GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Esivanhempain uusi numeroimistapa

Arne Ekman

Esivanhempaintauluissa esiintyvät henkilöt on tapana numeroida erilaisin menetelmin, jotta sukulaisuussuhde pysyisi selvänä ja taulujen lukeminen helpottuisi. Numerointi ei sinänsä ole mikään visainen toimitus eikä numeroimisperiaatteitakaan voi olla monta. Menetelmistä on oikeastaan vain kaksi - Kekulen ja Lorenzin - ennen muita miellyttänyt tutkijoita. Molemmat ovat saksalaista alkuperää ja kummallakin on suosijansa.

Tri Stephan Kekule von Stradonitz numeroi taulunsa sitä periaatetta noudattaen, että kullekin taulussa esiintyvälle henkilölle tulee vain yksinkertainen järjestysnumero. Koetin (probantin) hän numeroi 1:ksi, isän numero on 2 ja äidin 3; isänisästä tulee 4, isänäidistä 5 j.n.e. Järjestelmä on yksinkertainen ja selkeä: miespuolisilla esivanhemmilla on parillinen numero, naispuolisilla pariton. Isillä on lisäksi lapsen numero kaksinkertaisena, kuten esivanhempien lukumääräkin ylemmässä portaassa kaksinkertaistuu (4:n isä on 8; 7:n isä 14). - Kekulen arvostelijat huomauttavat tähän, ettei esim. koettia sukupolviin kuulumattomana saa lainkaan numeroida eikä vaakasuoraa numerointia eri polvissa aloittaa parillisella numerolla; isä ja äiti esim. muodostavat parin 1-2 eivätkä paria 2-3.

Prof. Ottokar Lorenz jättää koetin numeroimatta ja aloittaa numeroinnin uudelleen ykkösestä kussakin polvessa: isä 1, äiti 2; isänisä 1, isänäiti 2, äidinisä 3, äidinäiti 4 j.n.e. Mutta sitäpaitsi saman polven esivanhemmille pannaan yhteinen polvea osoittava numero, joka samalla ilmaisee, montako henkilöä tähän polveen kuuluu. Vanhempain polven numero on 2, heitä on kaksi; isovanhempain numero on 4 j.n.e. Lorenz merkitsi polvea osoittavat numerot taulukon vasempaan laitaan ja järjestysnumerot kohdallensa kunkin nimen eteen. Sittemmin on - kuten Suomessa - vakiintunut tapa numeroida esivanhemmat murtoluvuin, jonka osottajat ilmaisevat polvet ja nimittäjät henkilöiden järjestysnumerot (isä 2/1, äiti 2/2; isänisä 4/1, isänäiti 4/2, äidinisä 4/3, äidinäiti 4/4). Numeroimistapa on käytännöllinen. Siitä havaitaan heti, mihin polveen henkilö kuuluu. Miehillä on pariton luku, naisilla parillinen.

Tanskalainen dipl.insinööri J. B. Strandbygård on nyt kokeilumielessä laatinut uuden esivanhempain numeroimisjärjestelmän, jota käyttäen yleiskatsaus varsinkin laajaa aineistoa taulukoidessa paranee [1]. Järjestelmä pohjautuu seuraavanlaiseen numeroimisperiaatteeseen:

4.0 4.1 4.2 4.3 4.4 4.5 4.6 4.7
3.0 3.2 3.4 3.6  
2.0 2.4  
1.0  

Asetelmasta havaitaan, että koetti on 1.0, isä 2.0, äiti 2.4, isänisä 3.0, isänäiti 3.2 j.n.e.

Kussakin numerossa on kaksi niveltä, joista edellinen ilmaisee polven ja jälkimmäinen suvun. Kaikki samaa sukua olevat henkilöt saavat saman sukunumeron niin käsitettynä, että lapsia pidetään vain isän sukuun kuuluvina, hehän saavat hänen sukunimensä. 1.0, 2.0, 3.0 ja 4.0 ovat siis samaa sukua, samoin esim. 2.4, 3.4 ja 4.4. Sukupolvet sidotaan toisiinsa seuraavasti: koetin polviluku on 1, vanhempain 2, isovanhempain 3 j.n.e. Lapsella ja isällä on kuten jo mainittiin sama sukunumeronsa. Lapsen äidin löytää isän vierestä. Naispuolisen esivanhemman lapsen löytää pienen mutkan takaa: 3.6 on 3.4:n puoliso, tämän lapsi on 2.4.

Koetin periytymisen oletetaan jakaantuvan kahdeksaan osaan, jotka numeroidaan 0-7. Isän numero on 2.0, hän on samaa sukua kuin koetti ja hänen osuutensa koetin vereen on 4/8, osuutta edustavat numerot 0-3. Äidin numero on 2.4; hän kuuluu toiseen (isänsä) sukuun. Hänenkin osuutensa on 4/8, jota edustavat numerot 4-7. Samalla tavalla jaetaan isovanhempien osuudet: kunkin osuus koetin vereen on 2/8, isänäiti saa sukunsa numeron 2 ja äidinäiti samoin sukunsa numeron 6. Tällainen numerointi päättyy neljänteen polveen, numerot 0-7 ovat käytetyt loppuun.

Tämän jälkeen kunkin neljänteen polveen kuuluvan henkilön polveutuminen jaetaan edelleen. Periaate on sama kuin koetin polveutumista määrättäessä ja numeroitaessa. Isänäidin isän (4.2) vanhemmat ovat täten 5.2 ja 5.24 - mukaan tuli nyt uusi naispuolinen, joka sai polvinumeron 5 ja sukunsa numeron 24. Isovanhemmat ovat 6.2, 6.22, 6.24 ja 6.26. Kahdeksannen polven numerointi on tässä osataulussa 8.2, 8.204, 8.21, 8.214 j.n.e. Sukunumerot rakentuvat kymmenysperiaatteelle desimaalien rajoittuessa numeroihin 0-7. Kymmenyksiä kuluu ja uusia on lisättävä. Kuten havaitaan ensimmäinen kymmenys on käytetty loppuun 4. polvessa ja 7. polvessa kaksi kymmenystä. 10. polvessa loppuu kolme kymmenystä ja 13. polvessa neljä.

Lukija varmaan ensi näkemältä oudoksuu tällaista numerointia. Mutta kun jonkun kerran yrittää käyttää sitä hyväkseen, se tuntuu yksinkertaiselta. Periaate on selkeä ja tauluston lukeminenkin helppo.

Numerointia voisi modifioida myös siten, että koetin polveutuminen heti kärkeen jaettaisiin esim. 64 osaan eikä - kuten ylempänä tehtiin - 8 osaan. Tällöin numerointi olisi seuraavanlainen: koetti 1.00, vanhemmat 2.00 ja 2.32, isovanhemmat 3.00, 3.16, 3.32 ja 3.48. Numerointi päättyisi 7. polveen: 7.00, 7.01, 7.02... 7.62 ja 7.63. - Jatkoa tälle saataisiin varaamalla seuraavia polvia varten kymmenyksiä.

Strandbygårdin järjestelmän etuja ei huomaa pienessä esivanhempaintaulussa. Jos polvien lukumäärä on suuri, se sen sijaan tuntuu yhtä käyttökelpoiselta kuin Lorenzin järjestelmä ja paremmalta kuin Kekulen.


[1]   Personalhistorisk Tidsskrift, 13. Raekke 2. Bind 1.-2. Hefte 1953. J. B. Strandbygård: Et system for opstilling af anetavler.


Genos 24(1953), s. 111-113

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1953 hakemisto | Vuosikertahakemisto