GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Paikalliset sukututkimusryhmät kotiseutunsa tutkimuksen edistäjinä

Kauppias Toivo Pietikäinen, Kuopio  ¹

Pohjois-Savon Sukututkimusharrastajat ry perustettiin vuonna 1972. Perustamissyyksi todettiin tarve koota ko. harrastuksen piirissä työskentelevät yhteen, vaihtamaan tietoja jo suoritetuista tutkimuksista ja saamaan ohjausta sukututkimuksessa. Toiminta lähti ripeästi käyntiin. Ensimmäisenä toimintavuonna jäsenkuntamme kohosi jo 50:een, ja nykyinen jäsenmäärä on noin 80. Meillä oli onni saada johtokuntaamme henkilöitä, jotka oivalsivat, ettei sukututkimus ole vain oman suvun ja siihen liittyvien sukujen tutkimista, vaan että se on jotakin paljon enemmän.

Heti perustamisen jälkeen seurallamme oli kaksikin esitelmätilaisuutta, "Sukututkimustyö Raja-Karjalassa" ja "Suomen vanha sotaväki". Aivan kuin tilauksesta Kuopion kesäyliopisto otti ohjelmaansa vuonna 1972 vanhojen käsialojen lukemiskurssin ja 1500-luvun Suomen historian.

Näin olivat heti ensimmäisenä toimintavuonna hahmottuneet ne suuntaviivat, joiden mukaan toimintamme myös jatkossa tuli ohjautumaan. Järjestimme sukututkimukseen ja paikallishistoriaan liittyviä esitelmätilaisuuksia ja tutustumismatkoja arkistoihin ja maakunnan historiaan läheisesti liittyville paikkakunnille. Kesäyliopiston kursseilla hankittua oppia jaettiin edelleen jäsenistömme keskuuteen.

Vuoden 1974 keväällä uskalsimme kääntyä Kuopion kansalaisopiston puoleen pyynnöllä, että se ottaisi ohjelmaansa sukututkimusopintopiirin tulevana syksynä. Lupasimme järjestää luennoitsijan opintopiiriä varten ja teimme esityksemme opinto-ohjelman suhteen. Iloksemme ohjelmaan otettiin kuusi kahden tunnin luentoa käsittävä opintopiiri. Kurssille ilmoittautui lähes 50 osanottajaa. Tämä ylitti reilusti kaikki meidän ja kansalaisopiston ennakko-odotuksemme.

Seuraavan syksyn opintosuunnitelmiin kansalaisopisto otti jatkokurssiksi tarkoitetun opintopiirin ja lisäksi uuden alkeiskurssin. Molemmat piirit toimivat koko lukuvuoden. Jatkokurssin edistyessä kävi ilmeiseksi, että tarvittiin vielä kauemmaksi maakunnan historiaan ulottuvaa tietoutta kuin mitä kirkonkirjat pystyivät antamaan. Kansalaisopiston johtokunta hyväksyi jatkokurssin, joka ulottuisi 1500-luvulle saakka. Tehtäväni oli ohjata opintopiiri oman maakuntamme, Savon historian alkulähteille. Olimme tosiasian edessä: Jos halutaan sukututkimuksen menestyksellistä suorittamista aina sinne saakka, mihin tallessa oleva kirjallinen aineisto sen sallii, on ensimmäinen tehtävä paneutua sen maakunnan historiaan, minkä alueella tutkittavien sukujen asuinpaikka sijaitsee.

Saimme täältä pääkallojen paikalta, eräältä parhaalta Pohjois-Savon historian tuntijalta kiertoteitse varoituksen: parasta jättää 1500-luvun asiakirjat rauhaan, ne eivät kuulemma olleet aivan helpointa sunnuntailukemistoa. Vihje ei tullut yllätyksenä, olin jo pian puolenkymmenen vuoden aikana tutustunut asiakirjoihin ja tiesin, mitä ne sisältävät.

Jatkoryhmä aloitti uurastuksensa, ja kohta kävi selville, että ihmisten kanssa, jotka ovat lukeneet jotakin muutakin kuin vain almanakkaa, tulee toimeen vaikeidenkin ongelmien kanssa. Oppiminen oli molemminpuolista. Voin mainita, että tuon varoittavan sanan tuonut sukututkija jättäytyi aluksi pois ryhmän työskentelystä. Mutta kun hän havaitsi, että taitavat ne kuitenkin edistyä mielettömässä yrityksessään, tuli hän mukaan ja on nyt eräs kantavimpia voimiamme.

Kuten tunnettua Savon historian toista osaa ei ole vielä julkaistu. Ainoat tietolähteet Ylä-Savon asuttamisesta 1500-luvun puolivälin ja 1630-luvun väliseltä ajalta ovat Savonlinnan linnaläänin voudintilit. Tähän todellakin vaikeaselkoiseen materiaaliin oli ryhmämme turvauduttava. Yrityksemme olisi ollut mahdoton vielä muutamaa vuotta aikaisemmin, sillä asiakirjat oli vasta hiljattain mikrofilmattu, eikä niistä vieläkään ollut kopioita Kuopion maakuntakirjastossa, vaan ne oli lainattava Mikkelin maakunta-arkistosta.

Ei ollut olemassa minkäänlaista luetteloa niiden sisällöstä. Etsiessä sopivia opetuskohteita joutui kurssinpitäjä haraamaan ne läpi päästä päähän usean kerran. Oman hankaluutensa toivat mukanaan niissä esiintyvät merkinnät ja ennen muuta kirjoitustyyli. Monen monta kertaa jouduimme toteamaan: olemme luulleet osaavamme lukea ja kirjoittaakin, mutta nyt näyttää käyvän niin, että on alettava jälleen kaikki alusta.

Alku aina hankalaa, liekö lopun kiitos sitäkin arvokkaampi. Työskentelymme edistyi ja taitomme kasvoi. Miltei jokainen ryhmämme jäsen oli kotoisin Savosta ja näin ollen esi-isät tulivat vastaan voudintilien sivuilla. Opimme lukemaan oman maakuntamme historiaa, ja näin olimme valmiit luomaan perustan oman sukumme tutkimukselle.

Vuoden 1976 aikana maakuntakirjasto esityksestämme hankki kopiot voudintilien mikrofilmeistä, ja opiskelumme helpottui. Samanaikaisesti oivalsimme, että oli tärkeää tehdä sisällysluettelot filmeistä. Organisoimme työtä varten ryhmän, joka suorittikin esimerkillisen uhrautuvasti työn. Jokainen ymmärtää, miten paljon helpompi oli nyt hakea jokin kohta filmeistä. Tosin puutteitakin luettelossamme on. Niitä korjattiin sitä mukaa kuin ne tulivat ilmi. Kirjasto monisti luettelon, ja se on nyt kaikkien käytettävissä. Se on myös Valtionarkistossa tutkijoiden käytettävissä, [1] joten jos tapaatte sen siellä, voitte lähettää kiitollisen ajatuksen seuramme jäsenille, joista maisteri Tyyne Rissanen on sen aikaansaamisessa kantanut suurimman taakan.

Kun keväällä 1977 kurssit loppuivat, erosimme haikein mielin. Olimme tutustuneet maakuntamme historiaan lähes kahdensadan vuoden ajalta. Olimme nähneet sen kovat kohtalonpäivät ja iloinneet jokaisesta uudesta kylästä, jonka sen asukkaat olivat rakentaneet. Olimme seuranneet omien esi- isiemme vaiheita läpi sotien ja hävitysten, surreet heille asetettuja raskaita veroja ja nähneet autioituneen talon saavan jälleen asukkaat. Aivan kuin itsestään alettiin etsiä muotoja, joiden pohjalta voisimme kokoontua jälleen harrastuksemme pariin. Niinpä tehtiinkin kansalaisopistolle esitys Savon historian opintopiiristä. Tammikuussa 1978 se sitten toteutuikin. Ryhmämme jopa kasvoi muidenkin kuin sukututkijoiden tullessa mukaan.

Mitä muuta sitten Pohjois-Savon sukututkimusharrastajille kuuluu? Kansalaisopiston suojissa kokoontuivat myös viime lukuvuonna uudet alkeis- ja jatkokurssit. Maakuntakirjaston toivomuksesta laadimme luettelon sellaisista läänintilikirjoista, jotka sisältävät Savoa koskevaa aineistoa, ja kirjasto hankki mikrofilmit niistä vuosien 1635-1720 väliltä. [2] Näin ollen meillä on mikrofilmejä saatavissa olevista tilikirjoista vuosilta 1541-1720 ja vuodesta 1720 lähtien kirkonkirjojen mikrofilmikopioita.

Kaikista läänintilien sarjaan kuuluvista mikrofilmeistä on jälleen tekeillä luettelot, ja luettelon laatiminen vanhemmista kirkonkirjoja sisältävistä mikrofilmeistä on pantu alulle. Vaikka luettelot ovat suuritöisiä, ne korvaavat monin kerroin niiden tekemiseen menetetyn ajan. Tulevaisuuden suunnitelmissa on, tosin valmisteluasteella, julkaisutoiminta. Pyrimme julkaisemaan erilaisia sisällys- ja veronkantoluetteloja. Olemme myös laatineet luettelon niistä suvuista, joista jäsenemme ovat suorittaneet tutkimuksia.

Toimintamuotoja löytyy varmasti vielä lisääkin. Eräs sellainen on sukuseuratoiminta. Meiltä on pyydetty ja olemme myös antaneet apua sukuseurojen perustamisessa, mallisäännöissä, kokousten järjestelyssä ja ohjelmien laatimisessa. Luonnollisesti olemme myös pyrkineet aktivoimaan jäsenistöämme juuri sukuseurojen perustamisessa. Eikö juuri sukuseurojen tulisi tallentaa maakunnan ja koko maan asioihin vaikuttaneiden oman sukunsa ns. suurmiesten elämänvaiheet? Ei kukaan muu liene läheisempi tätä tehtävää suorittamaan kuin oman suvun sukuseura. Eivät kenenkään yksityisen eivätkä pienen sukututkimusryhmänkään voimat riitä kokoamaan sitä kaikkea valtavaa historiallista aineistoa, joka on syntynyt vuosisatojen saatossa. Jokaisen suvun miehet ja naiset ovat kautta aikojen olleet tekemässä tätä aineistoa, joka on suurimmalta osin kokonaan tallettamatta. Nyt elävän sukupolven on otettava vastaan haaste tämän aineiston kokoamisesta, sen tiedon, mikä on kerrottu kunkin suvun "suuresta pojasta tai tytöstä". Virallisissa asiakirjoissa ei ole kaikki, mitä asianomaisesta henkilöstä on sanottavaa. Inhimillinen, ihmisenä paremmin hänet esittävä tieto on useinkin vielä muistitietona suvun parissa. Meidän on saatava sukuseurat ymmärtämään tehtävän tärkeys.

Olemme kutsuneet eri sukujen edustajia kertomaan meille oman sukunsa vaiheista, sen levinneisyydestä ja suvun tallettamista asutusta ja siirtolaisuutta ym. koskevista tiedoista. Usein on käynyt ilmi, että yleisesti tiedossa olevat asiat eivät pidäkään paikkaansa. Historialliset teokset esim. esittelevät sukua toisin kuin suvun omakohtaiset tutkimukset myöhemmin osoittavat.

Edellä oli puhetta myös retkistä historiallisille paikkakunnille. Sukututkija kohtaa tutkimuksissaan maininnan esi-isästään, joka on ottanut osaa Suomen sotaan ja kunnostautunut esim. 27.10.1808 Koljonvirralla. Historian tiedot kertovat tuosta tapahtumasta paljonkin, mutta ellei tutkija ole käynyt paikalla, ei hän voi luoda omakohtaista kuvaa tapahtumasta. Hyvin toteutettuna retkeily ja sukututkimus liittyvät läheisesti yhteen.

Jokainen meistä on hankkinut tietoja opiskelemalla ja ns. "elämänkoulussa". Yhteiskuntamme kehityksen mukana pysyminen vaatii yhä enemmän uutta tietoutta. Mutta tuntuu kuin jotakin olisi unohtunut. Kuka oli oman isoisäni isä? Kauanko sukumme on asunut juuri tällä kylällä tai tässä kaupungissa? Minkälaisia vaiheita liittyy oman sukumme esivanhempien elämään, koko heimon elämään? Mielestäni nämä ovat yhtä tärkeitä kuin edellisetkin. Viimeksi mainittuihin kysymyksiin ja niiden selvittelyn opettamiseen ei vain tässä maassa ole vieläkään kiinnitetty riittävästi huomiota. On aika Suomen sukututkimusseuran tarttua asiaan.


Viitteet

[1] Kyseinen luettelo on Valtionarkiston luettelohuoneessa nimellä "Hakemisto mikrofilmeihin ES 935-." Luetteloa täydennetään sitä mukaan kuin seuran työ edistyy.

Kaikissa luettelossa mainituista filmeistä ei valtionarkistossa vielä ole tutkijoita varten käyttökopioita, vaan tutkijat saavat toistaiseksi tilata alkuperäisiä asiakirjoja. Myös niiden läpikäymisessä on luettelosta hyvä apu. Huomattava on, että luettelo käsittää aluksi vuodet noin 1624-1634 ja sitten vasta vuodet 1541-1626. Tämä johtuu siitä, että vuosien 1625-1634 Savon tilitositteet ovat Valtionarkistossa eri sarjassa yhdessä Karjalan tilien kanssa.

Kuten esitelmässäkin mainitaan, luettelossa on vielä virheitä, ja kun luettelo on usean henkilön laatima, merkinnöissä eri rullien kohdalla on vaihtelua. Virheiden korjaaminen jatkuu. - Eräästä virheestä on erityisesti kerrottava. Mikrofilmissä näkyy toisinaan seuraavan asiakirjan aktinumero. Tämä on aiheuttanut sen, että luettelossa on paikoin asiakirjan numeroksi merkitty juuri tuo näkyvä seuraavan asiakirjan numero. Tämäkin seikka on tarkoitus korjata.

Jo lyhytaikainen tuon luettelon käyttökokemus osoittaa luettelon suuren merkityksen Savoa koskevalle sukututkimukselle. Toivoa sopii, että myös muiden maakuntien osalta saataisiin aikaan samanlaiset luettelot. (toim. huom)

[2] Valtionarkistossa on viime vuosina mikrofilmattu myös osia ns. läänintilisarjasta, nimittäin eräät tärkeimmät asiakirjat ja ne asiakirjat, joita kuluneisuuden vuoksi ei voida enää antaa tutkijoiden käyttöön.

Myös niistä mikrofilmeistä, joita tekstissä tarkoitetaan, on Valtionarkistossa tutkijain saatavissa käyttökopioita. Kun nämä sisältävät ainoastaan ne osat läänintileistä, jotka koskevat Savoa, on Savoa tutkivan helpompaa ja nopeampaa käydä niitä läpi. On kuitenkin syytä mainita niitä lukiessa tehdystä havainnosta. On ilmeisesti silloin tällöin käynyt niin, että jokin Savoa koskeva luettelo on mikrofilmauksessa jäänyt huomaamatta. Tutkijan on siis syytä kunkin läänintilikirjan alussa olevasta sisällysluettelosta tarkistaa, mitä luetteloita asiakirja Savosta sisältää ja mitkä niistä todella ovat filmissä mukana. (toim. huom.)


¹ Ensimmäisillä sukututkimuspäivillä 15.-16.4.1978 pidetty esitelmä lyhennettynä.


Referat

Lokala släktforskargrupper som främjare av hembygdsforskningen. (Sammandrag av ett föredrag på en konferens för släktforskare från olika delar av landet i Esbo 15-16.4.1978). Släktforskarna i norra Savolax bildade 1972 en förening. Genom kurser och studiecirklar vid sommaruniversitetet och medborgarinstitutet i Kuopio förkovrar medlemmarna sina insikter i traktens historia samt i läsning och tolkning av gamla handlingar. Landskapsbiblioteket i Kuopio har på initiativ av föreningen skaffat kopior av tillgängliga mikrofilmer över äldre handlingar: kyrkböcker, länsräkenskaper från 1635-1720 och fogderäkenskaper från 1541-1634. Medlemmar i föreningen har uppgjort ett register över fogderäkenskaperna, av vilket en kopia finns på riksarkivet. Motsvarande registrering av länsräkenskapernas innehåll har inletts. Den livaktiga föreningen stöder sina medlemmar med hjälp och råd i forskningarna samt ordnar föredrag och exkursioner. Den stöder också släktföreningarnas arbete.


Genos 49(1978), s. 33-38

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1978 hakemisto | Vuosikertahakemisto