GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Tiedonantoja - Meddelanden


Lietzen-suvun alkuperä

Yrjö Blomstedt

Vanhojen, ainakin jo 1700-luvulta peräisin olevien tietojen mukaan olisi Turun pormestari, sittemmin Turun hovioikeuden asessori Nikolaus Lietzen (k. 1681) ollut »Winskäncks son på Arensborg». Kun tämä tieto on jo Anders Ant. von Stiernmanin teoksessa Matrikel öfwer Svea Rikes Ridderskap och Adel (II, s. 1232), joka on painettu 1755, näyttää se olevan peräisin 1719 aateloidun Carl von Lietzenin perheen taholta. Löydettyään alkuperäislähteistä Nikolaus Lietzenin isännimeksi Arvidin konstruoi Wilh. Gabr. Lagus ilmeisesti tästä »Arvid Lietzenin, juomanlaskijan Arensburgissa», joka sittemmin on pitänyt kantaisän asemaa hallussaan (mm. Tor Carpelan, Åbo i genealogiskt hänseende, s. 22).

Upsalan arkkihiippakunnan paimenmuistossa (Joh. Er. Fant - Aug. Låstbom, Upsala ärkestifts herdaminne II, ss. 203-204. Upsala 1843) mainitaan kuitenkin Litslenan kirkkoherrana 1628-35 olleen Arvidus Nicolain kohdalla seuraavaa:

»Barn: Nils, kallade sig Lietzen, assessor i Åbo hovrätt. Denna uppgift är förmodligen oriktig, emedan enligt Lagus Hist. om Åbo Hofrätt Assessor Lietzens fader hette Arvid Lietzen och var munskänk i Arensburg.»

Että paimenmuiston laatijoitten virheelliseksi epäilemä tieto kuitenkin on oikea, sen on osoittanut Toini Melander laajassa henkilökirjallisuuden bibliografiassaan. Kun hänen oivalluksensa kuitenkin näyttää jääneen monilta sukututkijoilta ja Lietzen-jälkeläisiltä huomaamatta, lienee syytä esitellä asiaa Genoksen palstoilla.

Ensinnäkin on huomattava Melanderin n:o 956, Turun akaternian rehtorin Elias Til-Landzin kutsukirjelmä »Inexorabilis ea fragilitas nostro» akatemian kirjansitojan Zacharias Lietzenin hautajaisiin 1684. Siitä käy ilmi, että »Academiae Bibliopegus» Zacharias Lietzen oli syntynyt vuonna 1629 Litslenan kirkkoherran Arvidus Nicolain ja tämän puolison Clara Ericin poikana. Lisäksi annetaan tietoja hänen koulunkäynnistään, hänen opissaolostaan Christian Reussnerin luona Tukholmassa vuoteen 1649, hänen kisällivaelluksistaan Saksassa ja hänen päätymisestään Turkuun 1663. Vuonna 1665 hänet oli vihitty ensimmäiseen avioliittoonsa Maria Billstenin kanssa - siitä neljä poikaa -, vuonna 1677 toiseen avioon Catharina Belkoun kanssa - siitä poika ja tytär.

Toiseksi on huomattava Melanderin n:o 183, »Epicedion in Obitum - - Dn. Axelii Bannerii» Upsalassa 1642 laadittu hautajaisruno Axel Gustafsson Banérin muistolle. Sen laatija on ylioppilas ja kuninkaallinen stipendiaatti Nicolaus A. Litzenius, ja Melander huomauttaa tässä yhteydessä, että kysymyksessä oli Nikolaus Lietzen, joka ilmeisesti on se Nicolaus Arvidi, Uplandus, joka 9.3.1637 tuli ylioppilaaksi Upsalassa. Kun lisäksi Ernst Meyerin bibliografiasta Programm utgifna vid Upsala universitet (Upsala universitets årsskrift 1905:3), s. 25, käy selville että Nicolaus Arvidi Litzenius oli joulukuun 11. päivänä 1642 pitänyt akateemisen puheen juridiikan ylioppilaalle sopivasta aiheesta »De iustitia», on todistusketju aukoton. Nikolaus Lietzen näyttää jättäneen Upsalan yliopiston varsin pian tämän jälkeen, sillä kirjoittaessaan 1643 onnittelurunon vanhemman opiskelutoverinsa Johan Stålhandsken ja Margareta Flemingin vihkiäisiin (Melander n:o 195) hän kutsuu itseään entiseksi stipendiaatiksi. Pian tämän jälkeen hän lienee ryhtynyt virkauralle; Turun pormestariksi hänet nähtävästi nimitettiin Pommerin sotaoikeuden notaarin virasta. Kun Wilh. Gab. Lagus Turun hovioikeuden historiansa ainoassa, ensimmäisessä osassa sanoo Lietzenin olleen »en classiskt bildad jurist» (Åbo Hofrätts Historia I, s. 227), ei tästä A. W. Westerlundin tavoin (Turun hovioikeus 1623-1923, s. 205-206) pidä siis vetää sitä johtopäätöstä, että Lietzen olisi (vain) ulkomailla opiskellut. »Klassillisesti sivistyneeksi juristiksi» koulivat oppilaitaan myös Upsalan yliopiston juridiikan professorit, ennen muita tietysti suuri Johan Loccenius.

1600-luvun säätyläissukujen joukossa on Lietzen-suku nyttemmin luettava Ruotsista, ei Baltiasta, Suomeen siirtyneeksi. Samalla voidaan passittaa »Arensburgin juomanlaskija» genealogisten myyttien joukkoon. Tämä on ollut mahdollista etsimällä sukua koskevia tietoja 1600-luvun rikkaasta henkilökirjallisuudesta ja siitä syystä onkin aihetta korostaa sekä Toini Melanderin teoksen verratonta genealogista käyttöarvoa että muidenkin bibliografioiden merkitystä sukututkimuksessa.


Genos 34(1963), s. 103-104

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1963 hakemisto | Vuosikertahakemisto