GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Tiedonantoja - Meddelanden


Johannes Rothovius - Hans Rooth(e)

Arvi Ilmoniemi

Pälkäneen kirkkoherran Arvidus Rothoviuksen tietävät genealogiset lähdeteokset piispa Isaacus Rothoviuksen veljenpojaksi ja mainitsevat hänen isäkseen »Käkisalmen linnanpäällikön, everstiluutnantti Johan Birgerinpoika Rothoviuksen. Tieto pohjautuu Rothovius-suvun piirissä laadittuun käsinkirjoitettuun sukuselvitykseen ja sen tuntee jo Jacob Tengström teoksessaan »Vita et Merita --- Isaaci B. Rothovii» (1796), jossa mm. sanotaan (s. 269): »Interim tamen observandum plerosque faltim Rothoviorum, quos jam per bina prope secula muneribus variis, potissimum Ecclestasticis, Finlandiae praefuisse novimus, esse posteros Johannis Rothovii, fratris episcopi nostri, subchiliarchae et Praefecti arcis Kexholmensis (Öfverste Lieutenant och Commendant på Kexholm), quod et dicta genealogia satis comprobat».

Jo aikoinaan S.G. Elmgren joutui toteamaan, ettei Käkisalmen komendanttien sarjassa ollut ketään Johannes Rothoviusta, mutta Strandbergin Herdaminneen jostakin tulleen lapsuksen - siellä Pälkäneen kirkkoherra oli Arvidus Arvidi R. - Elmgren pystyi oikaisemaan huomauttamalla kirkkoherran itsensä käyttäneen nimimuotoa Arvidus I. Rothovius. Yliopistonmatrikkelin Index ja muut vastaavat lähteet olisivat voineet vakuuttaa Elmgrenille, että kirkkoherra todella oli Arvidus Johannis R. ja hänen isänsä siis latinaisesti Johannes Birgeri Rothovius.

Itäisessä Suomessa ja Baltiassa esiintyy 1600-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä muudan sotilashenkilö, jota hyvin saattaisi pitää etsittynä Johannes Rothoviuksena. Kysymyksessä on Hans R(o)oth(e) - omakätisessäkin on monta variaatiota -, joka ainakin jo 1606 oli katselmuskirjurina Lasse Antinpojan lipustossa (VA 5883: 141) ja josta sittemmin ja viimeistään syksyllä 1608 (VA 5907: 244) tuli erään suomalaisen jalkaväkilippukunnan päällikkö (hövitsman). Myöhemmin hänestä tuli eversti Henrik Flemingin (Karjalan) rykmentin kapteeni (Arvi Korhonen, Hakkapeliittain historia I, 106, 192) ja sittemmin (1623) ylivahtimestari (Korhonen I, 358). Vuonna 1624 hänet siirrettiin rykmentistä Narvan varuskuntaan (Korhonen I, 436). Hänestä käytetään 1620-luvulla usein oudohkonkaikuista »kapteenimajurin» (»Captein Maior») titteliä. Helmikuussa 1626 hänestä tuli everstiluutnantti Jakob Skotten skvadroonan 2. komppanian päällikkö (VA: Lindhin kok.). Vuonna 1623 hänet mainitaan Neumünden linnoituksen komendanttina, vuonna 1625 hän on ensin Narvassa, sitten Jaamassa ja lopulta Vask-Narvassa (Korhonen I, 515) ja vuonna 1627 hän ilmeisesti sai samanlaisen tehtävän Jaamassa. Pian senjälkeen Hans Rooth ilmeisesti on kuollut, koska hänen leskensä Elin Bengtsdotter on elokuussa 1628 kuitannut miesvainajansa palkkasaamisia (VA 427: 67). Leski kuoli Viipurissa 1655 (haud. 10.4.).

Mistä sitten käy päätteleminen, että Hans Rooth saattaisi olla etsitty Johannes Rothovius? Lähinnä tähän antaa aiheen hänen sinettinsä (esim. VA 5883: 232, 5908: 47 ja VA: 427: 67), joissa on kilvessä kirjainmonogrammi H B ja nimikirjaimina varhemmissa H.R., sittemmin H.B.R. Isännimi olisi näin ollen alkanut B:llä ja ollut mahdollisesti Birger. Majurimme olisi silloin ollut Hans Birgersson Rooth eli latinaisesti Johannes Birgeri Rothovius. Tyypillisen myöhäisten sukupolvien tekemän esi-isän kultauksen kautta olisi vähemmän tunnettu Jaama vaihdettu saman provinssin päälinnoitukseen Käkisalmeen ja majuri samalla post mortem kohotettu everstiluutnantiksi, ehkä senkin takia, että Käkisalmen komendantit olivat yleensä olleet tuon arvoluokan miehiä.


Genos 37(1966), s. 45-46

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1966 hakemisto | Vuosikertahakemisto