GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Kirkonarkistojen tuhoutumiset

Täydennys (V.)

Osmo Durchman

Vaikka »Genoksen» vihossa 1933, 4, tutkimus katsottiin päättyneeksi, on edelleen, osaksi uusimmasta kirjallisuudestakin, kerääntynyt joitakin tietoja kirkollisten rakennusten tuhoutumisesta. Tutkimustyön kannalta lienee tarkoituksenmukaista saattaa nämä toivottavasti viimeisetkin täydennykset julkisuuteen. IV. osan lopussa olevaan aakkoselliseen luetteloon pyydetään tekemään tarpeelliset lisäviittaukset (17).

Uusia seurakuntia esiintyy alempana vain kaksi (Kaarina, Simpele), joten kirkollisia rakennuksia kohdanneita onnettomuuksia on tiedossa 355 seurakunnasta, päinvastaisia on siis 234.

1800-luvun täysituhoutumiin on edelleen lisättävä:

10/4 1834

Utsjoella pappila

1844

Pyhäjoella kirkko

/4 1865

Virroilla kirkkoherranapulaisen asunto

Täten on siis 1800-luvulta tiedossa kaikkiaan 130 tulipaloa, joista 56 pappilan (niistä 7 kappalaisen virkataloa ja 3 tilapäistä papin asuntoa), 54 kirkon ja 20 kellotapulin. - Ensimmäisen osan ilmestymisen jälkeen on kysymyksessä olevan vuosisadan palot lisääntyneet 24:llä, sensijaan 1900-luvun palojen luku (v:een 1932) ei ole muuttunut.

Jokainen kirkonarkistojen vanhimpien asiakirjojen käyttäjä on todennut miten huolimattomasti ja sekavasti nämä kirjat ovat laaditut. Että jo oma aika tämän huomasi, ja että myös moni pappi kokonaan oli laiminlyönyt kirjoja pitämästä, joten näitä ei aina ole ollutkaan ennen v. 1700, joka on asetettu tämän tutkimuksen lähtökohdaksi (I, s. 1), ja että ne siis eivät aina ole hävinneet, käy m.m. ilmi Turun hiippakunnan tuomiokapitulin kiertokirjeestä papistolle lokakuun 24 p:ltä 1700 (W. G. Lagus, Samling af Domkapitlets i Åbo Circulär-Bref ifrån år 1564-1700, Åbo 1836, ss. 430-431):

»Det hafwer Landshöfdingen Högvälborne Hr Jacob Bure, medelst dess skrifwelse af d. 15 Junii gifwit Consistorio tillkänna, att af Kyrko Böckerna uti en del Socknar i detta Höfdingedömet, ringa eller ingen underrättelse wid Mantalsskrifningarne, angående det unga folkets ålder, som första gången komma att införas, hafwas kan, medelst det att de äro mycket confuse och mörkt inrättade och skrefna, ja af en part Barnachristningar, Brudewigningar och Begrafningar, hwart om annat sammanskrefne, så att mycken tid med dess genomletande ofta fåfängt anwändes, och som Tit. Tit. igenom Sal. Hr Biskopens Högwördige Doctor Johannis Gezelii redan förän Kyrko Lagen publicerades A:o 1673 utgångne commonitiones omständelgen äro underrättade, huruledes Kyrko Böckerna borde blifwa inrättade, hafwandes man äfwen i Wisitationerne deröfwer haft inseende, så har Consistorium förmodat, att jämwäl i det målet all tillbörlig accuration hade warit brukad, dock som af ofwanbem. annorlunda befinnes, så har uppå Hr Landshöfdingens begäran Consistorium än yttermera welat förmana och ansäga hwar och en som wet sig härutinnan skyldig wara, att icke allenast hädanefter derom wara bekymrade, att wederbörlig riktighet därwid efter den wid handen gifne methode måtte då det efterfrågas, finnas, utan och för de åren, wid hwilka någon confusion är, så laga bem:te Böcker i ordning, att wid nästkommande års Mantalsskrifnings förrättande, all nödig underrättelse om hwars och ens ålder deraf hafwas kan».


Jo ennen kirkkolain säätämistä oli piispa Gezelius kiertokirjeessä papistolle jouluk. 20 p:ltä 1683 lähettänyt seuraavan muistutuksen noudattaa määräyksiään v:lta 1673 (W. G. Lagus, m. t., s. 317):

»Näst en trogen lyckönskan till en frögdefull högtidh, och der på fölliande wälsignat godt nytt åhr, är till H:r Probsten min wänliga begäran, och på Embetes wägnar min trogne påminnelse, att Tit. widh sin Visitation (och der den skulle aff hwariehanda orsak förhindras, tå genom breff) hålla sine Herrar Contractister wedh Commonitiones, efter som iagh förnimmer i församblingarna, mångestädes dem inthet så achtas som sigh böör, och för alting att de hafwa Ecclesie Protocollum richtigt (om Christnings barn, brudefolck och lijk etc.)».


Halikko. Kirkko paloi n. 1604 [1]. Pappila paloi 1678 siksi perusteellisesti, että sen useimmat rakennukset oli rakennettava uudelleen [2].

Janakkala. Salaman sytytyksestä paloi 1-2/8 1934 kirkon sisustus m.m. urut.

Kaarina. Kirkko paloi mahdollisesti vitaliveljesten hävittämänä 1396 ja pantiin jälleen kuntoon vasta vuoden 1443 jälkeen [3].

Kemi, maaseurakunta. Salama iski kirkkoon 16/7 1934 repien sen pohjoisen puoleista seinää, kaataen kirkon korjausta varten pystytetyt rakennustelineet ja pirstoen ne pieniksi kappaleiksi.

KOIVISTO. Kirkon ullakko paloi 23-26/11 1933, vauriot melkoiset.

Laitila. Kirkon palo 1700-luvun lopulla oli 10/4 1793 [4].

Pietarsaari. Kirkko syttyi tuleen 19/11 1933 ja tärveltyi jonkun verran sisältä.

Pyhäjoki. Kirkonarkiston asiakirjoista on nyttemmin käynyt ilmi, että kirkko todella syttyi palamaan salaman iskusta 1844.

Simpele. Kirkossa oli kaksi paloa 26/11 1933. Molemmat saatiin ajoissa tukahutetuiksi.

Sund. Pappila paloi jouluaattona 24/12 1641 [5].

Sääksmäki. Ukkonen iski kellotapuliin 1758, ja kun se ei parantunut korjauksesta, oli se 1766 purettava ja rakennettava kokonaan uudestaan [6].

TURKU. Tuomiokapitulin koko arkisto paloi 29/3 1681 (ei 1691).

Utsjoki. Pappila paloi 10/4 1834 [7]. Kuolleitten luettelo puuttuu 1821-1840. Nykyisin käytännössä olevan ehtoolliskalkin jalassa on kirjoitus: »Efter eldsvådan på Utsjoki prestegård den 10 Aprill 1834 omgjord på Eccl. Fondens bekostnad 1840».

Viapori (Suomenlinna). Puukirkko paloi ennen 1854. - »I kyrkoförvaltningen hade under kriget [1855] uppstått stor oordning. Såväl inventarierna som kyrkoböckerna blevo till stor del förstörda, delvis redan vid kapitulationen, men även vid senare timade eldsvådor. Då kyrkoherden Brusin en dag gjorde sina uppköp hos konditor Menn, fann han, att konditorn gjorde en strut av ett papper, som vid närmare påseende befanns vara ett blad ur kyrkoboken av år 1809. Med tillhjälp av sådana fynd blevo nu luckorna i böckernas uppgifter fyllda till den del det numera var möjligt»  [8].

VIRRAT. Kirkkoherran apulaisen asunto Herrasen talossa paloi huhtik. lopulla 1865  [9].


Kreikkalaiskatoliset seurakunnat

Ilomantsi. Koveron (nyk. Tuupovaarassa) tšasovnan poltti eräs irtolaismies 1749 [10].

Joensuu. Vuokon kylässä Juuassa kerrotaan olleen vanha tšasovna, joka poltettiin 1656 [11].



Viitteet

[1]   Arkistonhoitaja, fil. tohtori John E. Roosin tiedonanto.

[2]   V. J. Kallio, Halikon historia, Forssa 1930, s.93.

[3]   I. Kronqvist, Kaarinan kirkko (Suomen Museo XXXVI, 1929), Helsinki, 1930, s. 58. - Sama, Lemun ja Ruskon kirkot (Suomen Museo XL, 1933), Helsinki 1934, s. 55.

[4]   Finlands kyrkor utgivna av K. K. Meinander och Juhani Rinne II. Letala av A. W. Rancken, Helsingfors 1930, s. 24.

[5]   Kaarlo Österbladh, Boëtius Murenius' Acta visitatoria 1637-1666. (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Toimituksia VI), Borgå 1908, s. 82.

[6]   Eino Rinne [Jutikkala], Sääksmäen pitäjän viljelyshistoria. (Suomen entisyyttä III), Porvoo 1929, s.26. - Eino Jutikkala, Sääksmäen pitäjän historia, Jyväskylä 1934, s. 637.

[7]   Samuli Paulaharju, Taka-Lappia, Helsinki 1927, s. 296. - Eliel Aspelin [- Haapkylä], Lars Stenbäck, Helsingfors 1900, s. 92.

[8]   A. W. Rancken, Sveaborg. Dess tillkomst och öden, Helsingfors 1933, s. 92.

[9]   Eino Sandelin, Frans Viktor Sandelin. Biografiska anteckningar, Tammerfors 1933, ss. 51-52.

[10]   Suomenmaa VIII, Porvoo 1927, s. 317.

[11]   Sama, s. 357.


Genos 5(1934), s. 111-114

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1934 hakemisto | Vuosikertahakemisto