GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Neuvoja ja opastusta - Råd och upplysningar


Rippikirjat ja henkikirjat - eräs vertailutehtävä

P. J. Voipio

Kuten tiedämme rippikirjat ovat tarkempi luettelo paikkakunnan asukkaista kuin saman ajankohdan henkikirjat (manttaaliluettelot). Eroavuudet ovat sitä suuremmat, mitä vanhemmasta ajasta on kysymys. Kuinka paljon ihmisiä todella onkaan puuttunut manttaaliluetteloista, se seikka kiinnostaa paitsi sukututkijoita myös historiantutkijoita ja heistä erityisesti väestönhistorioitsijoita.

Senhän me tiedämme, että ennen 1700-luvun loppuvuosia henkikirjoihin otettiin vain henkiveron maksuvelvolliset, siis ei alle 15-vuotiaita eikä vanhuksia tai sairauden tai köyhyyden vuoksi maksukyvyttömiä. Niinpä vaimon katoaminen miehensä rinnalta henkikirjasta ei välttämättä merkitse miehen jäämistä leskeksi, vaan ehkä sitä, että vaimo on pysyvästi vammautunut tai vaikeasti sairastunut. Jotkut näkyvät henkikirjassa eräinä vuosina, mutta toisina puuttuvat, kenties edestakaisin muuton vuoksi. Joskus voi myös havaita, että joku näyttää puuttuvan, mutta tarkempi tarkastelu osoittaakin hänen löytyvän läheltä - kenties nimen kirjoituksessa tapahtuneen muutoksen vuoksi vaikeasti havaittavana.

Kysymystä henkikirjojen luotettavuudesta on vain vähässä määrin tutkittu tarkemmin, ehkä tavallisimmin väestönhistoriallisen tutkimustyön yhteydessä. Perusteellisen laajemman tutkimuksen tekeminen olisikin työläs urakka. Sukututkijain kannattaisi kiinnittää huomiota kysymyksen selvittämiseen paikallisissa puitteissa: Miten tarkkoja ovat kotipitäjän henkikirjat joko koko pitäjän osalta tai kotikylän ja ehkä myös sen lähimpien naapurikylien osalta. Tällaisen tutkimuksen voisi myös asiallisesti rajoittaa yhteen tai pariin vuosikymmeneen, jottei työ kävisi liian laajaksi. Tällaisena aikarajoituksena voisi olla esim. 1800-luvun ensimmäinen vuosikymmen, jonka ajan henkikirjat ovat jo aika helppolukuisia. Vielä hyödyllisempää olisi tehdä vertailutyö seurakunnan vanhimpien säilyneiden rippikirjojen ensimmäisen vuosikymmenen ajalta, jolloin rippikirjojen ja henkikirjojen eroavaisuudet ovat suurimmat.

Olen keskustellut tästä asiasta väestönhistorioitsija Kari Pitkäsen kanssa. Hän kiinnitti huomiotani siihen, että varsin tavallisesti seurakuntien ensimmäiset säilyneet rippikirjat ovat 1730-luvulta. Jotta eri sukututkijoiden tekemiä vertailutuloksia voisi käyttää rinnakkain hyväksi, olisi toivottavaa, että ne koskisivat samoja ajanjaksoja. Hän siten toivoo, että sukututkijat jos mahdollista kohdistaisivat tutkimuksensa juuri 1730-luvun rippi- ja henkikirjoihin, vaikkapa rippikirjoja olisi säilynyt aikaisemmaltakin ajalta.

Toivossa, että jotkut sukututkijat kiinnostuisivat tällaiseen tutkimustehtävään, olen tämän kirjoittanut. Jotta tutkimuksista olisi yhteistä hyötyä, toivon myös, että kiinnostuneet ottaisivat yhteyttä Sukutukimusseuraan tai minuun, tiedon saamiseksi tutkimuksesta ja myös ehkä tarpeellisten ohjeiden antamiseksi. Kuten sanottu jo kotikylään ja vaikkapa ainoastaan muutamaan vuoteen rajoittuvasta tutkimuksesta saattaisi olla hyötyä.

Siinä tapauksessa, että tuolta suosittelemaltani 1730-luvulta ei vielä olisi tallella rippikirjoja, mutta historiakirjat, siis syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luettelot jo olisivat, kannattaisi vertailla, miten vihkimiset ja kuolintapaukset näkyisivät miniän tai vävyn ilmestymisenä uuteen kotitaloon tai vainajan katoamisena henkikirjoista (olisiko hän jo aikaisemmin niistä poistettu sairautensa vuoksi). Samoin voisi tutkia, milloin henkikirjaan ilmestyvä nuori henkilö todella on syntynyt. Olen omissa tutkimuksissani kiinnittänyt huomiota siihen, että henkikirjaan ilmaantuva näyttää joskus olevan vähän vanhempi kuin 15-vuotias.

Entä miksi kirjoitan tästä Neuvoja ja opastusta -osastossa? Siksi että tällainen tehtävä olisi varsin hyvää harjoitusta omien sukututkimustesi jatkotyölle, hyvä lukija. Vaikka tutkimuksesi aluksi rajoittuvatkin kirkonkirjojen antamaan tietoon, taakse päin mennessäsi kohtaat ennemmin tai myöhemmin ajan, jolta kirkonkirjoja ei enää ole, mutta jolta kaipaisit tietoja suvustasi. Tällainen suosittelemani pieni tutkimus olisi hyvää harjoitusta tutustumisessa henkikirjoihin ja vanhoihin käsialoihin. Sen suorittaminen myös varmasti lisäisi kiinnostusta ja innostusta sukututkimukseen ja kotiseudun menneisyyteen.


Genos 55(1984), s. 27-28

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1984 hakemisto | Vuosikertahakemisto