GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Inkerin seurakuntien paimenmuisto

A. R. Cederberg

Jokainen joka on tarvinnut tietoja inkeriläisistä taikka itäsuomalaisista suvuista, tietää miten tärkeän lähteen näiden tietojen hankkimiseksi muodostaa M. Akianderin »Bidrag till kännedom om Evangelisk-lutherska församlingarne i Ingermanlands stift». Akiander on poiminut teokseen kootut tiedot suurimmaksi osaksi painamattomista lähteistä käyttäen kuitenkin myös hyväkseen kaikkea sitä painettua kirjallisuutta, mikä teosta laadittaessa oli hänen saatavissaan. Epäilemättä on tämä »Inkerin paimenmuisto» ollut ja on yhä edelleen erittäin tärkeä käsikirja kaikille sukututkimusta harjoittaville, samoin kuin se on erinomainen lähde maamme historiatutkimukselle yleensä.

Tämä paimenmuisto ilmestyi vuonna 1865, Siis piakkoin 70 vuotta takaperin. Akiander oli valmistanut sitä kerätessään aineksia suurta teostaan varten Suomen uskonnollisten liikkeiden historiasta ja ennen kaikkea Viipurin ja Porvoon hiippakuntien paimenmuistoa varten. Hän sanoo, että hänen teoksensa on Inkerin paimenmuiston alku tai luonnos (uppränning eller utkast) ja on hyvin tietoinen tämän teoksensa puutteellisuuksista. »Ensimmäisenä yrityksenä on tällä luonnoksella monia puutteita ja aukkoja, jotka paimenmuiston jälkimmäisessä osassa [varsinaisessa elämäkerrallisessa jakeessa] ovat suuremmat kuin edellisessä [historiikissä], mutta joita tulevan ajan tutkijat, joilla on tilaisuus paikan päällä suorittaa tutkimuksia, helposti voinevat täyttää».

Antaen erinomaisen tunnustuksen Akianderin työlle, jota syyllä on verrattu benediktiini-munkkien rautaisella ahkeruudella, määrätietoisuudella ja uhrautuvaisuudella suorittamaan tutkija- ja kokoojatyöhön, on meidän kuitenkin myönnettävä, että kaivattaisiin erittäin kipeästi uutta ja täydellisempää Inkerin seurakuntien paimenmuistoa. On luonnollista, että teos, joka polveutuu seitsemän vuosikymmenen takaa, on jo sinänsä vanhettunut ja semminkin tutkimusalalla, jonka varsinainen nousukausi ei ole montakaan vuosikymmentä selkämme takana. Toiseksi, on muistettava, että Akianderin Inkerin paimenmuisto ei ole laisinkaan niin täydellisen ja monipuolisen suunnitelman mukaan laadittu kuin esimerkiksi hänen kokoamansa Viipurin ja Porvoon hiippakuntien paimenmuisto. Sen huomaa tutkija varsin helposti. Näiden rivien kirjoittaja tuli laatiessaan vähäisen luettelonsa suomalaisista ja inkeriläisistä ylioppilaista Tarton - Pärnun yliopistossa vuosina 1690-1710 näkemään, miten tarpeen olisi ollut jotenkin täydellinen paimenmuisto Inkerin hiippakunnasta, mistä maakunnasta suuri joukko ylioppilaita opiskeli mainitussa yliopistossa juuri mainittuna aikana. Meidän aikanamme, jolloin suomalaisen ja ruotsalaisen sukututkimuksen harjoittajat yhä useammin tutkimuksiansa varten kulkevat tuolle puolen Inkerin rajaa ja etsivät tietoja Inkeriin ja Baltiaan kotiutuneista suvuista, on tarpeen mahdollisimman täydellinen Inkerin seurakuntien paimenmuisto. Tällaisen paimenmuiston toimittaminen on lähinnä Suomen Sukututkimusseuran ja Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran tehtäviä. Inkerin runsaat asiakirjat Suomen Valtioarkistossa tarjoavat tässä suhteessa yltäkyllin uutta aineistoa, samoin Ruotsin Valtakunnanarkiston rikas Ingrica-kokoelma ja Eestin Keskiarkiston eräät sarjat. Pidämme luonnollisena, että työhön ryhdyttäessä noudatetaan tieteellisessä suhteessa täsmällisempää ja tutkimuksen tarpeita silmälläpitäen täydellisempää ohjelmaa kuin mitä Akiander »aloitteessaan ja luonnoksessaan» on tehnyt.

Muistutus, mikä mahdollisesti tehtänee nyt julkisuuteen saatettua esitystä vastaan, nimittäin se, että niin kauan kuin Inkerin kirkonarkistojen alkuperäiset asiakirjat eivät ole tutkijoiden käytettävissä, työtä ei voida menestyksellisesti suorittaa, ei tietenkään ole aivan aiheeton, mutta niissä olosuhteissa, missä eletään ja kaikkia sitä silmälläpitäen, mitä tapahtunut on, ei muistutuksen merkitys ole varsin suuri. Myöskään ei ole suinkaan mahdotonta, että se, mikä vielä paikan päällä on saatavissa, sopivasti toimien ja kykeneviä henkilöitä hyväkseen käyttäen voidaan paimenmuistoa varten talteen saada ja onhan tietysti suotavaa, että se ainehisto mahdollisimman pian saadaan kerätyksi.

Inkerin seurakuntien paimenmuisto, uudistetussa, mahdollisimman täydellisessä, nykyajan vaatimuksia vastaavassa asussa on maamme sukutieteelliselle tutkimukselle välttämätön.


Genos 4(1933), s. 69-71

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1933 hakemisto | Vuosikertahakemisto