GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Kolme piispallista hääkirjettä

Apulaisprofessori Pentti Lempiäinen, Helsinki


1. Petrus Bångin kirje kälylleen 5.8.1688

Viipurin piispa Petrus Bång (+ 1696) oli avioliitossa kahdesti. Hänen ensimmäinen vaimonsa Katarina Leijel kuoli 1675, minkä jälkeen Bång v. 1681 solmi uuden avioliiton Magdalena Schnackin kanssa. Hänen lapsistaan eli täysi-ikäiseksi vain ensimmäisestä avioliitosta syntynyt tytär Katarina, joka vajaa 18-vuotiaana vihittiin 21.8.1688 avioliittoon varsin huomattavan virkauran läpikäyneen, v. 1691 aateloidun Carl Banckin kanssa. [1] Näihin vihkiäisiin liittyy seuraava Bångin kirje [2] kälylleen, joka ei voinut henkilökohtaisesti olla hääjuhlissa läsnä.


          Madame,
          Högt ährade K. Swägerska.
Såssom effter Gudz nådiga skickelse och wederböhrandes goda rådh och samtycke et Christeligit och dygdigt Ächtenskapz förbund slutit är emellan Herr Secreteraren utj Kongl. Liqvidationen Carll Banck och min K. dotter I. Catharina Bång; och som till dess stadfästelse medh Kyrckiones öflige ceremonier d. 21. utj innewarande månadh är uthseedt: Altså önskade Iagh och min K. Hustro, at samma act med K. Swägerskans förnähma närwarelse kunde behedras. Men som denne wår önskan till at niuta en sådan bewågenheet utaff K. Swägerskan ohrtens aflägenheet oss afskiär, så optage wij i dess ställe medh all skyldigh tacksäijelse den benägne lyckönskning, som K. Swägerskan frånwarandes det unga brudafolcket till heeder och wälgång kan behaga at giöra. Hwar emoot Iagh stedze förblifwer

Högtährade K. Swägerskans
Förtroogne
Petrus Bång

Wijborg d. 5 Aug.
Anno 1688.


Kirje on Petrus Bångin omakätisesti allekirjoittama. Sen osoitelehti on valitettavasti rikki, joten kirjeen vastaanottajaa ei varmasti tiedetä. Paitsi henkilöhistoriallista mielenkiintoa kirjeellä on myös teologista annettavaa. Bång käyttää nimittäin kirkossa toimitetusta vihkimisestä nimitystä »avioliiton (tai avioliittosopimuksen) vahvistaminen» (stadfästelse). Tämä kuvastaa sattuvasti tuonaikaista käsitystä vihkimisaktin merkityksestä: kyseessä ei ollut avioliiton solmiminen, vaan jo solmitun liiton vahvistaminen, siunaus- ja rukoustoimitus. Avioliiton solmiminen yhteiskunnallisessa mielessä tapahtui ennen kirkollista vihkimistä kihlauksen yhteydessä. [3] Tämä ajattelutapa murtui vasta 1700-luvulla. Toisaalta kirkollinen ja yhteiskunnallinen elämä muodostivat jakamattoman kokonaisuuden. Siksi avioliitto ilman kirkollista vihkimistä ei ajan käsityksen mukaan tullut kysymykseen. Kihlauksen ja avioliittolupauksen sitovuutta ei vihille menosta kieltäytyminen kuitenkaan vähentänyt, kuten moni liian äkkinäistä lupaustaan katuva joutui karvaasti kokemaan.


2. Piispa Johannes Gezeliuksen kutsukirje kansliasihteeri Samuel Åkerhjelmille 13.3.1709

Viipurin piispan David Lundin ensimmäinen vaimo Margareta Flachsenius kuoli 1707. Avioliitto oli solmittu Turussa v. 1687, missä Lund tuolloin toimi professorina. Nuorikon isä Jacobus Flachsenius puolestaan oli Lundin kolleegoja. [4] Toisen avioliittonsa Lund solmi v. 1709 eli juuri isonvihan kynnyksellä Turussa. Valittu oli hovioikeuden asessorin Erik Loskiöldin leski, Turun piispan Johannes Gezelius nuoremman tytär Kristina, jolla edellisestä lyhyeksi jääneestä avioliitosta oli kaksivuotias tytär. [5] Vihkimisen valmisteluihin liittyy seuraava Gezeliuksen kirje kansliasihteeri Samuel Åkerhjelmille Tukholmaan. [6]


Wälborne Herr Secreterare.
Under thens aldrahögstes behag och wälsignelse, är man sinnad thet, genom Hans guddommeliga försyn belefwade Echtaförbund emellan Kongl. Maijestetz troo man och Biskop öfwer Wiborgz stifft, Högwyrdige Herren Herr Doctor David Lundh, och min K. dotter fru Christina Gezelia låta winna sin fulbordan, genom en helig copulations act, will Gud d. 6. Aprilis nästkommande; ty är till Wälborne Herr Secreteraren min och min K. hustros tienstel. anmodan, thet tächtes Wälborne Herr Secreteraren bewijsa Them then ähran och oss then hugnaden, och med thes angenähma närwarelse och trogne lyckönskan samma act anseenlig och wällsignad giöra. Hwilcken benägenhet wij samteligen med redebogen tienst skola erkänna, som iag ock näst innerlig önskan till Wälborne Herr Secreterarens beständige wälmågo, städze förblifwer

Wälborne Herr Secreterarens
Tienstwilligste tienare
Jo. Gezelius

Åbo d. 13. Martii
Anno 1709.


Kirje on Gezeliuksen omakätisesti allekirjoittama. Sen vastaanottaja Samuel Åkerhjelm oli syntynyt Tukholmassa 14.12.1684 ja opiskellut vuosina 1698-1702 Turun Akatemiassa sekä sen jälkeen lyhyen aikaa Upsalassa. Vuosina 1703-06 hän teki pitkän matkan Englantiin, mistä palattuaan hän toimi ulkoasiainhallinnon piirissä kuninkaan kansliassa. Vuosina 1712-14 hän oli Kaarle XII:n mukana Turkissa. Hänen myöhempään pitkään ja ansiokkaaseen virkauraansa sisältyi mm. toiminta Turun hovioikeuden presidenttinä 1728-39 sekä v:sta 1739 valtaneuvoksena. Åkerhjelm kuoli v. 1768. [7] Opiskeluaikanaan Turussa hän on voinut luoda suhteita sekä Gezeliuksiin että Lundin perheeseen. Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi, olihan Lund tuohon aikaan akatemian professorina. Lisäksi sitä, että hänet kutsuttiin häihin nimenomaan Lundin tuttavana, vahvistaa seuraavassa julkaistava Lundin kutsukirje Åkerhjelmille 10.4.1709.

Gezeliuksen kirjeen sisältö viittaa samanlaiseen tulkintaan vihkimisen merkityksestä kuin edellä julkaistu Bångin kirje. Vihkimisessä avioside »saavuttaa täyttymyksensä», mutta suoranaisesta tuon siteen solmimisesta ei ole kysymys. Se on tapahtunut jo aikaisemmin. Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että isä esiintyy häiden järjestäjänä, vaikka kyseessä olikin leskeksi jääneen tyttären uusi avioliitto.


3. Piispa David Lundin kutsukirje Samuel Åkerhjelmille 10.4.1709

Kuten edellisestä kirjeestä ilmeni, David Lundin toinen avioliitto solmittiin 6.4.1709. Samanaikaisesti hän oli jo järjestämässä oman tyttärensä vihkiäisiä. Åkerhjelm tuskin on Lundin häissä ollut läsnä, koskapa tämä jo neljää päivää myöhemmin lähetti hänelle Tukholmaan kutsukirjeen tyttärensä Susannan vihkiäisiin. [8] On kyseenalaista, olisiko Åkerhjelm ennättänytkään ajoissa Turkuun Lundin vihille menoa todistamaan, vaikka olisi halunnutkin. Olihan kutsu Turusta lähtenyt vasta 13.3., ja tuohon aikaan vuodesta matka olisi ehkä pitänyt tehdä Pohjanlahden ympäri kiertäen.


Wälborne Herr Secretaire
Det är för detta under wyrdnad af dens Aldrahögstes skickelse, et Christeligit Ächtenskap belefwat emellan Kongl: Maijestetz Troo Tienare och Linguarum Professoren wid Kongl: Academien härstädes Hög Ehrewyrdige och Höglärde Herren Mag: Abraham Alanus och min K. dotter Jungfru Susanna Margareta Lund, och såssom man nu är sinnad i Herrans namn at befordra denne händelsen till behörigt sluut förmedelst kyrckiones band dhen 6 Maii nästkommande: Fördenskull är till Wälborne Herr Secretairen min och min K. Hustros tienstl. anmodan, det täcktes Wälborne Herr Secretairen tå bewijsa oss then hugnaden och the unga Contrahenterne then ähra och med sin högtangenähma närwarelse theras wigningz act bijwista, och således för them genom trogna önskningar förmå thens Högstas wälsignelse, hwaremot wij med them till all skyldig och behagelig tienst förplichtes, som och iag med trogen tillönskan af Gudz milderijka nåde förblifwer

Tienst beredwillige
tienare
David Lundh

Åbo dh: 10 April
1709


Kutsujana esiintyy siis Lundin ohella hänen vastavihitty »rakas vaimonsa». Käsitys avioliitosta on tässä kirjeessä sama kuin edellä julkaistuissa. Pari yksityiskohtaa todettakoon lisäksi kaikista edellä painetuista kirjeistä. Ensiksikin avioliiton synty nähdään kristillisen kaitselmususkon pohjalta (Gezelius: genom Hans guddommeliga försyn). Aviopuolison löytyminen ei ole sattuma, vaan Jumalan johdatusta. Samoin itse avioliitto nähdään Jumalan säätämyksenä, ja sen solmiminen ilmentää Jumalan asettaman elämänjärjestyksen kunnioittamista. Toinen yksityiskohta, joka tulee esille, on se, että kutsun noudattamisen todettiin tuovan iloa sekä hääparille että häiden järjestäjille. Tähänkin liittyy samalla uskonnollinen näkökohta: suuri vierasjoukko merkitsi sitä, että oli monia rukoilemassa alkaneen liiton puolesta ja siten myös siunaus varmempi. Vaikka käytetty terminologia ilmeisesti vastasikin yleistä tapaa ja helposti latteutui tyhjiksi korusanoiksi, taustalla on epäilemättä ilmaus tuon ajan ihmisten elämänkäsityksestä.


Viitteet

[1]   Matthias Akiander, Herdaminne för fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift I. Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk 13 (Helsingfors 1868), s. 56. Albin Simolin, Petrus Bång. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toim. X (Helsingfors 1912), s. 168. Carl Banckista ks. Gustaf Elgenstierna, Den introducerade svenska adelns ättartavlor I (Stockholm 1925), s. 55. Siinä on myös lueteltu avioliitosta syntyneet lapset.

[2]   Upsalan yliopiston kirjasto: N 479 fol. 342.

[3]   Tämän näkemyksen teologianhistoriallista taustaa on selvitellyt mm. Olavi Lähteenmäki artikkelissaan »Rukoilla, siunata ja vihkiä» juhlakirjassa Täysi tähkä (Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja LXIX, Vammala 1960), s. 84-92.

[4]   Akiander I, s. 59. Carl Henric Strandberg, Åbo stifts herdaminne ifrån Reformationens början till närvarande tid I (Åbo 1832), s. 42.

[5]   Akiander I, s. 59. Kristina Gezeliuksen edellinen avioliitto oli solmittu v. 1703 (Strandberg s. 23-24, Elgenstierna V, Stockholm 1930, s. 79. A. W. Westerlund, Turun hovioikeuden presidentit, jäsenet ja virkamiehet 1623-1923 II, Turku 1923, s. 393-394 ilmoittaa vihkimisvuodeksi 1704). Erik Loskiöld kuoli jo 29.1.1707. Lapsista 16.12.1705 syntynyt Johan kuoli pian isänsä jälkeen 24.4.1707. Tytär Hedvig syntyi isän ja veljen kuoleman välissä 13.2.1707.

[6]   Upsalan yliopiston kirjasto: X 240.

[7]   Vilh. Lagus, Åbo Akademis studentmatrikel I (Helsingfors 1889), s. 296. Elgenstierna IX (Stockholm 1936), s. 177-178. Svenska män och kvinnor 8 (Stockholm 1955), s. 497-498.

[8]   Upsalan yliopiston kirjasto: X 240.


Referat

Tre episkopala bröllopsbrev. I uppsatsen klarläggs den syn på äktenskapet, som ligger bakom de tidstypiska fraserna i tre bröllopsinbjudningar, skrivna av biskopar 1688 och 1709. Äktenskapet ingicks i social bemärkelse vid trolovningen, som var bindande. Det vann vid den kyrkliga vigseln genom välsignelse och böner sin »stadfästelse» och sin »fullbordan» samt fördes till sitt »behöriga slut». Denna uppfattning förändrades under 1700-talet. Att makarna fann varandra uppfattades vidare som ett utslag av Guds försyn och att de ingick äktenskap innebar en gärd av aktning för den gudomliga livsordningen. Önskan om att många gäster skulle närvara vid vigseln kan återföras på uppfattningen, att talrika förböner ökade graden av välsignelse över äktenskapet.


Genos 44(1973), s. 18-22

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1973 hakemisto | Vuosikertahakemisto