GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Referat | Artikkelin loppu ]

Sukututkimusseuran perustajan Eeli Granit-Ilmoniemen syntymästä kulunut 100 vuotta  [1]

Professori Gunnar Soininen, Helsinki

Kesäkuun 9 p:nä 1916 oli päivätty eräs asiakirja, joka lähes kuukautta myöhemmin, heinäkuun alussa 1916 jätettiin Suomen senaattiin. Senaatti puolestaan katsoi voivansa hyväksyä tuon asiakirjan sisältämän ja 42 henkilön allekirjoittaman anomuksen ja miltei tasan 50 vuotta sitten eli tarkalleen sanoen joulukuun 18 p:nä 1916 se Keisarin ja Suuriruhtinaan nimessä antoi vahvistuksen erään perustettavaksi suunnitellun yhdistyksen säännöille, jotka eräs lehtori oli laatinut ja joille hän oli onnistunut saamaan 41 muun kansalaisen kannatuksen. Kysymyksessä olevan yhdistyksen nimeksi sen perustamishankkeen alkuunpanija ja nervus rerum oli antanut »Suomen Sukututkimusseura - Genealogiska Samfundet i Finland» ja hänen oma nimensä oli Eeli Granit-Ilmoniemi. Seuramme, jonka varsinainen perustava kokous pidettiin 30/1 1917, lähenee siis vakaasti 50 vuoden ikää ja varsinaisen perustajan syntymästä on viikkokauden vielä mentyä, siis ennen joulua 1966, kulunut vuosisata täyteen.

Kuopion maaseurakunnassa (nykyisen Vehmersalmen alueella) syntyi näet joulukuun 21 p:nä 1866 sikäläisen II kappalaisen nimipastori August Fredrik Granitin ja hänen puolisonsa Johanna Elisabet Sundmanin ennestään kuusilapsiseen perheeseen seitsemäs pienokainen, jolle kasteessa annettiin ainoaksi ristimänimeksi Eeli. Kuopion klassilliseen lyseoon, jonka opetuskieleksi suomenkieli oli määrätty viittä vuotta aikaisemmin, nuori Eeli Granit otettiin oppilaaksi I luokalle 1877 ja sieltä hän kahdeksaa vuotta myöhemmin myös suoritti ylioppilastutkinnon 1885. Helsingin yliopistossa hän ryhtyi filologisiin opintoihin uudet kielet pääaineinaan ja teki näissä merkeissä opintomatkan Pietariin 1888 ynnä harjoitti kielitieteellisiä opintoja Göttingenissä 1888 ja 1889 sekä Pariisissa 1890 ja 1892. Ylioppilasaikanaan hän toimi saksankielen sijaisopettajana Kuopion lyseossa, Kuopion ruotsalaisessa yhteiskoulussa eli reaalilyseossa ja Kuopion kauppakoulussa 1887 ja Porin klassillisen lyseon saksan- ja ranskankielen opettajana v:sta 1891. Viimeksimainitussa koulussa Granit, joka 1897 oli suorittanut filosofian kandidaatin tutkinnon, nimitettiin saksan- ja ranskankielen kollegaksi 1906 sekä samojen aineiden vanhemmaksi lehtoriksi 1913. Jo 1917 hän kuitenkin lopullisesti jätti lehtorinvirkansa ja siirtyi eläkkeelle, ollen siis tuolloin juuri 50-vuotiaaksi ehtinyt.

Eeli Granit-Ilmoniemen, mihin muotoon hän suuren nimensuomennosliikkeen mukana 1906 karoliiniaikaisen esi-isänsä Karjalohjan Ilmoniemen rusthollin ratsumiehen muistoksi oli sukunimensä muuntanut, lähes kolme vuosikymmentä käsittäneen eläkekauden vaiheista antavat aikalaiskirjat useita osuvia ja hänen itsensäkin kuvaavasti laatimia vihjeitä. Näinpä itsenäisen Suomen ensimmäisessä, 1920 ilmestyneessä »Aikalaiskirjassa» hän esiintyy tittelinään »lehtori, Suomen sukututkimusseuran sihteeri» ja kertoo mm., että hän »julkaisee 'Genealogica' ja 'Savotar' nimisiä aikakauslehtiä» ja esiintyneensä sanomalehtikirjailijana sekä tutkijana sukutieteen ja musiikinhistorian aloilla. - »Vem och vad» 1926 ilmoittaa Granit-Ilmoniemen tuolloin olevan »f.d. sekr. i Geneal. samf. i Finl.» sekä samoin »f.d. sekr. i Savon seura», mutta parast'aikaa Suomen Sukututkimusseuran, Suomen Kirkkohistoriallisen seuran, Suomal. tiedeakatemian, Suomalais-ugrilaisen seuran, Suomalaisen kirjallisuuden seuran, Svenska litteratursällskapetin, Suomen Musiikkitieteellisen seuran, Savon seuran ym. jäsen; erikoisharrastuksina hänellä on »pärmforskn. o. insaml. av geneal., musikvet. samt kulturhist. källmaterial». - »Aikalaiskirjassa» 1934, jonka päätoimittajana oli Osmo Durchman, tämä ilmeisesti on yhdenmukaistanut ja tasoitellut Granit-Ilmonientä koskevia tietoja kirjan yleisten toimitusperiaatteiden vaatimiin kaavoihin. Tuloksena ovat mm. seuraavat yllä mainitsemattomat biografiset tiedot: Porin tyttökoulun venäjänkielen opettaja ja jatkoluokkien ranskankielen opettaja sekä Porin kaupunginvaltuuston jäsen, »S. sukututk. seuran perust., siht. 17-22, S. tiedeakat. apuj.», Perustanut Poriin poikien valmistavan ammattikoulun, tyttöjen valmistavan ammattikoulun ja teollisuuskoulun. Julkaisuja luetellaan: Kallavesi I, 1923; Agricolan Abckirja (fototyyppipainos), uusi painos 1932; Sukukuvasto - Släktgalleri, 1932; Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600-1880, 1932; Sakari Topeliuksen esivanhemmat Arvi Ilmoniemen kanssa), 1933. - »Vem och vad» 1936 tietää julkaisuihin yhden nimeltä mainitun lisää: Sukukuvasto I, 1935, jonka »provhäfte» oli ollut ylempänä mainittu 1932 kaksikielisin otsikoin ilmestynyt kuvasto. - Mainittakoon vielä keväällä 1941 ilmestyneen »Aikalaiskirjan» tiedoista edelliseen lisää antavina ilmoituksina opintomatka Pariisiin 1926 sekä »Pärm-Granitin» tutkimusmatkat Tukholmaan 1904, 1905 ja 1915, toiminta Keksintöjen edistämisyhdistyksen johtokunnan jäsenenä ja Valtion eläkkeennauttijoiden kannatusyhdistyksen puheenjohtajana sekä erikoisharrastukset »suku- ja kansitutkimus, kirkkomusiikin lähteet, samojedikielet».

Näiden Granit-Ilmoniemen eläessä julkaistujen henkilötietojen täydennykseksi voitaneen tässä vielä mainita, mitä 1961 ilmestynyt »Kuka kukin oli»-teos hänestä lisäksi voi kertoa edellä esittämätöntä. Nimeltä mainittujen julkaisujen (= kuin edellä) jälkeen mainitaan, että hän julkaisi sukutieteellisiä ym. kirjoituksia, suoritti laajoja kansitutkimuksia etsien varhaisinta kirjallisuutta, toimitti Genealogicaa 1918-19, 1921, Sukututkijaa 1921, 1944, Auroraa 1922, Iltapuhdetta 1899-1900, Savotarta 1919-22, Kuopion Viikko-Sanomia 1924 ja Arkadiaa (sittemmin Arkadia-Töölö) 1929. - Tästä Eeli Granit-Ilmoniemen perustamien ja toimittamien lehtien luettelosta kyllä puuttuu ainakin yksi, nimittäin Teppo Tietäväinen, jota hän julkaisi »Savottaren lisälehtenä» 1921-22.

Palatkaamme Suomen Sukututkimusseuran perustamisen aikoihin, joista tammikuun 1917 perustavassa kokouksessa mukana ollut ja ensimmäiseen johtokuntaan kuulunut professori Kaarlo Teräsvuori on seuran 40-vuotiskokouksessa hauskasti kertonut (muistelmat julkaistu Genos-lehdessä 1/1957 nimellä »Suomen Sukututkimusseuran alkuajoista»). Keväällä 1916 kävi Porin lyseon palveluksesta eroamista jo tuolloin suunnitteleva lehtori Granit-Ilmoniemi pääkaupungissa tunnustelemassa helsinkiläisten sukututkimuksen ja henkilöhistorian aktiivisten työntekijöiden ja myös harrastajien suhtautumista sukututkimusseuran perustamiseen. Ajatus sai osakseen kyllä kannatusta, mutta puhutellut henkilöt olisivat kuitenkin jättäneet käytännölliset toimenpiteet syksyn puolelle. »Todellisena syynä oli muistaakseni se, ettei akateemisissa piireissä tunnettu täyttä luottamusta maaseudulta tulleisiin aloitteisiin eikä Granit-Ilmoniemen innostuksen kestävyyteen.» Tällä kertaa hän kuitenkin vei suunnitelmansa nopeaan päätökseen. Hän laati perustettavalle seuralle ohjelman, jota sitten monissa miehin tarkastettiin. Näin syntyneet säännöt jätettiin senaattiin jo heinäkuun alussa 1916 ja, kuten alussa mainittiin, siellä ne saivat vahvistuksen saman vuoden joulukuun puolivälissä.

Kun sitten tammikuun lopulla 1917 pidettiin perustamiskokous - jonka sihteeriksi itseoikeutetusti valittiin Granit-Ilmoniemi - ja siinä tilaisuudessa 42 henkilöä kirjoittautui uuden seuran jäseniksi, kohosi Sukututkimusseuran todellinen jäsenmäärä jo noin 140:een, »sillä sihteeri oli ennättänyt jo ennen seuran perustamista kerätä n. 100 jäsentä olemattomaan seuraan». Moinen innostus hyvän asian eteenpäin viemiseksi, mutta samalla melko täydellinen piittaamattomuus monista formaalisista, saatikka sitten juriidisista yksityiskohdista oli Eeli Granit-Ilmoniemelle hyvin kuvaavaa.

Sukututkimusseuran ensimmäiseksi esimieheksi ja samalla johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin historian professori Kustavi Grotenfelt ja sihteeriksi tietenkin juuri seuran varsinainen perustaja Eeli Granit-Ilmoniemi, mikä vaali sitten Sukututkimusseuran ensimmäisessä vuosikokouksessa (Elias Robert Alceniuksen, Genealogia Sursillianan julkaisijan kuolinpäivänä) huhtikuun 10 p:nä vahvistettiin. Kun sihteerille tämän omasta aloitteesta uskottiin vielä seuran vuosikirjan toimittaminen, kun hän jo 1917 kevätpuolella oli siirtynyt Porista pois helsinkiläiseksi, asettuen asumaan aluksi Oulunkylään, mistä käsin hän ensimmäisessä vuosikirjassa ilmoitti ottavansa suorittaakseen sukuselvityksiä sovittua palkkiota vastaan, ja kun seuran esimies lisäksi ikämieheksi ehdittyään tunnetusti oli »hajamielisen professorin» prototyyppi, Granit-Ilmoniemi heti alusta saakka omaksui itselleen maailman luonnollisimpana asiana Sukututkimusseuran todellisen toiminnanjohtajan aseman. Niinpä esim. seuran 9/10 1917 pidetyn yleisen kokouksen seitsenpykäläisestä pöytäkirjasta viisi pykälää alkaa sanalla sihteeri (2 § sihteeri ilmoitti, 3 § sihteeri ilmoitti, 4 § sihteeri jätti, 6 § sihteeri esitti ja 7 § sihteeri alusti); tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa Kaarlo Teräsvuoren jo mainituista muistelmista kappale Granit-Ilmoniemen karakteristiikkaa: »hän sai oman innostuksensa tarttumaan kuuntelijoihin, ei säälinyt jalkavaivojaan, ei milloinkaan esiintynyt tärkeänä ja omahyväisenä ja käyttäytyi yhtä luontevasti ja koruttomasti oppineiden kuin oppimattomienkin seurassa». - Johtokunnan kokousten painetuista selostuksista käy myös esiin esim. että kun seuran johtokunta tammikuun puolivälissä 1918 pitämässään kokouksessa oli päättänyt anoa senaatilta apurahaa vuosikirjan ym. julkaisujen painatuskustannusten peittämiseksi, niin välillä käydyn sodan takia vasta toukokuun alkupuolella pidetyssä seuraavassa kokouksessa »sihteeri ilmoitti, että edellämainittu anomus oli jo jätetty asianomaiseen paikkaan kuin myöskin pyyntö, että hänelle myönnettäisiin vapaapiletti valtionrautateiden II:ssa [= nykyisin I:ssä] luokassa, sitä varten että hän voisi matkustella ympäri maan sukututkimusta harjoittamassa, jonka tulokset sitten jätettäisiin Seuran arkistoon, kuin myöskin kokouksien ja keskustelun kautta herättää sukututkimuksen harrastusta siellä missä se toistaiseksi on laimeata».

Granit-Ilmoniemi oli yliopistolliselta koulutukseltaan filologi eikä historioitsija, mutta jo 1900-luvun alkuvuosista lähtien hänelle oli selvinnyt, millaisia aarreaittoja vanhojen asiakirjasiteitten kannet saattoivat olla. Niihinhän sidottaessa varsin usein oli täytteiksi käytetty mm. vanhoja painotuotteita ja täältä siis toisinaan oli löydettävissä suorastaan jopa uniikkia kirjallisuutta. Helsingin yliopiston kirjastossa, monissa kirkon arkistoissa ja Tukholmassakin hän innolla suoritti tutkimuksia, jotka osaltaan vetivät hänen harrastustaan myös henkilöhistoriallisia ja genealogisia aiheita kohti. Kun hän lisäksi omasi huomattavat musikaaliset lahjat, hän soiton ja laulun tavallisen esittämisen ohessa jo aikaisin innostui musiikkihistoriallisiin tutkimuksiin ja kokeiluihin. Säännöllinen, tarkkoihin aikamääriin sidottu uurastaminen ja konsekvenssin tarkka, metodisesti moitteeton noudattaminen eivät kuuluneet hänen lukuisien hyveidensä joukkoon. Näinpä on ymmärrettävää, ettei opettajan työ mahtanut antaa tyydytystä tälle tietyssä määrin bohemisuuteen ja levottomaan, alituiseen etsintään taipuvalle miehelle.

On jo aikaisemmin aikalaiskirjojen tiedoista mainittaessa käynyt esiin Granit-Ilmoniemen perustamien ja toimittamien aikakauslehtien hämmästyttävä lukuisuus. Ken tarkasti tutkii Osmo Durchmanin kirjoittamaan lämminhenkiseen ja kuin naulan kantaan osuvaan nekrologiin (Genos 2/1945) liittyvän neljä tiheään painettua sivua käsittävän luettelon, hän vasta saa jonkinmoisen käsityksen Granit-Ilmoniemen kirjallisen tuotannon määrästä ja hänen intressiensä erilaisista kohteista - en malta olla tässä mainitsematta Kasvatusopillisen yhdistyksen aikakauskirjassa (1898) ilmestynyttä artikkelia »Koululääkärikysymys»; tuollaisen aiheen esille ottaminen jo viime vuosisadan puolella todistaa mielestäni aivan poikkeuksellista sosiaalisen mielenlaadun vireyttä. - Niin, Granit-Ilmoniemen kirjallisen tuotannon määrä on tosin sangen melkoinen, mutta sen laatu, ja täytyy sanoa, myös tutkimustulosten luotettavuus jättävät paikotellen paljonkin toivomisen varaa. Tämän hän kyllä itsekin ymmärsi, ei hän sitä kieltänyt, ja niinpä hän saattoikin sanoa, kuten miltei 300-sivuisen 1935 ilmestyneen »Sukukuvastonsa» esipuheessa: »Kuten lukija huomaa, ovat muutamiin kuviin liittyvät tiedot osaksi vaillinaisia, mutta näiden takia ei ole voitu lykätä painatusta, vaan on aukot jätetty asianharrastajien täytettäviksi».

Eeli Granit-Ilmoniemi ei ollut tiedemies varsinaisessa mielessä, vaan harrastelija - näin sanoo Durchman muistokirjoituksessaan ja näin on totuus. »Ilmeisesti tuotti hänenlaiselleen miehelle, jonka mielessä alituisesti askartelivat tehtävät mitä erilaisimmilta aloilta ja mitä moninaisimmat tutkimuskohteet, suurta ponnistusta saavuttaa edes joltistakin täydellisyyttä ja täsmällisyyttä tutkimusta valmistettaessa». Näin jatkaa Durchman esitystään ja hänpä olikin paras mahdollinen asiantuntija, eikä ainoastaan tutkimuksia ja painotuotteita koskien vaan myös Sukututkimusseuran käytännöllisten, juoksevienkin asioiden hoitoa ja huoltoa ajatellen - Durchman näet peri 1922 Granit-Ilmoniemeltä Suomen Sukututkimusseuran johtokunnan jäsenen aseman, sihteerin viran ja Vuosikirjan toimittajan tehtävät. Vaikka viimemainittu siis tuolloin siirtyikin syrjään virallisista asemistaan seurassa, jäi sukututkimus - jonka biologisen puolen tärkeyttä hän alituiseen painotti - hänen lukuisten harrastustensa joukossa erittäin keskeiseksi aina hänen elämänsä loppuun saakka. Seuramme kuukausikokouksissa tämä huumorintajuinen optimisti vuosikymmenien mittaan esiintyi keskustelijana, aloitteiden tekijänä ja esitelmän pitäjänä, viimeksi vuotta ennen kuolemaansa.

Henkilökohtaisesti muistelen Eeli Granit-Ilmonientä suurella lämmöllä ja kiitollisuudella. Isävainajani ystäviin lukeutuvana hän monta kertaa vieraili 1920-luvun alkuvuosina kodissamme Kuopiossa ja siellä lyseon kuudesluokkalaisena ollessani hän sukututkimusasioista puhuessaan, esipolvien työtä arvostaessaan ja kotiseutuharrastuksen merkitystä selvittäessään, laajoja tietojaan auliisti, suorastaan intoa hehkuen jakaessaan ja nuoreen kuulijaansa luonnollisen ystävällisesti, milteipä toverillisesti suhtautuessaan teki syvän ja kestäneen vaikutuksen - näin sekä hän itse että myös ne asiat, joita hän esitti.

Eeli Granit-Ilmoniemi kuoli Helsingissä toukokuun 22 p:nä 1945 ja hänen hautajaisensa olivat ensimmäinen tilaisuus, jossa puolisentoista kuukautta aikaisemmin valittu Sukututkimusseuran silloin nelissäkymmenissä oleva varaesimies joutui seuramme edustajana esiintymään. Muistan tuolloin kevään lopulla 21 vuotta sitten verranneeni vainajan luonteenlaatua, isänmaallisten kulttuuripyrintöjen intomielisyyttä, harrastusten monipuolisuutta, aloitteiden runsautta ja toisaalta myös jonkinlaista keskityksen puutetta ja levotonta vaellusviettiä kahteen 1800-lukumme kulttuurihistorian originelliin merkkimieheen Kaarle Akseli Gottlundiin ja Daniel (Sipi) Europaeukseen. Alituisesti suorastaan intoa hehkuva, mitä monenlaisimpiin kulttuurikysymyksiin ja sivistyksellisiin harrastuksiin alituisesti suorastaan uppoutunut mies oli Eeli Granit-Ilmoniemi. Kohteet vain vaihtuivat ja vuorottelivat niin nopeasti, ettei hän itse mitä suurimmassa määrin epäitsekkäänä ja, täytynee sanoa, myös epäkäytännöllisenäkin, suinkaan aina ehtinyt viedä perille tai edes kehitellä elinkelpoisiksi läheskään kaikkia aloitteitaan. Hän oli kuin kylväjä, joka kylvi siementä, josta osa lankesi kalliolle, osa karuun maahan, osa orjantappuroihin, mutta osa myös ihanaan, hedelmälliseen multaan. Tahtoisin uskoa, että Suomen Sukututkimusseuran syntysanojen lausuminen ja seuran alkutaipaleelleen saattaminen kuului Eeli Granit-Ilmoniemen merkittävimpiin, pysyvimpiin ja parasta hedelmää kantaneisiin kylvötöihin.


[1]   Suomen Sukututkimusseuran kokouksessa 13.12.1966 pidetyn esitelmän mukaan.


Referat

Professor Gunnar Soininen: Hundra år sedan Genealogiska Samfundets grundare Eeli Granit-Ilmoniemi föddes

Den verkliga eldsjälen vid grundandet av Genealogiska Samfundet i Finland var lektor Eeli Granit-Ilmoniemi (1866-1945), vars märkliga personlighet och livsgärning - hans pärmforskningar voro synnerligen resultatrika och han kan karakteriseras som en mångsysslare - skildras i artikeln. Granit-Ilmoniemi var åren 1917-22 Samfundets sekreterare.


Genos 38(1967), s. 13-19, 51

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1967 hakemisto | Vuosikertahakemisto