GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Pieniä löytöjä - Små fynd

Geet

Tapio Vähäkangas

Eric Anthonin keskiajan rälssitilojen luettelossa (Finlands medeltida frälse och 1500-talsadel, s. 335) on Merimaskun Kuuslahtea koskevaksi vahingossa tullut liitetyksi kaksi Paimion Kuusvuorta tarkoittavaa lähdeviitettä, jotka on syytä korjata, koska niistä voidaan helposti tehdä virheellisiä genealogisia päätelmiä.

Naantalilainen porvari Olof Munck möi v. 1493 vaimonsa Margitin kanssa 120 mk:sta Paimion Kuusvuoresta (ei siis Maskun Kuuslahdesta) ostamansa maan piispan palvelijalle, jalosukuiselle soinille Per Niilonpojalle (FMU 4492). Tord ja Sigfrid Geet möivät v. 1515 Naantalin luostarille 1/3 Kuusvuoresta 60 mk:sta (ei 20 mk kuten Hausenin laatimassa ingressissä) vaimojensa ja veljensä suostumuksella (FMU 5795). Seppo Suvannon selvityksen perusteella (Naantalin historia I, s. 232) vuonna 1491 mainittu asemies Peder Geth oli Tord ja Sigfrid Geetin isä. Lienee varsin todennäköistä, että piispan palvelija Per Niilonpoika ja asemies Peder Geth ovat samastettavissa. Reinhold Hausen on Finlands medeltidsurkunderin hakemistossa identifioinut Kuusvuoren ostajan Peder Niilonpoika Kylliäiseen. Tämä oli kuitenkin kruunun (FMU 4346) eikä piispan palveluksessa, joten kysymyksessä lienee kaksi eri henkilöä. Per Niilonpoika oli v. 1500 Kemiössä laamannin sijaisena joten hän on kaiketi asunut Paimiossa (FMU 4885).

Suvannon sukuselvityksestä puuttuu Peder Geetin ja hänen isoisänsä Anders Geetin välistä yksi sukupolvi, joka on siis ollut Nils Antinpoika nimeltään, jos voidaan hyväksyä Peder Geetin ja Per Niilonpojan identifiointi. Perniössä v. 1477 kolmantena rälssikatselmusmiehenä oli muuan Nils Antinpoika Paarskylästä (FMU 3676) ja Turussa vaikutti saman niminen porvari muttei ole varmaa voidaanko kumpaakaan heistä samastaa puuttuvaan renkaaseen.

Tord ja Sigfrid Geet ovat antaneet Kuusvuoren osuutensa vaimoilleen huomenlahjoiksi koska heidän suostumuksensa tarvittiin myynnin yhteydessä. Huomiota herättää myyntihinta joka oli tasan puolet Per Niilonpojan maksamasta. Tordin ja Sigfridin lisäksi on siis ollut kaksi muuta poikaa tai yksi poika ja kaksi tytärtä koska toinen puoli Kuusvuoresta jäi myymättä. Todennäköisesti ö-pilkku on jäänyt pois, "broders (pro bröders} samtycke". Toinenkin puoli Per Niilonpojan omistamasta maasta on joutunut tuntemattomalla tavalla Naantalin luostarille, sillä 1557 kylässä oli 12 tankoa luostarin maata ja 6 tankoa oli tuomiokirkon hallussa.

Erik v. Hertzen on tulkinnut väärin Iso-Kuusvuoren joutumisen luostarille, kun hän väittää Olof Munckin myyneen 8 tankoa (Paimion historia, s. 119-121). Iso-Kuusvuori ja Vähä- eli Ala-Kuusvuori olivat samaa kylää, joten OM:n myymä maa oli 2/3 kylästä eli 12 tankoa eikä 8. Asiakirjassa tankolukua ei mainita. Kylän tankoluku on siis 1400-luvulla ollut 18 eikä 24, kuten yleensä vanhoissa kylissä. Tord ja Sigfrid Geetin myymä maa on todellakin ollut 1/3 kylästä eli siis 6 tankoa.

Noin vuonna 1470 Tord Karppalainen on omistanut maata Kuusvuoressa (FMU 3454). Toinen Geetin veljeksistä oli nimeltään Tord, joten Per Geetin vaimo on todennäköisesti ollut Tord Karppalaisen tytär. Tord Karppalainen on ilmeisesti joutunut myymään Kuusvuoren naantalilaiselle porvarille, jolta vävy Peder Niilonpoika Geet on sen lunastanut takaisin. Jully Ramsay on liittänyt porvari Olof Munckin Tord Karppalaisen vävyksi (Frälsesläkter, s. 68) ja perustellut käsitystänsä Kuusvuoren myynnillä. Olof Munck on kuitenkin todennäköisemmin ollut naimisissa Tord Karppalaisen sisaren kanssa. Ramsay on merkinnyt Margitin sekä Påvel Karppalaisen että hänen poikansa Tordin tyttäreksi. Olof Munck oli ensin tarjonnut maata lähemmille sukulaisille, mutta kun he eivät olleet oikeuttansa käyttäneet hyväkseen, on vaimon veljen vävy saanut ostaa sukumaan. Maakaupat näyttävät tässäkin tapauksessa syntyneen sukulaisten kesken.


Genos 50(1979), s. 94-95

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1979 hakemisto | Vuosikertahakemisto