GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Olsonius-Olsoni-suvut

Yrjö Hormia

Bergholm esittelee Sukukirjassaan (s. 969 ja seur.) kaksi Olsoni-sukua, joista vanhempi ja laajempi polveutuu Kesälahden kkh Michael Olaista eli Ohlssonista, joka vihdoin alkoi käyttää Ohlsonius-nimeä. Hänen kahdesta pojastaan haarautui suku. Vanhempi oli Kesälahden nimismiehenä toiminut Anders Ohlsonius (taulu 2 s. 969); hänen poikiaan olivat Kerimäen nimismies Johan Olsonius (taulu 3) s. 1751 k. 22.6.1801 ja Anders Olsonius (taulu 14) s. Pielisjärvellä 1759 k. 11.8.1819 Säämingin Vaikontaipaleen tilalla, jonka omistajaksi oli tullut, kuolemansyyksi on merkitty pistos. Hän oli muuttanut Sääminkiin Kerimäeltä 20.7.1792 ja toimi siltavoutina sekä kutsutaan talouskomissaariksi (oeconomiae commissarius). Hänet oli vihitty 14.10.1792 rustitilallisen lesken Anna Kristina Mahlbergin o.s. Falck kanssa Säämingin Tolppalansalmelta.

Heidän jälkeläisensä ovat näihin aikoihin asti omistaneet Vaikontaipaleen tilan, vaikka siitä osia onkin joutunut vieraiden haltuun. Suku jatkuu edelleen elinvoimaisena ja Olsonius-nimi säilyi aina vuoteen 1935, jolloin se muutettiin Ojasaloksi. Paitsi Vaikontaipaletta, jonka nykyinen omistaja on maanviljelijä Ilmari Ojasalo s. 21.10.1893, suvun haltuun on avioliiton kautta joutunut myös Aholan tila samasta Juvolan kylästä, missä Vaikontaipalekin sijaitsee. Aholan isäntänä on maanviljelijä Artturi Armas Ojasalo s. 18.2.1901. Viimeksi mainittujen pojissa, kuin myös heidän setänsä pojissa jatkuu Olsonius-Ojasalo-suku Säämingissä mieskannalta.

Kerimäen nimismiehen, toimitusvouti Johan Olsoniuksen (taulu 3) pojat alkoivat käyttää lyhennettyä sukunimeä Olsoni ja suku jatkuu heidän jälkeläisissään.

Myöskin kkh Michael Ohlsoniuksen toisesta pojasta, Pälkjärven Hytinvaaran rälssitilan omistajasta Johan Olsoniuksesta (taulu 21) suku jatkui ja hänenkin poikansa omaksuivat Olsoni-nimen. Hänen tyttärensä Helena Olsonius joutui naimisiin asessori Isak Falckin kanssa ja tuli näin aatelisen Falck-suvun kantaäidiksi.

Vaikkakaan Olsonius-Olsoni-suku ei ole tuottanut maamme historiassa mainittavia merkkimiehiä, se kuitenkin on sivistyssukuna varsin huomattava, sillä siitä on lähtenyt harvinaisen runsaasti hallinnollisia virkamiehiä, koulumiehiä ja muita arvokkaan elämäntyön suorittaneita henkilöitä. Niinpä jo Bergholmin sukukirjan sivuilta voidaan poimia tähän sukuun kuuluvia 3 tuomaria, 3 nimismiestä, 2 kruununvoutia, pormestari, 2 toimitusvoutia, 3 upseeria, 3 pappia, 2 lehtoria, 2 lääkäriä, henkikirjoittaja, agronoomi ja apteekkari j.n.e. Nuoremmissa polvissa näiden maamme sivistyselämässä toimineiden Olsonien luku varmaankin on suuresti lisääntynyt.

Varsinaisena nimismiessukuna voidaan pitää sitä nuorempaa Olsoni-sukua, jonka Bergholm (s. 975) johtaa Kerimäellä siltavoutina ja varanimismiehenä toimineesta Henrik Olsonista s. 14.3.1779 k. Kerimäella 14.6.1831. Bergholm sanoo: ei liene yhteydessä edellisen (Olsonius-suvun) kanssa. Tässä Olsoni-suvussa on ollut ainakin 5 nimismiestä, 2 apteekkaria sekä kaupunginvouti ja suku jatkunee mieskannalta edelleen.

Bergholmin arvelu nuoremman Olsoni-suvun irrallisuudesta ja yhteenkuulumattomuudesta vanhempaan samannimiseen sukuun herättää jo alusta alkaen vahvoja epäilyksiä. Olisi erittäin outoa, että saman pitäjän (Kerimäen) alueella voisi samanaikaisesti esiintyä kaksi samannimistä sukua, joilta puuttuisi keskinäinen yhteys. Ei ole todennäköistä, että Johan Olsonius-nimisen herran toimiessa nimismiehenä ja toimitusvoutina Kerimäen pitäjässä joku toinen epämääräinen ja hänelle vieras henkilö olisi voinut ruveta käyttämään samaa sukunimeä ja päätteeksi pian olisi päässyt hänen apulaisekseen nimismiehenvirassa. Seudulla oli vain harvoja säätyläissukuja ja ennen kaikkea Olsonius-nimi oli harvinainen - sitähän edusti vain nimismies Johan Olsonius perheineen. Hänellä ja Henrik Olsonilla täytyi olla jokin yhteys.

Väitänkin, että he olivat samaa sukua, jopa niin läheistä, että varanimismies Henrik Olsoni oli nimismies Johan Olsonin avioton poika. Henrik Olsonin äiti oli Anna Matintytär Tynkkynen s. 12.1.1757, jonka vanhemmat olivat torppari Matti Tynkkynen s. 1723 k. 1789 ja vaimonsa Maria Konttinen s. 1737 k. 1801 Kerimäen pitäjän Yläkuonan kylästä. Anna Matintytär Tynkkynen solmi sittemmin avioliiton torppari Matti Mielosen kanssa Kerimäen Alakuonan kylästä. Miehen kuoleman jälkeen 1788 hän häipyy Kerimäen kirjoista; hänen jäljilleen en ole onnistunut pääsemään, joten myöhemmät vaiheet ovat toistaiseksi tuntemattomat.

Henrik Annanpoika esiintyy kastettujen luettelossa Henricus-nimisenä. Hänen syntymäaikansa on 14.3.1780 eikä kuten Bergholmilla 14.3.1779. Nimismies Olsonius asui 1790-luvulla Haukijärven kylän Pohjahonkalan talossa ja Heinrich Olsonius mainitaan siellä hänen renkinään. On huomattava, että nimismies Olsonius meni avioliittoon samana vuonna, jolloin Anna Tynkkysen avioton poika syntyi. Kaikesta päättäen nuori aviovaimo ainakin jo varsin pian on saanut tietää, että hänen miehellään on tämä Henrik-niminen avioton lapsi, joka sitten on otettu Olsonius-perheen hoiviin ja 1790-luvulla saanut Olsonius-nimen.

Henrik Olsonius tavataan isänsä viimeisinä elinvuosina myllärinä Kerimäen Simanalan kylässä, mutta esiintyy jo 1800-luvun alussa nähtävästi isänsä järjestämässä siltavoudin toimessa, jollaisena hän myös hoiti varanimismiehen tehtäviä. Avioliitto Katarina Asikaisen kanssa solmittiin 28.3.1798. - Todistuksena siitä, että nimismies Olsoniuksen perhe tunnusti hänet omaan piiriinsä kuuluvaksi, on pidettävä sitäkin tosiasiaa, että Henrik Olsoniuksen lasten kummeina tavataan tämän perheen jäseniä: esim. pojan Reinhold Magnus Olsonin kummeina mainitaan toimituskomissaari Karl Magnus Claudelin ja tämän puoliso Charlotta Elisabet Olsonius (taulu 3).

Siltavouti Henrik Olsoniuksen pojat kohosivat kaikki säätyläisluokkaan. Heistä vanhin Henrik Olsoni s. 1804 k. 1857 toimi Kerimäen varanimismiehenä, lähinnä vanhin Karl Fredrik Olsoni s. 1811 nimismiehenä viimeksi Kesälahdella. Huomattavin veljessarjassa oli ehkä Kerimäen kruununnimismiehenä toiminut Reinhold Wilhelm Olsoni s. 1813 k. 1866, joka avioliittojensa kautta suuren Nojamaan kartanon omistajan eversti Henrik Jacob Rönholmin kahden tyttären kanssa pääsi juurtumaan seudun varakkaan tilanomistajaluokan piiriin ja sai tuona aikana taloudellisen riippumattomuuden mukanaan tuomaa arvovaltaa. Veljessarjan nuorin Anders Ferdinand Olsoni s. 1825 k. 1869 vaikutti apteekkarina Joensuussa.

Ylläolevassa esityksessä luulen täysin vakuuttavasti voineeni osoittaa, että nuorempi Olsoni-suku on vanhemman Kesälahden kkh Michael Ohlsoniuksesta polveutuvan suvun haara ja että sen kantaisä, Kerimäen siltavouti ja varanimismies Henrik Olsonius oli Kerimäen nimismiehen Johan Olsoniuksen avioton, mutta kaikesta päättäen tunnustettu ja sellaisena Olsonius-suvun hoiviin otettu poika.


Genos 26(1955), s. 15-17

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1955 hakemisto | Vuosikertahakemisto