GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Referat | Artikkelin loppu ]

Maamme vanhinta kirkollista väestökirjanpitoa Teiskossa 1600-luvulla

Rovasti Sakari Tamminen, Helsinki

Kun Turun piispa Isak Rothovius (piispana 1627-1652) hiippakuntasäännössään määräsi, että jokaisella kirkkoherralla on oltava kirja, jonka mukaan voi toimia, [1] hän vielä tarkoitti jo keskiajalla tunnettujen tilien, inventaarioiden ja muiden kirkon asioiden tarkkaa kirjaamista. Huomion kiinnittäminen kirjanpitoon palveli kuitenkin myös seuraavina vuosikymmeninä aloitettavaa henkilökirjanpitoa, erityisesti myös siksi, että tilikirjojen merkinnät hautausmaksuista merkitsivät jo eräänlaisen kuolleitten luettelon muodostumista. [2] Hiippakuntasäännön kolmannen painoksen (C3) yhteyteen jossakin vaiheessa liitetyt ohjeet vihittyjen, syntyneitten ja kuolleitten kirjaamisesta [3] on jäljennös Rothoviuksen ystävän, Linköpingin piispa Bothvidin antamista ohjeista, jotka julkaistiin Ruotsissa painettuina v. 1634. Näitä ohjeita ei ole ainakaan Rothoviuksen toimesta voitu antaa ennen vuotta 1644. [4] Maamme vanhin säilynyt kirkonkirja, Teiskon historiakirja [5], on joka tapauksessa aloitettu Rothoviuksen piispuuskaudella v. 1648, samoin Hammarlandin historiakirja v. 1650. [6]

Piispa Johannes Gezelius vanhemman aikana (piispana 1664-1690) varsinainen kirkollinen väestökirjanpito pääsi alkuun Suomessa hänen yksityiskohtaisten määräystensä ja niiden noudattamisen valvomisen ansiosta. Jo piispantarkastusohjeissaan v. 1665 hän puhuu sekä kristinopin opetukseen liittyvän rippikirjan että vihityistä, kastetuista ja kuolleista tehtyjen merkintöjen (protocollum) tarkastamisesta. Rippikirja mainitaan tällöin kylien ja talojen mukaan laadittuna luettelona niistä, jotka osaavat lukea. [7] Seuraavana vuonna 1666 hän tarkemmin esitteli suunnittelemaansa varsinaista rippikirjaa pappeinkokouksessa, tarkastusmatkoilla ja kiertokirjeessään Catechismi Appendix. [8] Vuosi 1667 oli rippikirjojen varsinainen aloittamisvuosi. Tämä vuosiluku ja asianomaisen seurakunnan nimi on säilynyt lähes parissakymmenessä seurakunnassa vanhimpien rippikirjojen koristeellisilla, Gezeliuksen painattamilla kansilehdillä. Seuraavilla sivuilla on vielä painettuina latinankielinen papin vala sekä tarkat kirjanpito-ohjeet ruotsiksi. [9] Ohjeissa viitataan Gezeliuksen v. 1673 painattamaan Perbreves commonitiones- hiippakuntasääntöön, [10] joten painetut alkulehdet on voitu liimata rippikirjojen alkuun vasta mainittuna vuonna tai sen jälkeen. Kirjojen sisälehdet on jaettu kymmeneen suoritus-sarakkeeseen, jotka liittyvät katekismuksen kohtiin. [11] Gezeliuksen rippikirjoja ja historiakirjoja koskevat määräykset [12] ovat vaikuttaneet myös vuoden 1686 kirkkolain vastaaviin määräyksiin, [13] jotka antoivat hyvän pohjan koko Ruotsi-Suomen valtakunnassa toteutetulle, silloisissa oloissa varsin kehittyneelle väestökirjanpidolle.

Messukylän seurakuntaan kuuluvassa Teiskon kappeliseurakunnassa kirkollisen väestökirjanpidon aloitti kappalainen Magnus Canuti Wallaeus, joka oli kutsuttu tähän virkaan v. 1647. [14] Hän oli syntynyt v. 1615 Smålannin Anderstadan pitäjässä Ruotsissa talonpoikaisperheen lapsena, mutta pääsi lahjakkuutensa johdosta opintielle. V. 1637 hän pääsi opettajiensa suosittelemana jatkamaan opintojaan Tarton yliopistossa. [15] Tuohon aikaan siellä oli myös Johannes Gezelius vanhempi opiskelemassa, opettajana ja myöhemmin vuodesta 1645 Liivinmaan ylikonsistorin jäsenenä. [16] Epäilemättä Wallaeus ja Gezelius muutamana yhteisenä Tarton vuotenaan tunsivat toisensa ja varmaankin keskustelivat aikansa kysymyksistä. Tällainen on hyvinkin voinut olla paikallinen v. 1635 annettu vihkimis-, kaste- ja hautausjärjestys, jossa papisto velvoitettiin pitämään vihittyjen, kastettujen ja kuolleitten kirjoja. [17] V. 1640 Wallaeus tuli päättämään opintonsa vastaperustetussa Turun yliopistossa. Valmistuttuaan papiksi v. 1642 hän toimi aluksi Uudessakaarlepyyssä opettajana ennen Teiskoon tuloaan. V. 1661 hänet valittiin Messukylän kirkkoherraksi, jossa virassa hän oli kuolemaansa saakka (v. 1686). [18] Wallaeuksen lahjakkuutta osoittaa se, että hänet v. 1674 määrättiin toimimaan vastaväittäjänä pappeinkokouksessa. [19] Tiettävästi hän muutenkin hoiti virkaansa tunnollisesti ja toimeliaasti. [20]

Teiskon kirkonkirjan alkuperää selvittää Wallaeuksen allekirjoittama kirjoitus kirjan kansilehdellä. Siinä hän ilmoittaa lahjoittaneensa kirjan Teiskon kirkolle Jumalan nimelle kunniaksi ja hänen seurakunnalleen rakennukseksi. Edelleen hän ilmoittaa, että kirjaan on tarkoitus kirjoittaa "Kyrkiones saaker och ärender", koska korkea-arvoiset tuomiokapitulin jäsenet olivat tästä määränneet talvella v. 1644 pidetyllä tarkastuskäynnillä. Koska Wallaeus viittaa neljä vuotta ennen virkaan astumistaan tapahtuneeseen tarkastukseen, jonka piispa Rothovius itse todennäköisesti oli suorittanut, [21] on syytä otaksua, että määräys kirkonkirjan aloittamisesta on mainittu tuon tarkastuksen silloin tallella olleessa pöytäkirjassa. "Kyrkiones saaker och ärender" -maininta ei ilmeisesti edellytä henkilökirjanpidon aloittamista, mutta antanee mahdollisuuden tällaiseenkin tulkintaan.

Teiskon kirkonkirja koostuu varhaisimpien kirkonkirjojen tapaan monenlaisista kirkollisista muistiinpanoista. Alussa on v. 1621 valmistuneen kirkon inventaario, johon on merkitty myös esineiden lahjoittajat. Lahjoitusmerkintöjä on myös myöhemmillä kirjan sivuilla (vuosilta 1641, 1685 ja 1691). Toinen inventaario on vuodelta 1691. Pitäjäntupa ilmoitetaan rakennetun v. 1636. Rakennustyötä koskeva epäselvä merkintä on vuodelta 1669 ja se koskee ilmeisesti tuohon aikaan valmistunutta uutta kirkkoa. Edelleen on kirkon arkun tarkastusta koskevia merkintöjä vuodelta 1648. Tämän jälkeen alkavat verrattain selvästi kirjoitetut tilit, joiden alussa ilmoitetaan, että ne vuosilta 1648-50 on tehty taannehtivasti. Tilit on tarkastettu varsin usein. Vuosilta 1650 ja 1652 on tuomiorovasti Georgius Alanuksen tarkastusmerkinnät, vuosilta 1669 (16.2.) ja 1673 piispa Johannes Gezeliuksen merkinnät. Tilit päättyvät v. 1701. Väestökirjanpidon kannalta ovat tileissä erittäin merkittäviä maininnat, joiden mukaan v. 1666 on ostettu "linier 6 arker" sekä rippikirjat vuosina 1674 ja 1697. Ensiksi mainittu merkintä koskee varhaisinta rippikirjaa, joka sarakkeisiin jaetuista irtoarkeista myöhemmin sidottiin kirjaksi. Tilien jälkeen on kirjassa penkkijärjestykset vuosilta 1655 (= 1. kirkkoa koskeva) ja 1684 (= 2. kirkkoa koskeva). Penkkijärjestyksiä seuraa vihdoin kirjan huomionarvoisin osa: kirjanpito syntyneistä, vihityistä ja kuolleista.

Wallaeus on muotoillut henkilökirjanpidon erikoisella tavalla. Sivut on jaettu kolmeen pystysarakkeeseen, joihin kastetut, vihityt ja kuolleet on merkitty omiin sarakkeisiinsa aikajärjestyksessä. Täten on mahdollista helposti seurata toimitusten keskinäisiä suhteita vuoden eri aikoina sekä eri vuosina. Wallaeuksen kappalaisajan jälkeen on v. 1661 siirrytty tavanomaisiin erillisiin luetteloihin kastetuista ja kuolleista. Vihittyjen luettelo jatkuu vasta seuraavassa kirjassa v. 1701. Wallaeuksen laatimien sarakkeiden otsikoinnissa esiintyy erilaisia muunnelmia: Deras Nampn som Födess och Christnas (Deras Nampn som Christnas, Deras Nampn som Christnas och Dööpas). Deras Nampn som begifwa i Ekhtenskaph (- - - -som fästas och wijgass, De som wijgass), Deras Nampn som Begrafwas mz Lägestadhen (- - -som Döö medh Lagerstaden, Deras Nampn som begrafwas). Nämä otsakkeiden muunnokset osoittanevat, ettei Wallaeuksella olisi ollut edessään mitään määrättyä luettelointikaavaa. Esim. Bothvidin ohjeet ja kirkkolakiehdotukset jo 1600-luvun alkupuolella edellyttivät kastetuista mm. kummien nimien merkitsemistä. [22] Wallaeus mainitsee vain syntymäajan, nimen ja kastettujen isän nimen. Mahdollisesti hänellä on ollut mielessä Tartossa käytännössä ollut kirjanpito, johon edellä viitattiin.

Voimme päätellä, että Wallaeuksen siirtyminen v. 1661 Messukylän kirkkoherraksi merkitsi väestökirjanpidon aloittamista siellä viimeistään tuona ajankohtana. Vanhimmat säilyneet Messukylän henkilökirjat alkavat kuitenkin vasta vuodesta 1751. [23] Täten vanhimmat kirkonkirjat ovat siellä tuhoutuneet sotien aikana tai tulipaloissa niinkuin valitettavasti monissa muissakin maamme seurakunnissa.

Vuosisatoja syrjemmässä sijainneessa Teiskon seurakunnassa ei ole säilynyt vain maamme vanhin historiakirja vanhan kirkonkirjan pääosana, vaan myös hyvin vanha rippikirja. [24] Arkistoluettelossa tosin mainitaan v. 1746 aloitettu rippikirja vanhimpana, mutta sitä edeltää 72-sivuinen, ilmeisesti täysin kokonainen rippikirja, jonka ikää ei kukaan tiettävästi aikaisemmin ole tarkentanut. [25] Varhain aloitettu historiakirja, siihen liittyvät tilit sekä manttaaliluettelot antavat mahdollisuuden varsin tarkkaan rippikirjan ajoittamiseen. Kuolleiden luettelossa ja vastaavissa tilimerkinnöissä useimmiten kuitenkin mainitaan vain talon nimi ja vainajan etunimi (lapsista isän etunimi). Suomen Asutuksen Yleisluettelosta on nähtävissä usein isännyydestä luopumisen vuosi, mutta toiset lähteet osoittavat, ettei se läheskään aina ole asianomaisen kuolinvuosi. [26] Niinpä Nallin talon isäntä Pertti (Bertil) luopui isännyydestä v. 1668, mutta kuoli vasta 22.9.1678. Teiskolan säterin kohdalla on 27.4.1679 merkitty kuolleeksi aliupseeri Sipi (Sigfredh förare). Koska sama nimimerkintä on myös rippikirjassa, saadaan varmuus siitä, että rippikirja on aloitettu tätä päivämäärää aikaisemmin. Kun Nallin talon Pertti-isännän nimi on myös rippikirjassa ja hänen kohdallaan on lisäksi kristinopin taitoa koskevia suoritusmerkintöjä, on kirjanpito aloitettu ennen hänen kuolinpäiväänsä. Paksulan talon kohdalle on merkitty isännän paikalle (ensimmäiseksi nimeksi) leski Riitta (Brita). Hänen miehensä Jorman (Jöran) isännyys on asutusluettelossa merkitty päättyneeksi v. 1677 ja kuolleitten luettelossa on hänen kuolinpäiväkseen (tai hautauspäiväkseen) merkitty 9.12.1677. Kirjanpito on täten aloitettu tämän päivän jälkeen. Eräät muut vastaavat havainnot vahvistavat, että rippikirja on aloitettu erittäin suurella todennäköisyydellä vuoden 1678 alkupuolella.

Rippikirjojen pitämisen Teiskossa on aloittanut kappalainen Simon Clementis Mulinus, oletettavasti kirkkoherra Wallaeuksen kehoituksesta ja opastuksella. Mulinus oli kappalaisena vuodesta 1661 n. vuoteen 1690 oltuaan sitä ennen pitäjänapulaisena Orivedellä. [27] Hän kuului talonpoikaissukuun ja oli myös syntyisin Orivedeltä, Muulin talosta. [28]

Siihen, ettei v. 1678 aloitettu rippikirja ole vanhin Teiskossa, viittaavat tilien merkinnät sekä painettujen alkulehtien puuttuminen. Nähtävästi kysymyksessä on 1660-luvun lopulla aloitetun kirjan jatko, jota varten oli jo v. 1674 ostettu rippikirja, jota ei kuitenkaan silloin otettu käyttöön, koska entisessä oli vielä tilaa. Seuraava rippikirja, joka oli ostettu v. 1697 ja ainakin yksi sen jälkeen, ovat kadonneet, sillä seuraava säilynyt rippikirja on vuodelta 1746.

Toistaiseksi ei ole osoitettu, että Suomessa olisi säilynyt rippikirjoja, joiden aloittamisaika on 1660-luvulla, vaikka alkulehdellä mainitaan vuosiluku 1667. Täten 1670-luvun rippikirjoja on syytä pitää vanhimpaan kerrostumaan kuuluvina. Näin myös Teiskon seurakunnan asema Suomen vanhimpien kirkonkirjojen omistajana sen ensimmäisen säilyneen rippikirjan iän tarkentamisen jälkeen entisestäänkin korostuu.


Viitteet

[1]   W.G.Lagus, Samling af Domkapitlets i Åbo Circulär-Bref ifrån år 1564-1700 (Åbo 1836), s. 70.

[2]   Myös vihkimisiä koskevia genealogisia merkintöjä on esim. jo v. 1619 aloitetussa Oriveden tilikirjassa. Mikrof. TK 158 VA; Osmo Durchman, Församlingars i Finland kyrkoböcker. Personhistorisk Tidskrift 1939-1940 (Stockholm 1941), s. 123. - Myös joitakin kastemerkintöjä voi löytää 1600-luvun tilikirjoista.

[3]   Mikrof. UK 123 (Lapua) ja JK 179 (Taivassalo), VA. Lagus (1836), s. 146. Aihetta ovat käsitelleet mm. Martti Parvio, Isaacus Rothovius, Turun piispa (Forssa 1959), s. 127, 136-138; Pentti Lempiäinen, Lisä Rothoviuksen hiippakuntasääntöihin, TAik. 1964, s. 98-105.

[4]   Lagus (1836), s. 111. Arnold Sandberg, Linköpings stifts kyrkoarkivalier (Lund 1948), s. 104-105. Lempiäinen (1964), s. 99-100.

[5]   Mikrof. TK 192, VA.

[6]   V. 1650 Ahvenanmaan piirirovasti Boetius Murenius luki kirkonkirjoihin kuuluviksi ainoastaan tilit ja inventaariot. Boetius Murenius' Acta Visitatoria 1637-1666, utgifna af Kaarlo Österbladh (Borgå 1908), s. 214. Mureniuksen jo aikaisemmin käyttöön ottamat ja 1660-luvulla kehittämät lukuluettelot merkitsivät toisaalta suoranaista rippikirjojen esiastetta. Hänen rovastintarkastusohjeisiinsa 1660-luvulla sisältyivät myös määräykset historiakirjoista. Väinö Perälä, Lisäpoimintoja Boetius Mureniuksen papereista. SKHS Vuosik 11-14 (1937), s. 44. Pentti Laasonen, Johannes Gezelius vanhempi ja suomalainen täysortodoksia (Helsinki 1977), s. 180.

[7]   Lagus (1836), s. 184.

[8]   Lagus (1836), s. 195-198.

[9]   Täydentämäni luettelon seurakunnista, joissa on säilynyt rippikirja, jossa on Gezeliuksen painattamat alkuperäiset kansilehdet tai osa niistä, olen esittänyt artikkelissani: Varhainen väestökirjanpitokaava Maalahdella ja Sulvassa 1600-luvulla, Hist.Aikak. 1978, s. 241-242, alav. 5.

[10]   Lagus (1836), s. 216-220.

[11]   Foliokokoisille sivuille täysin hyväksytyt suoritukset merkittiin x-merkillä. Vanhimpien rippikirjojen käyttöä on käsitellyt Pentti Lempiäinen, Rippikäytäntö Suomen kirkossa uskonpuhdistuksesta 1600-luvun loppuun (Helsinki 1963) s. 250 ss.

[12]   Gezelius määräsi myös lasten nimet, syntymäajat ja heidän vanhempansa merkittäviksi protocollumiin, samoin rippikirjaan tärkeimmät sukulaissuhteet sekä muuttoa koskevat tiedot. Vanhat rippikirjat oli myös säilytettävä. Lagus (1836), s. 218-219. Näin turvattiin kirjanpidon jatkuvuus ja tärkeiden henkilötietojen säilyminen, mikäli ohjeita noudatettiin, mikä ei aina tapahtunut. - Kirkonkirjojen säilyttämistä vaaditaan erityisesti myös Viipurin hiippakunnan piispa Petrus Brommiuksen v. 1667 antamassa hyvin yksityiskohtaisessa kirkonkirjasäännössä. Pentti Lempiäinen, Petrus Brommiuksen kirkonkirjasääntö, Genos 1966, s. 66-68.

[13]   Tämä koskee erityisesti rippikirjoja. Rippikirja (skriftbok) -nimitys tunnetaan vain Gezeliuksen käyttämänä ennen vuoden 1686 kirkkolakia, vaikka lukuluettelot olivat tunnetut jo ennen häntä. Ruotsissa oli piispa Rudbeckius antanut niistä määräyksen jo 1620-luvulla. Sandberg (1948), s. 121-122, 166-167. Laasonen (1977), s. 179-181.

[14]   Carl Strandberg, Åbo Stifts Herdaminne I (Åbo 1832), s. 293.

[15]   Kirsti Arajärvi, Messukylän historia (Tampere 1954), s. 471.

[16]   Lagus (1836), s. 22.

[17]   Livländische Jahrbücher III, 1 (Riga 1781), s. 71. Aleksi Lehtonen, Die livländische Kirchenordnung des Johannes Gezelius (Helsinki 1931), s. 112.

[18]   Strandberg (1832), s. 290. Häntä suositteli tähän virkaan Tammerkosken omistaja maaherra Creutz. Arajärvi (1954), s. 471.

[19]   Bill Widén, Prästmötet i Åbo stift 1629-1864 (Helsingfors 1968), s. 322.

[20]   Arajärvi (1954), s. 472-473.

[21]   Pentti Lempiäinen, Piispan- ja rovastintarkastukset Suomessa ennen Isoavihaa (Helsinki 1967), s. 497.

[22]   Sandberg (1954), s. 102. Bothvidi määrää mm. vanhemmat ja kummit merkittäviksi. G.C.Piltz, Kyrko-ordningsförslaget av år 1608 (Lund 1935), s. 44, edellytetään tarkan syntymäajan ja todistajien (kummien) merkitsemistä.

[23]   Tilikirjat alkavat vuodesta 1696. Suomen kirkonarkistojen mikrofilmien luettelo (Helsinki 1973).

[24]   Mikrof. TK 187, VA.

[25]   Osittain tähän lienee vaikuttanut se, että rippikirjan väliin pannussa paperissa arvellaan, että kysymyksessä on Isonvihan aikaisia merkintöjä.

[26]   Valtiopäivillä v. 1655 oli hyväksytty käytäntö, jonka mukaan isännyydestä luopuneet olivat vapaita verosta 63 vuotta täytettyään. Eino Jutikkala, Suomen talonpojan historia (Porvoo 1942), s. 303.

[27]   Strandberg (1832), s. 275, 294.

[28]   Arajärvi (1954), s. 487.


Referat

Vårt lands äldsta kyrkobokföring i Teisko på 1600-talet. I inledningen skildras de regler för kyrkobokföringen, som biskoparna Isak Rothovius och Johannes Gezelius d.ä. utfärdade i Åbo stift före 1686 års kyrkolag. Den äldsta bevarade kyrkboken i vårt land donerades 1648 till Teisko kapellförsamling av kapellanen där Magnus Canuti Wallaeus, som 1661 blev kyrkoherde i moderförsamlingen Messuby och som dog 1686. Bokens innehåll redovisas och kommenteras, i den ingår bl.a. dop-, vigsel- och begravningslängder som börjar 1648. En granskning av den äldsta kommunionboken för Teisko visar att den upprättades 1678, d.v.s. att den är betydligt äldre än vad som tidigare har uppgivits.


Genos 52(1981), s. 41-46, 64

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1981 hakemisto | Vuosikertahakemisto