GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Pieniä löytöjä - Små fynd

Starck

P. J. Voipio

Runsaat sata vuotta sitten, 1850-luvun lopulla herätti Pietarissa huomiota nuori suomalaissyntyinen pianotaiteilijatar Ingeborg Maria Wilhelmina Starck, s. Pietarissa 24.8.1840. Avioiduttuaan sittemmin pianistin ja säveltäjän vapaaherra Hans August Alexander Bronsart von Schellendorfin kanssa hän asettui Saksaan asumaan. Eri puolilla Eurooppaa antamiensa konserttien lisäksi hän tuli tunnetuksi myös säveltäjänä. Hänen tuotantonsa, mm. neljä oopperaa, lienee tosin nyttemmin päässyt painumaan unhoon, mutta oli niitä, jotka pitivät häntä aikansa etevimpänä naissäveltäjänä Saksassa. Ingeborg Starck ja hänen vähän vanhempi sisarensa Olivia Elisabeth, jonka puoliso oli eversti, kreivi Carl August Alexander Cronhjelm, olivat Pietarissa asuvan hovisatulaseppä Otto Wilhelm Starkin (toisinaan Starck) ja Margareta Elisabeth Åkermanin tyttäriä (SSV 38, s. 252).

Etsiessäni Otto Wilhelm Starkin vanhempia saatoin todeta, ettei häntä löytynyt Sukukirjan mainitsemasta eikä muistakaan tunnetuista Starck-suvuista. Pietarin Katarinan seurakunnan historiakirjojen mukaan hän oli syntynyt Tukholmassa ja muuttanut Pietariin Turusta. Kuulutettujen ja kuolleiden luettelon mukaisten ikätietojen mukaan syntymävuosi oli 1806, ja kuulutettujen luettelossa mainittiin isäksi »Fahnjunkaren Otto Magnus Starck». Syntymämerkintää ei kuitenkaan löytynyt Tukholman suomalaisen seurakunnan tai muunkaan tukholmalaisen seurakunnan kirjoista. Myöskään Turun muuttaneiden tai syntyneidenkään luetteloista ei mainintaa Otto Wilhelmistä löytynyt. Pietarin Katarinan seurakunnan rippikirjoja taas säilytetään Ruotsin valtionarkistossa, eikä niistä ole, merkillistä kyllä, hankittu tänne mikrofilmejä kuin aivan pieneltä osalta, vaikka Katarinan seurakunnassa oli runsaasti suomalaissyntyistäkin väkeä.

Margareta Elisabeth Åkermanin veljenpoika senaattori Daniel Woldemar Åkerman kertoo muistelmissaan kuulleensa, että Otto Wilhelm Starck oli »erään Suomessa oleskelleen ruotsalaisen aatelismiehen Björnstjernan ja suomalaisen Starck-nimisen tytön lapsi, jonka Björnstjerna kyllä tunnusti omakseen, mutta annettuaan hänelle alkukasvatuksen sitten kuitenkin, vaikka poika oli hyväpäinen, pani satulamaakarin oppiin Suomessa, josta hän sitten siirtyi Pietariin, avasi siellä oman liikkeen ja pääsi pian suuriruhtinaan Michail Pavlovitshin hovisatulasepäksi». Tieto oli ristiriidassa Katarinan seurakunnan kuulutettujen kirjassa olevan isää koskevan maininnan kanssa, mutta ansaitsi kuitenkin tarkistusyrityksen.

Ainoa Björnstjernan aatelissukuun kuuluva henkilö, jota tieto voi tarkoittaa, on kreivi Magnus Fredrik Ferdinand Björnstjerna, s. 1779, k. 1847. Hän palveli upseerina Suomessa eri paikkakunnilla ennen Suomen sotaa. Noilta paikkakunnilta en löytänyt vv. 1800-1810 ketään aviotonta lasta, jonka äiti olisi ollut sukunimeltään Starck. Etunimi Magnus kuitenkin kieltämättä viittasi Katarinan seurakunnan mainintaan isän nimestä.

Tiedustelu Ruotsin valtionarkistosta antoi vastauksen, että Katarinan seurakuntaan saapuneen muuttokirjan mukaan Otto Wilhelm Stark (ei Starck) oli syntynyt 9.4.1806, mutta syntymäpaikasta tai vanhemmista ei ollut tietoja. Muuttokirja oli Tukholman suomalaisen seurakunnan antama, ja sen mukaan Otto Wilhelm Stark oli muuttonsa aikana oleskellut jonkin aikaa Turussa.

Kreivi Björnstjernan toimipaikkojen kirkonkirjojen uusi tarkastelu viimeksi mainitun päivämäärän kohdalta osoitti heti, että Porvoon syntyneitten luettelossa (jossa merkinnät eivät ole täysin aikajärjestyksessä) oli 9.4.1806 kohdalla: »St. 1. Qv N:o 11. Pig. Maria Tarkiain 30 oä Otto Wilhelm, t. Stockh.»

Tukholman suomalaisen seurakunnan rippikirjojen mikrofilmeistä löytyi tämän jälkeen Otto Wilhelm Stark, s. Porvoossa 9.4.1806. Täten on selvää, että satulaseppä Stark oli Maria Tarkiaisen poika. Sukunimen muodostuminen äidin nimen alkuosasta on mielenkiintoinen.

Åkerman-suvussa säilynyt tieto satulaseppä Starkin isästä ei ole ristiriidassa viimeksi mainittujen havaintojen kanssa ja saattaa siis olla todenperäinen. Harvinaista ei suinkaan ole, että aviotonta syntyperää oleva henkilö on myöhemmin ilmoittanut papilleen tekaistun isännimen. Sellainen on ilmeisesti myös »fahnjunkaren Otto Magnus Starck».


Genos 36(1965), s. 68-69

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1965 hakemisto | Vuosikertahakemisto