GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Petrus Brommiuksen kirkonkirjasääntö

Dosentti Pentti Lempiäinen, Helsinki

Tähänastiset tiedot kirkonkirjojen käytäntöön ottamisesta Viipurin hiippakunnassa ovat olleet hyvin niukat. Vanhimmat säilyneet rippikirjat ovat vasta aivan 1600-luvun lopulta. Tämän perusteella Osmo Durchman arveli aikanaan, että niitä olisi ruvettu pitämään vasta vuoden 1686 kirkkolain voimaan tultua, mutta säilyneistä piispan- ja rovastintarkastusten pöytäkirjoista voimme todeta, että sen on täytynyt tapahtua jo aikaisemmin. [1] Historiakirjoja on muutamia tallella varhaisemmalta ajalta, mutta mitään niiden pitämiseen velvoittavaa sääntöä ei ole tunnettu. [2] Sama koskee tili- ja inventaariokirjoja.

Huomattavaa lisävalaistusta tähän asiaan antaa muuan Lapinjärven seurakunnan arkistossa oleva asiakirja, [3] joka kuuluu seuraavasti:

Een Ordning medh Bökerna, wthi huilka Kyrkiones Saaker och Handlingar granneligen annoteras och wpskriffuas skola, wthgiffuin aff Hans Höghwyrd:tt Biskopen D. M. Petro Brommio Anno 1667: 6 Febr:

Man hafuer och höghnödigt ehrachtadt R:dis D. F:bs at påminna och alfuarligen befalla, att wedh alle församblingar, wthi heela stifftet måste medh det forderligast opprättas 4 åthskillige kyrkiobööker, aff huilka,

I. Wthi den första skall granneligen annoteras 1. Huru stoolerne är emellan åhörarne fördeelte. 2. Om något är om Graffuerne at observera effterkommandom till effterrättelse. 3. Kyrkiones inventarium, såsom thet må pro temp[l]e finnas, och ther effter huru det blifuer förbättrat. 3. Prästegårdzens inventarium i löst och fast, icke allenast huusen, och huruledes dhe emellan Sochnemänn at byggia och wedh macht hålla deelte äro, wthan och huart Åker- Engh- och Jordstycke aff skoghen som der til höra; der till medh alle dhe Skriffter och Documenter som kyrkian och Prästegården angående, finnas kunne. Något interstitium skall wara emellan kyrkiones och Prestegårdzens inventarium i samma Book.

II. Den andra booken fördeeles wthi 3 dhelar, och giöress så stoor at hon några åhr borthåth kann räckia till at skrifua på, och skola anteknas wthi: 1. Alla Barn som födes och döpes i församblingen medh föräldrarnas och deras nampn, så och på huadh åhr och dagh dhe döpte ähro. Wthi den 2. Alle Paarfolk, som Wijges tillsamman, och dher hoos huadh dhe som så förmögne ähro, wthfästa i morgongåfuo. Och wthi den 3. Alla Lijk, som Jordas, och der jempte huilka inom eller wthom kyrkian begraffues.

III. Wthi den Tridhie inföhres kyrckiones Räkenskap, Inkompst och Wthgifft, och sådand åhrligen wthi Sochnestemma eller Probstetingh öfuersees och richtigt sluutes. Effter kyrkieordningen och Prästerskapetz Privilegiers 23 Puncht.

IV. I den fierde innskrifues alle Personer i församblingen effter byy och Gårdetaahl, huad dhe kunna läsa wthi dheras Christendoms stycken, och huru myket dhe åhrligen sigh i dem förbättra. Wthaff desse Bökerne kan den förste stadigt förwahras j Kyrkiones kista. Men dhe andre /: när Gudh någon Pastorem genom döden hedan fordrar :/ skall änckia, eller arfwingarne wara förplichtade strax ifrån sigh lefuerera till Cappellanen och Kyrkiewärderna, att medh samma annoterande icke deste mindre wnder nåde åhret, och til dess een annan Pastor tilkommer, continueras.

Såsom nu alt detta hafuer een ganska stoor och mångfalligh nyttigheet medh sigh, som huar rättsinnigh det wäl kan befinna, och här nu alt at describera wijdh lyfftigt wore; altså wille och R:di D. Fratres sådant medh forderligaste effectuera, effter som man och in visitationibus, will Gudh, granneligen der effter fråga och ransaka will. J medler tijdh böhra och R:di Dni Praepositi in suis visitationib[u]s medh flijt sådant inclucera och pådrifua, at det iu icke försumas måå. Gudh medh oss allom! Datum i Wijborgz Consistorio, anno et die ut supra.

Petrus Brommius

Ep[iscopu]s Wiburg.

Tämä Brommiuksen sääntö osoittaa, että Viipurin hiippakuntahallinto pyrki kirkonkirjojen käytön vakiinnuttamiseen samoihin aikoihin kuin Turunkin. Läntisessä hiippakunnassamme ovat vanhimmat määräykset rippi- ja historiakirjoista vuodelta 1665. [4] Toisaalta Brommiuksen sääntö eroaa siinä määrin muista tuntemistamme suomalaisista ja ruotsalaisista ohjeista, että sitä on pidettävä itsenäisenä luomuksena. Se on kaikilta kohdiltaan yksityiskohtaisempi kuin mikään muu tähän asti tunnettu vastaava säädös. Erityisesti pantakoon merkille määräykset kirkonkirjojen säilyttämisestä.

1600-luvun kirkollisille oloillemme oli luonteenomaista, ettei piispojen antamia sääntöjä juuri missään noudatettu kirjaimellisesti, vaan niitä sovellettiin eri seurakunnissa eri tavoin paikallisten olosuhteiden ja sielunpaimenten »hyväksinäkemisten» mukaan. Näin näyttää käyneen Brommiuksen kirkonkirjasäännöllekin. Monissa pitäjissä kirkonkirjojen hankkiminen lykkääntyi pitkälle eteenpäin, kuten tarkastuspöytäkirjoista voidaan todeta. Samoin on helppo havaita, ettei Viipurin hiippakunnasta ennen isoa vihaa tallella olevia rippi-, historia- ja tilikirjoja ole pidetty kovinkaan tarkoin Brommiuksen ohjeiden mukaisesti. Tämä koskee myös Helsingin seurakuntien vuodesta 1667 alkavaa kirkonkirjaa [5], jonka hankkimiseen Brommiuksen sääntö on ehkä antanut virikkeen.

On selvää, ettei kirkollinen kirjanpito itäisessä hiippakunnassamme alkanut vasta 1660-luvulla. Virolahdella on tallella vuodesta 1656 historiakirja [6], jonka hankkimiseen on ajatus ehkä saatu ruotsalaisista kirkonkirjasäännöistä, kuten näyttää olleen Turunkin hiippakunnan vanhimpien historiakirjojen laita. Vielä varhaisemmin on pidetty tilikirjoja, mutta niitä on Viipurin hiippakunnan seurakunnissa tallella vasta 1600-luvun loppupuolella. Varhaisin on Ristiinassa ja alkaa vuodesta 1661. [7]


Viitteet

[1]   Durchman, Huomautuksia vanhimmista säilyneistä historia-, tili-, muuttaneiden- ja rippikirjoista. Genos 1939 s. 85. Lempiäinen, Rippikäytäntö Suomen kirkossa uskonpuhdistuksesta 1600-luvun loppuun, Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 64 (Forssa 1963) s. 252.

[2]   Lempiäinen, Kastekäytäntö Suomen kirkossa 1500- ja 1600-luvulla, Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 69 (Forssa 1965) s. 199-202, 204-205.

[3]   Lapinjärven ruotsalaisen seurakunnan arkisto II G 1 (Matricula ecclesiae Laptraeskensis 1663-1737) s. 93.

[4]   Lempiäinen 1963 s. 250 ja 1965 s. 199. Tilikirjojen pidosta on määräyksiä annettu jo varhaisemmin. Samoin on tallella Suomessa tehtyjä kopioita Linköpingin piispan Johannes Bothvidin kirkonkirjasäännöstä vuodelta 1634. Lempiäinen, Lisä Rothoviuksen hiippakuntasääntöihin, Teologinen Aikakauskirja 1964 s. 100-102.

[5]   Sen sisällöstä Lempiäinen 1965 s. 209. Muista itäisen hiippakunnan kirkonkirjoista, joiden hankinta voi olla yhteydessä Brommiuksen sääntöön, tulee lähinnä kysymykseen vuodesta 1669 alkava Kuopion historiakirja. Sen sisällöstä mt. s. 216.

[6]   Sen sisällöstä mt. s. 234.

[7]   Ristiinan kirkonarkisto G 14. Tilejä on siinä vuosilta 1661-64 ja 1690-1782. Siinä Lapinjärven kirkonarkiston volyymissa, jossa Brommiuksen sääntö on kopioituna, on lisäksi mm. kirkon tilit 1663-1737, inventaarioita, kirjekopioita ym.


Referat

Docent Pentti Lempiäinen, Petrus Brommius' kyrkoboksstadga.

Förf. publicerar en av biskopen i Viborg Petrus Brommius år 1667 utgiven »Ordning medh Bökerna». Aktstycket har hittills varit okänt; kyrkoboksordningen synes vara självständig i så måtto, att den inte baserar sig på någon känd grundlaga.


Genos 37(1966), s. 66-68

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1966 hakemisto | Vuosikertahakemisto