GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Suomen Asutuksen Yleisluettelo nykyvaiheessaan

Ilma Orkamo

Saatuani kehoituksen kirjoittaa Genokseen Suomen Asutuksen Yleisluettelosta, suostuin tehtävään varsin epäröiden. Onhan kanslisti Liisa Poppius sitä jo aikaisemmin selostanut tässä lehdessä [1]. Koska kuitenkin kirjoituksen julkaisemisesta on kulunut jo yli kahdeksan vuotta ja Yleisluettelon työtä on tänä aikana edelleen jatkettu, lienee paikallaan jälleen palata tähän aiheeseen.

Ensiksi lyhyt selostus Yleisluettelon tarkoituksesta ja työtavoista neiti Poppiuksen kirjoituksen pohjalla ja hänen luvallaan.

Yleisluettelon tarkoituksena on kerätä tiedot valtionarkistossa säilytettävistä erilaatuisista asiakirjoista vuosien 1539-1809 väliseltä ajalta henkilöistä, jotka ovat omistaneet ja viljelleet maata siitä veroa suorittaen, ja järjestää tiedot siten, että ne muodostavat helposti käytettävän aineiston pitäjittäin, kylittäin ja taloittain järjestettyinä. Työ on jaettu kolmeen eri jaksoon sen mukaan, mitä asiakirjoja kuhunkin käytetään. Ensimmäinen jakso käsittää vuodet 1539-1633, ja siinä käytetään aineistona maakirjoja, kymmenys- ja autioveroluetteloita sekä eräitä sotilasluetteloita. Toinen jakso sisältää vuodet 1634-1713 eli siis ensimmäisestä manttaaliluettelosta isoonvihaan asti. Tässäkin käytetään maakirjoja runkona ja edellämainittujen luetteloiden lisäksi manttaaliluetteloita. Kolmannen ryhmän muodostaa isonvihan jälkeinen aika 1720-luvulta vuoteen 1809, jossa aineistona käytetään manttaaliluetteloita ja jonkin verran maakirjoja.

Merkinnät asiakirjoista tehdään arkin koko aukeamalle, joka on jaettu kahteenkymmeneen sarekkeeseen, vastaten jokainen sareke yhtä vuotta. Jokaisen eri asiakirjan antamat tiedot kirjoitetaan eri värisellä musteella, kymmenysluettelon punaisella, maakirjan ruskealla, autioveroluettelon vihreällä ja manttaaliluettelon tavallisella musteella. Tällöin on kokoelman käyttäjä heti selvillä, mistä lähteestä kukin tieto on otettu.

Työn suoritus jakaantuu vuosilta 1539-1713 kahteen eri vaiheeseen: aineiston keräämiseen ja sen jälkeen sen järjestämiseen. Tämä on ollut välttämätöntä senvuoksi, ettei talojen nimiä esiinny asiakirjoissa säännöllisesti ennenkuin 1690-luvulla tai 1700-luvun alussa. Vasta kun koko aineisto on kerätty, on eri asiakirjojen tietoja toisiinsa vertaamalla kutakin taloa koskevat tiedot voitu sijoittaa samaan paikkaan. Tästä kokoonpanotyöstä on kuitenkin viime vuosina ollut pakko luopua varojen vähyyden vuoksi ja keskittää koko työ uuden aineiston keräämiseen.

Jokaista taloa, sen laatua, suuruutta, verotusta ja asujamistoa koskevat tiedot ovat Yleisluettelosta saatavina neljältätoista aukeamalta. Osoitukseksi työn merkityksestä ja tutkijalle tuottamasta helpotuksesta mainittakoon, että yhdellä ainoalla aukeamalla olevat merkinnät 20:ltä vuodelta saattavat olla kerätyt 36:sta erillisestä asiakirjaniteestä ja 73:sta eri luettelosta.

Suomen Asutuksen Yleisluetteloa ryhdyttiin eduskunnan myöntämän määrärahan turvin laatimaan tammikuussa 1929. Jalmari Finne, jonka suunnittelema ja monessa eri muodossa kokeilema koko työmenetelmä on, sitoutui korvauksetta ohjaamaan työtä ja kouluttamaan henkilökunnan. Hän oli laskenut, että työn suorittamiseen kuluisi noin 10 vuotta. Laskelma oli liian optimistinen, mutta varmaa on, että jos työ olisi saanut jatkua siinä laajuudessa kuin hän oli suunnitellut, olisi se jo aikoja sitten koko maan kohdalta valmis.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Jo parin vuoden kuluttua alennettiin määrärahaa tuntuvasti. Tällöin oli työntekijöitten lukumäärää vähennettävä, mistä luonnollisesti oli seurauksena työn hidastuminen. Myöskin sotien aikana suoritettu arkistoaineiston evakuointi haittasi työtä suuresti. Suurimpana haittana on kuitenkin ollut varojen puute. Lukijan on helppo ymmärtää, miten hidasta työ on viime vuosina ollut, kun mainitsen, että alkuperäinen määräraha, joka v. 1929 oli 150.000 markkaa, monien vaihteluitten jälkeen on viime vuosina ollut 300.000 markkaa. Kaikista näistä vaikeuksista huolimatta on työtä jatkettu tähän asti.

Tähän mennessä on Yleisluettelo valmistunut Ylisestä Satakunnasta ja kaikista entisen Hämeen pitäjistä, joihin kuuluivat myös Rautalammin vanha hallintopitäjä monine siitä myöhemmin erotettuine pitäjineen, samoin kuin Asikkalan, Uudenkylän ja Sysmän hallintopitäjät. Ennen sotia ehdittiin aloittaa Yleisluettelon laatiminen Etelä-Pohjanmaan pitäjistä, mutta työ on tältä osalta edelleen keskeneräinen. Samoin on aloitettu eräitä Uudenmaan läänin pitäjiä. Viimeiseksi aloitettu työ Alisen Satakunnan kohdalta on myöskin edistynyt hitaasti, koska sitä on ollut pakko tehdä sanoisinko välitöinä, kuten seuraavasta selviää.

Yleisluettelo on viime vuosina saanut tuntuvaa aineellista tukea eri paikkakuntien historiatoimikunnilta, jotka ovat myöntäneet varoja Yleisluettelon laatimista varten kukin oman pitäjänsä kohdalta valtion määrärahan lisäksi, kuitenkin niin, että näin kerätty aineisto jää valtionarkiston omaksi ja siis kaikkien tutkijoitten käytettäväksi. Ensin tehtiin Raision ja Naantalin pitäjät. Senjälkeen siirryttiin Savoon, josta suuri Juvan pitäjä, useita nykyisiä pitäjiä käsittävä alue, on tullut loppuun käsitellyksi. Tällä hetkellä tehdään vanhaa Kalajoen pitäjää, joka sekin on laaja ja suuritöinen, sisältäen kahdeksan nykyistä pitäjää. Täten on työssä jouduttu siirtymään paikasta toiseen alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen.

Tällä hetkellä näyttää Suomen Asutuksen Yleisluettelon kohtalo sangen synkältä, sillä sen määräraha on ehdotettu kokonaan poistettavaksi valtion ensi vuoden menoarviosta. Jos näin käy, on se varmaan suuri pettymys niille lukuisille tutkijoille, jotka vuosien kuluessa yhä suuremmassa määrässä ovat tottuneet käyttämään Yleisluettelon kokoelmia mitä erilaisimpia tutkimuksia varten, ja myös niille monille, jotka kärsivällisesti vuodesta vuoteen ovat odottaneet, että heitä kiinnostava osa Yleisluettelosta valmistuisi. Raskaimpana työn keskeytyminen kuitenkin kohdistuisi Yleisluettelon työntekijöihin, jotka lähes neljännesvuosisadan ovat työtään tehneet ja siihen kiintyneet. Heille on työstä tullut kutsumus, jonka kannustimena on ollut saattaa loppuun kunnioitetun opettajansa Jalmari Finnen alkuunpanema suurtyö.

Lopuksi tulkoon kerrotuksi pieni tapaus Yleisluettelon alkuajoilta. Jalmari Finnen saatua työn hyvään alkuun, hän oli kutsunut silloisen pääministerin, tasavallan presidentti Kyösti Kallion, jonka myötävaikutuksella Suomen Asutuksen Yleisluettelon määräraha oli otettu valtion menoarvioon, tutustumaan tähän työhön. Tilaisuudessa oli läsnä valtionarkistonhoitaja, professori Kaarlo Blomstedt, useita valtionarkiston virkamiehiä ja joitakin Yleisluettelon työntekijöitä. Jalmari Finne selosti työtä hänelle ominaisella intomielellä ja vilkkaudella. Kun pääministeri Kallio sitten kiitti ja hyvästeli Finneä, hän lausui lopuksi: »Tästähän tuleekin suomalaisen talonpojan kantakirja.»


[1]   Liisa Poppius, Suomen Asutuksen Yleisluettelo ja Jalmari Finnen kokoelmat. Genos 1945. N:o 2.


Genos 24(1953), s. 75-77

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1953 hakemisto | Vuosikertahakemisto