GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Referat | Artikkelin loppu ]

Aatelisen Falck-suvun syntyperä

Oikeusneuvosmies Pentti J. Voipio, Helsinki

Aatelisen Falck-sukumme tähän asti vanhin tunnettu esi-isä on ollut Kymenkartanon läänin manttaalikommissaari Petter Falck, joka toimi tuossa virassa vuosina 1737-1751. Hänen tarkkaa syntymä- ja kuolinaikaansa ei ole tiedetty. Hänen puolisonsa oli Kristina Florin. Heidän lapsiaan on tunnettu seuraavat kahdeksan: Anders Johan, s. Kymissä 8.12.1728, Anna Dorotea, kast. 7.4.1730, Maria, s. 18.3.1731, Abraham, s. 23.4.1733, Elisabet, s. 9.7.1735, Isak, s. 1.8.1737, Jakob, s. Kerimäellä 5.1.1740, ja Kristina, s. Ristiinassa 7.1.1746 ja k. siellä 26.7.1747. Isakin, joka toimittuaan kruununvoutina sai kollegiasessorin arvon ja jonka kuolinaikaa, Ilomantsissa 23.5.1805, Carpelan (Ättartavlor I, s. 95) ei tunne, poikia olivat mm. Anders Henrik, senaattori, ja Jakob, Karjalan alisen kihlakunnan lääninviskaali. Anders Henrikistä, joka aateloitiin 1830, polveutuu aatelinen sukuhaara, jonka päämies nykyisin on asianajaja Anders Henrik Falck. Jakobin sukuhaara suomalaistui; siihen kuuluivat Turun hovioikeuden varapresidentit Johan Viktor Havu, jonka tytär on kirjallisuuskriitikko, fil.maist. Toini Havu, ja Gustaf Evert Havu, jonka poika on professori Ilmari Havu. Mainittakoon, että suomennetun nimen johto on seuraava: Falck = Haukka eli Havukka > Havu. Kokonaisuutena ei Falckin sukua ole vielä tutkittu, ja siinä näyttää olevan useita vaikeasti selvitettäviä haaroja.

Manttaalikommissaari Petter Falckin syntyperä on ollut selvittämättä monista yrityksistä huolimatta. Lähinnä on ollut kysymys kahdesta vaihtoehdosta: Upplanti tai Itä-Suomi, mutta niistä on sitten jopa väitelty. Hänen vaimonsa nimi ja syntyperä on kirjallisuudessa esitetty virheellisesti. Mainittakoon samalla, että Carpelanin käyttämä miehen etunimi »Per» ei vaikuta täsmälliseltä. Kaikissa tapaamissani yksityisissä asiakirjoissa ja hakemuskirjoissa Petter ja hänen poikansa kirjoittavat nimen aina »Pet:», »Pet:r» tai »Petter», ja virantoimituksessaan Petter on käyttänyt muotoa »Petrus».

Carpelan sanoo suvusta: »enligt en släkttradition skulle släkten härstamma från Sverige och dess förfäder hava tjänat svenska kronan i dess armé i oavbruten tidsföljd från Gustaf I:s tid till Karl XII:s död; dess äldste kände medlem uppges även i Upplands regementes handlingar varit född i Uppland. Dessa uppgifter ha icke kunnat bekräftas. Det förefaller som om släktens tidigare skeden möjligen borde sökas i Östra Finland eller Nyslotts län.»

Carpelanin arveluihin Itä-Suomen puolesta on ollut kyllä syytä. Tosin Petter Falckin nimi esiintyy ensin Upplannin rykmentissä ja Turun lääninkonttorissa, mutta hän avioitui Lapinjärvellä ja sen jälkeen hän ja hänen perheensä esiintyvät yksinomaan Itä-Suomessa, Kymissä, Kerimäellä, Ristiinassa, Leppävirralla ja Loviisassa. Carpelanin käsitystä on Hormia voimakkaasti kannattanut (Genos 1952, s. 1 ja 1953, s. 22), kun taas Grotenfelt (Genos 1953, s. 87) on pitänyt molempia vaihtoehtoja mahdollisina sikäli, että suku olisi kenties jo ennen Petteriä asunut Savossa, mutta alunperin tullut Ruotsista.

Seuratessani Falckin perheen vaiheita eri kirkonkirjoista en voinut olla huomaamatta, että eräät Carpelanin tiedot, varsinkin vaimon kohdalta - mihin palaan jäljempänä - olivat virheellisiä. Kun Petter oli rykmentin kirjoissa merkitty syntyneeksi Upplannissa ja hän oli eläkkeelle siirryttyään muuttanut Tukholmaan, missä hänen kuolinaikaansa ei kuitenkaan ollut kyetty selvittämään, heräsi halu tutkia asiaa tarkemmin. Silmiini sattui sitten hänen virkavapausanomuksensa (Ilmoniemi, Genos 1934, s. 92, alav. 1). Tästä sain aiheen tiedustella hänen pari vuotta myöhempää eroaan koskevia asiakirjoja ja sain tiedon hänen leskensä ns. käräjäkappoja koskevasta anomuksesta, jolloin tilasin nähtäväkseni sitä koskevat asiakirjat (A9/IV N:o 599/1755 ja D 9/III Litt. W. 25//5.4.1755/17.7.1755 N:o 599) Savo-Karjalan maakunta-arkistosta.

Asiakirjoista kävi ilmi, että Petter Falck oli aikoinaan tehnyt vaimonsa sukulaisen, laamanni Samuel Blomfeldtin kanssa sopimuksen, jonka perusteella hän sai nostaa eräät laamannin käräjäkapat. Laamannin ja Petterin kuoltua oli uusi laamanni vaatinut tietyn ajanjakson käräjäkappoja itselleen, vaikka hän oli saanut oikeuden samalta ajalta nostaa myös palkkansa entisestä hovioikeuden virastaan. Petterin oikeus oli selvä, ja leski sai käräjäkapat, mutta meidät tämä riita johti uusiin tietoihin käsiksi. Kävi ilmi, että Petter oli oleskellut Tukholmassa, paitsi ehkä heikentynyttä terveyttään hoitamassa, myös käydäkseen oikeutta vaimonsa perintöasioista. Oli syytä hankkia Tukholmasta selvitystä, jonka Svenska Arkivbyrån, kapteeni John S. Tirén, minulle ystävällisesti toimittikin. Paitsi mainitun oikeudenkäynnin asiakirjoja hän löysi myös Petter Falckin virkamääräyksiä ja virkahakemuksia. Ne antoivat elävää valaistusta hänen vaiheistaan, ja ne sisälsivät viitteen hänen syntyperänsä selvittämiseksi. Erottuaan terveydellisistä syistä:


»Såvida jag av min invärtes sjukdom - - - alltid mer och mer funnit mig så högt graverad att jag icke ser mig att framledes kunna med mantalsskrivningsresornas besvär uthärda; ty är - - - min anhållan att med allone därifrån entledigad varda, och om jag till någon annan syssla framledes skicklig prövas kunde lämnar jag til - - - att omprövas - - -. (Kammararkivet, akt 1751 4/6 nr 2)


ja muutettuaan Tukholmaan Petter alkoi hakea uusia virkoja. Erästä tullilaitoksen virkaa hakiessaan hän esitti ansioluettelonsa, joka persoonallisen sävynsä vuoksi ansainnee tulla jäljennetyksi:


Förteckning uppå dessa publike sysslor vid vilka underskreven mantalskommissare till närvarande tid är vorden brukad och i underdånighet förrättat nämligen

Sedan jag intill år 1718 några års tid mig uti häradsbokhållarearbete övat, blev

1718 in februarii till munsterskrivare under Upplands infanteriregemente och majorens kompani antagen, då jag samma år på den olyckelige norska härfärden var med, och måtte tillika med andra uti det nogaste pröva vad ett så bedröveligit fälttåg hade att innebära samt ock då en märklig anstöt på hälsan erfor, och sedan år 1719 då regementerne blevo emot ryssen utkommenderade och voro omkring Stockholm lägrade var jag även därvid tillstädes; men vid hemkomsten därifrån om avsked anhölt, varefter jag

år 1720 begav mig på landskontor hos framl. landskamreraren Svan som den tiden under flykten var i Stockholm, varifrån

år 1721 ad interims till häradsskrivare i Åbo län jag antagen blev, och tre års tid samma syssla förestod till den ordinarie tjänste tillträdde.

År 1725 då jag mig till Nyslotts och Kymmenegårds län begav att en ständig syssla söka blev mig handgivit en vidlöftig balansförklarningsräkning för en avliden kronobefallningsman att utreda intill

år 1727 då jag med häradsskrivarefullmakt på Kymmenegårds härad blev försedd vilken syssla jag mine förmän till nöjes förrättade tio års tid.

År 1737 täcktes det högl. kongl. kammarkollegium mig till mantalskommissarie i samma län befordra, vilken syssla jag innehaft femton års tid intill dess att min svaga hälsa mig förnekte att längre uthärda med de därstädes varande alltför vidlöftiga och dryga mantalsskrivningsresorne och det ringa arvodet som därvid sig belopp; alltså nödsakades densamma överlämna och nu två års tid om någon mera indragande syssla i stället anhållit.

Under de senare åren gjort betjäning på landskontoret dels såsom vice landskammererare och dels åtskilliga års landsböcker avslutit; för vilken orsak jag till landskammererare år 1748 föreslagen blev; men blev en annan därtill förordnad emot all min förhoppning. Sålunda haver ock åtskilliga resor vid fogde- och kassörsysslor med min befordring tillgånget; varigenom mitt levande så mycket tyngre och svårare blivit och villkorerne försvagade till

år 1751, då jag alldeles avmattad blev efter det som förr är berört. Icke det att förtiga att jag vid åtskilligt sysslande mig uti räkenskapsgöromål bruka låtit, städse i den förhoppning att omsider utvinna något som till fördel vore; men ännu beroende därpå vad som den högste, min överhet och mina förmän med mig görander varder.

För detta något in summa att anföra så haver jag vid ringare och mera publike göromål blivit brukad över 35 års tid och alltsä förvärvat mig en någorlunda insikt, i synnerhet vad räkenskaper angår; varföre jag ock sådant utbedit, men tilltroendes mig icke desto mindre att genom den högstes bistånd andre som icke med bokhålleriövning så noga överensstämma, också förestå kunna. Stockholm den 13 september 1753.

Pet: Falck mpria.

(akt 1753 17/10 nr 1).


Petter Falck ei saanut virkaa, kun ei ollut aikaisemmin tullissa palvellut. Lokakuun 25 päivänä 1753 hänen oli pakko hakea suoranaista avustusta, jolloin hän kertoi olevansa


»en fattig mantalskommissarius ifrån Finland och Lovisaorten, som över ett års tid här i Stockholm uppehållit i avseende att söka sin hälsa och en liten tjänst, sedan jag i båda delar genom utiråkad sjuklighet och fattigdom år 1751 blev förlustig: men nu den förra såväl som den senare stodo att ernås och utvinnas, om intet den allt mer och mer hos mig tilltagande medellösheten på ett nödtorftigt livsuppehälle sådant förhindra ville, vetandes jag numera alls ingen råd eller utväg till mitt och de minas framhjälpande, uti sådant mitt högst beträngda tillstånd: icke ringa därav i början förordsakat att jag som mången annan där å orten under den senaste krigstiden på mitt litsla förråd något kom att lida samt sedan stannade ock mina små hemmansbruk över gränsen på ryska sidan, varigenom mina villkor blevo alltid svagare och jag allt sedermera som förr berört är bleven så utblottad att jag för armod skull ej vet vart åt jag mig vända skall. Uti sådant trångmål och då jag av det timmeliga endast kvar äger en sjuklig maka med åtta lika oförmögne barn, flyr och till fota faller - - -»
(Riksarkivet: Biografica: Falck)


Pian sen jälkeen Petter vielä kerran, vaikka nytkin turhaan, haki virkaa, Västbon kihlakunnan kruununvoudiksi. Tällöin hän tekee mielenkiintoisen viittauksen syntymäseutuunsa, paljastamatta kuitenkaan paikkakuntaa. Hän kirjoitti mm.:


»- - - och vad detta kronobefallningsmanstjänst erfordrar så är - - - landsorternes beskaffenhet här i Sverige mig också väl bekante, såvida jag härstädes är infödd.»
(akt 1753 10/12).


Puuttumatta vielä tuohon syntymäseutumainintaan on syytä todeta, että Carpelanin ilmoittama Petterin kuolinaika 1753 före okt. osoittautuu liian aikaiseksi. Petterhän teki avustusanomuksen lokakuussa ja ilmeisesti vasta vielä vähän myöhemmin haki kruununvoudin virkaa. Lisäksi löysin edellä mainitsemastani käräjäkappoja koskevasta asiakirjavihkosta jäljennöksiä Petterin kirjeistä, joista viimeisin on päivätty 11.4.1754. Seuraavana syksynä hänen poikansa Anders Johan päiväämättömässä kirjeessä, jolle lääninhallituksessa on merkitty määräys 18.10.1754, sanoo isästään »min i förl:n våras äfven avl:ne Far mantals Commissarien Petter Falck». Petter oli siis ilmeisesti kuollut keväällä 1754, ennen kesän tuloa, mutta jälkeen huhtikuun puolivälin. Tukholman kirkonkirjat eivät, kaupunginarkiston ilmoituksen mukaan, tienneet mitään hänen kuolemastaan, eikä perunkirjaa tai köyhäintodistusta hänestä löytynyt. Kuolinaika ei näyttänyt enää olevan tarkemmin selvitettävissä.

Edellä esitetyt tiedot Petter Falckista olivat hallussani silloin, kun esitelmöin aiheesta Sukututkimusseuran kokouksessa. Sen jälkeen toimitin tekstini mm. suvun päämiehelle, asianajaja A. H. Falckille. Kävi ilmi, että hän oli jo ylioppilaana ennen ensimmäistä maailmansotaa, siis yli 50 vuotta sitten, tutkinut suvun syntyperää. Hänellä olivat tallella laajat muistiinpanonsa, jotka hän auliisti luovutti käytettäväkseni. Monien minulle jo tuttujen seikkojen ohella oli muistiinpanoissa myös merkittäviä lisätietoja.

Kenties mielenkiintoisin kohta noissa muistiinpanoissa oli jäljennös Petterin lesken eläkeanomuksesta. Niiden mukaan leski annettuaan ensin tiedot miehensä virkaurasta ilmoitti miehensä kuolleen »i armod i St. Olofs församling i Stockholm, dit rest för att råda bot å sin hälsa». Anomuksessa sanottiin edelleen:


»och som icke allenast norrska fälttåget, utan och de vidlyftiga resor, som vid mantalsskrivningar i Finland under sträng skjild förfalla, åsamkat honom en förkylning, för vilken han tänkte söka bot, så reste han 1751 till Sverige, varest han fann sin grav och lägerstad.

Enär nu till dessa min salig mans långa och trogna tjänster läggas alle märkliga olyckor han i det sista svåra finska kriget undergådt, och beslå theri, att han år 1741, strax efter Willmanstrandska actionen, måste se allt sitt lilla goda vid Högfors i Kymmene sockn, af Ryssarna förbrännas, att han samma tid röne ett sitt hemvist Hapalax i Kärimecki sokn sammalunda handteras, att han med hru och 8 st barn måste 14 dagar uppehålla sig på en holma i siön, under stundlig fruktan af en grym fiende ertappas, och att vid fredens slutande se sitt bröd minskas i anseende dertill, att en del av Nyslotts län till ryska Cronan afstods ...»


Allekirjoituksena anomuksessa oli: »Cristina Florina. En högtbedrövad och fattig änka.»

Paitsi lisätietoja Petterin ja hänen perheensä vaikeista elämänvaiheista sisälsi eläkeanomus maininnan Petterin kuolinseurakunnasta. Uusi tiedustelu Tukholman kaupunginarkistoon toi selvityksen: Petter oli haudattu St. Olofin seurakunnassa 25.4.1754. Saatiin myös tietää, että leski oli 20-vuotiaan tyttären ja 8-vuotiaan (?) pojan kanssa henkikirjoitettu Jacobin seurakunnassa vuonna 1755. Valitettavasti lähivuosien manttaalikirjat puuttuvat, joten perheen viipymisestä kaupungissa ei ole saatu muita tietoja. Mainituista kahdesta lapsesta tytär oli varmaan Elisabet. Jollei poika ollut silloin 18-vuotias Isak, on tietysti mahdollista, että perheeseen syntyi yksi meille tuntematon lapsi vuosien 1741-1748 välillä, koska Petter avustusanomuksessaankin vielä mainitsee hänellä olevan 8 lasta. Ristiinan kirkonkirjoissa ei ole noiden vuosien syntyneitä, enkä muualtakaan ole löytänyt mainintaa tuosta mahdollisesta lapsesta.

Petterin kuolinaika ja -paikka oli siis saatu selville. Hänen syntymäaikansa ja syntyperänsä olivat vielä avoinna. Muutamia vihjeitä oli minulla kuitenkin. Petter oli virkahakemuksessaan maininnut paikallistuntemuksestaan syntymäpaikkansa perusteella. Hänen isänsä etunimestä minulla oli lisäksi aavistus, ja tämän selittämiseksi ensin muutama sana hänen vaimonsa syntyperästä, josta on, kuten mainitsin, ollut virheellisiä käsityksiä.

Kristina Florin ei ollut Sysmän kappalaisen Samuel Florinuksen eikä tämän vaimon Beata Sofia (Carpelanilla virheellisesti Beata Kristina) Ekestubben tytär (ks. Genos 1966, s. 47). Hänen etunimensäkään eivät olleet Margareta Kristina, vaan ilmeisesti vain Kristina. Tapaamissani kirkonkirjoissa hänellä on yleensä vain etunimi Kristina. Ainoastaan Ristiinan kirkonkirjoissa on nuorimman tyttären syntymämerkinnän ohessa äidin nimeksi merkitty »Christ. Cath.» ja Leppävirran rippikirjoissa on todellakin nimet Margareta Kristina. Mutta kun hän sitten lopuksi asuu Turussa tyttärensä Marian ja tämän miehen Piikkiön ja Halikon tuomiokunnan tuomarin Henrik Ahleqvistin luona ja siellä kuoli 1.2.1794, hänellä on vain etunimi Kristina.

Edellä mainittu perintöoikeudenkäynti antaa viitteen myös Kristina Florinin syntyperän selviämiseksi. Petter Falck ja hänen lankonsa, majuri Anders Kihlström, ajoivat vaimojensa Kristina ja Maria Florinin puolesta juttua heidän setänsä laamanni Samuel Blomfeldt'in, ent. Florin, jäämistöstä. Valitettavasti jutussa ei kertaakaan mainita näiden laamannin veljentyttärien isän etunimeä. Tarkasteltaessa Wilskmanin Släktbok II, pp., mukaan Samuel Blomfeldtin veljiä Florinus-suvun kohdalla näyttää ilmeiseltä, että sisarusten Kristinan ja Marian isäksi voidaan ajatella vain Jakob tai Johan Florinia, joiden perhesuhteita Wilskman ei tunne, ja näistäkin jäänee sivuun Jakob, joka vasta muutamia vuosia jälkeen Kristinan syntymävuotta 1704 suunnitteli avioitumista (Genos 1947, s. 54). Johan Florinista ei tiedetä muuta kuin että hän opiskeli Turun akatemiassa, mutta aikoi siirtyä armeijan palvelukseen.

Kuten jotkut muistanevat, olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota eri suvuissa käytettyjen etunimien antamiin viitteisiin ja todistusvoimaan. En voinut nytkään olla havaitsematta, että Petter Falckin vanhin poika oli nimeltään nimenomaan Anders Johan. Kun Kristina Florinin isä näytti olleen Johan, alkoi myös tuntua siltä, että Petterin isä on ollut etunimeltään Anders. Sen verran olin kuitenkin varovainen, etten ilman muuta uskonut Upplannin jalkaväkirykmentissä, siis samassa joukko-osastossa kuin missä Petter Falck oli alkanut uransa, palvellutta ja 1.2.1711 eronnutta vänrikki Anders Falckia tuoksi isäksi.

Eräänä mielenkiintoisena lisäseikkana on kerrottava, että Kymin pitäjässä, jossa Petter Falck suurimman osan ajasta asui perheineen, asui samanaikaisesti sahankirjanpitäjä Lars Gustaf Falck, joka oli naimisissa Dorotea Margareta Gottmanin kanssa, vihittynä Pyhtäällä 17.10.1726. Heillä oli lapset: Anna Elisabet, kast. Kymissä 10.11.1727, Christina, s. 4.3.1729, haud. 11.5.1729, Margareta, s. 12.5.1730, Johannes s. 8.2.1732, Christina, s. 25.4.1734, Eva, s. 24.5.1736, Joachim, s. 6.3.1739, Gustavus, s. 5.11.1741, Zacharias, s. Helsingissä 7.6.1745, Lars, s. Nurmijärvellä 11.10.1747, ja Juliana, s. Kiskossa 18.11.1749, k. siellä 30.10.1750. Merkille pantavaa on, että Lars Gustafin ja Petterin perheiden kesken näyttää rippi- ja historiakirjojen mukaan olleen kosketusta, mm. monta kertaa kummeina oloa. Edellä mainituissa asianajaja Falckin muistiinpanoissa on merkintä, että Petter mainitaan Lappeen käräjillä 1729 Lars Gustafin takaajana. Mitään suoranaista mainintaa heidän sukulaisuudestaan ei ole, eikä Lars Gustafin perheessä ole Anders-nimistä poikaa, mikä olisi viitannut siihen, että kysymys olisi ollut veljeksistä.

Palaan nyt tuohon Petterin mainintaan syntymäseudustaan. Mitä merkitsivät sanat »här i Sverige»? Tarkoittiko hän nykyistä Ruotsia vai silloista koko valtakuntaa, johon pääosa Suomeakin vielä kuului?

Ilma Orkamo on kertonut, että hän tutkiessaan 1700-luvun loppupuolen kirkonkirjoja Lappeenrannan seuduilta oli todennut siellä usein merkinnän »flyttat till Sverige» ja aikansa ihmetellyt vilkasta muuttoliikettä Ruotsiin, kunnes havaitsi, ettei muutto ollutkaan ulottunut pitemmälle kuin Mäntyharjulle tai Heinolaan, silloisen valtakunnanrajan toiselle puolen. Tämän havainnon valossa ei Petter Falckin maininta Ruotsista syntymäseutuna vielä todistanut hänen syntyneen Pohjanlahden länsipuolella. Ottaen kuitenkin huomioon, että hän kirjoittaessaan anomuksiaan Tukholmassa mainitsee avustusanomuksessaan olevansa »ifrån Finland» ja viimeisessä virkahakemuksessaan kertoo tuntevansa hyvin olot »här i Sverige», missä hän on syntynyt, ja että nuo anomukset on kirjoitettu aivan samoihin aikoihin, saattoi uskoa hänen tarkoittaneen todella Pohjanlahden länsipuolta käyttäessään sanaa »Sverige». Sitä paitsi lesken eläkeanomuksessa, josta sain tiedon kerrotuista muistiinpanoista, tehtiin myös selvä ero: »i Finland» ja »till Sverige». Aloin uskoa, että Petterin syntymäpaikkaa oli etsittävä Ruotsista. Nähtävästi Upplannin rykmentin asiakirjat ja Carpelanin mainitsema sukutraditio olivatkin oikeassa mainitessaan syntymäseuduksi Upplannin. Sukutraditiohan oli ollut oikeassa myös Norjan retken ja siellä saadun vamman tai muun terveydenvian suhteen. Mahdotonta ei ole enää sekään, että myös tieto kuninkaan palvelemisesta yhtämittaisesti Kustaa Vaasan ajoista Kaarle XII:n aikaan asti voidaan vielä osoittaa oikeaksi.

Näin ollen päätin vielä kerran kirjoittaa kapteeni Tirénille ja pyytää häntä tutkimaan Upplannin seurakuntien kirkonkirjoja. Tein sen kylläkin melkoisen epäuskoisena, sillä asianajaja Falckin muistiinpanojen mukaan eräät henkilöt olivat jo tehneet sellaista etsintää tuloksitta. Mutta yrittänyttähän ei laiteta, ja tällä kertaa yritys näyttää todella kannattaneen. Sain, painokoneiden jo odottaessa, häneltä vastauksen. Hän tunnustaa ryhtyneensä työhön varsin epäuskoisesti, olihan kyseessä lähes 200 seurakunnan kirkonkirjat, ja siihen nähden oli ollut paljon onnea päästessä jo parin päivän hakemisella ilmeiseen täysosumaan.

Pienestä Balingstan seurakunnasta hän oli tavannut katselmuskirjuri Anders Falckin [1] perheen. Tämä Anders Falck ja »min dotter Anna Elfvia» oli vihitty 9.2.1693; morsian oli siis seurakunnan kirkkoherran Johan (Johannes Olai) Elfviuksen (k. 1696) tytär. Puolisoilla olivat seuraavat lapset: Anna Catharina, haud. 8.1.1695, Johan, kast. samana päivänä, Jean, kast. 22.1.1696 (jompikumpi näistä haud. 28.2.1696), Laurentius Gustavus, kast. 6.2.1698, Elisabeth, kast. 8.4.1700, Petrus, kast. 29.12.1701, Andreas, kast. 8.6.1704, ja Carl, kast. 2.12.1706. Ennen viimeisen lapsen syntymää eli 20.5.1706 oli katselmuskirjuri Anders Falck haudattu. Lapsi Petrus lienee saanut enonsa nimen, sillä Uppsalan arkkihiippakunnan paimenmuiston mukaan kirkkoherra Elfviuksella oli Pehr-niminen poika.

Vaikka kapteeni Tirén ei ennen vastauksensa lähettämistä ollutkaan vielä ennättänyt jatkaa tutkimustaan pitemmälle ja käydä läpi rippikirjoja ja muita saatavissa olevia asiakirjoja, hän ilmoittaa uskovansa »med till visshet gränsande sannolikhet» siihen, että lapsi Petrus on aatelisen Falck-sukumme kantaisä. Meitä vahvistaa samaan käsitykseen lisäksi se, että Petruksen isä on todella nimeltään Anders ja että hänen äitinsä nimi Anna on sama kuin Petter Falckin vanhimman tyttären Anna Dorotean. Vielä havaitsemme, että Petruksella oli veli Laurentius Gustavus, joka sopii hyvin olemaan sahankirjanpitäjä Lars Gustaf Falck. Lopuksi se, että isä Anders on katselmuskirjuri, tuo mieleen sukutradition: »dess förfäder hava tjänat svenska kronan i dess armé ...»

Sukututkimustehtävämme näyttää ratkenneen. Edessä on lopullisen asiakirja-aineiston etsiminen ja pyrkimys löytää lisää sukupolvia taaksepäin. Jollakulla on myös tilaisuus yrittää selvittää koko tämä Falck-suku. On mahdollista, että suvun jälkeläisiä, Falckeja, on nykyisin olemassa paljon enemmän kuin olemme arvanneetkaan.


[1]   Anders Falck tuli tammik. 1691 Ratsuhenkikaartin (Livgardet till häst) majurin komppanian katselmuskirjuriksi. Samaan aikaan palvelee tässä rykmentissä majoitusmestari Petter Falck, joka 1704 sai vanhuuden takia eron luutnantinvirastaan Smoolannin ratsuväessä (ks. Lewenhaupt, Karl XII:s officerare I, s. 187.) Vuonna 1685 palveli rykmentissä silloisen korpraali Petter Falckin lisäksi korpraali Didrik Falck (Kr A, Avlöningslistor). C.A.G. Braunerhielm, Lifregementets till häst historia V: 1, Uppsala 1917, s. 94, tuntee erään toisen, vanhemman Didrik Falckin, joka oli Södermanlannin komppanian luutnanttina 1677-1684. (Prof. Y. Blomstedtin tiedonanto).


Referat

Justitierådmannen Pentti J. Voipio, Ätten Falcks ursprung.

Enligt Carpelans Ättartavlor I (s. 95) kan den finska adliga ätten Falck föras till mantalskommissarien i Kymmenegårds län (1737-51) Petter Falck, född i Uppland och död »1753 före okt.» I artikeln ges tilläggsuppgifter om stamfadern (han dog i Stockholm 1754, begr. i St Olofs församl. 25.4.) samt behandlas frågan om hans härkomst. Det synes troligt, att han är den Petrus Falck, som döptes i Balingsta (Uppsala ärkestift) 29.12.1701; föräldrarna voro munsterskrivaren vid Livregementet till häst Anders Falck (begr. i Balingsta 20.5.1706) och hans hustru, kyrkoherdedottern Anna Elfvia. En annan son till paret synes vara sågbokhållaren (bl.a. i Kymmene) Lars Gustaf Falck (i så fall dp i Balingsta 6.2.1698), som förekommer som fadder för mantalskommissariens barn.


Genos 37(1966), s. 57-65

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1966 hakemisto | Vuosikertahakemisto