GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Suur-Ruoveden alue | Hallinnollinen kehitys | Kulmakunnat | Uudet läänit 1776 | Kirkonkirjat | Suvut | Eräitä erityispiirteitä | Vuotta 1850 vanhempien seurakuntien sukututkijalle tärkeimmät kirkonkirjat | Viitteet | Kirjallisuutta | Sukuyhdistyksiä | Referat | Artikkelin loppu ]

Ruoveden ja Keuruun vanhat alueet sukututkimuksen kohteina

Valtiot.kand. Matti J. Kankaanpää, Virrat

Suur-Ruoveden alue

Suur-Ruovedellä tarkoitan tässä aluetta, johon kuuluvat seuraavat nykykunnat: Ruovesi, Kuru, Ähtäri, Virrat, Vilppula, Mänttä, Multia ja Keuruu, jotka ovat itsenäisiä kuntia ja seurakuntia. Lisäksi alueella ovat seuraavat entiset kunnat (silti vielä seurakuntia): Pohjaslahti ja Pihlajavesi. [1]

Se, että tätä aluetta sanon Suur-Ruovedeksi, johtuu seudun historiasta. Alue oli uuden ajan alkuun tultaessa vielä vailla kiinteää taloasutusta. Alueen vanhin, eräkautinen, nimitys on Pirkkalanpohja, koska Suur-Pirkkalan (Pirkkala, Vesilahti, Lempäälä, Messukylä ja Kangasala) erämaat sijaitsivat siellä. Sen länsipuolella oli Kyrö (Hämeenkyrö) erämaineen. Itä- ja koillispuolella olivat hämäläisten - ehkä pitäisi sanoa kantahämäläisten - erämaat (Rautalampi). Luoteispuolella rajana Pohjanmaata vasten oli Suomenselän vedenjakaja-alue.

Suur-Ruoveden alueen kiinteä asutus syntyi lyhyenä aikana 1500-luvun jälkipuoliskolla. Eteläraja asettui tämän erämailla olevan uudisasutuksen ja vanhan kanta-asutuksen väliin. Ruoveden ensimmäinen kirkkoherra "erämaassa", satakuntalaiseen Sarkkien sukuun kuulunut Olavi Martinpoika, mainitaan tietääkseni ensimmäisen kerran 28.11.1558 Juhana-herttuan diaareissa. [2] Seuraavan kymmenluvun alussa Ruovedestä tuli myös pitäjä. [2]

Sukututkimuksen kannalta todettakoon, että valtaosa Ruoveden perustamisen aikaan siellä asuneista oli kotoisin Ylä-Satakunnasta. Tämän harvahkon asutuksen lomaan tuli voimakas savolainen muuttoaalto, voimakkaimmillaan pitkän vihan vuosina (1570-95).

1700-luvun jälkipuoliskoa on sanottu toiseksi asutuskaudeksi. Sisä-Suomessa syntyvyys ja väestönkasvu oli silloin nopeinta koko Suomessa ja Pohjoismaissakin. Asutusverkko tihentyi. Aikaa kuvaa mielestäni hyvin se, että joinakin 1770- ja 1780-luvun vuosina käräjäpöytäkirjoissa ei juuri muita olekaan kuin uudistilojen tai uudisraivioiden, tehtyjen ja aiottujen, katselmuksia. Sukujen kannalta on huomattavaa, että suurin osa tästä asutuksesta tapahtui seudun vanhojen kantasukujen voimin.


Hallinnollinen kehitys

Ensimmäisenä erosi Keuruu n. 1627 kappelina ja hyvin pian itsenäisenä seurakuntana. Virrat ja Ähtäri tulivat Ruoveden kappeleiksi 1651 (itsenäisiksi 1859). Ähtäriä sanottiin ainakin Etelä-Pohjanmaalla usein Hangon kappeliksi, koska kirkko rakennettiin Hankolankankaalle (kirjoitusasua Hangå ei pidä sekottaa Honkajokeen Hongå). Kurun kappeli muodostettiin 1666. Silti on hyvä huomata, että kurulaiset löytyvät emäseurakunnan kirjoista vuoden 1720 tienoille asti.

Keuruu pysyi jakamattomana varsin pitkään. Multia ja Pihlajavesi perustettiin saarnahuonekuntina 1795 ja 1780. Niistä tuli kappeleita vasta 1831.

kuva 1

Vilppulan seurakunta perustettiin 1904 Ruovedestä siten, että siihen yhdistettiin taloja myös Keuruulta (suuri osa Keuruunkylää, entistä Hämeenkeuruuta). Vilppulan omat kirkonkirjat alkavat vasta 1907. Mänttä itsenäistyi Vilppulasta 1922. Ruovedestä erosi 1936 Pohjaslahti omaksi seurakunnakseen.

Pohjaslahti ja Pihlajavesi eivät enää toimi kuntina. Pihlajaveden kunta on nyt osa Keuruuta ja Pohjalahden pääosa on Vilppulaa, pienemmän osan (Monoskylä) ollessa osa Virtain kuntaa. Seurakuntina ne silti ovat vielä toiminnassa.


Kulmakunnat

On olemassa kulmakuntia - kyliä tai yksittäisiä taloja - joiden hallinnollinen kehitys on poikennut edellä selostetusta yleiskehityksestä. Jos niitä ei tunne, tutkimus voi vaikeutua huomattavasti. Esittelen ne seuraavassa sanoisinko aikajärjestyksessä. Luettelo pyrkii olemaan täydellinen tämän vuosisadan alkuun asti.

kuva 2
Suur-Ruoveden kulmakunnat (Hämeen-Keuruusta ks. karttaa sivulla 184)


1)   Ruoveden pitäjää perustettaessa siihen kuuluivat myös Juhtimäen, Nerkoon ja Umpimatkan kylät. Juhtimäki siirrettiin Kyröön jo 1584 ja kaksi jälkimmäistä eli suurin piirtein nykyinen Kihniö Kyröön 1609. Tämä on hyvä muistaa esim. asutuksen yleisluetteloa lähteenä käytettäessä. Kameraalisissa lähteissä Kuoreniemi (nyk. Kuorevedellä) löytyy vielä 1600-luvun alkupuolella Ruoveden pitäjästä.

Nerkoon ja Umpimatkan kylien lisäksi voitaisiin mainita Nurmijärven kylä eli Linnantalo nyk. Parkanossa. Tällä on tietty merkitys selviteltäessä nuijasodan vaiheita yleisemminkin. Hämeenkyröläisten puhemiehenä pyytämässä pohjalaisia avukseen mainitaan Antti Laurikainen, joka Jokipiin mukaan asui Linnanjärven (alkuaan Nurmijärvi) rannalla. Hänet mainitaan tutkimuksissa nykyisen pitäjäjaon puitteissa hämeenkyröläisenä (parkanolaisena) siitä huolimatta, että hän asui taloa, joka nuijasodan aikaan kuului Ruoveden pitäjään. [3]

2)   Hämeen Keuruu: Seurakuntana Keuruu on alusta lähtien ollut yhtenäinen, mutta valtionhallinnossa osa kuului Hämeen lääniin ja osa Turun ja Porin lääniin (v:een 1775). Hämeen Keuruulta silloin kun kirkonkirjat eivät riitä tutkimus on vaikeampaa kuin muualta erityisesti, koska tuomiokirjoja ei 1600-luvulta ole juuri säilynyt (Sääksmäen ylinen tuomiokunta). Lääninrajojen uudistuksista huolimatta hämeenkeuruulaiset ylläpitivät sotilasruotuja Hämeen jalkaväkirykmentin Jämsän komppaniassa Ruotsin vallan ajan loppuun asti.

3)   Kurun Karjulan kylä: Ruoveden pitäjää perustettaessa Karjulan talot olivat aluksi Vesilahden kirjoissa joitakin vuosia. Sittemmin ne ovat toisinaan myös osa Teiskoa. Niinpä tämän kylän talot löytyvät Teiskon vanhimmista rippikirjoista. Ne löytyvät myös Kurun vanhimmista kirjoista, ts. molempien kirjoista jopa yhtäaikaa. Kurun ja Teiskon välillä on eri aikoina tapahtunut aluesiirtoja. Alkuaan Teiskoon kuulunut ns. Länsi-Teisko liitettiin 1954 Kuruun. Samalla Kapeen kylä siirtyi Kurusta Teiskoon. Näsijärven vesistö oli aluksi yhdistävä tekijä, mutta nyt siitä on tullut erottava tekijä.

4)   Kurjenkylä (Virrat): On alkuaan kuulunut Ilmajokeen. Talot löytyvät yleensä Peräseinäjoki-nimisestä kylästä. Sen talot ovat mukana vielä Ilmajoen rippikirjassa 1730-luvulla, mutta myös jo Virtain vanhimmassa rippikirjassa 1749-56. Valtionhallinnossa siirto Virtain kuntaan tapahtui vasta sata vuotta myöhemmin. Todettakoon, että esim Kurjenkylän Heikkilän taloa tarkoittaa Virtain rippikirjoissa esiintyvä merkintä Sydänmaan Heikkilä.

5)   Ähtärinjärven pohjoispää: Perustettaessa 1800-luvun alussa Lehtimäen ja Soinin kappeleita erilleen Alajärvestä niihin liitettiin lähellä sijaitsevat talot Ähtäristä. Kolunsaran talo siirrettiin Soiniin v. 1841. (Lehtimäkeen Rantala, Kaltila, Roponen, Lipponen ja Suni; Soiniin Iiro, Pahankala, Koivula, Kolunsarka, Kukkomäki ja Källi; Ks. Kankaanpää 1983 s. 199).

6)   1850-luvulla siirrettiin Keuruusta Kivijärven ja Niemisveden kylät Ähtäriin. Siirroksesta on eri rippikirja vuosilta 1850-56 "Niemisläisten ja Rämäläläisten Kirkon kirja" (mf UK 505).

7)   Keuruulta siirrettiin Ruoveden seurakuntaan noin 1869 osia Keuruunkylästä (Hokkanen ja Rajala). Nyt ne ovat osa Vilppulaa (tarkemmin ks. Vihola s. 25).

8)   Muita siirtoja: Lannettan kinkeripiiri 1925 Kurusta Parkanoon. Pienehköjä aluesiirtoja on 1900-luvulla ollut runsaasti.

kuva
3

Ote Hannu Hannunpojan laatimasta Ylä-Satakunnan kartasta noin vuodelta 1650 (VA MH 10 2D 3/1). Hämeen läänin (Jämsän pitäjä) raja työntyy käsivarren tavoin Satakunnan sisälle. Hämeen Keuruun taloista Asunta, Pohjoislahti, Liukko, Häkkilä, Valkeaniemi, Moijanen ja Yltiä kuuluvat nykyisin Keuruuseen, Keurutaival (=Mänttä), Lyhdeniemi, Liettu ja Kiesinen Mänttään, Kolho, Kopare ja Rajala Vilppulaan.

- - - nykyisten kuntarajojen kulkusuuntia


Huomattakoon lisäksi se tutkimusta vaikeuttava seikka, että virallisesta sijainnistaan huolimatta taloilla saattoi olla oikeus käydä toisen seurakunnan kirkossa. Merkittävin näistä oli Kurussa Aurejärven ja Riuttaskorven kylien pohjoisosat: Kantataloista Puntanen on Virtain kirjoissa 1775-1860 (v:een 1774 Kurun kirjoissa). Samoin mainittujen kylien pohjoisosiin 1700-luvun lopulta alkaen syntynyt uudisasutus v:een 1860 asti, Taivaljärvi vain v:een 1826 asti (Vesa vasta 1815 ja Mustajärvi 1818 alkaen Virtain kirjoissa).

Virtain Hauhuun kylässä muutamat talot olivat läheisessä yhteydessä koko 1700-luvun Ruoveteen. Vaikka ne ovat Virtain rippikirjoissa, usein hautauksia ja vihkimisiä on toimitettu Ruovedellä.


Uudet läänit 1776

Rajat ovat monella tavalla alueelle luonteenomaisia. Alkuaan alue oli yhtenäinen ja ehjä. Näin oli v:een 1775, jolloin Kustaa III teki Suomen matkallaan suuria uudistuksia perustaen mm. uusia läänejä. Täältä on ollut aina pitkä matka hallintokeskuksiin ja siinä suhteessa uudistukset olivat tervetulleita. Mutta tapa, jolla ne toteutettiin oli epäonnistunut: rajat vedettiin pitkin vesistöjä riippumatta pitäjien rajoista. Suur-Ruovesi jakautui nyt kolmeen eri lääniin: Turun ja Porin, Hämeen sekä Vaasan lääneihin. Väinö Voionmaa totesi tarkkailtuaan Ylä-Satakunnan pirstoutumista: "Yhden vuoden erehdyksestä tuli työtä ja kiusaa kokonaiselle vuosisadalle". [3]

Sukututkijoille siitä tulee olemaan työtä ja kiusaa jatkuvasti. Kesti sata vuotta ennen kuin kuntarajat saatiin vastaamaan läänien rajoja. Lääninalueiden pirstoutuminen vaikeuttaa tutkimista kaikkien sukututkimuksen lähderyhmien osalta.

Suur-Ruoveden alue on siinä mielessä hyvä alue, että lähteitä on ja lähdesarjojen informaatioarvo on hyvä. Turun ja Vaasan palot ym. ovat vaikuttaneet, mutta aukot aika usein voidaan paikata toisilla lähdesarjoilla. Pahimmat aukot ovat Vaasan läänin puoleisissa osissa 1700-luvun lopulla, koska henkikirjoja ja kirkonkirjoja puuttuu samanaikaisesti (Virrat, Keuruu, Ähtäri).

Se, mikä on ongelmallista, on että lähteet ovat hajallaan monessa eri arkistossa. Tämä on todella iso ongelma. Esim. konseptituomiokirjoja on neljässä eri maakunta-arkistossa (TMA, HMA, VMA, JyMA).


Kirkonkirjat

Vanhimmat säilyneet rippikirjat ovat Keuruulta 1696 alkaen, historiakirjat Ruovedeltä 1681 alkaen. Kirkonkirjaluettelon esittäminen tässä on turhaa (ks. liite ja kirkonarkistojen mikrofilmiluettelo). Muutama kommentti kuitenkin.

Ruoveden emäseurakunnan kirkonarkisto on varsin hyvin säilynyt. Lars Forseliuksen aikana (k. 1799 oltuaan puoli vuosisataa kirkkoherrana) kirjat on hyvin pidetty. Parinkymmenen vuoden ajalta on jopa muuttajien luetteloita. Sitävastoin koko 1800-luvun alkupuoliskon kirkonkirjat ovat tutkijan kannalta ongelmallisia. Tämä on seikka, josta on erityisesti syytä huomauttaa.

Syitä on useita: huolimattomuudet, kirjojen jakautuminen lääneittäin, yllättävät pienet aukot ja puutteelliset merkinnät. Voi löytyä lapsisarjoja, joista ainoankaan syntymäajat rippikirjoissa eivät vastaa syntyneiden luettelon päiväyksiä ja vuosiluvutkin voivat olla erilaiset. Kaikkia lapsia ei löydy syntyneistä ollenkaan. Papin huumorintajun tiliin lie laskettava Riika Maijantyttären merkinnät välillä Hedvig Mariantyttäreksi (Maijatar; naisten patronyymi on Ruoveden emäseurakunnassa 1800-luvulla usein tar-päätteinen) ja Hedvig Liisantyttäreksi, välillä Riika Mariantyttäreksi tai Riika Liisantyttäreksi. Kasteessa hänelle oli annettu kaksi nimeä (Hedvig Fredrika). Äidilläkin oli kaksi etunimeä (Maria Liisa). Tämä osoittaa millaisia vaikeuksia voi tulla, vaikkei varsinaisista virheistä ole kysymys. Tämä on vain esimerkki. [5]

Pihlajavedeltä on yksi rippikirja jo 1780-luvulta, jolloin ne Keuruulta puuttuvat. Siihen sisältyy paitsi Pihlajavesi myös Liesjärven kylä. Ähtärin historiakirjoja on vasta 1771 alkaen. Varhaisemmalta ajalta on hyvä katsoa Keuruun kirjoista, koska siellä varsinkin vihityissä on monia ähtäriläisiä. Myöhemmin yllättävän moni ähtäriläinen löytyy Keuruun kirjoista.

Alueen vanhimmista rippikirjoista Kurun ja Virtain kirjat ovat sisältämiensä syntymäpaikkamerkintöjen takia erityisen arvokkaita. Ruovedenkin vanhimmissa kirjoissa syntymäpaikkamerkintöjä on, mutta vähemmän. Nämä merkinnät ovat osoittautuneet luotettaviksi. Vanhimmat rippikirjat ovat arvokkaita sisältämiensä runsaiden muuttomerkintöjen takia. [6]

Keuruun vanhimmat rippikirjat 1696-1707 ovat laadultaan poikkeuksellisen tietorikkaita. Sukunimien runsaus niissä todistaa savolaisesta vaikutuksesta. Sukunimen avulla monen syntyperä on mahdollista ratkaista. Keuruun 1696 alkava kirja on vanhin säilynyt, mutta ei vanhin tehty. Yhden arkistoluettelon mukaan siellä olisi joskus ollut olemassa vuosiluvun 1667 sisältävällä kansilehdellä tehty kirja.

Keuruun toisessa säilyneessä rippikirjassa ripilläkäyntimerkinnät ovat vuosilta 1702-07, mutta kirjaan on tehty monia merkintöjä vielä 1710-luvulla. Kolmas kirja on tehty 1712-vuoden sisältäville painetuille sivuille, mutta sen pito on aloitettu pääosin noin 1722, kun kirkkoherra Herpman, jonka venäläiset vangitsivat 1715, palasi Keuruulle. Hän näyttää koonneen siihen joitakin tietoja taannehtivasti. Ripilläkäyntimerkinnät ovat vuosilta 1730-36, joten ne ovat 1729 kuolleen Herpmanin seuraajan Hosleruksen aloittamat. Mahdollisesti muutama ripilläkäynti tapahtui painetun vuosiluvun mukaisesti jo 1712 eikä vasta 1730.


Suvut

Alueen suvut ovat tyypillisesti kaikki talonpoikaissukuja. Merkittävin kartano alueella on Pekkala ja sen asujasuku Aminoff on ainoa mainittava aatelissuku. Ellei oteta huomioon niitä 4-5 taloa, jotka ajoittain 1600-luvulla (Rikala jo nuijasodan aikaan) ylläpitivät ratsumiestä (pisimpään Kekkonen, Herranen, Pajulahti ja Ritoniemi), rustholleja alueella ei ole ollut. Tässä suhteessa alue eroaa selvästi Hämeestä ja muistuttaa Pohjanmaata. [7]

Suur-Ruoveden alueen kaupungit - ikäjärjestyksessä Mänttä, Virrat, Ähtäri ja Keuruu - ovat kaupunkeina hyvin nuoria. Alueelle ovat olleet tyypillisiä pitkät matkat markkinoille ja kaupunkeihin. Porvarissukuja alueella siten ei ole. Jokunen porvarissuku on saanut alueelta alkunsa. Hauhuun kylän Morriniemestä Ulvilan Paluskylään muutti Matti Laurinpoika ja hänestä polveutunee porilainen Häger-suku. [8]

Pappeja alueella on aina ollut ja siten myös pappissukuja. Luonnehtisin, että Suur-Ruoveden papit olivat yleisesti ottaen samoja sukuja kuin muut Ylä-Satakunnan papit. Mainittakoot Frosterus, Polviander, Packalén, Cheilan, Durchman, Collin, Indrenius, Gummerus ja Palander täällä vaikuttaneina pappissukuina. Täältä on saanut alkunsa pappissukuja, jotka ovat vaikuttaneet enemmän muualla: Keckonius Ruoveden Kekkoselta, Aspegren Pitkälästä, Perander-suvut Ähtärin Peränteeltä ja Inkerimaalla vaikuttanut Wiren-suku Virtain Viinikalta. [9]

Virkamiehiä ja sotilaita alueella on myös ollut. Vanhimmat nimismiehet olivat talollisia. Useassa polvessa vaikuttaneita nimismiessukuja olivat Bergström ja Palmroth. Långhjelm-suku vaikutti monella alalla (satulaseppä, kappalainen, maanmittari). Mainittakoot tässä yhteydessä myös suvut Paldan(i), Nyström, Messman, Saxberg, Andelin ja Hagelberg. [10]

Sotilassuvuista erityisesti on syytä mainita "väsköötit", jotka edustavat pisaraa ruotsalaista verta tällä muutoin puhtaasti suomalaisella alueella. Isonvihan jälkeen Porin rykmenttiin siirrettiin miehiä aukkoja täyttämään länsigöötanmaalaisesta kolmikasrykmentistä. Huomattava osa näistä jäi pysyvästi asumaan sotilasruotunsa kotipaikalle. Vielä v. 1728 pääkatselmusrullasta, joka on vanhin pääkatselmusrulla, jonka olen isonvihan jälkeiseltä ajalta tavoittanut, löytyy Ruoveden komppaniasta näihin kuuluvia miehiä seuraavat: korpraalit Frisk, Järfgren ja Stuke, sotamiehet Sändahl, Lindberg, Bolijn, Lindgren, Österberg, Giök, Sörman, Forsman. Heihin kuului myös katselmuskirjuri Rosenbom. [11]

Talonpoikaissuvuista sanoisin vain vähän, koska niiden tutkiminen on yleisesti ottaen samanlaista kuin muualla. Vanhimpien asujien sukunimet antavat mahdollisuuden päätellä sukujen alkuperää. On vain oltava varovaisia, jos talot ovat olleet autioina. Niinpä on yleinen harhaluulo pitää karhunkaataja Kitusen sukua alkuaan savolaisena. Muutoin sukunimikäytäntö on ollut länsisuomalainen: oli vain etunimi ja isännimi, joiden lisäksi käytettiin kulloiseenkin asuinpaikkaan viittaavaa lisänimeä. [12]


Eräitä erityispiirteitä

Suur-Ruoveden alueelle ovat tyypillisiä olleet pitkät välimatkat ja hajallaan oleva asutus. Talot olivat jo perustettaessa tulleet niin paljon toisistaan erilleen, että isonjaon yhteydessä ei taloja juuri siirretty kauemmaksi. Tutkimusta 1500- ja 1600-luvuilta talojen hajallisuus vaikeuttaa. Ennen kuin kylät ja jakokunnat vakiintuivat taloja yhdisteltiin kyliksi vähän sattuman varaisesti. Samanaikaisesti kylistä käytetyt nimitykset saattoivat vaihdella.

Otan yhden esimerkin. Virtain itäisin kylä on nyt Monoskylä. Virallisena kylänimenä tämä on vain muutamia vuosia vanha. Aikaisemmin oli olemassa vain Monosen jakokuntia Pohjaslahden kylässä ja pitäjässä (aikaisemmin Ruoveden pitäjässä). Se on saanut alkunsa savolaisen muuttajan perustamasta talosta 1500-luvulla. Mutta hopeaveroluettelossa Matti Monoisen sanotaan asuvan Tarjanteen (Tariennes) kylässä. Tarjanne on taloa lähinnä oleva järvialue. 1600-luvun puolella Monosten usein sanotaan asuvan Takataipaleessa. Ainakin kerran tuomiokirjassa on Matti Matinpoika "i Taipale". Oletin sen ensin tarkoittavan Kurussa olevaa Taipaleen taloa, mutta jutun osapuolten nimistö ei sopinut sinne ja asia selvisi vasta kun yhdistin asian Monoseen. Monosen nimeä ei tietenkään silloin mainittu. [13]

Suur-Ruoveden seutu on tunnettu kirkkovenekulttuurista, 1700-luvun ristikirkoista ja noidista. Vieläkin joka kesä noidista poltetaan Lieroinen, joka oli kotoisin Savosta. Muut tunnetut noidat Mutila, Nuijan-Taipale ja Santalainen olivat arvostettuja isäntämiehiä, jotka sukututkimuksen keinoin voidaan identifioida.


Vuotta 1850 vanhempien seurakuntien sukututkijalle tärkeimmät kirkonkirjat (vrt. kirkonkirjojen mikrofilmiluetteloa).

1) Ruovesi
rippikirjat 1725-31, 1737-; Huom. ainakin loppusivuja puuttuu
1783-1811; kirjojen 1725-1758 osalta ks. Kankaanpää 1983, jossa ne kirjat on julkaistu; eräitä 1800-luvun alun kirjojen sivuja on seonnut aikaisempien joukkoon.
syntyneet 1681 alkaen; Huom. ainakin vuosien 1728, 1808-09 ja 1812 luettelot ovat vajaita.
vihityt 1681-89, 1693-1727, 1729-1808, 1823- ; Huom. ainakin 1793 (vrt. Genos 1982: 116) ja 1808 vajaita.
kuolleet 1681-89, 1693-1706, 1716-27, 1729-. Huom. n. 1800-30 rippikirjoissa on monia kuolleiksi merkittyjä, joita ei löydy kuolleiden luetteloista.
sisäänmuuttajat 1751-71 (mf TK 206, historiak. keskellä), 1808-
poismuuttajat 1752-66 (samoin), 1808-.
muuttokirjat 1803-.

Muita asiakirjoja on hyvin säilyneessä Ruoveden kirkonarkistossa jo 1700-luvun alusta, jotka voivat auttaa myös sukututkimusta (vrt. kirkonarkistojen mikrofilmiluettelo).

2) Kuru
rippikirjat 1745 alkaen (1745-56 julkaistu).
syntyneet 1725- (aikaisemmat, ks. Ruovesi; 1722-24 puuttuvat)
vihityt 1725- (aikaisemmat, ks. Ruovesi)
kuolleet 1722- (aikaisemmat, ks. Ruovesi)
muuttajat 1817-

3) Virrat
rippikirjat 1749-55 (julkaistu), 1775-86, 1798-.
syntyneet 1760-1805, 1813-.
vihityt 1760-1805, 1813-.
kuolleet 1760-1805, 1813-.
sisäänmuuttajat 1813-.
poismuuttajat 1811- (1811-12 ovat muuttokirjojen keskellä).
muuttokirjat 1808-.

Muu kirkonarkisto ennen v. 1811 on tuhoutunut.

4) Ähtäri
rippikirjat 1754-58 (julkaistu), 1759-73, 1788-.
syntyneet 1771-.
vihityt 1771-.
kuolleet 1771-.
muuttaneet 1816-.
muuttokirjat 1812-.

Ähtärin kirkonarkiston vanhimpia osia on tuhoutunut. Mikrofilmaamaton nide VMA Ähtäri KiA II Ca 1 sisältää 11 kpl pitäjänkokouspt:ja, vanhin 10/10 1756 ja nuorin 7/9 1800, piispantarkastusptk:n 31/1 1750 sekä rovastintarkastusptk:ja vv. 1730, 1752, 1757, 1762, 1778 ja 1812. (Alpo Hämäläisen tiedonanto.)

5) Keuruu
rippikirjat 1696-1701 (julkaistu), 1702-07, 1712/30-72, 1798-. (vrt. Pihlajavesi).
syntyneet 1731-85, 1832-. (mikrof.luettelossa alkuvuosi väärin)
vihityt 1731-85, 1812-. (samoin) vihkimäajat 1819 alkaen aviokuulutuksissa
kuolleet 1731-85, 1812-. (samoin)
muuttajat 1809-.
muuttokirjat 1821-.

Ajoittain Keuruun kirkonarkisto on aika hyvin säilynyt, mutta erit. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa siinä on huomattavia puutteita. Rippikirjoista 1702-36 kirjoittajalla on käsikirjoitus tarkistusta ja julkaisemista odottamassa.

5) Pihlajavesi
rippikirjat 1788-93 (Pihlajavesi ja Liesjärven kylä), 1834- (aikaisemmat ks. Keuruu).
historiakirjat 1834- (aikaisemmat ks. Keuruu).

6) Multia
rippikirjat 1804- (aikaisemmat ks. Keuruu)
syntyneet 1800- (samoin)
vihityt 1799- (samoin).
kuolleet 1797- (samoin).
muuttajat 1812- (samoin).
muuttokirjat 1831- (samoin).


Viitteet

Kirjoitus perustuu VIII sukututkimuspäivillä 24.3.1985 pidettyyn esitelmään.

[1]  Kirjoituksen yleislähteenä on pitäjänhistoriasarja "Vanhan Ruoveden historia" (ks. kirjallisuus), johon viitataan täsmällisemmin vain jos on erityistä aihetta. Lyhenne VRH = Vanhan Ruoveden historia.

[2]  "Om Böndernas begiäran vthi Eremark nembligen Deras Skatning, och Her Oloff Martini Collation"; Bidrag till Åbo stads historia VII, Helsingfors 1891 s 38. Jokipii 1959 s 438.

[3]  Mauno Jokipii "Parkanon ja Kihniön synty" Parkanon ja Kihniön kirja, Jyväskylä 1971 s 48-50. Heikki Ylikangas "Nuijasota" Keuruu 1977 s 142.

[4]  Aulis Alanen "Suomen Historia kustavilaisella ajalla" Suomen Historia X, Porvoo 1964 s 95 mukaan.

[5]  Esimerkki kirjasta Kankaanpää 1984 s 244 siksi, että kaikki ongelmat eivät johdu välttämättä pappien huolimattomuudesta. Voi olla, että itäsuomalainen tapa käyttää tar-päätettä naisten patronyymeissä 1800-luvulla emäseurakunnassa, kuvastaa pikemminkin pappien suomalaisuusaatetta kuin kansan tapaa tällä seudulla.

[6]  vrt. Kankaanpää 1983.

[7]  Jokipii 1959 s 411, Koukkula s 43-50.

[8]  Jalmari Jaakkola "Porin historia I" Pori 1958 s 415. Siinä Yrjänä Matinp. Hägerin sanotaan olleen kotoisin Kullaan Palukselta. Isä lie ollut Hauhuun kylästä Ulvilan Paluskylään muuttanut Matti Laurinpoika. Matin veljenpoika oli Morriniemen isäntä Heikki Tapaninpoika (Ruoveden ja Keuruun kär. 10-12/10 1687, TMA kons.tuomiok. Ikaalinen 2 f 836). - Kaupunkeihin 1600-luvulla muuttaneita tunnetaan muitakin, mutta tiedossa ei ole heistä polveutuvia sukuja. Mainittakoot Vaasassa Esko Antinp. Hyvönen v. 1645 (A Luukko "Vaasan historia I" Vaasa 1971 s 64) ja Turussa n. 1640-79 mainittu akatemian posteljooni Abraham Yrjönp. Monaeus. Jälkimmäisen isä oli Ruovedellä vaikuttanut piispan nimismies Yrjö Matinp. Mononen.

[9]  Axel Bergholm "Sukukirja I-II" 2p. Jyväskylä 1984 (Durchman, Frosterus, Indrenius, Kekonius, Palander ja Perander). Rafael Sumelius "Bidrag till Ruovesi församlings herdaminne" Genos 1947: 35-40. Heikki Soininvaara "Cheilan" Genos 35(1964) 19-27. Heikki Nyyssölä "Täydentäviä tietoja Karkun Collin-sukuhaarasta", Murtomäen suku II, Vammala 1952 s 23-31. "Gummerus-Pihkala suku", Vammala 1965. Jokipii 1959 s 511. Anita Tuurala "Lisätietoja Keckonius- ja Frosterus-sukujen varhaispolviin" Genos 1982: 66-67. Sama "Perander" Genos 40(1969) 31-33. Alfred von Hansen "Wiren", Stamtafeln nicht inmatrikulierter baltischer Adelgeschlechter I, Reval 1932-1939 s 50-55. Aino Niskala "Ala-Härkösten sukulaisina balttilaista aatelia" Ala-Härkösen sukuseura julkaisu N:o 4, Tampere 1979 s 6-7. - Voitaisiin mainita myös Säkkijärven kappalainen Anders Wirenius (s Virrat 23/5 1762), jonka suku mieskantaan sammui hänen poikiinsa. Wiren-suvun kantaisä Johan Wiren (s Virrat 15/5 1778) oli hänen sisarpuolensa poika.

[10]  Rafael Sumelius "Bergström från övre Satakunta" Genos 1932 s 28-37. Bergholm m.t (Palmroth). Kankaanpää 1985 s 119-122 (Paldan, Paldani). Nyyssölä 1947 (Murtomäen suvun haaroja ovat mm. Andelin-Aaltio, Collin ja Palander). Nyström-suvusta on tietoja kirjoissa Tuomo-Juhani Vuorenmaa & Ismo Kajander "I.K. Inha" Porvoo 1981 ja Kankaanpää 1985 s 57-69. Yrjö Raevuori "Hagelberg-suku" Tampereen kaupungin historia IV, Tampere 1935 s 56-84.

[11]  mf 54944. Anita Tuurala "Ruoveden 'väskööteistä' " Ruoveden Joulu 1971 s 14-15. Sama "Rosenbom-suku" Genos 1973 s 43-47.

[12]  Kankaanpää 1985 s 88-95. Aulis Oja "Pieksämäen ja Multian Vilhuiset" Genos 1968: 66-68. Matti J Kankaanpää "Välttämättömät ja riittävät ehdot genealogisessa päättelyssä" Genos 1981: 60-64 (Siinä on Sipilän suvun alkuperää etsitty sukunimen avulla).

[13]  Mauno Jokipii "Suomen hopeaveroluettelot IV Satakunta" Turku 1953 s 212. Ruoveden ja Keuruun kär. 30/9-4/10 1686 (TMA kons.tuomiok. Ikaalinen 2: 644v, jossa Takataipaleen talo ja 649 v, jossa sama talo on Taipale.


Kirjallisuutta

Alue sisältyy maakuntahistorioissa sekä Hämeen että Satakunnan historioihin. Myös Kauko Pirinen "Savon historia II:1" Pieksämäki 1982 valottaa tämän seudun historiaa savolaisen muuttoliikkeen osalta (erit. sukunimiliite 3 Ruoveden pitäjän sukuja 1565-1605). Eräkauden ja uudisasutuksen osalta alueen historiaa sivutaan myös naapurialueiden pitäjänhistorioissa. Luettelossa, joka ei pyri täydellisyyteen, ei ole artikkelimuotoisia kirjoituksia.

Jokipii 1959: Jokipii Mauno "Vanhan Ruoveden pitäjän historia eräkaudesta isoonvihaan" VRH I, Vammala 1959.

Hokkanen Kari "Virrat 1860-luvulta 1970-luvulle" VRH III:1, Saarijärvi 1979.

Kankaanpää Matti J "Virtain Sipilän suvusta ja talosta", Virrat 1973.

Kankaanpää 1978: Kankaanpää Matti J (toim.) "Toiset Aijat I; Tutkimusta ja kuvausta Virtain asukkaista ja elämästä 2", Virrat 1978.

Kankaanpää 1980: Kankaanpää Matti J "Kauppilan aikakirjat; 250 vuotta sukutalon vaiheita Virtain Vaskivedellä" (moniste 1980).

Kankaanpää 1983: Kankaanpää Matti J (toim.) "Suur-Ruoveden vanhimmat rippikirjat; Kuru, Ruovesi, Virrat, Ähtäri", Virrat 1983.

Kankaanpää 1984: Kankaanpää Matti J "Ala-Häröksen Suku I", Virrat 1984.

Kankaanpää 1985: Kankaanpää Matti J "Toiset Aijat II; Tutkimusta ja kuvausta Virtain asukkaista ja elämästä", Turku 1985.

Kankaanpää 1985a: Kankaanpää Matti J "Keuruun vanhimmat rippikirjat; 1. vihko vuodet 1696-1701", (moniste 1985).

Karvonen-Mäkelä Aino "Kurun kirkon vaiheilta 1781-1981", Vammala 1981.

Keuruun Murtomäen sukuyhdistys "Keuruun Murtomäen suku II", Vammala 1952.

Koukkula Tuomo "Kuru, Pohjaslahti, Ruovesi, Vilppula ja Virrat isostavihasta 1860-luvulle", Vammala 1967.

Keuruun Väärisen sukuyhdistys "Keuruun Väärisen suku I", Keuruu 1974.

Kyrönmaa VIII, Vaasa 1951 (Ähtärin kirja).

Luutonen Ahto "Aikaisempien aikojen muistoa Ruovedellä", Tampere 1973.

Mönkkönen Mauri "Multian historia 1866-1975" VRH III:2, Saarijärvi 1983.

Niinimäki Reino "Vanhan Lankkuan suku", Keuruu 1983.

Nyyssölä Heikki "Keuruun Murtomäen suku" Vammala 1947.

Nyyssölä Eino "Entisestä Ähtäristä", 2 p. Jyväskylä 1976.

Notko Väinö "Kuusi polvea Kolunsaran sukua" Ähtäri 1984.

Oja Aulis "Aune Ojan esivanhempia", Forssa 1973.

Oksanen Matti "Välkyn suku", Tampere 1984.

Orkamo Ilma "Vanhan Ruoveden isäntäluettelot v. 1552-1721" VRH I liiteosa, Vammala 1960.

Raevuori Yrjö & Poppius Liisa "Vilamo-Rentton suku" (moniste) 1958.

Sillanpää L.A. "Keuruu, Multia, Mänttä, Pihlajavesi ja Ähtäri isostavihasta 1860-luvulle" VRH II:2, Vammala 1969.

Siltaloppi M Sakari & Särkkä Irma-Liisa "Petter Hällströmin suku", Jyväskylä 1985. (suvun laajin haara on Kurjenkylän Jaskarista polveutuva).

Vesanen Pentti "Ruoveden seurakunnan vaiheita 1560-1978", Jyväskylä 1978.

Vihola Teppo "Keuruun ja Pihlajaveden historia 1860-1917" VRH III:3.1, Keuruu 1983.


Sukuyhdistyksiä

Tiedossani ovat seuraavat sukuyhdistykset, joiden lähtötalo on Suur-Ruoveden alueella: vanhin lienee Keuruun Murtomäen sukuyhdistys r.y. Keuruulla vaikuttavat myös Lankkuan sukuseura, Keuruun Väärisen sukuyhdistys, Välkyn sukuseura ja Vaissin sukuseura (per. 1985). Ähtärissä on Sipilän sukuseura, Vilppulassa Melasen sukuseura r.y. sekä Virroilla Ala-Härkösen sukuseura (per. 1975) ja Korhosten sukuseura r.y. (per. 1985).


Referat

Släktforskning i området för forna Ruovesi och Keuru. Ruovesi gamla storsocken uppstod under senare delen av 1500-talet på Birkalabornas gamla erämarker, när fast bosättning växte fram på dem. Den första kyrkoherden i Ruovesi, Olaus Martini Sarck, nämnes från 1558 i denna befattning. På den gamla storsocknens område ligger numera kommunerna och församlingarna Ruovesi, Kuru, Etseri, Virdois, Filpula, Mänttä, Multia och Keuru samt dessutom församlingarna Pohjaslahti och Pihlajavesi, vilka inte längre är självständiga kommuner.

I uppsatsen skildras områdets administrativa och kyrkliga indelning och hur den utvecklades fram till mitten av 1800-talet. Tonvikten ligger på att hjälpa släktforskaren att hitta sina källor i en trakt, där socken- och församlingsgränserna ofta har förändrats och som dessutom var uppdelad på två och från 1776 tre olika län. Detta medför bl.a. att handlingarna om trakten fördelar sig på fyra olika landsarkiv: Åbo, Tavastehus, Vasa och Jyväskylä.

I samband med en översikt av kyrkböckerna för området framläggs dels iakttagelser om kvaliteten i deras innehåll, dels anvisningar om var uppgifter finns om sentillkomna församlingars områden för tiden innan skilda böcker upprättades för dem.


Genos 57(1986), s. 180-194

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Suur-Ruoveden alue | Hallinnollinen kehitys | Kulmakunnat | Uudet läänit 1776 | Kirkonkirjat | Suvut | Eräitä erityispiirteitä | Vuotta 1850 vanhempien seurakuntien sukututkijalle tärkeimmät kirkonkirjat | Viitteet | Kirjallisuutta | Sukuyhdistyksiä | Referat ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1986 hakemisto | Vuosikertahakemisto