GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Artikkelin loppu ]

Camenaeus

Erään hollolalaisen pappissuvun vaiheita 1500- ja 1600-luvuilla  [1]

Rouva Anita Tuurala, Helsinki

Orimattilan haudattujen luettelossa on lokakuun 8. päivän 1699 kohdalla merkintä: »Luhtikylä. Chrouobefallningz Mans Sahl: Henrik Haensson Tuiskus Enckia, dygdesamma Matrona h.o Beata Söffringsdotter Camenaea». Tuo sukunimi ei suinkaan ole yleinen, genealogisessa kirjallisuudessa mainitaan oikeastaan vain kaksi sen kantajaa: Johan Camenaeus toimi Hollolan kappalaisena vuosina 1632-39  [2] ja Isaacus Georgii Camenaeus mainitaan ylioppilaana Tartossa 1662-63  [3]. Ylläolevan Orimattilan historiakirjan merkinnän pohjalta lähtenyt suvun vaiheiden tarkempi tutkimus täydensi kuitenkin varsin huomattavalla tavalla Akianderin Herdaminnen tietoja useastakin papista, sillä Camenaeussuku osoittautui olevan varsin merkittävä itähämäläinen pappissuku.

Suvun ensimmäinen pappisjäsen oli Marcus Eschilli, joka oli Hollolan kappalaisena vuodesta 1568 lähtien ja kirkkoherrana vuodesta 1601 ainakin vuoteen 1620; pappina Hollolassa hän oli siis yli puolen vuosisadan ajan. Hänen vaimonsa sanotaan olleen N N. Matintyttären  [4]. Onnellisen sattuman vuoksi tunnetaan Marcus Eschillin syntyperäkin, mikä on varsin harvinaista 1500-luvun papiston ollessa kysymyksessä. Portaan (Tammelan) ja Someron käräjillä vuonna 1601 herra Marcus nimittäin luovutti perimänsä kahden tangon maan Portaan kylässä veljenpojalleen Yrjänä Tuomaanpojalle  [5]. Suomen Asutuksen Yleisluettelosta käy toteaminen, että herra Markuksen isä oli Portaan hallintopitäjän nimismiehenäkin toiminut ja mm. kestikievaria talossaan pitänyt Eskil Tuomaanpoika, joka mainitaan Portaan kylässä myöhemmin Lekan nimen saaneella tilalla vuosina 1556-85. Hänen isänsä lienee se Tuomas Antinpoika, joka 1539 mainitaan Portaan kylässä. Vuodelta 1556 olevassa luettelossa, jossa mainitaan myös Eskil Tuomaanpojan pojat, ei Markusta ole, joten hän lienee jo tuolloin ollut opintiellään. Eskil Tuomaanpojalla, joka hopeaveroluettelon mukaan oli koko Hämeen rikkaimpia miehiä, oli Markuksen ohella ainakin neljä muuta poikaa: Eskil, Eerik, Tuomas sekä vuonna 1556 12-vuotiaaksi mainittu Sigfrid  [6].

Marcus Eschillin lapsista tunnetaan neljä. Tyttäristä toinen, Valpuri Markuksentytär, oli ensin naimisissa ratsumies kanssa, mutta siirtyi toisen avioliiton solmittuaan papinemännäksi: hänen toinen puolisonsa oli Lammin-Kosken kappalainen Matthias Erici, Etholeniussuvun kantaisä, joka oli elossa vielä 1639  [7]. Toinen tyttäristä oli naimisissa Mäntsälän kirkkoherran Zacharias Thomaen kanssa; näyttää siltä että Zacharias olisi ennen Mäntsälään tuloaan ollut kappalaisena Hollolassa  [8].

Molemmat tunnetut Marcus Eschillin pojat seurasivat isäänsä pappisuralle. Näistä lienee Severinus Marci ollut vanhempi; hän toimi kauan Hollolan kappalaisena ja seurasi sitten isäänsä kirkkoherrana. Hän lienee kuollut vuonna 1642. Herra Söyrinki, kuten häntä yleisesti näytetään nimitetyn, jäihän tämä jopa hänen omistamansa talon nimeksikin, oli naimisissa Hebla Antintyttären kanssa, joka oli elossa vielä 1651  [9]. Heblan syntyperästä ei ole varmaa tietoa, mutta kun herra Söyrinki näyttää saaneen Laitialassa olevan talonsa vaimonsa perintönä, on varsin luultavaa, että Heblan isä oli Hollolan kihlakunnan voutina toiminut ja mm. Hämeen nuijasodan nujertamisessa ansioitunut Antti Tordinpoika Laitialasta (k. 1597)  [10]. Vuoden 1634 henkikirjan mukaan - tiedot lienee tästä lähteestä otettu Akianderiin - oli Severinus Marcilla tyttäret Kristina ja Beata sekä poika Johannes Severini, »studiosus». Tähän lasten luetteloon voimme lisätä vielä Sofian, joka oli naimisissa Severinus Marcin seuraajan Andreas Jonae Orraeuksen kanssa sekä Elisabetin, jonka puoliso oli kapteeni Matthias Brandt  [11].

Orraeuksesta Akiander mainitsee, että hän Hollolan historian 1700-luvulla kirjoittaneen J. Fr. Bouchtin mukaan olisi ollut edeltäjänsä Chamaeuksen vävy, ja arvelee, että Boucht olisi tarkoittanut Camenaeusta. Koska Akiander ei tuntenut Orraeuksen ensimmäistä puolisoa Sofia Söyringintytärtä, arvelee hän sukulaisuuden Camenaeukseen johtuvan Orraeuksen avioliitosta Kaarina Pietarintyttären, asessori Anders Israelinpoika Svartin lesken kanssa; isännimestä todetun Pietarin hän olettaa mahdollisesti toimineen herra Söyringin jälkeen väliaikaisena kirkkoherrana  [12].

Tytär Kristina Söyringintytär on toistaiseksi vaiheiltaan tuntematon, mutta Beata-tytär on kiistattomasti Orimattilan haudattujen luettelossa vuonna 1699 mainittu kruununvoudin leski Beata Söyringintytär Camenaea. Tämän voisi päätellä jo siitäkin, että Severinus Marcin toisen tyttären mies, Andreas Orraeus oli »edeltäjänsä Chamaeuksen (Camenaeuksen) vävy», joten Severinus Marci olisi sukunimeltään Camenaeus; vuoden 1634 henkikirjat taas tietävät herra Söyringillä olevan Beatatyttären. Muitakin todisteita voitaisiin esittää, mutta varmuuden antavat useatkin maininnat tuomiokirjoissa, jotka kiistattomasti osoittavat Henrik Hannunpojan Severinus Marcin vävyksi  [13]. Henrik Hannunpoika oli rykmentinkirjuri solmiessaan vuoden 1635 tienoilla avioliiton Beata Söyringintyttären kanssa; myöhemmin hän toimi ainakin vuosina 1645-48 Ylisen Hollolan kihlakunnan voutina. Hän viljeli vuodesta 1633 Orimattilan Luhtikylässä sittemmin Tuiskun nimen saanutta (ratsu)tilaa, joka pysyi hänen hallussaan senkin jälkeen, kun hän vaimonsa kautta osittain perintönä, osittain korvauksena koko perikunnan puolesta suorittamistaan kuluista sai 1643 haltuunsa appensa Laitialassa hallitseman ratsutilan. Kun hänen tässä yhteydessä oli lunastettava anoppinsa sisar Kaarina Antintytär tilalta, näyttää tämä olevan selvänä todisteena siitä, että herra Söyrinki oli aikoinaan saanut tilan vaimonsa kautta, eihän tämän vaimon sisarella muuten olisi ollut perintöoikeutta tilaan  [14]. Henrik Hannunpoika (Tuisku) näyttää kuolleen vuoden 1673 tienoilla; Beata Söyringintytär eli tämän jälkeen leskenä vielä yli neljännesvuosisadan asuen poikansa luona Luhtikylän Tuiskulla. Henrik Hannunpojasta ja Beata Söyringintyttärestä polveutuu laaja talonpoikaissuku Orimattilan Luhtikylässä. Sen keskuudessa ovat sukulaisavioliitot olleet erittäin yleisiä, joten monet Tuiskun suvun jäsenet polveutuvat jopa 4-5 kertaa näistä kantavanhemmistaan.

Henrik Hannunpojan lanko Johannes, jonka paimenmuiston laatija on varustanut sukunimellä Camenaeus, oli vielä 1634 »studiosus», minkä johdosta hän ei saata - päinvastoin kuin mitä Akiander ja hänen mukaansa Kuusikin arvelevat  [15] - olla se herra Johannes Georgii, joka jo 1614 oli Hollolan kappalaisena. Vuonna 1636 oli tässä puheena oleva Johannes (Severini) kuitenkin jo »herra», mistä käy päätteleminen hänen toimivan tuolloin jo papinvirassa. Akianderin tieto, että hän olisi kappalainen Hollolassa jo 1632, on näin ollen virheellinen; kappalaiseksi hänet mainitaan vasta 1637. Tässä toimessa, Hollolan kappalaisena, hän näyttää olleen vielä vuonna 1642, mahdollisesti vuoteen 1648 saakka. Hollolan emäkirkolta hänet siirrettiin, luultavasti 1648, Asikkalaan; kun siellä oli kappalaisena jo 1653 Johannes Pauli (Paulinus), on ilmeistä, että Johannes Severini on kuollut 1650-luvun alussa. Johannes Severinin puoliso oli nimeltään Birgitta (Brita) Perttelintytär  [16].

Johannes Severini oli sairaalloinen ja »heikkopäinen» mies, joka tämän vuoksi joutui varsinkin taloudellisissa asioissa paljon kärsimään. Hän otti ensin viljelykseensä tilan Pyhäniemessä, mutta myi sen 1642 langolleen, kapteeni Matthias Brandtille. Tuomiokirja tosin sanoo myyjää Zacharias Severiniksi, mutta tämä tieto on ilmeisesti erehdyksen aiheuttama  [17]. Vuonna 1642 Johannes Severini osti Hollolan kirkkoherran Nicolaus Matthiae Forsskåhlin pojanpojalta Iisak Jaakonpojalta Uskilan Isäntälän tilan, mutta ei pystynyt sitäkään kauan pitämään; jo 1648 myy hän tämänkin tilan Matthias Brandtille. Tässä suvussa ovat tällaiset »suvunsisäiset» tilankaupat hyvin tavallisia: Isäntälä siirtyi sittemmin Brandtilta hänen vaimonsa serkulle, katselmuskirjuri Elias Matinpojalle (Etholenius-sukua). Toisaalta taas Laitialan ratsutila siirtyi Henrik Hannunpoika Tuiskun pojalta Aleksanteri Henrikinpojalta 1684 hänen serkulleen kirkkoherra Johan Orraeukselle  [18].

On mahdollista, että kirkkoherra Severinus Mareilla oli toinenkin poika, nimeltään. Kirkkoherran kuoltua nimittäin hänen veljensä Georgius Marci ja »tämän veljenpoika» Yrjänä käräjöivät kirkkoherravainajan perinnöstä; tuomiokirjasta ei käy ilmi, oliko Yrjänä herra Söyringin vaiko jonkun toisen - meille tuntemattoman - veljen poika. Kun Johannes Severiniä mainitaan erityisesti »vanhimmaksi pojaksi», on luultavaa, että poikia on useampia, ja että Yrjänä on juuri yksi heistä. Vuoden 1643 käräjillä mainitaankin eräs Georgius Severini  [19].

Varmaa edellämainitun tuomiokirjankohdan nojalla kuitenkin on, että Georgius Marci oli herra Söyringin veli ja siis kirkkoherra Marcus Eschillin poika. Hän oli Hollolan kappalaisena ainakin vuodesta 1609 lähtien, mutta tuli Nastolan kappelin perustamisen yhteydessä 1640-luvun alussa siirretyksi tähän Hollolan kappeliin. Täällä hän toimi ainakin vuoteen 1663 saakka. Hänen puolisonsa oli Valpuri Yrjänäntytär, joka mainitaan yhdessä miehensä kanssa merkinnällä »utgamla» vielä vuonna 1663. Akianderin mukaan oli Georgius Marcilla lapset Isak, Elin, Kirstin, Sofia ja Elisabet. Suomen Asutuksen Yleisluetteloon otettujen henkikirjatietojen mukaan voidaan näihin vielä lisätä poika Gabriel ja tytär Beata  [20].

Poika Isaacus Georgii oli »scholasticus» jo 1634 ja esiintyy täysi-ikäisenä erilaisissa yhteyksissä kautta 1640- ja 1600-lukujen. Yllättävää on, että hän - kukapa muu Isaacus Georgii Camenaeus olisi kysymyksessä - vasta 1662-63 opiskelee Tartossa  [21]. On mahdollista, että hän on Tartossa pyrkinyt saamaan nopean loppusilauksen opinnoilleen päästäkseen papiksi ja isänsä seuraajaksi; jos hänellä tälläisia toiveita olikin, hän pettyi. Vuoden 1663 jälkeen ei Isaacus Georgiista ole tietoja löydetty. Toinen poika, Gabriel Georgii Camenaeus, joka ainakin toisinaan esiintyy sukunimellisenäkin, oli vielä vuonna 1671 Nastolassa, mutta jo 1672 löydämme hänet Asikkalan kappelin lukkarina  [22] Tässä tehtävässä hän oli ainakin vuoteen 1694 saakka, minkä jälkeen hänestäkään ei ole tietoja. Vuosina 1680-91 mainitaan hänen puolisonaan Ingeborg  [23]. Georgius Marcin tyttäristä tunnetaan toistaiseksi vain Sofian myöhemmät vaiheet. Hän sai puolisokseen Nastolan kappalaisen Ericus Jordani Peuroniuksen, josta sittemmin tuli Orimattilan ja lopulta Laukaan kirkkoherra. Heidän luonaan asuivat vielä 1671 vaimon sisaret Liisa ja Kirsti sekä veli Gabriel, mutta Sofian kuoltua n. 1672 he häviävät Nastolan pappilasta  [24].

Tässä selvityksessä on - kuten 1600-luvun suvuissa niin useasti - varsin monia toistaiseksi tuntemattomiin katoavia suvun jäseniä. Mutta omana aikanaan ja omalla seudullaan tämä myöhempien polvien niukalti tuntema ja suorastaan unohtama pappissuku on ollut siksi merkittävä, että sen vaiheet on ollut aiheellista kuvata puutteellisesti tunnettuinakin.

Viitteet

[1]   Tutkimusta on toimitus täydentänyt eräin osin.

[2]   Matth. Akiander, Herdaminne öfver Wiborgs och nuvarande Borgå stift I, s. 218. Helsingfors 1868.

[3]   A. R. Cederberg, Suomalaiset ja inkeriläiset ylioppilaat Tarton ja Tarton - Pärnun yliopistossa 1632-1710, s. 34. SSV 23.

[4]   Tor Carpelan, Ättartavlor för de på Finlands riddarhus inskrivna efter 1809 adlade, adopterade och naturaliserade ätterna, s. 89. Helsingfors 1937-42. Akiander, Herdaminne, I, s. 212. Sakari Kuusi, Hollolan pitäjän historia I, s. 326. Porvoo 1935.

[5]   VA: 222b: 22v.

[6]   Suomen Asutuksen Yleisluettelo: Tammela, Porras, Leka. Yrjö Blomstedt, Hämeen mahtitalonpojat ss . 292-295. Hist. Aikak.kirja 1958.

[7]   Carpelan, e.m.t., s. 89.

[8]   VA: ee 3:155 v. - Zacharias Thomae omisti Hollolan Uskilan kylässä vv. 1608-36 sen tilan, jonka Marcus Eschilli oli omistanut vv., 1573 - 1606. Suomen Asutuksen Yleisluettelo.

[9]   Kuusi, e.m.t. I, ss. 326-327. Hollolan kär. 1651, VA: ee 6: 150 v.

[10]   Vrt. Asikkalan kär. 1645, VA: ee 5: 59. Suomen Asutuksen Yleisluettelo: Asikkala, Laitiala. Antti Tordinpojasta ks. Jon. Ax. Almquist. Den civila lokalförvaltningen IV, s.22. Stockholm 1922 ja Yrjö Koskinen, Nuijasota, sen syyt ja tapaukset, s. 310. Helsinki 1877.

[11]   Suomen Asutuksen Yleisluettelo: Tennilä, Pappila. Kuusi, e.m.t. I, s. 327. Matthias Brandtia mainitaan toisinaan harhauttavasti Orrauksen vävyksi. Vrt, myös Carpelan e.m.t., s. 89.

[12]   Akiander, e.m.t., I, ss. 214-215.

[13]   Vrt. VA: ee 4: 233, ee 5: 59, ee 6: 115.

[14]   Asikkalan kär. 1643, VA: ee 5: 59.

[15]   Akiander, e.m.t., I, s. 218. Kuusi, e.m.t. I, s. 331.

[16]   VA: ee 5: 210. Suomen Asutuksen Yleisluettelo: Padasjoki, Vähä-Äiniö.

[17]   VA: ee 5: 210. Kuusi, e.m.t. I, s. 331.

[18]   VA: ee 5: 210. Suomen Asutuksen Yleisluettelo: Hollola, Uskila. Kuusi, e.m.t. I s. 309. Eino Wälikangas, Löfwing-suku Suomessa, s. 23. SSV 10. Carpelan, e.m.t., s. 89.

[19]   VA: ee 4: 233, 236 v.

[20]   VA: ee 5: 39, 49 v. Suomen Asutuksen Yleisluettelo: Hollola, Uskila ja Nyby, Nastola. Akiander, e.m.t., II, s. 87.

[21]   Cederberg, e.m.t., s. 34. Suomen Asutuksen Yleisluettelo, Tennilä, Pappila. Ks. esim. VA. ee 6: 297.

[22]   Suomen Asutuksen Yleisluettelo: Nyby, Nastola. Y. S. Koskimies, Asikkalan seurakunnan vaiheet, s. 20. Asikkalan seurakunta 1547 - 1947. Lahti 1947.

[23]   Suomen Asutuksen Yleisluettelo: Asikkala, Asikkala.

[24]   Akiander, e.m.t. II, ss. 87, 114, I, ss. 471-472. Suomen Asutuksen Yleisluettelo, Nyby, Nastola.


Genos 30(1959), s. 70-75

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1959 hakemisto | Vuosikertahakemisto