GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Eräs tapa rakentaa yhteiskuntaa

Nyky-yhteiskunnassamme on havaittavissa ilmiö, joka sinänsä on hämmästyttävä: yhä useammat ihmiset tietävät vain vähän omasta suvustaan, esivanhemmistaan ja heidän työstään. Suupuheen kautta säilyy tieto ainoastaan pari polvea taaksepäin, isoisän isän nimikin on useimmille tuntematon.

Innostus sukututkimukseen on viime vuosina kuitenkin ilahduttavasti lisääntynyt. Varsinkin maaseudulla tähän on omalta osaltaan vaikuttanut sukutilakunniakirjojen hankinta. Jos tila tai sen osa on ollut saman suvun hallinnassa yhtäjaksoisesti vähintään 200 vuotta, on tilan haltijalla mahdollisuus hakemuksen kautta saada Maatalousseurojen Keskusliitolta arvokas sukutilakunniakirja talon seinään kiinnitettävine laattoineen. Tämän edellytyksenä on kuitenkin ko. suvun tutkiminen vähintään kahden viimeisen vuosisadan ajalta. Tutkimustyön ovat suorittaneet tavallisesti kirkkoherranvirastojen virkailijat. Myös maatalousnäyttelyjen - joiden yhteydessä näitä kunniakirjoja yleensä jaetaan - näyttelytoimikunnat ovat tehneet parhaansa, että mahdollisimman monet anojat saavat sukunsa tutkituiksi.

Samanaikaisesti jatketaan valtionarkistossa kirjailija Jalmari Finnen aikoinaan alullepanemaa suurhanketta Suomen asutuksen yleisluettelon laatimiseksi. Tämä yleisluettelo tulee muodostamaan verrattoman apulähteen sukututkimukselle, paikallishistorialliselle tutkimukselle ja henkilöhistorialliselle tutkimukselle yleensä. Sen avulla voidaan seurata kullakin paikkakunnalla asutuksen ja maanomistuksen kehitystä taaksepäin aina ensimmäiseen maakirjaan, vuoteen 1539 saakka. Yleisluettelo muodostaa aineskokoelman, jossa esiintyvät talot isäntineen, pitäjittäin, kylittäin ja taloittain ryhmiteltyinä. Jokaista taloa, sen laatua, suuruutta, asujaimistoa ja verotusta koskevat tiedot on yleisluettelosta nähtävissä melkeinpä yhdellä silmäyksellä.

Yleisluettelon valmistuminen on kuitenkin vielä pitkän taipaleen takana. On ymmärrettävää, että tällaisen suurtyön suorittaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä kysyvää työtä ja työvoimaa. Juuri varojen puute on vaikeuttanut tätä jo lähes 30 vuotta jatkunutta tutkimustyötä, vaikka monet tutkijat ovatkin antaneet työvoimaansa ilmaiseksi.

Valtiovalta on ollut niukka avussaan. Useina vuosina määräraha on ollut mitättömän pieni, joskus poistettu menoarvioehdotuksesta tyystin. Viime vuonna myönsi eduskunta raha-arpajaisten voittovaroista tähän tarkoitukseen 500.000 mk. Paikkakuntien historian kirjoittamista suunnitellessaan ovat eräiden kuntien historiatoimikunnat havainneet sen verrattoman avun, jonka yleisluettelo historiankirjoittajalle tarjoaa ja myöntäneet - valtion määrärahan lisäksi - varoja oman pitäjänsä yleisluettelon laatimiseksi.

On sanomattakin selvää, ettei näin suuri ja vaativa tutkimustyö edisty mainittavasti mitättömän avun turvin. Tällä hetkellä, jolloin yhteiskunnassamme tapahtuu laajaa sisäistä muuttoliikettä, jolloin yhä useammat suvut kadottavat paikallisen luonteensa ja yhteys suvun perinteeseen vastaavasti heikkenee, olisi valtiovallan erityisesti tuettava pyrkimyksiä, jotka kiinnittävät kansalaisia maahan ja menneiden sukupolvien työhön. Vain menneitten polvien työn tunteminen ja kunnioittaminen sekä sille rakentaminen takaa yhteiskunnan lujan säilymisen. Sukututkimus kaikissa muodoissaan on eräs tapa rakentaa yhteiskuntaa.

(Länsi-Savon pääkirjoitus 8.8.1956).


Genos 27(1956), s. 94-95

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1956 hakemisto | Vuosikertahakemisto