GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Artikkelin loppu ]

Vähän Anders Achreniuksesta

Eero Matinolli

Anders Achrenius tuli - kuten tunnettua - vuonna 1778 isänsä jälkeen Nousiaisten kirkkoherraksi, jota virkaa hän oli hoitanut tämän kuolemasta (1769) alkaen seurakunnan ollessa tosin vuosina 1773-74 hänen lankonsa, professori Anders Planmanin anneksina [1]. Hänen siirtymisensä viran vakinaiseksi haltijaksi ei kuitenkaan käynyt aivan vaivattomasti, vaikka hänellä oli tukenaan seurakunnan vankka kannatus. Seuraavassa yritän hahmotella tämän nimityskysymyksen keskeisiä piirteitä, koska sillä - paitsi henkilöhistoriallisena kysymyksenä - on kustavilaisena aikana sattuneena yleisempääkin mielenkiintoa.

Heinäkuussa 1775 konsistori asetti Nousiaisten pastoraattiin ilmoittautuneista 11 hakijasta vaalisijoille kolme pappismiestä: Turun koulun apologistan, maisteri Henrik Stiernan (60), Nousiaisten kappalaisen Johan Höckertin (37) ja varapastori Daniel Wirzeniuksen (32) [2].

Vaalia edeltäneessä kysymystilaisuudessa seurakuntalaiset kuitenkin esittivät - pitäjässä sotilasvirkatalon omaavan - parooni Magnus Wilhelm Armfeltin johdolla anomuksen viran edellisen haltijan pojan, maisteri Anders Achreniuksen asettamisesta neljännelle vaalisijalle. Mutta konsistori hylkäsi menettelyään lainsäädännönkin nojalla perustellen tämän anomuksen, koska - kuten päätöksessä sanotaan - maisteri Achrenius oli vielä sangen nuori ja palvellut seurakunnassa vain 6 1/2 vuotta [3].

Seurakuntalaiset kuitenkin valittivat tästä päätöksestä kuninkaalle ja esittivät toisaalta edellä mainittujen pappismiesten Stiernan ja Wirzeniuksen virkakuntoisuuteen ja käyttäytymiseen kohdistuvia - osittain varsin raskaitakin - syytöksiä. Viimeksi mainittu kysymys joutui sekä kämnerioikeudessa että konsistorissa pitkällisten ja monisyisten tutkimusten kohteeksi, mutta päätös oli - kun se lopulta langetettiin - syytetyille vapauttava [4]. Vaali voitiin vihdoinkin suorittaa helmikuussa 1778, jolloin vaalisijoilla olevista pappismiehistä Höckert sai 24 11/24 manttaalin (52) ja Wirtzenius 1/3 manttaalin (1) äänet, ensimmäisen vaalisijan omaavan maisteri Stiernan jäädessä ilman ääniä [5].

Vaalitilaisuus oli nimittäin sikäli omalaatuinen, että edellä mainittu parooni Armfelt ja häneen liittyen 47 muuta äänioikeutettua - joukossa koko pitäjän säätyläistö - pidättäytyi äänestämästä vaalisijoilla olevia pappismiehiä viitaten kuninkaan »Eriksgatan» aikana 1775 maisteri Achreniuksen puolesta esittämäänsä anomukseen [6]. Konsistori laati kuitenkin nimitysehdotuksensa viran täyttämiseksi tavalliseen tapaan asettaen vaalisijoilla olevat pappismiehet vaalin tuloksen mukaiseen järjestykseen [7].

Tukholmaan konsistorin ehdollepano saapui - kuten merkinnät osoittavat - huhtikuun alkupuolella ja 29. päivänä mainittua kuuta kysymys oli esillä kuninkaan kabinetissa. Tällöin - valtiosihteeri von Helandin toimiessa esittelijänä - esitettiin konsistorin ehdotus, jolloin kuitenkin, kuten pöytäkirja kertoo: »... anmältes tillika större delen af församlingens underdåniga böneskrift at få Vice Pastoren och Bataillons Predikanten Magister Achrenius till sin kyrkoherde, hvilken Kongl. Mt äfven nådigst behagade nämna». [8]

Nimityksen virkaan sai siis Achrenius ja perusteena mainitaan juuri seurakunnan hänen puolestansa esittämä anomus. Toisaalta on kysymyksen yhteydessä havaittavissa myös eräitä aikakaudelle luonteenomaisia - tosin juuriltaan paljon varhaisempiin aikoihin palautuvia - piirteitä. Niinpä Achrenius teki jo vuonna 1776 nähtävästi asiaa valmistellen »för egna angelegenheters skull» matkan Tukholmaan [9]. Hänen lankonsa, professori Planman toimi niin ikään hänen nimittämisensä hyväksi [10].

Arkkipiispa Mennander, jolle Suomen tapahtumat jatkuvasti olivat läheisiä, sitä vastoin mainitsee kirjeessään pojalleen Achreniuksen olevan »ung och aldeles oförtjänt» ja kehoittaa tätä yrittämään, että joku vaalisijoilla olevista pappismiehistä saisi nimityksen [11]. Mainitseepa hän eräässä kirjeessään, että kustavilaisen ajan kirkkopolitiikassa omalaatuisen kuuluisuuden saavuttanut Elis Schröderheim oli luvannut toimia varapastori Wirzeniuksen puolesta [12].

Huomattava on vielä, että edellä useasti mainittu parooni Magnus Wilhelm Armfelt on tuskin jättänyt käyttämättä tilaisuutta tapailla Achreniuksen pyrkimyksille tukea myös Tukholmassa oleskelevan poikansa Gustaf Mauritzin välityksellä. Mielenkiintoinen on tässä yhteydessä seuraava nimitystä käsiteltäessä esitettyihin asiakirjoihin kuuluva memoriaali:

»Underdånigt Promemoria.

Enligt Hans Kongl. Maijts nådiga tillstånd erinras här med i underdånighet om vice Pastorens och Bataillons Prädikantens Achrenii befordran till Nousits Pastorat i Åbo stift.

C. Rudenschöld.» [13]

»Alamaisen muistion» allekirjoittaja on nimittäin erittäin todennäköisesti G. M. Armfeltin myöhemmän rakastajattaren, tunnetun Magdalena Rudenschöldin isä, kreivi Carl Rudenschöld [14]. Oliko aloite hänen suositukseensa mahdollisesti lähtöisin Armfeltien taholta, ei tapaamistani lähteistä ilmene. Mutta toisaalta on nähdäkseni varmaa, ettei sen aiheuttajana ollut ainakaan raha, sillä mainittu kunnia-arvoisa vanhus, joka oli elämänsä kriisivaiheessa katsonut arvolleen sopimattomaksi ottaa vastaan Fredrik II:n hänelle tarjoamaa eläkettä, ei varmaankaan ollut ostettavissa [15]. Gustaf Mauritz Armfeltin ja Magdalena Rudenschöldin suhteet näyttävät varsinaisesti alkaneen vasta 1780-luvun alussa [16].

Anders Achreniuksen tulo Nousiaisiin isänsä työn jatkajaksi ilmentää osaltaan 1700-luvun papinvaalien ja virkanimitysten yhteydessä keskeisiäkin tendenssejä. Seurakunnan asenteessa havaittava uskollisuussuhde ja konsistorin virka-ansioihin pitäytyvä suuntaus ovat tässä suhteessa huomattavia. Toisaalta se kuitenkin viittaa siihen tosiasiaan, että virkanimitykset kustavilaisena aikanakin tapahtuivat suuressa määrin in casu, joten niiden synteettinen tarkastelu on mahdollinen vasta huolellisen analyysin jälkeen.


Viitteet

[1]   Nousiainen oli - kiinteästi vuodesta 1693 alkaen - luonteeltaan kuninkaallinen pastoraatti (W. G. Lagus, Handlingar och uppsatser rörande Finlands kyrkohistoria III, Helsingfors 1846, ss. 141-43. K. G. Leinberg, Bidrag till kännedom af vårt land VI, s. 34.)

[2]   Konsistorin ehdollepano 7.7.1775 (TMA Consist. eccles. ab. protocoller). Tekstissä esitetty järjestys on vaalisijojen mukainen ja suluissa olevat luvut osoittavat ehdokkaiden - kysymystä käsiteltäessä mainittua - virkavuosien määrää. Stiernan osalta on näitä voimakkaasti lisäämässä hänen - asetusten mukaan - kaksinkertaisina lasketut 25 vuoden kouluansionsa.

[3]   Maininta anomuksesta ja sen johdosta 27.9.1775 annettu päätös (TMA Consist. eccles. Ab. protocoller). Achrenius oli syntynyt vuonna 1745. Seurakunnan uskollisuussuhteena ilmenevien pyrkimysten motiiveja - kysymyksen tässä vaiheessa - valaiskoon seuraava alempana mainitussa vuonna 1775 kuninkaalle esitetyssä anomuksessa Anders Achreniuksesta esitetty luonnehdinta: »... och med lijka utmärkt nijt sökt befrämja en sann Gudsfruktan och förestå siälaworden, som gjordt salige des fader ej mindre älskad i lifstiden än saknad efter döden».

[4]   Valituksen johdosta 14.11.1777 annetun kuninkaallisen päätöksen jäljennös liitteineen (TMA Kongl. bref till Åbo kons. n:o 11, ss. 229-31).

[5]   Nousiaisten 8.2.1778 päivätty vaaliasiakirja konsistorin kirjelmien liitteenä (RA Åbo kons. underd. skrifvelser till Kongl. Mt). Suluissa olevat luvut osoittavat äänestäneiden lukumäärän.

[6]   E.m. vaaliasiakirjaan kuuluva parooni Armfeltin »Dictamen till Protocollet». Seurakunnan Achreniuksen puolesta vuonna 1775 esittämä anomus, joka on saanut Loviisassa 12.6.1775 kuninkaalle esitettynä merkinnän: »... lägges till förslaget, då det inkommer» (RA Åbo kons. underd. skrifvelser till Kongl. Mt).

[7]   Konsistorin 18.3.1778 päivätty nimitysehdotus, saapunut 10.4.1778 (RA Åbo kons. underd. skrifvelser till Kongl. Mt).

[8]   Asiaa koskeva esittelymerkintä (RA Conseil och cabinettsprotocoll uti inrikes ärender 29.4.1778). Esittelyssä olivat läsnä myös kreivi Posse ja vapaaherra Melker Falkenberg.

[9]   Maininta 20.5.1776 myönnetystä matkaluvasta (TMA Cons. eccles. brefbok).

[10]   Mennanderin kirje Fredenheimille 5.12.1777 (Kaarlo Österbladh, K. F. Mennanderin lähettämiä ja saamia kirjeitä I, Helsinki 1939, s. 339).

[11]   Mennanderin kirje Fredenheimille 31.5.1776 (Kaarlo Österbladh, Mennanderin ... kirjeitä I, s. 287).

[12]   Mennanderin kirje Fredenheimille 20.1.1778 (Kaarlo Österbladh, Mennanderin ... kirjeitä I, s. 342).

[13]   Päiväämätön ja ilman merkintöjä oleva asiakirja (RA Åbo konsist. underd. skrifvelser till Kongl. Mt 1778).

[14]   Kreivi Carl Rudenschöld (s. Turussa 1698, k. Tukholmassa 1783; suku on introdusoimaton kreivillisenä) on suvun aateliseen haaraan kuuluvan hovijunkkari Carl R:n vuonna 1774 Bataviassa kuoltua ainoa tällöin elävä miespuolinen C. Rudenschöld (Gustaf Elgenstierna, Svenska adelns ättartavlor VI, Stockholm 1931, ss. 598-603).

[15]   Rudenschöld kuului hattupuolueeseen lukeutuvana valtaneuvostoon 1761-66, mutta joutui väistymään myssyjen astuessa valtaan, jolloin Preussin Fredrik II tarjosi hänelle eläkettä ja kehoitti häntä siirtymään Preussiin. Kieltäytymisestään hän kertoo omaelämäkerrassaan seuraavasti: »men många betänkligheter gjorde detta tillbud för mig onyttigt och förnämligast den, att jag hade kunnat beskyllas för en art af otrohet, om med de kunskaper, jag borde ega om rikets hemligaste och vigtigaste angelägenheter, jag hade gjort mig till en annan Herres och besynnerligen en grannes undersåte (Riksrådet, Upsala akademies kansler m.m. Grefve Carl Rudenskölds lefverne, upptecknadt af honom sjelf år 1774, Linköping 1856, s. 65).

[16]   Tuttavuuden alku on ajoitettu vuosiin 1783-84. Magdalena oli syntynyt 1766 (Lilly Lindwall, Magdalena Rudenschöld, Stockholm 1917, ss. 13 ja 25 alamainintoineen).


Genos 25(1954), s. 54-57

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1954 hakemisto | Vuosikertahakemisto