GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Referat | Artikkelin loppu ]

Ståhlberg-suvun kantaisä

Muutama lisätieto

Professori Yrjö Blomstedt, Helsinki

Tunnetuimman, Varsinais-Suomesta peräisin olevan Ståhlberg-suvun kantaisä oli Rauman kirkkoherrana ja rovastina vuonna 1730 kuollut maisteri Georg Ståhlberg. Hänen poikansa Josef Ståhlbergin ja hänen vaimonsa sisarenpojan Abraham Achreniuksen kirjoittamissa muistorunoissa, edellinen suomeksi ('Surun sumu syngiä suitsi jne.'), jälkimmäinen latinaksi (»Phoenix de Cinere Nestoris Viri Mag. Georgii Ståhlberg»), käy ilmi, että Georg Ståhlberg oli vaatimattomista oloista lähtöisin ('aiwan wähän/pesän pielist lähtynä') ja että hän suhteellisen vanhana ('wuotta liki kymmend cax') ja vuosia paimenena oltuaan oli lähtenyt koulutielle. Äidin nimi käy ilmi sekä muutamasta tuomiokirjan kohdasta että Rauman haudattujen luetteloista vuonna 1712: Brita Juhanantytär. Isästä ei tiedetä muuta kuin että hän Achreniuksen mukaan viljeli pientä maatilkkuaan ja Josef Ståhlbergin mukaan näyttää harjoittaneen sepän ammattia (vrt. säkeet 'Onko orja lampur raiska/eli myöskin sepän poika?'). Missään yhteydessä ei toistaiseksi ole mainittu edes patronyymisesti Georg Ståhlbergin isännimeä.

Ylioppilasmatrikkelissaan asettaa Vilh. Lagus Austraaliseen osakuntaan kuuluvan Georg Ståhlbergin lukuvuoden 1688/1689 ylioppilaiden joukkoon, minkä arvatenkin varsin arvelunomaisen tiedon - vrt. edempänä ensimmäistä mainintaa Georgius Ståhlbergista yliopistollisissa lähteissä - tutkimus on sellaisenaan hyväksynyt. Toini Melanderin julkaisema isoavihaa edeltävän suomalaisen henkilökirjallisuuden bibliografia luetteloi kuitenkin vuoden 1681 painotuotteiden kohdalla Georgios ton Shtålbergin kirjoittaman onnittelurunon Johannes Gezelius nuoremmalle. Bibliografiassa tämä kreikankielinen runo on sijoitettu vuoteen 1681 ilmeisesti siksi, että sen on käsitetty liittyvän Gezeliuksen Inkerinmaan superintendentiksi nimittämiseen, joka tapahtui 10.9.1681. Tarkempi runon otsikkoon perehtyminen osoittaa kuitenkin, että kysymyksessä onkin tervehdys Turkuun palaavalle Gezeliukselle; tähän sai luvan siirtyä isänsä apulaiseksi 18.8.1688 ja lienee siirtynyt Suomeen kesällä 1689, saatuaan 20.6. Sauvon prebendakseen. Onnitteluruno on siis ajoitettava vuoteen 1689 eikä sen kautta näin ollen Georg Ståhlbergista saatavia varmoja tietoja voida »työntää» ajassa taaksepäin kuin ehkä muutaman kuukauden verran.

Ensimmäinen tarkalleen ajoitettava tieto Georg Ståhlbergista on näet yhä edelleen Turun akatemian konsistorin pöytäkirja 5.11.1689, jolloin hänet mainitaan stipendiaattina toisessa eli keskimmäisessä luokassa. On syytä kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että nimi Georgius Ståhlberg ilmestyy stipendiaattiluetteloon ilman että miestä mainittaisiin tuon luettelon edellä olevassa stipendiaattiluetteloon tehtäviä muutoksia koskevassa konsistorin pöytäkirjan kohdassa. Tämä panee epäilemään, että Ståhlberg on ollut aikaisemminkin stipendiaattina, joskin toisella nimellä. Konsistorin pöytäkirjassa 13.3.1689 esiintyvässä stipendiaattiluettelossa on toisen eli keskimmäisen luokan stipendiaattien alkupään järjestys vasemmanpuoleisimman sarakkeen mukainen. Keskimmäisessä sarakkeessa on mainittu ne muutokset, jotka tehtiin pöytäkirjan mukaan 5.11.1689, ja oikealla on mainittu luetteloon jääneet stipendiaatit.

13.3.1689 5.11.1689
Magnus Alm siirr. 1. luokkaan
Petrus Linstorpius Petrus Linstorpius
Johannes Flachsenius siirr. 1. luokkaan
Johannes Ericius Johannes Ericius
Georgius Fabricius Georgius Ståhlberg
Johannes Ståhlbom Johannes Ståhlbom
Johannes Hakes poistettu
Ericus Forsenius Ericus Forsenius

Georgius Ståhlbergia vastaa siis aikaisemmassa luettelossa Georgius Fabricius, joka 14.4.1686 oli tullut alimman luokan stipendiaatiksi ja 21.11.1688 siirretty keskimmäiseen luokkaan. Yliopiston arkistossa olevista yliopiston tilikirjoista käy kiistattomasti ilmi, että Georgius Ståhlberg on Georgius Fabricius; tämän vuonna 1688 saamatta jäänyt stipendiosuus (6: 12: 14 7/10) on vuoden 1689 tileissä Georgius Ståhlbergin saamisena.

Georgius Ståhlberg on siis ilmeisestikin vuoteen 1689 saakka - nimenmuutos lienee ajoitettavissa loppukevääseen tai kesään 1689 - käyttänyt sukunimeä Fabricius, joka selvästi johtuu latinan sanasta faber = seppä. Varmemman vakuuden tästä nimenmuutoksesta antavat pari Georgius Fabriciuksen (osakunnaltaan Australis) säilynyttä stipendihakemusta (luultavasti vuodelta 1686) yliopiston arkistossa. Niissä hän muun muassa mainitsee toimineensa peräti seitsemän vuotta paimenena ja käyneensä Turun koulua, jolloin hän oli voinut turvautua porvarien hyväsydämisyyteen toimeentullakseen (vrt. säkeitä 'Ehkä leipäns halpahan/Edzei Turun turuhulla/Laupioilda Ihmisildä'). Lisäksi hän mainitsee elättävänsä vanhempiaan, joten isä on siis vielä 1680-luvun puolimaissa ollut elossa.

Georgius Fabriciuksen on Wilh. Lagus sijoittanut ylioppilasmatrikkelissaan rehtorikaudelle 1683/1684. Varmasti on Georgius Fabricius ollutkin ylioppilas jo syyslukukaudella 1683, sillä hän on kirjoittanut vähäisen nelirivisen onnittelurunon perniöläisen Gabriel Thauvoniuksen professori Andreas Wanochiuksen johdolla julkaisemaan ja 7.12.1683 tarkastettuun väitöskirjaan »Disqvisitionum practicarum   , Pars Qvintum, Principia practica qua defectum & excessum, jactatis utrinq; argumentis, & qvidem     vindicans». Kun hänen runonsa on onnittelujen viimeinen, merkitsee se samalla sitä, että hän on onnittelijoista akateemiselta iältään nuorin. Häntä ennen onnittelee Nicolaus Procopaeus H(enrici) F(ilius), jonka tiedetään tulleen ylioppilaaksi rehtorikaudella 1680/1681. Eräässä toisessa väitöskirjassa (Petrus Laurbecchius - Georgius G. Kijhl, Corpus angelicum, seu de corporibus angelorum asumptitiis disputatio, 1688) on G.F. nimikirjaimin varustettu onnittelu, jonka J. Vallinkoski bibliografiassaan Turun akatemian väitöskirjoista 1642-1828 (n:o 2197) vie Georgius Fabriciuksen tiliin. Tässä yhteydessä on hänen edellään onnittelijana Johannes Flachsenius, joka vuorostaan on rehtorikauden 1681/1682 ylioppilaita. Tästä käy päätteleminen, että Georgius Fabricius-Ståhlberg on tullut ylioppilaaksi aikaisintaan 1682, myöhäisintään 1683. Hän ei kuitenkaan ole sama mies kuin tuona lukuvuonna austraaliseen osakuntaan kirjoittautunut Georgius Rindelius, sillä tämä mainitaan Rindeliuksena konsistorin pöytäkirjassa vielä 22.7. ja 5.8.1687, jolloin erästä häntä koskevaa salavuoteusasiaa käsiteltiin. Georg Rindelius kuoli ylioppilaana Turussa 1691 (haud. 26.6.), joten hän on selvästi eri henkilö kuin Georg Ståhlberg.

Kun Fabricius-Ståhlberg on tullut ylioppilaaksi jo 1682 tai 1683, ja kun hän oman ilmoituksensa mukaan on opiskellut Turun koulussa, täytyy hänen koulunkäyntinsä sattua 1670- ja 1680-lukujen taitteeseen. Ennen vuotta 1683 on 1680-luvulla tullut kouluun vain Georgius Lucae Aboensis 23.3.1680, mutta hän on koulussa vielä 1685. 1670-luvulla on koulun matrikkeliin merkitty seuraavat Yrjänät:

28.7.1672 Georgius Gregorii Nybyensis
18.7.1674 Georgius Simonis Aboensis
28.7.1674 Georgius Andreae Aboensis
1.12.1674 Georgius Georgii Aboensis
6.8.1674 Georgius Lucae Aboensis
11.10.1675 Georgius Canuti Narwensis
22.7.1676 Georgius Andreae Aboensis
30.6.1675 Georgius Simonis Uskelensis
9.2.1677 Georgius Lucae Lundoensis

Kun otamme huomioon, että Georg Ståhlberg kuului austraaliseen eli Aurajoen eteläpuoliseen varsinais-suomalaiseen osakuntaan, jäävät luettelosta jäljelle vain Georgius Gregorii Nybyensis, Georgius Simonis Uskelensis ja Georgius Lucae Lundoensis. Kun Georgius Ståhlberg ilmeisesti ylpeili koulumenestyksellään ja oli pojalleenkin kertonut toisten sitä kohtaan tuntemasta kateudesta (»Mustan kirjan lukiaxi/soimasit juur surkiasti»), on ilmeisesti kymmenen vuotta ennen Georgius Fabriciuksen yliopistoon tuloa Turun kouluun tullut marttilalainen Georgius Gregorii suljettava laskuista pois.

Georgius Simonis, joka oli kotoisin Uskelasta, sopisi varsin hyvin ajan puolesta Georgius Fabricius-Ståhlbergiksi, eihän seitsemänkahdeksan vuoden opiskelu suinkaan noihin aikoihin merkinnyt mitään normien ylitystä. Sattuu kuitenkin niin, että Georgius Simonis yhtä hyvin ja ehkä paremminkin voisi olla edellä ohimennen mainittu Georgius Rindelius. Hän saattaisi nimittäin olla kotoisin (Uskelan) Perttelin Pöytiön Rinteen talosta, jossa 1652-1681 oli isäntänä Simo Simonpoika Aulis Ojan Perttelin historiassa julkaiseman isäntäluettelon mukaan; silloin hän olisi Georgius Simonis Rindelius Uskelensis. Joka tapauksessa on mahdotonta Uskelan hallinto- tai kirkkopitäjän alueelta 1670-luvun henkikirjoista löytää ketään pientalollista ja/tai seppää nimeltä Simo, jolla olisi vaimona Brita Juhanantytär.

Mitä taas Georgius Lucae Lundoensikseen tulee niin on todettava, että Liedon henkikirjoista ei liioin löydy yhtään Luukasta. Kirkollisesti Liedon, mutta hallinnollisesti Pöytyän alaisesta Prunkkalan kappelista löytyy kyllä kolmekin Luukasta: Leik(k)olasta Luukas Matinpoika, Leinakkalasta Luukas Henrikinpoika ja Laukkaniitun kylästä Luukas Sipinpoika. Luukas Matinpojan vaimo oli kylläkin Brita, mutta tämä kuoli 1696, joten he eivät voi olla Georg Ståhlbergin vanhemmat. Leinakkalan Luukas Heikinpoika, jonka vaimon nimi oli Aune (Agnes), kuoli jo 1676, joten häntäkään ei käy olettaminen Georgius Ståhlbergin isäksi. Luukas Sipinpojan vaimo taas oli nimeltään Sofia, joten tälläkin kohdalla on edessä vaikeuksia. Vain siinä tapauksessa, että Brita Juhanantytär olisi Georg Ståhlbergin äitipuoli, mitä Kaarlo Teräsvuori viitaten Brita-nimen puuttumiseen Georgiuksen tytärparvesta on K. J. Ståhlbergin juhlakirjassa (1940) uumoillut, saattaa Luukas Sigfridinpoika ansaita huomiota jatkotutkimuksissa. Hän oli ilmeisesti veljensä ja veljenpoikansa välissä lyhyen aikaa isäntänä, eikä näin ollen ehkä ole voinut jäädä veljenpojan tultua n. 1681 isännäksi enää kotitaloon, vaan on joutunut poikansa elätettäväksi. Toisaalta tiedetään (Pöytyän ja Prunkkalan käräjät 21-22.3.1681), että Luukas Sigfridinpojan lapsista ainakin tytär Kerttu oli pestattu palvelukseen (se, että hänen isännäkseen sattui turkulainen s e p p ä Erkki Sipinpoika, on kai pikemminkin sattuma kuin indiisio); mahdollista siis olisi, että pojankin olisi pitänyt etsiytyä toisille palkkapaimeneksi. Oma ongelmansa syntyy siitäkin, että Prunkkala kirkollisesti oli Etelä-Suomea, mutta hallinnollisesti Pohja-Suomea, joten sieltä kotoisin olevat ylioppilaat saattoivat olla joko boreaaleja tai austraaleja.

Kun Uskelan ja Liedon suunnilla näin on vedetty jotenkin vesiperä, on ehkä syytä vielä kerran katsoa, mitä lähteet kertovat marttilalaisen Georgius Gregoriin mahdollisuuksista olla sama mies kuin Georgius Fabricius-Ståhlberg. Yhtään Kreuta tai Gorgoniusta, jolla olisi puolisonaan Brita, ei Marttilasta löydy; ensimmäinen seppäkin näkyy ilmestyvän pitäjään 1680-luvulla.

Kaarlo Teräsvuori on huomauttanut eräästä oikeusjutusta Turussa 1689-90 (Turun kämn. oik. 20.9., 15.10., 17.10., 6.11.1689, VA: z 197: 310-313, 336-338, 343-344, 364, Turun raast. oik. 7.4., 16.4., 2.6., 5.7., 7.7., 14.7., 19.7., 2.8.1690, VA: z 57: 172v-173, 173-179, 262-263, 317, 320, 458, 459), jota käytiin porvarinleski Maalina Yrjänäntytär Kimalaisen ja somerolaisen talollisen Sakari Tuomaanpojan välillä purkautuneen kihlauksen johdosta. Tässä jutussa ylioppilas Georg Ståhlberg esiintyi todistajana (z 57: 175-176), ja Maalina-leski halusi jäävätä hänet »efter som dess syster uti tjensten hoos henne stulit åtskillige mathvahror, hvilka Ståhlberg äfven med sin syster nutit, hvarföre hon hans syster tiltaahlt»; tämän väitteen johdosta »Ståhlberg nekade samma piga varit hans syster». Tie tukkeutuu siis täälläkin. Toisaalta (z 197: 312) Ståhlbergin piti kerran Sakari Tuomaanpojan mukana »senda några bref till Somero»; olivatko kysymyksessä vain kirjeet Someron pappilanväelle, joihin Ståhlberg pian avioliiton sitein liittyi, vai olisiko hänen vanhempiaankin 1680-luvun lopulla haeskeltava Somerolta?

Jäljelle jää siis toisaalta se mahdollisuus, että Georgius Fabricius-Ståhlberg, siitä huolimatta, että hän on Turun koulua käynyt, ei olekaan tullut merkityksi koulun oppilasluetteloon, tai toisaalta, että hän kouluun tullessaan on asunut Turussa niin pysyväisesti, että hänet onkin merkitty matrikkeliin Aboensiksena. Todettakoon, että näin mikäli hän on 18.7.1675 kouluun tullut Georgius Georgii, pitää edellälueteltujen mahdollisuuksien puitteissa paikkaansa Kaarlo Teräsvuoren Iitin kirkkoherran Israel Ståhlbergin muistiinpanon ja Josef-nimen esiintymisen varaan rakentuva olettamus, että pistooliseppä Josef Jöransson Ståhlberg (k. Akaassa 1742) olisi Rauman kirkkoherran veli. Tapaukset Georgius Lucae Lundoensis ja Georgius Simonis Uskelensis eivät nekään yllä ole tulleet täysin loppuunkäsitellyiksi: on muistettava, että vielä 1670-luvulla monet eri tavoin aatelin alaisina elävät henkilöt jäivät manttaaliluetteloihin merkitsemättä, koska he elivät »rälssin suojeluksen alla». Liedon kartanoissa on hyvinkin saattanut olla seppänä joku Luukas (Uskelassakin joku sopiva Simo), joka ei ole joutunut verokirjurin sulkakynän kärkeen. Siinä tapauksessa Georgius Fabricius-Ståhlbergin syntyperän arvoitus saattaa olla lähes ratkaisematon.


Referat

Släkten Ståhlbergs stamfar. Stamfadern för den mest bemärkta släkten Ståhlberg i Finland var kyrkoherden i Raumo Georg Ståhlberg, d. 1730. Då han omnämns som student i Åbo år 1689, har man framkastat hypotesen, att han skulle blivit student ca 1688. Då man jämför uppgifterna om stipendiater i Consistorii Academici protokoller finner man dock, att Georg Ståhlberg är identisk med den Georg Fabricius, som redan 1683 var student i Åbo. Denne säger i en stipendieansökan sig ha gått i Åbo skola, men det synes vara omöjligt att identifiera honom med någon av de i skolans elevmatrikel nämnda elever med förnamnet Georg, i det att Georg Fabricius-Ståhlberg aldrig förekommer med patronymikon.


Genos 36(1965), s. 103-108

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1965 hakemisto | Vuosikertahakemisto