GENOS
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Henkilörekisterilaki ja sukututkimus

Johan Bärlund

Tammikuun ensimmäisenä päivänä v. 1988 astui voimaan henkilörekisterilaki (Suomen säädöskokoelman numero 471/87). Tämä laki koskee myös meitä sukututkijoita. Lain ensimmäisen pykälän ensimmäisen momentin mukaan »henkilötietoja kerättäessä, talletettaessa, käytettäessä ja luovutettaessa on henkilön yksityisyyden sekä hänen etujensa ja oikeuksiensa suojelemiseksi, valtion turvallisuuden varmistamiseksi samoin kuin hyvän rekisteritavan toteuttamiseksi noudatettava, mitä tässä laissa säädetään, jollei laissa ole toisin säädetty».

Me sukututkijat keräämme sekä elävistä että kuolleista henkilöistä erilaisia tietoja, myös henkilörekisterilain tarkoittamia henkilötietoja eli »sellaisia henkilön taikka henkilön ominaisuuksien tai elinolosuhteiden kuvauksia, jotka voidaan tunnistaa tiettyä luonnollista yksityistä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi.» Tutkimuksissamme olemme myös järjestelmällisiä, joten laadimme usein henkilörekisterin. Henkilörekisterillä laki tarkoittaa »henkilötietoja sisältävää tietojoukkoa, jota käsitellään automaattisen tietojenkäsittelyn avulla, sekä sellaista luetteloa, kortistoa tai muuta näihin verrattavalla tavalla järjestettyä henkilötietoja sisältävää tietojoukkoa, josta tiettyä henkilöä koskevat tiedot voidaan löytää helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta». Näin ollen laki koskee sekä ATK:lla laadittuja rekistereitä että perinteellisin menetelmin laadittuja luetteloita ja kortistoja.

Laki rajoittaa varsinkin arkaluonteisten tietojen keräämistä ja tallettamista rekisteriin. Arkaluonteisina pidetään kuudennen pykälän mukaan henkilötietoja, jotka on tarkoitettu kuvaamaan:
1) rotua tai etnistä alkuperää;
2) henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta;
3) rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta;
4) henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia;
5) henkilön seksuaalista käyttäytymistä; taikka
6) henkilön saamia sosiaalipalveluja, toimeentulotukea, sosiaaliavustuksia ja niihin liittyviä sosiaalihuollon palveluja.

Jo ennen henkilörekisterilain säätämistäkin sukututkijat ovat välttäneet tämäntapaisten henkilötietojen julkaisemista elävistä ja äskettäin kuolleista henkilöistä. Sukututkijan tulee antaa oikeita tietoja mutta hänen pitää myös olla hienotunteinen. Henkilörekisterilaki ehkä hiukan laajentaa niiden tietojen piiriä, jotka hienotunteisuussyistä jätämme mainitsematta: lukija ei yleensä koe henkilöiden rodun tai uskontokunnan mainitsemista hyvin tärkeäksi. Muutot paikkakunnalta toiselle voivat olla tärkeitä tietoja elämäkerrassa, mutta seurakunnankin tarkka ilmoittaminen harvoin on sitä. Ongelmia voi tosin aiheutua »rotua tai etnistä alkuperää» koskevien tietojen kohdalla, koska julkaistavassa sukuselvityksessä tiedot suvun alkuperästä ovat keskeisiä.

Henkilörekisterilaki soveltunee vain eläviä henkilöitä koskeviin henkilötietoihin. Henkilörekisterilaki ei siis rajoita kuolleiden henkilöiden henkilötietojen keräämistä, tallettamista tai käyttöä. Arkaluonteisia tietoja julkaisemalla ei kuitenkaan pitäisi loukata myöskään kuolleiden henkilöiden eläviä lähiomaisia. Ketään ei kuitenkaan loukattane kertomalla henkilöiden esiintymisistä käräjäriidoissa tai köyhäinhuollon kohteina viime vuosisadan alkupuolella tai aikaisemmin.

Toinen tärkeä poikkeus on ensimmäisen pykälän toisen momentin mukaan, ettei laki »koske henkilötietojen keräämistä, tallettamista tai käyttöä yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin». Kun keräämme henkilötietoja omaksi iloksemme, emmekä aio julkaista tutkimustuloksia, silloin laki ei sovellu meihin.

Mutta heti jos meillä on aikomus julkaista tutkimustuloksemme kirjan, artikkelin tai monisteen muodossa joudumme ottamaan huomioon lain vaatimukset arkaluontoisten tietojen rekisteröintikiellosta ja rekisteröintikiellon poikkeuksista. Meille sukututkijoille riittää kuitenkin, että muistamme seuraavan säännön. Otamme yhteyttä henkilöihin, joita koskevia henkilötietoja aiomme julkaista ja pyydämme, että he tarkistavat itseään koskevat tiedot. Ne, jotka palauttavat tarkistetut tiedot ovat hiljaisesti suostuneet siihen, että ne julkaistaan. Ellei joku halua, että häntä koskevia tietoja julkaistaan, meidän on jätettävä häntä koskevat arkaluonteiset tiedot (ks. edellä) julkaisematta.

Henkilörekisterilain soveltaminen tulee selkenemään lähivuosina, kun viranomaiset ja tuomioistuimet ratkaisevat säädösten soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Suomen sukututkimusseura pyrkii tiedottamaan Genoksessa sukututkimustoimintaan vaikuttavista kannanotoista. Asiasta kiinnostuneet voivat ostaa tai tilata henkilörekisterilain valtion painatuskeskuksesta.


Genos 59(1988), s. 1-2

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1988 hakemisto | Vuosikertahakemisto