GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Referat | Artikkelin loppu ]

Sukutaulujen kirjaintunnusjärjestelmä

Dipl.ins. Henry Tuderman, Äetsä

Etenkin laajojen sukujen selvityksissä, jotka on järjestetty yleisesti käytössä olevan taulujen numerointijärjestelmän mukaisesti, on sukulaisuussuhteitten selvittäminen verraten hankalaa. Avuksi vaaditaan kaavioiden piirtämistä, jotka kuitenkin paisuvat epäkäytännöllisen laajoiksi ja hankaliksi käsitellä. Toisena numerointijärjestelmän epäkohtana voisi mainita, että sukutauluja uusittaessa uusien polvien tullessa mukaan muuttuu taulujen numerointi, ja vertailu aikaisempiin selvityksiin vaikeutuu. Numerointisysteemiä käytetään myöskin lähinnä miespuolisten jälkeläisten selvittelyyn. Jos naispuolisia halutaan myöhemmin ottaa mukaan ei heille voida antaa taulunumeroa aikaisempaa numerointia muuttamatta.

Tämän kirjoittaja on ensi kerran v. 1965 esittänyt kehittämänsä kirjaintunnuksiin perustuvan sukutaulujen tunnusjärjestelmän, jossa yllämainitut epäkohdat on poistettu. Järjestelmää on suppeasti selostettu Genos-lehden 1966 numerossa 4 sivulla 86 Tuderman-suvun selvityksen yhteydessä. Sitä on soveltanut myöskin sukuseura Kokemäen Setälät ry v. 1972 julkaistussa sukuselvityksessä »Juha Setälän jälkeläiset v. 1971».

Ruotsalainen Agnar Engström on esittänyt periaatteessa samanlaisen tunnusjärjestelmän, joka kuitenkin perustuu numeroiden käyttöön ja jota hän käyttää vain miespuolisten jälkeläisten numerointiin (Wretman, Släktvetenskapen, 1924, siv. 199). Nyt esitettävässä kirjaintunnusjärjestelmässä on se huomattava parannus, että sukupuolet pystytään erottamaan kirjainten koon vaihteluilla ja näin saadaan systeemiin yksi »ulottuvuus» lisää. Se mahdollistaa järjestelmän käytön kaikentyyppisissä niin miespuolisia kuin myös kaikkia jälkeläisiä käsittelevissä sukutauluissa.

»Systeemi Tudermanissa» kukin suvun jäsen saa oman kirjaintunnuksensa. Kantaisä merkitään A:lla, hänen lapsensa saavat yhden kirjaimen lisää vanhimmasta lähtien aakkosjärjestyksessä ja siten, että miespuoliset saavat ison ja naispuoliset pienen kirjaimen.

Jos kantaisästä tiedetään monenneksi vanhin lapsi on kysymyksessä annetaan myös hänelle A:n sijasta ikäjärjestystä osoittava kirjain. Seuraavassa (kolmannessa) polvessa on tunnuskirjaimia kolme, neljännessä neljä jne. Tunnuskirjainten lukumäärä siis ilmoittaa polviluvun.

Tunnuksiin voidaan haluttaessa lisätä kunkin polven kohdalla haluttuja tietoja, esim. sukuhaaran päättyminen voidaan osoittaa alaviittaristillä, kaksoset alaviittanumeroilla 1 ja 2 jne. Merkinnät ovat kuitenkin omiaan hämäännyttämään aloittelevaa käyttäjää, joten niitä olisi sovellettava harkiten.

Seuraava kaavio kuvitellusta sukutaulusta havainnollistaa tunnuksien käytön.

kaavio

Sukutaulusarjoissa henkilöt asetetaan tunnuksien mukaiseen aakkosjärjestykseen esimerkiksi yllämainitun suvun tapauksessa seuraavasti. Mieskantaisen suvun numerosysteemin taulunumerot on vertailun vuoksi merkitty sulkuihin.

A (taulu 1) Ab
AA (   "   2) AC (taulu 8)
AAa ACA (   "   9)
AAB (   "   3) ACAa
AABA (   "   4) ACAaA
AABAA (   "   5) ACAB (   "   10)
AABAAA (   "   6) ACb
AABAb ACc
AABb ACca
AABc ACcaA
AABD (   "   7) ACcaAa
AABDa ACcB
AABDaA

Järjestys noudattaa sukutaulujen numerointijärjestystä, jos ainoastaan miespuoliset jälkeläiset huomioidaan. Kirjainsysteemissä on se etu, että myös naispuolisilla jäsenillä on oma paikkansa, joka ei muutu oli sitten kysymyksessä agnaattinen tai kaikkia jälkeläisiä koskeva selvitys. Uudet polvet »uivat» myös omille paikoilleen aiheuttamatta taulujen tunnuksissa muutoksia niinkuin numerointijärjestelmässä tapahtuu. Havaitaan myös, että mikäli tunnuksissa on vain isoja kirjaimia on kantaisän sukunimi säilynyt, tunnuksen pienet kirjaimet taas osoittavat, että sukunimi on vaihtunut avioliittoa solmittaessa.

Jos myöhemmin saadaan selville kantaisän esivanhempia ja halutaan valita sukutauluun uusi kantaisä käy sekin päinsä aikaisempia tunnuksia muuten muuttamatta, paitsi että jokaisen tunnuksen alkuun tulee uusien polvien kirjaimet. Olettakaamme, että kantaisälle A on löytynyt isä, joka on kolmanneksi vanhin lapsi (tunnus C), ja hänen isänsä, vanhin lapsi (tunnus A). Näin löydetyt uudet polvet aiheuttavat kaikkien tunnuksien eteen kirjaimet AC. Tästä ei kuitenkaan koidu muutoksia tunnuksien (aakkos)järjestykseen, joka pysyy entisellään. On kuitenkin huomioitava, että jos alunperin A:lla merkitty kantaisä olikin esim. neljänneksi vanhin lapsi on hänen tunnuksensa muutettava D:ksi, ja kaikista tunnuksista on ensimmäinen A korvattava yllämainitussa esimerkissä kirjainryhmällä ACD.


Sukulaisuuden selvitys

Kirjaintunnusjärjestelmän suurin etu on siinä, että tunnuksien perusteella voidaan helposti selvittää kaikkien suvun jäsenten keskinäiset sukulaisuussuhteet. Kuten jo edellä on todettu osoittaa tunnuksen kirjainten lukumäärä polviluvun. Verrattessa saman ja eri polviluvun jäsenten keskinäisiä sukulaisuuksia pätevät seuraavat säännöt.


tunnuksissa yhtä monta kirjainta: Esim.
- sama kantatunnus, 1 viim. kirjain poikkeaa = AABAA
= sisarukset
 
AABAb
2 viim. kirjainta poikkeaa = AABAA
= 1. serkut
 
AABDa
3 viim. kirjainta poikkeaa = ACAaA
= 2. serkut
 
ACcaA
4 viim. kirjainta poikkeaa = AABAA
= 3. serkut
 
ACAaA
tunnuksissa toisessa 1 kirjain enemmän:
- sama kantatunnus = lapsi AABAA
isä tai äiti
 
AABA
- viimeinen kirjain kannassa poikkeaa =
= veljen/sisaren lapsi AABAA
setä/täti
 
AABb
- 2 viim. kirjainta kannassa poikkeaa =
= serkun lapsi AABAAA
vanhempien serkku
 
AABDa
tunnuksissa toisessa 2 kirjainta enemmän:
- sama kantatunnus = lapsen lapsi AABAA
isoisä/isoäiti
 
AAB
- viimeinen kirjain kannassa poikkeaa =
= veljen/sisaren lapsenlapsi AABAA
isovanhempien veli/sisar
 
AAa
- 2 viim. kirjainta kannassa poikkeaa =
= serkun lapsenlapsi AABAA
isovanhempien serkku ACA

Tällä tavoin voidaan selvitystä jatkaa siten, että kaikki sukulaisuussuhteet selviävät. Verrattaessa kahta etenkin kaukaista sukulaista keskenään on käytännöllisintä kirjoittaa tunnukset allekkain esimerkiksi seuraavasti:
A A a
A A B D a A

Voidaan todeta, että yhteinen kantaisä tässä tapauksessa on AA, joka on koetin isoisän isoisä (tarkemmin äidinisän isänisä). Samaa polvilukua kuin tutkittava AAa edustaa koetin suvussa AAB, ja koska heillä tunnuksen viimeinen kirjain poikkeaa, ovat he sisaruksia. Näin siis voidaan todeta, että tutkittava AAa on koetin äidinisän isän sisko. Tunnukset eivät siis ainoastaan osoita sukulaisuussuhdetta, vaan myös sen kummanko vanhemman puoleisesta sukulaisuudesta kussakin polvessa on kysymys. Myöskin voidaan todeta monenneksiko vanhimmasta lapsesta suku kussakin polvessa on jatkunut.

Kirjaintunnusjärjestelmän varjopuolena voidaan katsoa olevan se, että lukuisia polvia sisältävissä sukutauluissa tunnukset tulevat pitkiksi ja vaikealukuisiksi. Tämä epäkohta voidaan poistaa siten, että esim. kuudennen polven tunnukset merkitään uudelleen sellaisilla aakkosten loppupään kirjaimilla, joita ei ole jo esiintynyt tunnuksissa, esim. M:stä eteenpäin. Uusien polvien tullessa mukaan tunnukset jatkuvat kuten ennenkin, ainoastaan uudet »kantaisät» on merkitty omilla tunnuksillaan. Yllämainitussa sukutaulussa voitaisiin tämän mukaisesti kuudes polvi koodittaa uudelleen seuraavasti:

kaavio

Haluttaessa selvittää esimerkiksi MAa:n ja NaA:n sukulaisuus kirjoitetaan tunnukset täydellisinä allekkain
A A B A A A A a
A A B D a A a A

Havaitaan, että yhteinen esi-isä on AAB ja koska polviluku on sama ja 5 viimeistä kirjainta poikkeavat ovat tutkittavat 4. serkkuja.


Siirto sukutaulusta toiseen

Kirjaintunnuksia ei tarvitse uusia kokonaan, milloin tiedot jostakin sukuhaarasta halutaan kopioida sukutaulusta toiseen. Lapsen järjestysnumerohan on sama isän ja äidin jälkeläistössä (ellei heillä ole aikaisemmista avioliitoista lapsia eikä nimenomaan eri määrä lapsia). Tästä johtuen tietyn avioparin jälkeläistö voidaan yleensä siirtää miehen tai vaimon sukutaulusta hänen puolisonsa sukutauluun muuttamatta tunnuksia muulla tavoin kuin korvaamalla kaikkien heidän jälkeläistensä tunnuksissa toisen kantavanhemman tunnus (joka muodostaa kaikille tunnuksille yhteisen alkuosan) hänen puolisonsa tunnuksella (joka samoin tulee kaikkien jälkeläisten tunnusten yhteiseksi alkuosaksi). Tämä selvinnee parhaiten esimerkin avulla.

Kokemäen Setälien v. 1972 julkaisemasta sukuluettelosta ja Uuden sukukirjan I osasta on koottu seuraavat sukujohdot:

kaavio

Markku Tudermanilla ja Helena Paloheimolla siis on seuraavat tunnukset Paloheimon (Branderin) ja Setälän (Cedbergin) suvuissa.


Henkilö

Tunnus

Paloheimon suvussa Setälän suvussa
Markku Tuderman EBGDBbB FfBbB
Helena Paloheimo EBGDDAa FfDAa

Kun tiedot Oskar Paloheimon ja Hilma Cedbergin jälkeläisistä siirretään Paloheimon sukuluettelosta Setälän sukuluetteloon, muuttuvat tunnukset siis vain siten, että kaikille tunnuksille yhteinen alkuosa EBGD (= Oskar Paloheimon tunnus) vaihdetaan samoin yhteiseen alkuosaan Ff (= Hilma Cedbergin tunnus). Loppuosa tunnuksista on kummassakin suvussa sama. Tämä ei tietenkään koske vain sukuhaaran kantavanhempien (Oskar Paloheimon ja Hilma Cedbergin) kahta edellä mainittua lapsenlapsenlasta, vaan kaikkia heidän lapsiaan, lapsenlapsiaan jne.


Sisällysluettelo

Kuten edellä mainittiin, sukutauluissa suvun jäsenet esiintyvät tunnuksien mukaisessa aakkosjärjestyksessä. On suositeltavaa laatia lisäksi hakemisto sukunimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä, josta myöskin kunkin henkilön tunnus selviää. Tauluissa mainitut aviopuolisot saavat tällöin puolisonsa tunnuksen, mutta sulkuihin merkittynä.

Hakemisto helpottaa suuresti etsittyjen henkilöiden löytämistä ja myöskin sukulaisuussuhteet voidaan selvittää jo pelkästään sen perusteella.


Referat

Ett bokstavsbeteckningssystem för släkttavlor. För agnatiska och kognatiska descendenstavlor föreslås ett personbeteckningssystem, där barnen till varje medlem av släkten »numreras» i åldersordning med bokstäver i alfabetisk följd. Söner anges med stora bokstäver (versaler), döttrar med små (gemena). I varje generation fogas en på detta sätt bestämd bokstav till beteckningen för fadern resp. modern. Om stamfaderns (A) tredje barn är en son (C), dennes fjärde barn är en dotter (d) och hennes första barn är en son (A), så är den sistnämndes fullständiga beteckning ACdA. Tillkomsten av nya släktled förändrar inte beteckningarna för de medlemmar av släkten som levat tidigare. Ur beteckningarna kan generation, kön, härstamningslinjer och släktskapsförbindelser lätt utläsas. Vid kopiering av uppgifter om en gemensam gren från en descendenstavla till en annan (vilket naturligtvis förutsätter att minst en av dem är kognatisk) kan beteckningarna omformas enligt en mycket enkel regel. Systemet kan ses som en utveckling av det beteckningsförfarande Agnar Engström framlade 1924 som bilaga i Johan Wretmans bok Släktvetenskapen.


Genos 45(1974), s. 111-117

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1974 hakemisto | Vuosikertahakemisto