GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Lähteet | Artikkelin loppu ]

Pieniä löytöjä - Små fynd


Lisäyksiä Simon Matthaein vaimon sukutauluun

Tapio Vähäkangas

Genoksen numerossa 4/1974 julkaistuun Rymättylän kirkkoherra Simo Matinpojan vaimon Elina Johanneksentyttären sukuselvitykseen voidaan tehdä seuraavat lisäykset:

Maskun kirkkoherra Johannes Paavalinpojalla ja Elsa Niilontyttärellä oli Ojan mainitsemien lisäksi neljäskin ja nimestä päätellen vanhin poika. Maskun Keitilän kohdalle on nimittäin v. 1607-1610 manttaaliluetteloon merkitty »Henrik Brandin rykmentin entinen saarnaaja Paavali Jussinpoika», joka vastasi ratsuvelvollisuudesta. Vuonna 1600 tila oli vielä »vaimo Elssan» verotalo, mutta seuraavasta vuodesta lähtien se nautti verovapautta ratsupalvelua vastaan. Vuodesta 1611 lähtien Arvid Johanneksenpoika vastasi ratsupalvelusta. Näistä tiedoista ja suvun perinteille uskollisesta uran valinnasta päätellen sotilaspastori Paavali Johanneksenpoika kuului tähän perheeseen.

Jaakko de la Gardie myönsi 13.10.1614 päivätyllä kirjeellään pitkään Liivinmaalle sijoitettuna olleen ratsulipullisen saarnaajana toimineelle Paulus Johannikselle verovapauden »Naantalin kirkonkylässä» sijaitsevasta l½ veromarkan suuruisesta Herttualasta. Hänen palvelijansa oli suorittanut ratsupalvelua isäntänsä puolesta ja menettänyt hevosen. Tästä aiheutui niin huomattavia tappioita, ettei mainittu Paavali Johanneksenpoika olisi enää kyennyt ratsupalvelua suorittamaan, ellei hän olisi saanut verovapautta!

Simo Matinpojan vaimon äiti Elsa Niilontytär on mielenkiintoinen henkilö. Hänen toimestaan aloitettiin ratsupalvelun suorittaminen ensin Kajalan sitten myös Keitilän puolesta. Jälkimmäinen talo oli kai hänen perintöään. Polveutuiko hän mahdollisesti keskiaikaisesta Geet-rälssisuvusta? Ratsuperinteiden elvyttäminen tulisi silloin ymmärrettäväksi. Edelleen voidaan kysyä, oliko Tukholman linnanpäällikkö Juhana Niilonpoika hänen veljensä. Silloin puolestaan tulisi ymmärrettäväksi, että Juhana Niilonpojan aikanaan omistama Maskun Kakkarainen tuli takaisin sukuun Arvid Johanneksenpojan saadessa sen lahjoituksena omakseen.

Arvid Johanneksenpojalla ja Elina Friisillä oli tunnetun Johannes Frisiuksen lisäksi toinenkin poika, nimittäin Arvid Arvidi Frisius, joka tuli ylioppilaaksi 1643.

Rovasti Johannes Arvinpoika Frisiusta ei haudattu Turun tuomiokirkkoon vaan Naantalin kirkkoon, jossa hänen hautakivensä vielä nytkin on nähtävänä. Sukuhautapaikan hän oli hankkinut lahjoittamalla kirkolle hienon messukasukan.

Tahvion herran Peer Friisin perintö jaettiin luonnollisesti kahtia kahden tyttären kesken. Kristiina Friis sai Raision Tahvion, puolet Kaarinan (Turussa) Uittamosta ja Vahdon Seppälän. Elina Friisin osuudeksi tuli Naantalin Luolala, puolet Uittamosta ja Vahdon Kylämäki.

Kokoan parhaillaan yleisesitystä Friis-suvuista Suomessa keskiajalta Isovihaan saakka ja otan mielelläni vastaan täydentäviä tietoja tämän nimisistä henkilöistä. Osoitteeni: 40950 Muurame


Lähteet:

VA, SAYL Masku, Raisio, Kaarina.
Helsingin Kaupunginarkisto, A. M. Tallgrenin muistiinpanot Friis-suvuista.
K. G. Leinberg, Åbo stifts herdaminne, s. 263.
K. G. Leinberg, Handlingar rörande finska kyrkan och presterskapet III, s. 294-295.
Kaarlo Jäntere, Naantalin historia, I s. 88, 359, 369.
Aulis Oja, Maskun historia, s. 182.


Genos 46(1975), s. 79

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1975 hakemisto | Vuosikertahakemisto