GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Bruuninpoika - Brunou

Arvi Ilmoniemi

Nomen est omen.    

Manttaalikomisaari ja hovikamreeri Karl Brunoun (s. n. 1724, + Rantasalmella 1802) poika kirjoitti nimensä w-llisenä ja laitatti sinetin, jossa oli aatelisvaakuna, manttaalikomisaari nai aatelisen von Vegesackin ja eräs toinen samanaikuinen Brunou (josta enemmän alempana) otti puolison Hästesko af Målagård suvusta; kaikesta tästä huolimatta ja huolimatta muutoin mitä »perusteellisimmista tutkimuksista» (ks. Jully Ramsay, Frälsesläkter: Brunow, t. V ja johdanto) ei mainitun komisaarin oletettua polveutumista jostakin aatelisen Brunow suvun jäsenestä ole voitu todeta.

Tarkoituksenmukaisinta on ainakin aluksi käsitellä kysymyksessä olevia sukuja erillisinä, joskin on todettava, että kummallakin on itse asiassa sama ja myös saman ristimänimen mukaan muodostettu sukunimi. - Jully Ramsay tietää jo amiraali Göran Brynnielinpoikaa (k. ennen 1650) mainitun »lyhykäisyyden vuoksi» nimellä Göran Brynne l. Brunou(!) Hänen poikansa ottivat nimen Brunow. (Asiakirjoissa esiintyy myös muoto Brunno). Mitä aatelittomiin tulee, tavataan esim. Säämingin manttaaliluetteloissa, tuomiokirjoissa ja kastekirjassa vv. 1743-46 saman miehen Brynolf Brunoun ristimänimi myös muodoissa Brunolf ja Brunholff(!) ja sukunimi Brunow, Brunov, Brunouf(!), Bruno, Bruun(!!) ja Brun(!!); kolme viimeksi mainittua esiintyvät Säämingissä aikaisemmin myös ristimänimenä. Mm. tämä toteamus on johtanut tutkimuksen oikeille jäljille. Rantasalmella asunut manttaalikomisaari Karl Brunou oli kotoisin Säämingistä, kuten seuraavassa sitovasti osoitetaan. Alkuun asetetun vanhimman sukupolven (t. 1) liittyminen, joskin varsin todennäköinen, jääköön toistaiseksi kysymysmerkillisenä lopullista todistelua odottamaan.

Taulu 1.

Olavi Bruuninpoika (toisinaan Brun). - Mainitaan v. 1668 Käkisalmen läänin pohjoisessa osassa olevien, vapaaherra Henrik Cronstiernan tilusten voutina. Hän oli vainajana jo helmik. 1669. Leski eli 1670.

Poika: ? Bruun (Bruno). Taulu 2.

Taulu 2.

Bruun (Bruno) Olavinpoika (toisinaan Brun [1], synt. n. 1655, haud. Rantasalmella 16.10.1720. Edustaessaan Sortavalan raastuvanoikeudessa toukok. 1684 erästä nevanlinnalaista kauppiasta, oli hän paljas »Mons[ieur]», mutta jo 1688 porvari, joskin vannoi valansa 22.4.1689. Hänen toisena takuumiehenään oli raatimies Martti Knuutinpoika (tavallisimmin: Martinus Canuti), jonka kuoltua Bruun valittiin raatimieheksi 30.1.1693, koska toimeen haluttiin saada hyvä ja taitava henkilö ja Bruun oli siihen ennen muita sopivin nauttiessaan kunniallisten elämäntapojensa suomaa kiitettävää mainetta; lisäksi hän oli »kirjanoppinut» (»literatus»). Bruun kävi kauppaa Tukholmassa ja »muilla paikkakunnilla» ja hankki ilmeisesti myös rahallista rikkautta. Sortavalan pitäjässä Kasinlahden kylässä hänellä oli eräs tila. Kaupungissa hän näyttää olleen vielä helmik. 1707, mutta siirtyi piankin turvallisemmalle seudulle päätyen lopuksi Rantasalmelle, jossa eli kuolemaansa saakka (1720) Tornioniemen kylässä tilalla, jonka oli ottanut viljelykseen. Vuokraaja(!) Brunin(!) leski mainitaan vielä v:n 1722 manttaaliluettelossa.

Lapsia:

Sidonia (Bruunsdotter, lopuksi Brun); eli Rantasalmella 1726. - Puoliso 1:o Uukuniemellä 1700 kauppias Sortavalassa Johan Venander, joka jo 1706 tavataan pakolaisena Rantasalmella, missä hän viljeli erään Asikaisen autioksi jättämää tilaa Tornioniemen kylässä. Venander siirtyi myöhemmin perheineen Paltamon kulmille ja kuoli Venäjän vallan aikana (viimeistään v. 1717). - 2:o (jo 1718) Kokkolan kappalainen Henrik Engmarck, k. n. 1722, tämän 2:ssa aviossa [2].

? Ingeborg (Bruunsdotter); mainitaan Rantasalmella kummina 19.2.1708.

Bruun (Bruno). Taulu 3.

Taulu 3.

Bruun (Bruno) Bruuninpoika, kuoli 1730 t. 1731. Palveli todennäköisesti v. 1714 sotaväessä ja oli se mies, jonka Rantasalmen kirkonkirja kertoo olleen osalta syyllisen erään Pesosen kuolemaan (tämä haud. 7.3.1714). Isonvihan jälkeen Bruun Bruuninpoika mainitaan silloin tällöin tuomiokirjoissa - vaimonsa miehenä ja maakirjoissa Säämingin Pihlajaniemessä olevan ratsutilan, Harjulan omistajana. - Puoliso (jo 1714) Gertrud Pietarintytär Herkepaea, k. Säämingissä 18.4.1742 58 v:n ikäisenä. Hän oli epäilemättä Pielisjärven tunnetun kirkkoherran tytär ja muuten henkikirjuri ja kruununvouti Herman von Borgenin (k. 1710-12) leski [3] (von B. viljeli v:sta 1709 erästä tilaa Kallislahden kylässä, mutta hylkäsi sen piankin ja osti 16.5.1703 tehdyllä kauppakirjalla yllä mainitun Harjulan tilan).

Lapsia:

[Brynolf, s. n. 1720. Ks. lopputodistelua!]

[Karl, s. n. 1724. Ks. lopputodistelua!]

Anna, s. Säämingin Pihlajaniemessä 31.12.1727. (Kastekummina oli m.m. katsastuskirjuri Gabr. Stårck!).

___________

Säämingin kirkonkirjoissa tai tuomiokirjoissa ei manttaalikomisaari Karl Brunoun nimi tiettävästi esiinny missään yhteydessä, mitä ei tarvitse kummeksua, kun ottaa huomioon vanhimman sikäläisen »historiakirjan» puutteellisuuden ja sen, että hän oli aivan nuori mies suvun lopullisesti jättäessä Säämingin seudut ja siirtyessä muille maille. Toinen mies, jo alussa mainittu Brynolf Brunou sen sijaan esiintyy sikäläisissä asiakirjoissa. Hänet mainitaan vielä 1745 Harjulan omistajana ja oli hän silloin arvoltaan varamanttaalikomisaari. Hän mm. käräjiltä syysk. 1744 riiteli naapurinsa kanssa samoista maakappaleista, joista aikaisemmin 1738 Gertrud Herkepaea. Jo 1746 Brynolf Brunou tavataan Suomen puolella. Hän oli kaikesta päättäen ikäisekseen ja olosuhteet huomioon ottaen harvinaisen kehittynyt ja muutenkin tarmokas, oli mukana perustamassa v. 1746 Juankosken l. Strömsdalin rautaruukkia [4] ja sai 1748 Savon keskisen kihlakunnan kruununvoudin viran, mutta kuoli Rantasalmen Tornioniemellä(!) jo 19.3.1749, ollen silloin 29 v. ikäinen. - Puoliso Iisalmelta 1747 Maria Hästesko (af Målagård), s. 1720, k. Rantasalmella 25.9.1791, joka oli naimisissa 2:o Rantasalmella 21.5.1751 kruununvouti Henrik Martinin, s. 1725, k. 1785 kanssa. - Brunoun ainoa lapsi Samuel Brynolf s. Rantasalmella 29.8.1748 ja k. heinäk. 1750 (?).

Asiakirja, joka jo ratkaisevasti tulee avuksi selvitettäessä tutkielmamme pääkohteen, Karl Brunoun syntyperää, on Degerbyn lääninhallituksesta syysk. 1750 kamarikollegiolle lähetetyn kirjeen konsepti, josta ilmenee, että ruukin kirjanpitäjä Carl Brunov(!) oli Kyminkartanon l:n manttaalikomisaarin Petter Falckin ehdotuksesta määrätty olemaan sanotun läänin vt. manttaalikomisaarina, koska hän oli hankkinut virassa tarvittavat tiedot avustaessaan veljeään, kihlakunnanvouti Brynolph Brunov(!)- vainajaa, sekä myös yllä mainittua Falckia [5]. - Nimenomaan Juankosken tehtaan kirjanpitäjänä mainitaan v:n 1749 manttaaliluettelossa Carl Brunov [6].

Toinen asiakirja, jonka eräät tiedot ovat vieneet etsimämme, vaikkakin jo nyt varmaksi katsomamme sukujohdon lopulliseen toteamiseen, on erikoislaatuinen, Rantasalmella 28.3.1749 päivätty ja Kyminkartanon ja Savonlinnan läänin maaherralle lähetetty kirje. Sen mukaan oli silloin jo vainajan, kruununvouti (Brynolf) Brunoun sisaren poika Johan Mahlman, jonka kotipaikka oli Muolaa [7]. Tämän ja Pyhäjärven V.l. kirkonkirjoista sekä manttaaliluetteloista, joista huomattakoon esim. laatuaan harvinainen henkilöluettelo v:lta 1754 (S.V.A. n:o 10.082) ilmenee, että kyseisen Joh. Mahlmanin, joka toimi Muolaassa tilanhoitajana, asuen Pällilässä eli Äkätinmäellä, vanhemmat olivat Johan M. (+ 1756) ja Katarina Elisabet von Borgen (s. n. 1710). Viimeksi mainittu muutti Muolaasta Pyhäjärvelle tilanhoitaja Joh. Ursinuksen 2:ksi puolisoksi ja vihdoin entiseen kotitaloonsa, Säämingin Pihlajaniemen Harjulaan kuolemaan (1781). Mahlmanien luona Pällilässä asui myös inspehtori Joh. Greenin leski Anna (toisinaan merkitty Katarinaksi!) von Borgen tultuaan sinne Uudenkirkon V.l. Metsäkylästä. Hän muutti v. 1778 Viipuriin ja kuoli siellä (isänsä kotikaupungissa) 1779.

Brynolf Brunoun »sisareksi» sanottu oli siis oikeastaan hänen sisarpuolensa. Veljesten Brunou vanhemmat taas olivat edellä esitettyjen tosiasioiden ja todistelun nojalla, mikä katsottaneen riittäväksi, Bruun Bruuninpoika ja Gertrud Herkepæa. Kun veljeksistä vanhin muodosti tiettävästi ensimmäisenä sukunimen uudelleen, mikä nimi, oltuaan ensin Brun(o), laajeni kenties koululaisella Brunoviukseksi, omaksui hän muodon Brunou kenties juuri erottautuakseen aatelisista, sillä eihän hän ollut »välbördig» tai »välboren», vaan ainoastaan »välbetrodd». Tästä huolimatta, ja mikäli esim. ensim. taulun Olavi Bruuninpoika oli tosiaan suvun kanta-isä, voi toistaiseksi ajatella molempien sukujen sittenkin lähteneen yhteisestä juuresta [8].


Viitteet

[1]   Ks. nimikirjoitusta U. Karttunen, Sortavalan kaupungin historia, Sortavala 1932, s. 59.

[2]   Ks. Viipurin kämnerinoik:n ptk. 1703, s. 16 ja 17, Paltamon kär. 1722, s. 198; Kalajoen kär. 1723, s. 2825; Kokkolan ja Kälviän kär. 1724, s 107; Rantasalmen kär. 1726, s. 560; Iisalmen kär. 1740, s. 86; Kalajoen perunkirj. 6.6.1753; Kalajoen kär. 26.10.1753.
   Venanderin ja Brunin lapsia:
Margareta, k. 1765; puoliso Savon jalkaväkirykmentin kapteeni Karl Johan Tawaststjerna, s. 21.6.1701, k. Pieksämäellä 20.4.1763.
Anna Maria, s. Rantasalmen Kupialassa 4.4 1706; puoliso Rantasalmella 25.11.1725 Pohjanmaan jalkaväkirykmentin (Siikajoen komppanian) katsastuskirjuri, sittemmin rykmentinkirjuri ja lopuksi Pyhäjoen nimismies Gabriel Stårck, joka vielä 1730 asui perheineen Savonlinnan garnisoonissa.
Katarina, s. 23.11.1709, k. -.10.1752; puoliso Pohjanmaan rykmentin, Lohtajan komppanian varusmestari Michel Åhlström.
Johan, s. 5.10.1711. Luultavasti se Johan Venander, joka palveli aluksi tykkiväen konstaapelina (majapaikkana Lappeenranta), siirtyi 30.6.1736 Savon jalkaväkirykmentin majurin komppanian korpraaliksi, kohosi varusmestariksi 15.9.1739 ja sai eron 28.12.1741; puoliso Kirvussa 6.3.1733 Elsa Solitander, s. 20.1.1708, k. leskenä Mikkelin Harjumaassa 23.5.1758.

[3]   Herman von Borgenin ja Gertrud Herkepæan lapsia:
Anna, s. 1705, k. Viipurissa 18.8.1779 73 v:n 11 kk:n 21 p:n vanhana; puoliso Säämingissä 3.10.1725 lasimestari Haminassa, myöhemmin »inspehtori» Uudellakirkolla V.l. Johan Adam Green.
Petter, s. n. 1707, haud. 27.3.1709.
Katarina Elisabet, s. Säämingin Harjulassa 26.1.1710, k. leskenä ja saman talon asukkaana 30.10.1781; puoliso Johan Mahlman, s. n. 1709, haud. Muolaassa 21.1.1756; 2:o Pyhäjärven V.l. Kiimajärven hovin tilanhoitaja Johan Ursinus, s. 1697, k. 27.3.1765.

[4]   Vrt. Tekla Hultin, Historiska upplysningar om bergshandteringen i Finland under svenska tiden, Helsingfors 1897, ss. 193-194.

[5]   Ent. Mikkelin lääninarkiston asiakirjoja; nykyään Hämeenlinnan maakunta-arkistossa. - »1750 åhr afgångne Bref och ordres n:o 179 Sept. Til Kongl. Kammar-Collegium. - Som mantals commissarien i detta mig i Nåder anförtrodde län wälbetrodde Petter Falck genom memorial af d. 11 i thenne månad hos mig anhållit, at i anseende til des nu warande siukel, tilstand få bruka en vice til mantals Skrifningarnes förrättande för näst kommande år 1751 och framdeles så länge han des hälsa är sinnad at söka och kan återwinna, föreslåendes derjemte Bruks Bokhållaren Carl Brunov, hwilken skall eij allenast förwärfwadt sig den kundskap som derwid fordras under den tiden han så wäl warit thes afl. Broder Häradsfogden Brynolph Brunov som bem:te mantalscommissarien wid mantals Skrifningarnes förrättande behielpelig etc».

[6]   On tuskin luultavaa, että hän milloinkaan palveli sotaväessä kornettina, niinkuin esim. »Sukukirja» tiedoittaa.

[7]   Ent. Mikkelin lääninarkiston asiakirjoja; nykyään Hämeenlinnan maakunta-arkistossa. - »Högwälborne Herr Baron och Landshöfdinge, samt Riddaren af Kongl. Majestets Swärs orden. Nådige Herre. Eder höga nåde at i diupaste ödmiukhet berätta har eij undgå kunnat, det afledne herr Krono Befallningsman Brunous Syster son Johan Mahlman som i 2:ne åhrs tijd warit hos honom i tienst i går af en i thenne Randasallmi Sochn har blifwit förpassad till thess hemwist på Ryska sidan i Mohla Sochn och emedan thenne Mahlman uti alla delar hos bemälte Befallningsman thess morbroder, under sin tienste tijd hade sig så thet ena som det andra bekant, så har det för mig enfaldigan förefallit något sälsamt at en sådan utan Eder höga Nådes nådiga tillåtande, blifwit förpassad, hwarföre iag thet eij wågat mig, oberättadt lemna. Framhärdar med aller ödmiuckaste wördnad till min död. Eder höga nådes aller ödmiukaste tienare O. Meinander. - Randasallmi d. 28 Martii 1749».

[8]   Toistaiseksi on tietymätöntä, kuuluiko jompaankumpaan sukuun Jully Ramsayn tuntema suutari Hans Brunou, joka mainitaan Turun manttaaliluetteloissa 1670-82. Hän oli v. 1682 n. 67 v. ikäinen (Turun raastuvanoik:n ptk. 25.9.1682); vaimonsa Karin Matintytär eli vielä 1671 (Turun kämnerinoik:n ptk. 31.1.1671).


Genos 5(1934), s. 88-93

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1934 hakemisto | Vuosikertahakemisto