GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu | Betjäningen av släktforskare ... ]


Sukututkijain palvelu kirkkoherranvirastoissa

Suomen Sukututkimusseura

Väestörekisterikeskuksen tiedote selkeyttää asiain hoitoa

Väestörekisterikeskus lähetti viime talvena kaikille väestörekisterinpitäjille (kirkkoherranvirastoille ja henkikirjoittajille) sukututkijain palvelua koskevan tiedotteen. Se oli valmisteltu Suomen Sukututkimusseuran, kirkkohallituksen ja ortodoksisen kirkkohallituksen yhteistyönä. Tiedote selkeyttää huomattavasti sukututkimustilauksiin liittyvien asiain hoitoa.

Kommentoimme ensin tiedotteen sisältöä ja julkaisemme sen sitten alempana kokonaisuudessaan.

Tärkeänä voimme pitää sitä, että tiedotteessa selvästi todetaan sukututkimuksen kuuluvan niihin hyväksyttäviin tarkoituksiin, joihin väestörekisteristä on annettava tietoja. Viranomainen ei siis voi kieltäytyä vastaamasta tutkimuspyyntöihin. Sitä vastoin hänellä on tietenkin oikeus odottaa selviä ja täsmällisesti rajattuja kysymyksiä. Tämän vuoksi sukututkimustilaukset on aina tehtävä kirjallisesti. Puhelinpyyntöjä ei tarvitse ottaa vastaan. (Eri asia on, että ennen jonkin laajemman tutkimuspyynnön lähettämistä on kohteliasta ja hyödyllistä ensin soittaa. Tällöin voi neuvotella yksityiskohdista ja saada tietoja esimerkiksi toimitusajasta.)

Selkeyttä tuo myös tiedotteen ohje, että viraston antamaan sukuselvitykseen merkitään vain ne tiedot, joita on pyydetty, mutta kuitenkin mahdollisimman täydellisinä.

Erinomaista on, että erikseen korostetaan viranomaisen antaman vastauksen luotettavuutta. Koska vastuu tietojen mukana siirtyy tilaajalle, myös kenen tahansa sukutietojen keräilijän on aina muistettava: Juuri minun selvitystäni voi joku myöhemmin käyttää hyväksi tehdessään tieteellistä tutkimustyötä.

Myös sukututkijan on siis oltava tarkkana.

Kohdan 2 lopussa neuvotaan antamaan tiedot kylästä, talosta ja talonnumerosta »ainakin vanhimman» rippikirjan ja lastenkirjan osalta. Tässä haluamme antaa tutkijoille lisäneuvon: jos tarvitsette näitä tietoja myöhemmiltä ajoilta, teidän on siitä tilauskirjeessä nimenomaan mainittava.

Vastaamisnopeutta käsittelevästä ohjeesta käy selville käytännön näkökohta, joka on syytä painaa mieleen ja käyttää hyväksi. Jotta virasto pystyisi palvelemaan tasaisesti useita asiakkaita, se jonkin verran suosii lyhyitä selvitystehtäviä. (Niiden lomassa on tietysti käsiteltävä pitkiäkin, mutta näin menetellen vastaamattomien kirjeiden pinkka voidaan pitää matalampana kuin noudatettaessa tiukasti saapumisjärjestystä.) Tämän tietäen sukututkijan kannattaa siis tilata lyhyitä selvityksiä.

Väestörekisterikeskuksen viimetalviseen tiedotteeseen oli liitetty myös sukututkimustilauksen mallilomake. Tätä emme nyt julkaise, koska se oli väliaikainen. Hyvän ja nykyvaatimukset täyttävän lomakkeen laatiminen on osoittautunut hankalaksi, mutta uusi on jo hyvää vauhtia valmistumassa, ja saanemme sen esiteltäväksi lehtemme seuraavaan numeroon. Lomaketta tulee olemaan saatavilla kaikissa kirkkoherranvirastoissa. Niillä paikkakunnilla, joilla seurakunnat ovat perustaneet keskusrekisterin, tämä myös jakaa lomakkeita.

Koska yhtenäisten tilauslomakkeiden käytön yleistyminen merkittävästi helpottaa kirkkoherranvirastojen työtä, on toivottavaa, että sukututkijat ryhtyvät niitä käyttämään. Lähimpänä aikana, uuden lomakkeen valmistumiseen saakka, toivomme heidän muotoilevan tilauksensa väestörekistereille kirjallisesti ottaen huomioon väestörekisterikeskuksen tiedotteessa esitetyt seikat.


Väestörekisterikeskuksen 5.2.1985 päivätty tiedote (No 116/09/85) on seuraavansisältöinen:


Sukututkijain palvelua koskeva tiedote kirkkoherranvirastoille

Suomen sukututkimusseura on yhteistyössä kirkkohallituksen ja ortodoksisen kirkkohallituksen kanssa valmistanut seuraavan suositusluonteisen tiedotteen kirkkoherranvirastoille. Sukututkimusseuran välityksellä tiedotetta pyritään saattamaan myös yksityisten sukututkijain tietoon. Tiedotteeseen liittyy sukututkimukseen tarvittavien selvitysten tilauslomake, jota toimitetaan sukututkijoiden käyttöön.

Tietojen luovuttaminen väestökirjoista perustuu väestökirjalain 11 ja 12 §:ään. Sukututkijoita palveltaessa voidaan tiettynä lähtökohtana pitää Korkeimman Oikeuden päätöstä (KKO 1968 II 105), jonka mukaan sukututkimusta pidettiin sellaisena hyväksyttävänä tarkoituksena, johon tieto oli pyydettäessä annettava.

Sukuselvitystä laadittaessa olisi paikallaan kiinnittää huomiota seuraaviin näkökohtiin:

1) Vastauksen oikea rajaaminen. Sukuselvitykseen merkitään vain ne tiedot, joita on pyydetty. Selvitys pyritään laatimaan mahdollisimman täydelliseksi niiden henkilöiden osalta, joita kysely koskee. Syntymäkotikunnan ohella olisi syytä mainita myös todellinen syntymäpaikka, jos se on tiedossa. Vihkimisajan yhteydessä olisi tarpeen ilmoittaa myös vihkimispaikka, jos tieto on saatavissa. Vastaavasti kuolinajan yhteydessä mainitaan kuolinpaikka. Mahdollisesti muutkin rippikirjoissa näkyvät maininnat - elleivät ne ole salassapidettäviä tietoja - tulisi ottaa huomioon. Lyhytaikainen muutto tai työhönmeno esim. rautatietyömaille antaa väestön liikkuvuudesta hyödyllisiä lisätietoja. Sukuselvitystä laadittaessa on aina varmistuttava siitä, ettei asiassa synny väärinkäsityksiä, ts. epäselvää merkintää ei saa tulkita, vaan se on siirrettävä selvitykseen täsmälleen sellaisena kuin se on kirkon kirjoihin merkitty.

Jotta vastaus voidaan rajata oikein, on suositeltavaa, ettei sukututkimustilauksia oteta vastaan puhelimessa. Tilaus tulisi tehdä kirjallisesti, ja siitä on käytävä selvästi ilmi tarvittavat tiedot ja tietojen käyttötarkoitus.

2) Vastauksen luotettavuus. On huomattava, että vaikka kysely olisikin alun perin tehty vain yksityistä tutkimusta varten, sitä varten kerättyä aineistoa saatetaan käyttää myöhemmin myös vaativaan tieteelliseen tutkimukseen.

Aikatiedot saattavat olla virheellisiä 1600-1800 -lukujen rippikirjoissa. Jos näissä tiedoissa havaitaan selvää epäjohdonmukaisuutta, esim. perheen lasten syntymien välinen aika on kovin lyhyt, tulisi tieto tarkistaa kastettujen, vihittyjen tai haudattujen kirjoista.

Erityisesti olisi huomiota kiinnitettävä siihen, että tiedot lapsen äidistä tulevat oikein merkityiksi. Naisten synnytyskuolleisuus oli em. aikoina suuri, eikä ole lainkaan varmaa, että rippikirjassa mainittu miehen vaimo on perheen kaikkien lasten äiti. Nimenomaan Länsi-Suomessa, missä sukunimet eivät aina osoita isän ja lasten sukulaisuutta, on samaan tarkkuuteen syytä isääkin koskevissa merkinnöissä. Lesken toinen mies saattaa nimittäin olla sekä etu- että isännimeltään samanniminen kuin lasten biologinen isä, jota hän ei siis välttämättä ole. Näissä tapauksissa olisi vastauksessa hyvä erikseen todeta, ettei rippikirjassa näkyvän ao. avioliiton solmimisaika ole tiedossa.

Jos tutkimusta on mahdollista jatkaa yleisarkistoihin - valtionarkistoon tai maakunta-arkistoihin - talletetuista asiakirjoista kirkkoherranviraston olisi syytä merkitä tiedusteltujen henkilöiden asuinpaikat kylän, talon ja talonnumeron, torpan tms. tarkkuudella ainakin vanhimman seurakunnassa säilytettävän rippikirjan ja lastenkirjan osalta. Pelkkä sivunumeron ilmoittaminen ei useinkaan anna riittävää tietoa jatkoselvittelyn lähtökohdaksi.

3) Vastaamisnopeus. Periaatteessa kyselyihin olisi vastattava saapumisjärjestyksessä. Toisaalta saattaa olla tarkoituksenmukaista vastata lyhyisiin ja helppohin selvityspyyntöihin ensiksi. Ellei selvityspyyntöön voida vastata kohtuullisessa ajassa, olisi tästä tiedotettava tilaajalle. Jos selvityksestä näyttää muodostuvan laaja ja kallis, on syytä ilmoittaa tilaajalle kustannusarvio.

4) Kustannusten periminen. Sukututkimukseen annettavien sukuselvitysten valmistamisesta peritään maksu kirkkohallituksen tai ortodoksisen kirkollishallituksen vahvistaman tuntitaksan mukaisesti. Maksujen perimisessä tulee noudattaa annettuja ohjeita.


Genos 56(1985), s. 49-52

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Betjäningen av släktforskare ... ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1985 hakemisto | Vuosikertahakemisto