteella. Mukaan on otettu esim. kaikki aateliset. Näin tarjoaa kirjanen läpileikkauksen ruotsinvallan viimeiseltä vuodelta Narvan varuskuntakaupungin säätyläisistä, joita voidaan verrata vastaavaan ryhmään Pärnun yliopistokaupungissa.

Ammatti Narva Literata

Pernavia Literata

Kansallisuus *

B-I S R Sa. T A Yht. B-I S R Sa T A Yht.
Sotilaita 1 5 5 1 21 10 33 7 - 2 1 4 8 14
Pappeja, opettajia 10 5 3 8 13 - 39 2 4 23 7 4 3 40
Siviiliviroissa 7 1 4 5 3 1 20 2 1 3 2 7 1 15
Vapaissa ammateissa 1 - - 1 2 - 4 - - - - - - -
Opiskelijoita 6 - 2 - 2 1 10 11 2 4 3 3 - 23
Ammatti tuntematon - - - - - - - 10 - - - 1 8 11
Yht. 25 11 14 15 41 12 106 32 7 32 13 19 20 103

* B-I = Baltia ja Inkeri, S = Suomi, R = Ruotsi, Sa = Saksa, (Narvassa kuuluu tähän ryhmään englantilaisen seurakunnan pastori), T = kansallisuus tuntematon, A = aatelinen, Yht. = yhteensä. Syntyperää koskevat tiedot perustuvat yksinomaan molempiin Literata kirjoihin, joten taulukko kuvastaa niiden käyttöarvoa.


Taulukosta näkyy, että miltei kaikki säätyläiset olivat virkamiehiä. Poikkeuksen muodostivat opiskelijoitten lisäksi vain kolme narvalaista asianajajaa ja yksi tilan vuokraaja sekä luultavasti 11 pärnulaista tilanomistajaa, jotka enimmäkseen kuuluivat baltilaiseen aateliin. Useimmat virkamiehistä toimivat kuten odottaa saattaa pappeina ja yliopiston sekä koulujen opettajina. Narvassa oli lisäksi varsin suuri määrä sotilashenkilöitä säätyläisten joukossa. Heistä oli huomattava osa aatelisia. Jos laskee lisäksi varuskuntapapit ja muut siviilivirkamiehet huomaa, että yli puolet säätyläisistä sai elatuksensa varuskunnasta. Pärnussa oli tietysti opiskelijoita paljon enemmän, vaikka osa heistä lienee jätetty kirjasta pois.

Vain kolmas osa kaikista oli syntynyt Baltiassa ja Inkerissä, mutta heistäkin enemmistö kuului saksankieliseen vanhaan aateliin tai muualta muuttaneeseen sivistyneistöön. Kuitenkin lienee ryhmä ollut hiukan suurempi, sillä kansallisuudeltaan tuntemattomat, jotka suurelta osalta olivat aatelisia, lienevät kuuluneet tähän ryhmään. Varmasti talonpoikaisväestöstä kohonneita ovat vain eräät papit. Ilmeisesti oli Baltiassa, kuten muissakin Ruotsin valtakunnan osissa, kehittynyt varsin voimakas paikallisisänmaallisuus, sillä Pernavia Literatassa tapaa parikin kertaa maininnan »Livonia Svecus», s.o. luultavasti ruotsinmaalaisista vanhemmista Baltiassa syntynyt henkilö. Suurin osa Baltian sivistyneistöstä oli kuitenkin muualla syntynyt. Varuskuntien upseeristo oli tietysti eri puolilta valtakuntaa, etupäässä varsinaisesta emämaasta ja Suomesta. Inkerin suomalaisiin seurakuntiin siirtyi pappeja lahden pohjoispuolelta ja Baltian yliopistot vetivät puoleensa sekä opiskelijoita että opettajia Ruotsista, Suomesta, ja lisäksi Saksasta. Viimeksimainitusta maasta siirtyi myös runsaasti pappeja ja muita siviilivirkamiehiä, koska siellä tarvittiin heidän kielitaitoaan.

18 suomalaissyntyisen virkamiehen ja opiskelijan joukossa on eräitä maamme kulttuurihistoriassa huomattavien sukujen kuten Miltopaeusten ja Krookien edustajia. Oppihistorioitsijalle tarjoaakin »Pernavia Literata» arvokkaita tietoja suomalaisten Baltian yliopistoissa pitämistä puheista ja julkaisemista teoksista.

Edellä on esitetty vain joitain hajapiirteitä siitä, mitä kyseiset kirjaset voivat historiantutkijalle ja genealogille antaa. Luonnollisesti niiden merkitys kuitenkin selviää vasta kun niitä käytetään muiden lähteiden täydentäjinä.

Luettelo Narva ja Pernavia Literatan mainitsemista henkilöistä.

(N suluissa nimen jälkeen = Narva Literata; P suluissa nimen jälkeen = Pernavia Literata).

Achrelius, Ericus (N)
Aeimilaeus, Nicolaus (N)
Agander, Martinus (N)
Agnerselius, Johannes (N)
Aurbach, Johannes Christophorus (P)
Auseen, Samuel (P)
Behmer, Petrus Daniel (P)
Bergius, Nicolaus (N P)
Black, Petrus (P)
Bock, Georgius (P)
Boga, Petrus (N)
Borg, Johannes (N)
Braun, Laurentius (P)
Breitholtz, Joachim Eberhard (P)
Breythor, Christophorus Georg (P)
Brenner, Zacharias (P)
Brun, Ericus (N)
Brüningk, Henricus (N)
Buchmann, Joh. Friedericus (P)
Buhre, Ericus (N)
Böttcher, Matthias (N)
Cameen, Sveno (P)
Carstenjus, Abrahamus (P)
Collin, Andreas (P)
Cramer, Benedictus (N)
Crumnau, Nicolaus (P)
Dahlberg, Ericus (P)
Dannenberg, Georgius (N P)
Dau, Michael (P)
Dementioff, Semen (N)
Derenthal, Stephanus von (P)
Doepner, Jacobus Fridericus (P)
Donnerhack, Christophorus (P)
Drothenius, Jonas (P)
Duncam, Gustavus (P)
Döhnell, Johannes Justinus (N)
Döpner, Fridericus (P)
Eberhard, Daniel (P)
Eckdahl, Johannes (N)
Eckkholm, Alexander (N)
Ekedahl, Johannes (P)
Eeschöld, (P)
Elfvendahl, Benedictus (P)
Engelbrecht, David (P)
Engwall, Suno (P)
Erichson, Andreas (P)
Eschenburg, Hermannus (N)
Fabricius, Ericus (N)
Fahlenius, Ericus (P)
Falck, Zachar. (N)
Fersen, Hermann von (N)
Fischer, Johannes Georgius (N)
Folcher, Johannes (P)
Folkern, Joh. (N)
Fuchs, Franciscus (P)
Funck, Carol. Philippus (N)
Fundel, Nicolaus (P)
Furumarck, Carolus Ericus (N)
Geerkens, Simon Didericus (N)
Gluck, Christianus Bernhardus (P)
Gnospelius, Gottfried (N)
Gollsteen, Petrus (N)
Govinius, Joh. (N)
Grass, Sigismundus (P)
Grave, (P)
Gregorii, Martinus (N)
Haffeman, Carol. (N)
Hahl, Petrus (P)
Hartung, Johannes Nicolaus (P)
Hastfer, Wilh. Hinric. (N)
Hastfer, Otto Magnus (N)
Helmersen, Paulus von (P)
Helwigius, Johannes Andreas (N)
Heno, Martinus (P)
Herbers, Conradus (N)
Herbers, Gustavus (N)
Hering, Nicolaus (P)
Herlin, Gabriel (P)
Herts (P)
Hinnel, Gabriel (P)
Hints, Martinus (P)
Hoff, George von (N)
Holmenius, Ericus (N)
Horn, Henn. Rud. (N)
Hube, Georgius (N)
Humble, Gustavus Adolphus (P)
Jordan, Wolfgang Valentin (N)
Kesler, Abrah. Gottlob (N)
Klinthen, Ericus Johannes (P)
Klowensich, Henricus (N)
Knobloch, Stephanus (N)
Koch, Joh. Henr. von (N)
Kohl, Nicolaus (N)
Königsfeld, Salomon (P)
Kopf, Theodorus Franciscus (P)
Kors, Henricus (N)
Korsman, Johan (N)
Krabbenströhm, Johannes (N)
Kroo(c)k, Gudmund. (N P)
      »       Johannes (N)
      »       Samuel (P)
Kuhlberg, Joh. Georg. (P)
Lado, Christianus (N)
Lang, Jacobus (P)
La Valleé, Magn. Joh. de (N)
Lechander, Johannes (N)
Leiel, Adam (N)
Lilienfeldt, Carl Gustav (P)
Liliewalck, Ericus (P)
Lillia, Magnus (N)
Lind, Nicol. (N)
Lutzenberg, Joh. Georg. (N)
Meurch, Henricus (P)
Miltopaeus, Petrus (N)
Moberg, Olaus (P)
Molin, Laurentius (P)
Mulinus, Henricus (N)
Muller, Johannes Gabriel (P)
Niederhof, Henricus (P)
Nieroth, Magnus Wilhelmus (P)
Nybeck, Johannes (N)
Oern, Johannes (P)
Oernklo, Axelius (P)
Oernklo, Petrus (P)
Ogilvie, Patrick (N)
Otter, Elias (P)
Palmberg, Johannes (P}
Palmroot, Andreas (P)
Palmstruck, Joh. (N)
Pelander, Petrus (N)
Peters, Andreas (P)
Petrejus, Henricus (N)
Plater, Friedericus (P)
Platzmann, Martinus (N)
Poorten, Matthias (N)
Porteus, Andreas (N)
Procofiof, Sidor (N)
Qvenzel, Magnus Gabriel (N)
Qwist, Ericus (N)
Ranck, Martinus (N)
Rathen, Johann (N)
Rennert, Tobias (N)
Rhezelius, Elias (N)
Riegeman, Paulus (P)
Roberg, Jonas (N)
Roselint, Carol. (N)
Rummel, Theophilus (P)
Rungius, Johannes (N)
Ruscovius, Andreas (N)
Ruvius, Georgius (P)
Rönn, Thomas (N)
Sandahl, Nicolaus (P)
Sarcovius, Daniel (P)
Scharno, Gothofredus (P)
Schilling, Johannes Georg (P)
Schluter, Johann Georg (P)
Schultz, Justus (N)
Schwartz, Levin Andreas (N)
Sculptorius, Georg (N)
Siggonius, Matthias (N)
Siöberg, Gabriel (P)
Skragge, Gabriel (P)
Snettler, Bernhardus (N)
Staeker, Johannes (P)
Stakelberg (P)
Stefken, Magnus Christian von (N)
Steiner, Franciscus Carolus (P)
Steuding, Wendelinus (P)
Stiernstrahl, Magnus (N)
Stiernstedt, Carl Johan (N)
Stiernstedt, Johan (N)
Strahlborn, Laurentius (N)
Straube, Gabriel (N)
Strömfeldt, Gustavus Adolphus (P)
Strömfeldt, Otto (P)
Ståhlhansk, Joh. Eernestus (N)
Ståhlhansk, Jac. Henric. (N)
Sundman, Andr. (N)
Teppati, Carolus (N)
Thirllby, Carolus (N)
Thum de Weingarten, Paulus Fridericus (P)
Thumjus, Carolus (P)
Timmermann, Petrus (P)
Tumammis, Johann Caspar (P)
Tunder, Samuel (P)
Tunderfeldt, Gustav. Joh. (N)
Törnbohm, Gustav. (N)
Uck, Gothard (P)
Udam, (P)
Vellingk, Otto (N)
Vestrin, Laurentius (P)
Vestring, Salomon Henr. (P)
Vetter, (P)
Wackilenius, Thomas (N)
Wagner, Jacobus (P)
Wallerius, Ericus (P)
Wasander, Schwen (N)
Wernberg, Boëtius (P)
Westerman, Andreas (P)
Westphal, Martinus (P)
Westphalus, Martinus Heinricus (P)
Witte, Herman Henricus von Svanenberg (P)
Wolfelt, Georgius Hinricus (P)
Wolff, Sigism. Adamus (N)
Wolff, Sigism. Adamus (N)
Wolff, Christianus (N)
Wrudenius, Henr. (N)
Wulff, Johannes (P)
Wulff, Theodorus (P)
Zimmerman, Jacobus Andreas (P)


Viitteet

[1]   K. Blomstedt, Uudenkaupungin ja Turun rauhansopimuksissa määrätyt asiakirjain luovutukset (HArK 32, 1924, ss. 3-14.

[2]   Huomioni on niihin kiinnittänyt tohtori Sulo Haltsonen, josta lausun hänelle parhaat kiitokseni.

[3]   H. Schück, Skrifter i svensk literaturhistoria (Samlaren 8, 1887) ss. 111-15; J. Almqvist, Sveriges bibliografiska litteratur, Stockholm 1904-5 I, ss. 47-55.

[4]   Esim. P. Wieselgren, Isac Börk och Suno Engwall. Ett bidrag till kännedomen om »Narva Literata». (Vetenskaps-societeten i Lund. Årsbok 1947, ss. 49-88).

[5]   Esim. Narvan konsistorin notaari Georg Dannenberg, vrt. Wieselgren, emt. ss. 70-71, 78.

[6]   Nimitetty 27.8.1696, ei 1697; kuten Akiander, emt. s. 85.

[7]   Esim. »Pernaviensem reliqvisset Parnassum» (oli päättänyt opintonsa Pärnun yliopistossa).


Referat. Mag. Jaakko Suolahti vill rikta uppmärksamheten på en både lärdoms- och personhistoriskt intressant serie av uppslagsverk från 1600-talets slut och det följande seklets början, »literata-litteraturen». I en rad av de större städerna i Sverige-Finland, Balticum oeh Nordtyskland utgåvos vid denna tid förteckningar över stadens lärda och »bildade» medborgare med uppgifter rörande deras levnadsöden och lärda meriter. Hela denna knutpatriotiska litteratur namngavs efter den beskrivna staden, t.ex. »Pernavia literata» och »Narva literata», (utgivna 1703). Då notiserna rörande baltisk person- och lärdomshistoria under det svenska väldets sista decennium äro mycket magra har förf. fäst speciellt avseende vid de nämnda verken, vilka lämna utmärkta uppgifter om »ståndspersonerna» i de båda städerna år 1703. Det framgår t.ex. att blott 1/3 av dessa voro hemma i Balticum och Ingermanland, medan resten utgjordes av inflyttade. Förf. bifogar en alfabetisk förteckning över de i de båda arbetena uppräknade personerna.


Genos 21(1950), s. 73-79

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1950 hakemisto | Vuosikertahakemisto