GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Artikkelin loppu ]

Kirkonarkistojen tuhoutumiset
III.

Osmo Durchman

Tyhjentävää esitystä kirkollisia rakennuksia kohdanneista onnettomuuksista tuskin voitanee koskaan laatia. Yhä uusia tietoja on vanhemmilta ajoilta mitä erilaisimmista lähteistä saatavissa. Seuraavassa annetaan täydellisyyden vuoksi vielä kerran ne tiedot, jotka edellisten osien (osa I, osa II) julkaisemisen jälkeen on todettu, myös uusimmasta kirjallisuudesta.

Vv. 1808-09 sodan ajalta tunnetaan tähän mennessä seuraavat hävitykset: Kalajoen kirkko ja tapuli ynnä Kauhajoen kirkko ja pappila sekä Närpiön (myös kappalaisen virkatalo), Ahv. Brändön, Kumlingen ja Sottungan pappilat tuhottiin; väkivallan alaisiksi joutuivat Alavuden, Anjalan, Iisalmen, Keuruun, Kurun, Leppävirran, Lokalahden, Saarijärven, Saloisten, Vaasan, Velkuan, Virtain ja Ähtärin kirkolliset rakennukset.

Kuten aikaisemmin mainittu (II: Sortavala), ilmoittaa kenraalimajuri Erik Kruse Sortavalan leirissä päivätyssä kirjeessään 1656 polttaneensa m.m. 11 kirkkoa. Näistä tunnetaan nyttemmin kaikki: varmuudella Kerimäen, Kiteen, Käkisalmen, Liperin, Nurmeksen, Räisälän ja Sortavalan luterilaiset sekä lisäksi otaksuttavasti kreikkalaiskatoliset Kurkijoen, Miklin, Rautjärven ja Sortavalan kirkot.

Jokin kirkollista rakennusta koskeva onnettomuus on tähän mennessä tiedossa kaikkiaan 349 seurakunnasta, joista 158 sellaista, joissa on perustamisesta alkavat historiakirjat (useissa kuitenkin melkoisia aukkoja), päinvastaisia, kuten 1. osassa on mainittu, 191 seurakuntaa. Mitään tuhoja ei siis ole esitettävänä 240 maan seurakunnasta, joita nykyään on 589. Tästä luvusta on 434 sellaisia, joissa historiakirjoja on ennen v. 1820, (jotka siis kaikki on saatava jäljennetyiksi), sekä 155 seurakuntaa, joissa ministeriaalikirjoja on vasta jälkeen mainitun vuoden. - Aakkosellisessa luettelossa esiintyy vain yksi uusi seurakunta (Degerby).

1800-luvulta on edellisissä osissa mainittujen täysituhoutumien lisäksi vielä huomattava:

n. 1803 Akaassa pappila [1]
  /2 (3?) 1809   Kumlingessa pappila (ei 1808)
  /2 (3?)   » Brändössä Ahv. pappila
  /2 (3?)   » Sottungassa pappila (ei 1808)
15/3 1833 Degerbyssä pappila

Tähänastisten tietojen mukaan tuhoutui siis 1800-luvulla kokonaan 120 kirkollista rakennusta, joista 50 pappilaa (niistä 7 kappalaisen virkataloa ja 2 tilapäistä papin asuntoa), 53 kirkkoa ja 17 kellotapulia. - 1. osassa painettuun luetteloon 1900-luvun täysituhoutumisista on nyttemmin lisättävä Vähänkyrön Tervajoen rukoushuoneen palo 2/4 1933, joten suurpaloja on tiedossa kaikkiaan 72 (kirkkojen 34, joista rukoushuoneita 6).


Alavus. Osa arkistoa, m.m. syntyneitten luettelo 1762-1808, tuhoutui taistelun aikana 17/8 1808.

BRÄNDÖ Ahv. Pappila tuhottiin   /2 tai   /3 1809; virkatalon kuntoonpanemiseksi ehdotettiin 300 ruplaa [2].

Degerby. Pappila (saarnaajan asunto) paloi 15/3 1833, jolloin paljo kirkon omaisuutta hävisi [3].

EURAJOKI. Irjanteen rukoushuone ryöstettiin isonvihan aikana.

INIÖ. Kirkon palosta 26/3 1880 on kaksi arkkiveisua, ks. Laitila, ja Alexander Thomasson, Wisa om Iniö kyrka, som genom eldswåda blef förbränd Långfredagsmorgonen den 26 Mars år 1880, Åbo 1881. Koska tätä kirkkoa alettiin rakentaa 1798, on edellinen sitä ennen palanut (ei n. 1800).

KARJAA. Karjaan sillan taistelu oli 22/8 1713.

Kemiö. Kirkon katon ja sisustuksen sanotaan palaneen salamaniskusta myös kesällä 1702.

KOIVISTO. Kirkko poltettiin 1708: K. O. Lindeqvist, Isonvihan aika Suomessa, Porvoo 1919, s.448; muissa lähteissä ilmoitetaan vuodeksi 1706.

KOSKI H.l. Vihittyjen luettelot 1744-1802 ja kuolleitten luettelot 1747-1802 hävisivät keväällä 1893, kun laatikko, jossa ne uutta pappilaa rakennettaessa kelirikon aikana kuljetettiin vt. kirkkoherran tilapäiseen asuntoon Heikkilän talossa, hevosten pillastuessa ja ajopelien kaatuessa Hankalan majatalon ja Etolan tienhaaran välillä olevassa mäessä meni hajalle ja kirjat joutuivat lokaan maantielle, jonne kuljettaja ne jätti.

KUMLINGE. Pappila poltettiin   /2 tai   /3 1809 (ei 1808). Sen jälleenrakentamiseksi ehdotettiin 1,000 ruplaa [4]; myöhemmin myönnettiin valtion varoista 1,500 rupl. bco ass. Kirkon sisustus ei liene tällöin palanut, mutta hävitettiin se niin tarkoin, että ainoastaan saarnatuoli jäi jäljelle.

Laitila. Kirkon palosta on olemassa arkkiveisu: G. W. Gustafsson. Kaksi Surullista Laulua. Ensimäinen: Laitilan kirkon hirweästä palosta, joka tapahtui Toukokuun 1 p:nä 1880. Toinen: Iniön kirkon palosta, jonka tuhwaksi tasotti Maaliskuun lopulla 1880, Tampere 1880, Turku 1880.

LAPPEE. Kaarlo Blomstedtin kirjoitus on julkaistu Historiallisessa Arkistossa XXXII, 12 (ei 14).

LEMPÄÄLÄ. Aimalassa sijainnut puukirkko, joka lienee ollut yhteinen ainakin jonkin Vesilahden kylän kanssa, näyttää palaneen jälkeen 1461, mutta ennen 1500-luv. alkua, jolloin jo oli kivikirkko [5].

Lohja. Kirkon asehuoneen katto paloi 2/9 1707.

Loimaa. Kirkon palosta on kaksi arkkiveisua: O[tto] W. M[attson], Kirkon palo Loimaalla, jonka kalliin Herran temppelin ukkosen walkea raunioksi poltti elokuun 10 p:nä 1888, myöhään illalla, Turku 1888, 2. ja 3. p.s.v. - Viktor Myllykorpi (Myllykorsi) eli Ritala, Yksi aiwan uusi ja surullinen Laulu Loimaan kirkon surkeasta palosta, joka tapahtui 10 päiwä Elokuuta 1888, Tampere 1888.

LOPPI. Kuten 22/7 1858, paloi kirkko 28/5 1880 myös ukkosentulesta.

Maaria. Kirkon palosta on B. W. Wessmanin arkkiveisuun lisäys: [G. W. Gustafsson], Laulu Maarian kirkon hirwiästä palosta, kuin ukkosen lyömästä syttyi 16 päiwänä kesäkuuta 1876. Lisäyksellä kirjoitti Kustaa Kustaanpoika, Lapista, Pori 1877.- Ruotsiksi: B. V. Weszman, Wisa om Mariekyrkans brand, som af åskslag tändes den 16 Juni 1876, Åbo 1876.

NURMES. Kirkon palosta on kaksi arkkiveisua: Frans August Caselius, Nurmeksen kirkon ja kirkonkylän surkia tulipalo 20 päiwä heinäkuuta 1891, Tampere 1891. - Jeremias Kruusi, Laulu Nurmeksen kirkon ja kirkonkylän Surkiasta palosta 29 [sic!] päiwä heinäkuuta 1891, Wiipuri 1891.

NÄRPIÖ. Paitsi vanhimpia kirjoja tuhoutui myös historiakirja 1780-1797 venäläisten polttaessa pappilan 19-20/7 1808.

PARIKKALA. H 1765 (ei 1675).

PIRTTIKYLÄ. H 1750, T 1750, R 1834. Kirkkoherranviraston nyttemmin antaman ilmoituksen mukaan säilyivät pappilan palossa 1867 syntyneitten-, vihittyjen- ja kuolleitten luettelot 1750-1772, 1782-1854, muuttaneitten luettelot 1807-1855 ja kirkonkokouksen pöytäkirjat 1782-1853. Sensijaan rippikirjoista paloivat kaikki muut paitsi 1834-1841.

Punkalaidun. Vanhimmat kommuniokirjat (ennen v. 1738) tuhoutuivat kirkon palossa 29/7 1773. Käytännössä olevat kirkonkirjat vietiin pakko-ottoa varten ja hävisivät   /4 1918. Samalla katosi kirkon omaisuutta.

SAARIJÄRVI. Pappila on palanut myös 1738. Venäläiset polttivat kappalaisen pappilan kaikki rakennukset 1714 [6].

SOTKAMO. Kirkko poltettiin isonvihan aikana [7].

SOTTUNGA. Pappila tuhottiin   /2 tai   /3 1809 (ei 1808); virkatalon kuntoonsaattamiseksi ehdotettiin 300 ruplaa [8].

SUODENNIEMI. Tilikirja 1736-1779 on 1900-luvun alussa hävinnyt.

VESILAHTI. Aimalassa sijaineesta kirkosta ks. Lempäälä.

VÄHÄKYRÖ. Tervajoen rukoushuone paloi täydellisesti 2/4 1933.

ÄHTÄRI. Kirkkoa ryöstettiin   /8 1808; vihittyjen luettelo 1798-1808 ja kuoll. luettelo 1799-1808 hävitettiin. Pappila paloi keväällä »rippikoulun aikaan» 1770 tai 1771 [9].



Kreikkalaiskatoliset seurakunnat

Kurkijoki. Kirkko poltettiin ennen v. 1685 [sodassa 1656] [10].

Mikli (Jaakkimassa). Kirkko poltettiin ennen v. 1685 [sodassa 1656] [10].

Rautjärvi. Kirkko poltettiin ennen v. 1685 [sodassa 1656] [10].

Rosona (Räisälässä?). Kirkko paloi »takavuosina», ennen v. 1685 [10].

Salmi. Vanhin arkisto lienee palanut 1800-luv. alussa [11].

Sortavala. Kirkko poltettiin ennen v. 1685 [sodassa 1656] [10].

Taipale. Pääkirjat ennen v. 1869 ovat palaneet.

Viapori (Suomenlinna). Kirkon kupoli ammuttiin puhki pommituksen aikana 9-10/8 1855 [12].



Viitteet

[1]   Mainittu 1. osan aakkosellisessa luettelossa. Palo on sattunut 1788 ja 1835 välillä. - Väärinkäsityksen välttämiseksi huomautettakoon, että kirjoituksessa tarkoitetaan »pappilalla» paitsi kirkkoherrakunnassa seurakunnan esimiehen myös kappelin ja saarnahuonekunnan ainoan vakinaisen papin virkataloa.

[2]   Lars Svahnström, Venäläisten eteneminen Ahvenanmaalla maaliskuussa 1809 (Helsingin Sanomain Viikkoliite n:o 10 5/3) 1933.

[3]   A. W. Rancken, Från predikostuga till församlingskyrka i Degerby (Nyland). (Finskt Museum XXXVIII - XXXXIX, 1931-1932), Helsingfors 1932, s.13.

[4]   Ks. Brändö Ahv., alaviite. Vrt myös Ad. Neovius Kirkon matrikkeli, lisävihko, s. 19, ja Suomenmaa II, s. 68.

[5]   Reinholmin keräelmistä. 5. Lempäälän ja Vesilahden synty (Suomen Museo I, 1894, ss.157 seur.), Helsinki 1894. - I. Kronqvist, Satakuntagruppens kyrkor (Finskt Museum XXXVIII - XXXIX, 1931-1932), ss. 43 seur.

[6]   P. G. Leikkonen, Saarijärven seurakunnan vaiheita, Jyväskylä 1930, ss. 99, 109.

[7]   K. O. Lindeqvist, Isonvihan aika Suomessa, s. 448.

[8]   Ks. Brändö Ahv., alaviite.

[9]   Eino Nyyssölä, Entisestä Ähtäristä, Helsinki 1924, ss. 57, 61-62.

[10]   J. J. Mikkola, Inkerinmaan kreikanuskoisten käännytyksestä vuosina 1683-1700 (Historiallinen arkisto XXXIX, 5), Helsinki 1932, ss. 26-27.

[11]   Historiallinen Arkisto VIII, Helsinki 1884, s. 335.

[12]   Aug. Schauman, Från sex årtionden i Finland II, ny illustr. uppl., Helsingfors 1922, s. 119.


Genos 4(1933), s. 26-29

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1933 hakemisto | Vuosikertahakemisto