GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Keskiaikainen Ojan rälssisuku

Arkistoneuvos Aulis Oja, Espoo

Talonpoikaisten esivanhempieni ainakin vuodesta 1540 asti omistama Nousiaisten Ojan yksinäistalo, joka alunperin 1400-luvun jälkipuoliskolle saakka kuului Maskun pitäjään, oli 1400-luvun alkupuoliskolla jonkinlainen pikkukartano, jossa asui tähän asti kirjallisuudelle tuntematon Ojan rälssisuku. Täydellisyyden vuoksi tuotakoon senkin jäsenet esille »unhon yöstä».


I

Suvun ensimmäinen tiedossa oleva jäsen oli Niilo Oja, joka mainitaan jälkimaailmalle säilyneissä asiakirjoissa 1405-1427. Ensin sanottuna vuonna (7.-16.1.1405) hän toimi Maskun, Nousiaisten ja Lemun pitäjien oikaisukäräjien rälssilautamiehenä. Tavan mukaan muodostivat näet oikaisukäräjien lautakunnan 6 rälssimiestä ja 6 talonpoikaa. Tässä tapauksessa rälssilautamiehinä olivat Maskun Stenbergan kruununkartanon haltija Stigulf Kortumne, Maskun Kankaisten omistaja Klaus Djäkn, Maskun (Naantalin) Isonkylän omistaja Juhana Filippuksenpoika, Maskun Villilän omistaja Hannu van Arsten, Maskun (Nousiaisten) Ojan omistaja Niilo Oja (Nisse Oialt, Nisse Oylta, Nisse Oialta) ja Nousiaisten Nummen Kirvelän omistaja Olavi Kirves; Klaus Djäknin ollessa estyneenä hänen tilallaan istui merimaskulainen Filippus Kaarlenpoika. [1]

Sama Niilo Oja esiintyy seuraavan kerran 25.6.1415 Turun maanoikeudessa toisaalta Hämeen sekä toisaalta Karjalan ja Savon maakuntien välistä rajaa Ankkapurhasta Karjalanmaanselkään saakka tutkineen katselmuslautakunnan rälssijäsenenä. Rajan olivat nimittäin käyneet 2 pappia - Kokemäen kirkkoherra Vilkin ja Jääsken kirkkoherra Johannes - sekä 6 rälssimiestä - Niilo Rövare, Juhana Torkkelinpoika, Niilo Juhananpoika, Lauri Olavinpoika, Niilo Oja (Nisse Oyala) ja Olavi Kaarlenpoika - ynnä 6 talonpoikaa. [2]

Viimeisen kerran Niilo Oja (Nisse Oilta) mainitaan yhdessä Björn Hannunpoika Ojan (Biorn Hansson ther sama stadz) ja 10 maskulaisen talonpojan kanssa todistajana talonkauppatilaisuudessa 8.9.1427, jolloin rymättyläläinen Olli Haonlatva myi taivassalolaiselle Pentti Krookille talon Maskun pitäjän Kalelan kylästä. [3]


II

Suvun toista polvea edustaa Antti Niilonpoika Oja, joka mainitaan tallella olevissa asiakirjoissa 1442-1447. Ensimmäisenä näistä vuosista (4.4.1442) tapaamme hänet Maskun Karinkylässä toimineessa Naantalin luostarissa todistamassa maanvaihtoa, jolla Maskun Kajalan Jaakko luovutti »Naantalin Pyhän Neitsyen ja Pyhän Birgitan luostarin kunniallisille ja puhtaudessa eläville sisarille ja veljille» Rymättylän Kirjalan kylässä sijainneen kaksilohkoisen, kolme heinäkuormaa tuottaneen niityn saaden tilalle niinikään kaksilohkoisen ja kolme heinäkuormaa tuottaneen niityn oman kylänsä alapuolelta. Antti Ojan (Andris j Aiola) lisäksi sanotun maanvaihdon todistajina olivat Maskun Villilän kartanon omistaja Juhana Hannunpoika sekä maskulaiset talonpojat Auvolan Heikki, Auvolan Paavo ja Kelhoisten Pietari. Antti Ojalla sen paremmin kuin talonpojillakaan ei ollut sinettiä, joten maanvaihtokirjan alle ripustivat sinettinsä Villilän omistaja Juhana Hannunpoika, Maskun kappalainen Tuomas ja Maskun (Merimaskun) Finnilän omistaja Finvid Juhananpoika. [4]

Samana päivänä (4.4.1442) suoritettiin samassa luostarissa toinenkin maanvaihto, jolla Maskun Auvolan Heikki ja Paavo luovuttivat luostarille Rymättylän Kirjalan kylässä sijainneen nelilohkoisen, seitsemän heinäkuormaa tuottaneen niityn saaden tilalle täsmälleen samanlaisen niityn omasta kylästään. Tätä vaihtoa olivat todistamassa Villilän omistaja Juhana Hannunpoika ja Ojan omistaja Antti Oja (Andris j Aiola) sekä maskulaiset talonpojat Kajalan Jaakko ja Kelhoisten Pietari. Maanvaihtokirjan sinetöijinä olivat samat herrat kuin edellisessä tapauksessa. [5]

Vuosilta 1444-1446 on säilynyt kolme asiakirjaa, joissa kerrotaan, että Maskun Stenbergan kruununkartanon entisen haltijan Wibrud Kortumnen tytär Margareta Wibrudintytär ja hänen miehensä, Taivassalon Helsingebyn omistaja Pentti Krook, lahjoittivat Naantalin luostarille säterinsä Helsingebyssä ja puolet Maskun Kalelan kylästä sekä »sanotun Wibrudin eräältä Mullilta ostaman, Maskun Ojalla (i Oyla, y Oyla, j Ayla j Masko sokn) sijaitsevan metsän». Myöhemmistä asiakirjoista näemme, että tämä metsäpalsta oli ainakin 1600-luvulta lähtien nimeltään Porolanmaa, kunnes siitä viime vuosisadalla tehtiin Ojan kylän talo n:o 2 Mäkilä. [6]

Viimeisen kerran Antti Niilonpoika Oja esiintyy 27.3.1447 kaupantodistajana uudessa Naantalissa. Tuona päivänä tehdyllä kauppakirjalla joku Mikael Starke myi Naantalin luostarille talonsa Uskelan pitäjän Rekijoenperän kylästä; talo oli nykyisen Someron pitäjän Kerkolan kylän Lampola. Kaupan todistajina olivat Turun tuomiorovasti Olavi Maununpoika, Maskun Villilän omistaja Juhana Hannunpoika, Maskun (Nousiaisten) Ojan omistaja Antti Niilonpoika (Andris Niclisson j Ayola) sekä Maarian Olli Kauroinen, Maskun Auvolan Heikki ja Maskun (Merimaskun) Kaksoisten Antti. Samalla myyjä valtuutti Naantalin luostarin hakemaan talolle lainhuudon ja esitti omiksi todistajikseen käräjille kaksitoista maskulaista, heistä ensimmäisinä Ojan omistajan Antti Niilonpojan (Andris Niclisson j Ayola) ja Kalelan omistajan Pentti Krookin. [7]


III

Suoranaiset asiakirjatiedot eivät tarjoa vähäisintäkään viitettä Ojan rälssisuvun ulkopuolisiin sukulaisuussuhteisiin. Kannattanee kuitenkin huomauttaa siitä, että (keskiaikaisen Lindelöf-suvun kantaisän?) Liedossa vuosina 1418 ja 1432 mainitun Antti »Ajonpojan» (Anders Aijonpoika, Andris Ayonpoyca) liikanimi epäilyttävästi muistuttaa Oja-nimen kirjoitusmuotoja 1440-luvulla (Aiola, Ayla, Ayola). Tosin sanottu liikanimi on tulkittu Äijönpojaksi, mutta aivan yhtä hyvin se on voinut olla Ojanpoika. [8]

Mikäli Liedon Antti »Ajonpoika» onkin ollut oikealta nimeltään Ojanpoika, hän sopisi edellä mainitun Niilo Ojan veljeksi.


Viitteet

[1]   REA s. 224-226. - Eric Anthoni on teoksessaan Finlands medeltida frälse och 1500-talsadel (1970) ilmoittanut Niilo Ojan milloin maskulais-nousiaislais-lemulaiseksi talonpojaksi (s. 111), milloin vehmaalaiseksi lampuodiksi (s. 346).

[2]   REA s. 262-263.

[3]   FMU II s. 382-383.

[4]   FMU III s. 262-263.

[5]   FMU III s. 263-264.

[6]   FMU III s. 333-335 ja 396-399. - Aulis Oja, Kaarina keskiajalla ja 1500-luvulla (Kaarinan pitäjän historia I, 1946) s. 86. - Aulis Oja, Maskun historia (1966) s. 121-122.

[7]   FMU III s. 407-409. - Someron historia I s. 27 ja 84.

[8]   FMU II s. 183. - REA s. 337. - Pentti Renvall, Liedon keskiaika (Liedon historia I, 1931) s. 64-67. - Aulis Oja, Keskiajan poika-loppuiset liikanimet (Kalevalaseuran Vuosikirja 1972) s. 140.


Referat

Den medeltida frälsesläkten på Oja. Författaren har sammanställt de tillgängliga uppgifterna om den frälsesläkt, som under första hälften av 1400-talet innehade Oja enstaka hemman, vilket då låg i Masku, men sedan slutet av samma sekel hör till Nousis. Nils (i) Oja (Oialt, Oylta, Oialta) nämnes 1405-1427 och Anders Nilsson i Oja (Andris Niclisson j Ayola) 1442-1447. Inga uppgifter föreligger om deras förbindelser med andra släkter, men författaren framkastar hypotesen, att binamnet hos Anders Aijonpoika i Lundo kanske kan antyda ett samband med Oja.


Genos 43(1972), s. 72-74, 80

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1972 hakemisto | Vuosikertahakemisto