GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

Kirja-arvosteluja - Recensioner

Georg Luther

Tuomo Pulsa, Valkealan Pulsa-suku. Jyväskylä 1982. 28 + 192 s.
Lotte Reenpää, Serlachiuksen suku. Otava, Helsinki 1981. 235 s.

Miltei samanaikaisesti saapui kaksi varsin erilaista sukukirjaa arvosteltavaksi. Tuomo Pulsa on koonnut tiedot kaikista isoisänsä isoisän isän jälkeläisistä. Valkealan Rämälän ratsutilallisella Jaakko Matinpojalla (1780-1854) on mittava jälkeläistö, jonka luettelo käsittää 863 taulua ja täyttää lähes 200 sivua. Suku asuu suureksi osaksi edelleen Kymenlaaksossa, mutta sen jälkeläisiä on levinnyt ympäri Suomen, muutamia Pohjoismaihin ja jokunen Yhdysvaltoihin ja Australiaankin.

Selvitys on perusteellista työtä sikäli, että tuntemattomiksi jääneitä haaroja näyttää olevan hyvin vähän ja syntymät, häät ja kuolemat on pyritty ilmoittamaan järjestelmällisesti aika- ja paikkatiedoin. Kun luetteloitava henkilöjoukko on valittu näin laajaksi, aika ja voimat eivät kuitenkaan näytä riittäneen muiden elämäkertatietojen yhtä huolelliseen koontiin ja ilmoittamiseen. Nekin ovat joskus kiitettävän tarkat, mutta usein niukat ja epäyhtenäiset ja monissa tapauksissa ne puuttuvat kokonaan. Pari muuta toivomusta kykenevälle sukututkijalle: näin laajassa kirjassa aakkosellinen henkilöhakemisto on välttämätön ja naimisissa olevat naiset tulisi mainita alkuperäisellä sukunimellään eikä vain puolisonsa nimellä.

Jaakko Matinpojan sukujohtoa on selvitetty taaksepäin Rämälässä vuodesta 1659 talollisena mainittuun Niilo Ristonpoikaan (k. 1706). Hänet sanotaan kirjassa talon edellisten isäntien Jussi (1626-50) ja Yrjö Mikonpojan (1651-56) veljenpojaksi, mutta perusteet jäävät epäselviksi.

Suunnilleen yhtä monta sivua on Lotte Reenpään kirjassa Serlachiuksen suku, mutta kuvattu suku - mieskantaiset Serlachiukset ja tytärten lapset - muodostaa paljon suppeamman henkilöjoukon. Tauluja on 47 ja jos sukua jatkaneille tyttärillekin olisi merkitty omansa, niitä olisi noin 80. Kunkin henkilön elämäkerta esitetään varsin perusteellisesti ja siihen liittyy kuvakin milloin se on ollut saatavissa. Kirjassa on myös paljon vanhojen sukua koskeneiden painotuotteiden kuvia ja pitkiäkin lainauksia lähteiden teksteistä. Bergholmin Sukukirjassaan esittämän Serlachiusten selvitykseen on uutteralla tutkimustyöllä saatu paljon muutakin täydennystä kuin tiedot 1900-luvun lisäpolvista. Lotte Reenpää on luonut lavean ja mielenkiintoisen kuvauksen maamme kulttuuri- ja taloushistoriassa varsin merkittävästä Serlachius-suvusta. Yhteenvetona on Yrjö Blomstedtin yleiskuvaus suvusta ja sen "profiilista".

Kumpikin sukukirja on suuren ja uutteran työn tulos. Kaikkia sukuselvityksiä ei toki voida saattaa julkisuuteen yhtä upeassa muodossa kuin "Serlachiusten suku" ja elämäkertatietoja kyllä yleensä voi esittää paljon tiiviimminkin. Esitän kuitenkin sukukirjojen tekijöille suosituksen: ottakaa työohjelmaanne nimien ja "kehyspäivämäärien" lisäksi jokaisen henkilön vaikkapa vain suppeatkin elämäkertatiedot ja rajoittakaa henkilöpiirin laajuutta sen verran, että tämän ohjelman järjestelmällinen toteutus ei tule ylivoimaiseksi!


Genos 53(1982), s. 72-73

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1982 hakemisto | Vuosikertahakemisto